Pystyykö oikeesti kouluttamaan koiran, ettei hypi syliin kun vauva on sylissä eikä tulisi hirveän lähelle? Arvelluttaa koira, että miteköhän käyttäytyy kun näkee samassa asunnossa vauvan. Kiinnostaa tietää vaikka en ole raskaana vielä. Kannattaako mielestänne hankkia koiraportti? vai onko se turhaan? Koira on vähän isompi kuin keskikokoinen (ja sekarotuinen)
Vauva ja koira
muutto muuhu asuntoo
13389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
koiran voi kouluttaa niin ettei hypi eikä tule syliin.
No ei meillä oo hyppiny syliin ilman vauvaakaan. nyt ei sitä hirveesti vauva kiinnosta, välillä käy haistaan. Lasta ja koiraa ei saa samaan tilaan jättää, vaikka aiemmin olisikin mennyt hyvin. Meillä jos vauva on lattialla tai sohvalla ja meen esim vessaan, otan koiran mukaan tai laitan toiseen huoneeseen. mä ainakin käsken sen pois tunkemasta päätään mun syliin jos esim imetän, tai muuten en viitti haistella sen raadonhajuista läähätystä.
jättää kakarat hankkimatta ja keskittyy vain eläimiin, niin hyvin menee
Tai kun hommaa lapsen ja hävittää koiran niin hyvin menee :)
hävittää lemmikki lapsen tulon myötä? Perheenjäsen sekin kuitenkin on, eikä mikään lelu, jonka voi "hävittää" kun siltä tuntuu. Toivottavasti et omista lemmikkejä
Taisivat edelliset olla lähinnä sarkastisia kommentteja itsestäänselvään kysymykseen. Näin ainakin itse tulkitsin. Totta kai koiran saa opetettua olemaan hyppimättä, mutta eiköhän se olisi kannattanut opettaa jo pentuna, riippumatta siitä onko perheessä lapsia tai lapsia suunnitelmissa. Siitä olen samaa mieltä, että eläin on myös perheenjäsen eikä lapsen syntymä todellakaan ole mikään perusteltu syy luopua lemmikistä. Mutta ap: hyvä miettiä jo hyvissä ajoin asioita.
Meillä ainakin koira melkein kasvatti minut :D Oli HYVIN kiltti ja lapsirakas koira, istui aina babysitterin vieressä vahtimassa, ja antoi suunnilleen istua päällään. Opettelin myös seisomaan kiskoen itseäni pystyyn koiran turkista repien.. Koira ei korvaansa lotkauttanut, jos kyllästyi minuun, tai myöhemmin siskooni tai tuttavien lapsiin, nousi vain ylös ja käveli rauhallisesti pois :))
Asiaan saattoi tosin vaikuttaa se, että koirallamme oli pennut vuonna -93, ja kun minä synnyin -94, ssillä ilmeisesti oli vielä äidinvaisto tallella :) Muutenkin hyvin kiltti ja rauhallinen koira, rodultaan keskikokoinen snautseri. ;)
vähä-älyset ajattelee noin, älä välitä!:)
koira on mustasukkainen....
ja 3 kk vauva. Ei mitään ongelmia. Annettiin tutustua ihan rauhassa eikä tyrkitty koiria pois. Koirat koulutettu jo aiemmin niin että uskovat mitä lauman johtaja (eli minä tai mieheni) sanovat. Jos epäilee hiemankin, ettei pärjää lapsen ja koiran kanssa niin ei kannata ottaa koiraa tai tehdä lasta. Siinä on kuitenkin omat yhteensovittamiset ja opettelut esim. ulkoilussa.
...voi turvallisin mielin hankkia vauvan, kunhan koira on hyvinhoidettu, eikä se koe mistään puutetta.
Koiran kokema puute aiheuttaa kilpailutilanteen ja kukaan ei halua, että koira kokee vauvan uhaksi omille tarpeilleen, siinä vauva jää toiseksi, silloin peliin astuu dominanssi ja koira on tappavampi kuin vauva.
Eli jos koira oireillee jo muutenkin vaikka tylsistymistään, koska sen kanssa ei ole kenelläkään aikaa touhuta tarpeeksi, niin siihen satsiin ei kannata vauvaa hankkia, sillä koira nopeasti huomaa, että vauva vie vielä enemmän sitä aikaa ja huomiota pois siitä ja tyhmempikin elukka tietää miten sellaisesta ongelmasta pääsee eroon, miten se vähäinen aika on taas vain sille yksinoikeudella, eli se näyttää vauvalle kumpi meistä on vahvempi ja kummalla on etuoikeus näihin asioihin jotka ovat rajalliset.
Ongelmia koiran ja vauvan yhdistämisessä siis tulee lähinnä perheissä joissa aktiivinen koira on vain kotikoiran asemassa, ilman mitään muita harrastuksia kuin lenkkeily ja sohvan nurkan koristaminen.
Meillä kaksi koiraa ja ei ne vauvan päälle ole hyppinyt. Itse vaan huolehdit ettet jätä vauvaa sellaiseen paikkaan valvomatta, mihin koira voisi hypätä, esim lattialle. Meillä vauva on sitterissä, jos en jouda koko ajan olemaan ihan vieressä. Parempi myös antaa koiran tulla valvotusti vauvan lähelle ja nuuskuttaa...näin se huomaa ettei se ole vauvaa kummempi otus :) Suurempi stressi mulla on noista isosisaruksista , ettei ne remua vauvan päälle, eikä koirat :)
Hurjia kommentteja muutama yllä..
Itsellämme on ollut dobermanneja muksujen ollessa vauvoja. Molemmat koirat olleet hyvin "vilkkaita", vaikka toinