Onko niin että ilman aa kerhoa ja/tai muuta kaupungin tarjoamaa hoitoa ei voi raitistua tai olla juomatta?
Näin sanotaan että et voi pärjätä, tai selvitä yksin,ilman apua,tilanteesi on niin paha.
Tietääkseni alkoholistipalveluja käyttää vain jäävuorenhuippu,marginaaliryhmä.Juoppoja ja alkoongelmaisia on lähes joka torpassa,ja suurin osa kai työssäkäyviä.
Omasta kokemuksesta sanoisin,että raitistuneita on moninkertaisesti enemmän sellaisia,jotka eivät ole olleet koskaan missään hoidoissa,tai kerhoissa.
Mutta jos se on virallinen kanta,ettet selviä ilman apua,niin mihin tutkimuksiin/tietoihin se perustuu?
Kaupungin raitit täynnä yksin selvinneitä.Vai ovatko kaikki vain niitä poikkeuksia?
Näin sanotaan että et voi pärjätä, tai selvitä yksin,ilman apua,tilanteesi on niin paha.
Tietääkseni alkoholistipalveluja käyttää vain jäävuorenhuippu,marginaaliryhmä.Juoppoja ja alkoongelmaisia on lähes joka torpassa,ja suurin osa kai työssäkäyviä.
Omasta kokemuksesta sanoisin,että raitistuneita on moninkertaisesti enemmän sellaisia,jotka eivät ole olleet koskaan missään hoidoissa,tai kerhoissa.
Mutta jos se on virallinen kanta,ettet selviä ilman apua,niin mihin tutkimuksiin/tietoihin se perustuu?
Kaupungin raitit täynnä yksin selvinneitä.Vai ovatko kaikki vain niitä poikkeuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuten ao. ongelma on henkilökohtainen, niin on myös ongelman ratkaiseminen. Ei ole olemassa mitään yleispätevää ratkaisua.
Itse päätin sulkea korkin 15 vuotta sitten, ennen kuin mitään peruuttamatonta perheen, terveyden, työpaikan ja talouden suhteen pääsi tapahtumaan vaikka melko likellä reunaa tuli käytyä joka sektorilla. Pahimman alkuvierotuksen aikana kävin parissa AA-kerhon miitingissä - ja nyt se varsinainen pointti: en väheksy kerhon toimintaa, päinvastoin - mutta totesin, että siitä ei ole apua minulle. Itsesääliä ja jumalatonta katumusta pursuavat puheenvuorot pistivät harkitsemaan välitöntä kaljakuppilan puolelle siirtymistä heti kokouksen jälkeen, joten siihen pariin kertaan se sitten minulla jäi.
Minulle ratkaisu oli vanhojen, retuperälle jääneiden, harrastusten uudelleen löytäminen ja niissä kehittyminen, ryyppäämättömyydestä säästyneiden rahojen ohjaaminen perheen ja omaan viihtyvyyteen, kadotetuksi luulemani työn ilon palautuminen, kun työtä tulikin tehtyä kirkkailla ajatuksilla. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, olenko ajokunnossa, melkein ajokunnossa vaiko ei-ajokunnossa jne. Alkuvaikeuksien jälkeen en ole tarvinnut "päivä kerrallaan" ajattelutapaa koska uudessa elämäntavassa ei tullut esille mitään, mikä olisi ollut huonommin kuin viinanhuuruisessa menneisyydessä. Näin ollen raittius ei ole mikään pakkomielle, vedonlyönti itsensä kanssa tai kieltäytymistä viinan lisäksi seuraelämästä, se vaan on yksinkertaisesti tapani viettää elämää, johon itse olen tyytyväinen.
En ole tuputtamassa näitä keinoja kenellekään ja hehkuttamassa "paremmuuttani", itse löysin uuden elämän näillä keinoilla, joku muu ei löydä tai löytää toisilla keinoilla ml. ryyppäämisen jatkojalostaminen. En tuomitse muiden juomista, kukin menee tyylillään. Joillekin se sopii, jotkut uskovat sen sopivan, itse tiedän, että minulle se ei sovi.
Hetkeäkään en ole ratkaisuani katunut. Ainoa mikä harmittaa välillä on se, että aikoinaan sai olla tilaisuudessa kuin tilaisuudessa vaikka kuinka tyrät täynnä, niin kukaan ei tentannut, miksi olin itseni siihen jamaan saattanut. Selvänä onkin saanut sitten olla kysymyspommituksessa syistä, miksi en juo - surullista, että monet näistä tenttaajista voisivat keskittyä omiin juomistapoihinsa eikä huolen kantamiseen toisen juomattomuudesta, mutta kuten sanottua, en tuomitse enkä saarnaa - jääkööt ahaa-elämykset oman elämänsä hallitsemisesta itse kullekin oman itsensä löydettäviksi.
Ei ole olemassa yhtä ja ainutta selviytymistapaa,jotkut yrittävät väkisin olla pakkomielteisesti raittiina jolloin elämä henkisellä tasolla muodostuu hyvin vaikeaksi.
Itsensä löytäminen ja nöyrtyminen alkoholin suhteen on avain-asemassa oman halun kanssa antaa edellytyksiä raittiiseen elämään.
Ise ryyppäsin psyykkisen puoleni nollatasolle jolloin romahdus tuli,onneksi oli vielä hitunen jonkinasteista järkeä ja älysin pyytää apua,nyt olen ollut raittiina 7 vuotta,päivä kerrallaan,AA-n avulla joka sopii minulle.
Raitistuminen lähtee itsestään,siihen ei pakkokeinot auta,toimintamalleja on vaikka kuinka paljon jos ne vaan ymmärtää ja HALUAA ottaa omakseen.
Muistan yhden tapauksen noin 15 vuotta sitten, kun tämä sanoi, että hän olisi halunnut saada apua liialliseen juomiseensa. Hän kysyi AA-klinikalta apua, ja oli tuolloin noin 30-vuotias. Sieltä vastattiin, että "ei tuon ikäisellä voi olla alkoholiongelmaa". Minkä ikäisellä sitten voi olla alkoholiongelma?
Eikö yhteiskunnastamme löydy sellaista sakkia, jotka voisivat puhaltaa tällaisessa tapauksessa yhteen hiileen? Jos sinulla on vain "pieni" alkoholiongelma, esimerkiksi sellainen, että tykkäät käydä pubissa notkumassa ja hengailemassa porukoiden kanssa joka toinen ilta juoden kaljaa, mutta hoidat työsi selvinpäin ja ajokorttikin on vielä lompakossa eikä kuivumassa poliisilaitoksen pyykkinarulla, ja haluaisit lopettaa kaljan kittaamisen... mistä tähän saa tukea? Ei kaikilla oikeasti ole selkärankaa tehdä tollaisia päätöksiä ilman kannustusta. AA-kliniikka tuskin vastaa tarpeita!
Jouduin aikoinani käymään ryhmäterapioissa (yli 10v sitten) kun satuin olemaan hieman huonovointinen, ja minut lykättiin mm. psykpolin kautta sellaisiin ryhmiin, jossa oli masentuneita ihmisiä. En kokenut kuuluvani joukkoon, vaikka oma diagnoosini oli masennus! Niitä ihmisiä oli aivan hirveää katsoa, ja suurimmalti osin ajasta minusta tuntui siltä, että kukaan ei tajunnut mitä olin käymässä läpi. Samalta varmasti tuntuu niiltä, jotka ohjataan ns. vähäpätöisen alkoholiongelmien kanssa AA-klinikalle. "Ne toiset" ovat kertakaikkiaan niin paljon huonommassa kunnossa kuin itse on, ja kaikki käytetty aika siellä menee lähinnä oman kunnon vertailuun... olisin siis sika hyvässä kunnossa niihin muihin verrattuna. Eli ei siis huolen häivää, mutta haluaisin silti lopettaa tämän juomisen... Mistä siis apua tai kannustusta?
Ryhmäterapioissa aika meni lähinnä toisten auttamiseen. Välillä tuntui siltä kuin olisi ollut siellä itse töissä, terapeuttista sekin? Se ei silti poista sitä omaa ongelmaa, että hoitaa toisten ongelmia eikä omaansa. En usko, että kaljatissuttelija paranee AA-kliniikalla! Sen pitää vain saada parempaa tekemistä kuin kaljan kittaaminen (kuten em. kirjoittaja mainitsi). Vertaistukiryhmä esimerkiksi nettiin voisi toimia - henkilö voisi toimia kasvottomana ja purkaa ajatuksiaan. Ei tarvitse näyttää lärvää sieltä apua haettaessa, toisin kuin kaikki imatralaiset tietävät Sulattimon... kun autolla ajettiin ohitse, niin siinäkin jo katse kääntyi kohti ja katsottiin ketä pihalla on tupakalla... tuttuja? Alkoholiongelma on saamarin noloa kuitenkin kelle tahansa, eikä apua ongelmaan haluttaisi hakea sellaisesta paikasta, joiden pihalla seisoo "neonkyltit" opastamassa, että "tässä on AA-kliniikka, katsokaa ketä sinne menee" - siksi ongelma pysyy usein visusti piilossa! Klinikan pitäisi olla sellaisessa paikassa mihin voi mennä kenenkään huomaamatta... vähän kuin strippiluolat!
Netissä ei kenenkään lärvi näy, jos ei halua. Ehdotankin siis yhteiskunnan asioista päättäjille, että Internet voisi toimia kasvottomasti ihmisten auttajina/kannustajina kaikennäköisissä ongelmissa. Voisin heittää villin arvauksen, että suurin osa alkoholiongelmista johtuu yksinäisyydestä, eikä ihmisellä ole tarpeeksi toisia ihmisiä ympärillään, jotka huomauttelisivat liiallisesta alkoholin käytöstä kavereitaan. Meille on annettu tällainen teknologia, miksi emme käyttäisi sitä? Se, mikä tulee Pekka Saurin aikanaan kohtaamiin ongelmiin, pilasoittoihin, niin niille emme varmasti voisi mitään. Kusipäitä löytyy maailmasta aina, jotka aiheuttavat toisille haittaa. Voisimme vain uskoa siihen, että todelliset avuntarvitsijat ja kusettajat voitaisiin erotella toisistaan.
Mutta nyt tästä kirjoituksesta tuli sen verran pitkä, että on aika kysyä, onko tällaiselle idealle kannatusta... apua ehkäpä Internetistä myös alkoholista eroon hakeutuville?
Löytyy netistä, mm. päihdelinkin keskustelupalstalta:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
aa-ryhmä virtuaalisesti,sen kai vois toteuttaa myös chat istuntona niin,että jokaisen ääni kuuluu,ja kuulee muiden puheet,vähänku luontoilta.
Uskoakseni se voisi toimiakin,ja asiattomat ei ehkä pääsis pilaamaan hyvää asiaa,jos ois joku luottamuksellinen kirjautuminen kuiteski.KANNATETAAN!
Löytyy jo nyt ryhmäterapiaan perustuvia foorumeita alkoholiongelmaisille.
Sallinet pienen oikaisun..on A-klinikka ja AA-ryhmä..jälkimmäisestä olen itse saanut avun jo vuosia sitten;
A-klinikan politiikka ei perustu juomisen kokonaan lopettamiseen..AA-ryhmän ajatus on halu lopettaa juominen--kokonaan.
Tässä näiden erot.
Onko se A-linikka, vai A-kilta. Imatralla kuitenkin on panostettu muuhun, kuin osasto hoitoihin. Tietenkin osastolle voidaan ottaa ja ostaa kuukauden mittaisia katkasuhoitoja ulkopuolisiltakin. Avohoito esimerkiksi Akuuttiryhmän kanssa perustuu mielestäni rehellisyyteen. Eli haluaako potilas puhua asiat niin kuin ne ovat. Toinen tärkeä on läheisten tuki. Pahimmassa tilanteessa tarvii tekemistä, millä ajatukset saadaan muualle. Niin kuin täällä on kerrottu. Jos ahdistus on mukana, niin on varmaan aika paha kertoa asioista vaikka AA:ssa.
Meillä Imatralla on Akuutti ryhmä, jolle voi soittaa vaikka iltaisin, jos tilanne vaatii keskustelua.
"A-klinikan politiikka ei perustu juomisen kokonaan lopettamiseen."
A-klinikka:
"Asiakas asettaa itse hoitonsa tavoitteita yhdessä työntekijän kanssa. Suhteessa päihteisiin tavoitteena voi olla elämäntilanteesta riippuen täysraittius, kohtuukäyttö tai joskus kärsimyksen lievittäminen ja ihmisarvoisen elämisen edellytysten luominen."
http://www.a-klinikka.fi/hoitopalvelut/a-klinikkatyon-arvot/vapaaehtoisuus-ja-asiakkaan-itsemaaraamisoikeus
akuuttiryhmä mitään alkoholi akuuttiongelmaisia hoida.Päihdepäivystys,ja päihdepkl:kka psykiatrian poliklinikalla hoitaa,arvioi ja kartoittaa.
Katkaisuhoito voi tapahtua psyk.osastolla tai avokatkona jopa kotona päivittäisen seurannan ja katkolääkkeiden turvin.
Katko eli juomaputken lopettaminen ei ole sinänsä vaikeaa.Vaikeus tulee sitten heti kun pää on selvinnyt,ja pitäisi alkaa elää selvää arkea.
Koko ajatus paranemisesta lähtee kuitenkin, että myöntää olevansa riippuvainen alkoholista. Sen jälkeen seuraava suuri askel on halu parantua alkoholismista. Sitä ei saa mistään kerhoista, eikä katkoilta. Se lähtee ainoastaan omasta halusta. Alkoholisti on niin kuin muutkin sairaudet. Hän tarvitsee hyväksymistä toisilta ihmisiltä etenkin pahimmassa tilassa.
alkoholismissa on itsensä pettäminen.Toisten ja läheisten pettäminen ja loukkaaminen ja nöyryyttäminen.Lupaaminen,ja luhistuminen.Epävakaus ja lähimpien jatkuva pelko.
Alkoholistin paras apuri on ymmärtävä ja huolehtiva muusa,ja muukin perhe,joka peittelyllä ja hoitamisella ja huoltamisella mahdollistaa juopon jatkamisen loputtomasti.Sekä hyssyttelevä työnantaja ja peittelevät työkaverit.
Koko tämä joukko antaa holistille kaikki aseet jatkaa juomistaan loputtomiin.
Holisti on myös lähes aina mahtava manipuloija,hajoita ja hallitse,,luonnehäiriöinen narsisti,niin ovela,että kusettaa mennentullen kaikki.Yleensä työterveyskin on tässä mukana.Kehitetään sellainen vaiva,jolla saa tarvittaessa aina sairauslomaa,,.jne.
Läheisten,ja yleensä puolison on ymmärrettävä tehdä ratkaisunsa,ja erota ainakin joksikinaikaa,että näkee,romahtaako,vai pystyykö muutokseen.Kaikkien lopettaa hyysäys,ja alettava elää omaa elämää.
Tilannetta pahentaa jitten jo sekakäyttö ja huumeet,joiden kanssa tila usein on jo toivoton.Vain aniharvat selviävät vaikka olisi mitä tukia.
Ja selvinneilläkin on psyyke jo siinä kunnossa,että täysin normaaliin kanssakäymiseen ei enää pysty.Ja stressitilanteissa menee maltti ja kyky asialliseen asioidenhoitoon,vaan huutaminen ja toisten syyttely nousevat heti pintaan.Kaikki muut näkevät tämän,paitsi holisti itse.
Lopuksi pyyntö:Älkää antako meidän juoda rauhassa,vaan lähtekää ja tehkää oma elämä elämisen arvoiseksi.Siinä sitten punnitaan meidänkin motivaatio.Ja hei,älkää toista kertaa ryhtykö juopon kanssa suhteeseen,se johtaa vain pelkoon ja ahdistukseen.
Rakastin juoppoa! hän oli elämäni, kaikkeni. Hänkin rakasti, mutta enemmän rakasti humalaa, aina oli syy juoda oli se hyvää pahaa tai ihan mitä vaan aina juotiin. Itse en tahtonut pyysin ja anelin hän yritti mutta aina se meni niin että jos ihan pikkusen niin ei haittaa ja sitten taas lärvit yritti saada minuakin juomaan en suostunut niin maanitteli ja kun en vieläkään suostunut niin pikkuhiljaa alkoi raivostumaan ja läksi ikäänkuin riidan takia juomaan seuraavana aamuna sit anteeksi pyytelemään..Erottiin ja palattiin erottiin ja palattiin samaa kesti reilun vuoden en jaksanut enää vaan erottiin lopullisesti pysyttiin kavereina sillä en voinut jättää häntä kokonaan oman onnensa varaan. Autoin ja kuuntelin mutta viina pysyi! tein kaikkeni et pääsis eroon viinasta ei auttanut. Olin se pakopaikka josta sai turvaa ja lepoa kun putki oli kestänyt. Lopulta varasti kun sai jäädä toipumaan senkin annoin anteeksi kunhan jäis siihen kertaan ihme kyllä se jäi mutta viina ei jäänyt...Lopulta viisastuin ja hän sai jäädä en enää jaksanut olla hyväksi käytetty, mutta silti välillä tuntuu että olen paha ihminen kun en enää auta.
olet tehnyt aivan oikein ja alkanut elää omaa elämää.Vaikka ton kertomuksen mukaan olisi voinut ehkä jo aiemminkin niin tehdä.
On varmasti vaikeinta lopettaa hoitaminen,ja auttaminen.Ne vain mahdollistaa juopon juomisen ja jatkamisen.
Onnea siihen uuteen elämään.
Antaa niiden juoda jotka juovat,ei se rikollista ole,mutta ei anneta pilata meidän omaa elämää,tai lasten.Lastenkin on parempi olla yksinhuoltaja perheessä kuin juopon seurassa.
Ei se jatkuva paasaaminen ja tukeminen auta, ihmisen pitää itse oppia lopettamaan juominen. Jos aina annetaan katto pään päälle ja ruokaa sekä silitetään päätä niin ei sillä menetelmällä opi kovin helpolla raitistumaan. Toista olisi kun kärsisi oikeasti niistä seurauksista mitä juomisella on saamatta apua mistään. Pistäis varmasti eri tavalla miettimään kun nukut roskiksessa ilman ruokaa että miksi join taas rahani kuin se että otetaan hoitoon ja tuodaan sänkyyn saakka ruokaa. Ihan täyttä paskaa koko systeemi siis.
Ei sota-aikana juoppoja elätetty ja hyysätty.Töihin vaan vaikka tienvarsia puhdistamaan,kyllä siinä juomahalut karisee.Tai pari mottia halkoja velvoitteeksi päivässä,tulisi itku ja äitiä ikävä.Ilman pamejakin.
Ja vanhukset huonolla hoidolla märissä vaipoissa,hävetkää perkele!
ja näkemyksiä. Kiva lukea asiallista tekstiä kerrankin!
Samaa mieltä!..Asialinja.Kuitenkin nytkin tv:ssä pyörivä Katkolle,jossa jo todella pahasti holistisoituneet ilm.jo työelämästä vieroittuneet ihmiset taistelevat ratkeamisen rajoilla.
Mielestäni ennaltaehkäisy on tärkeämpää,kuin jo päänsä juoneiden ns."kuntoutus".
Imatrallakin taitaa rahat mennä juuri seuraamuksiin,ja kaikenmenettäneisiin.Kun pitäisi panostaa nuoriin ja ennaltaehkäisyyn.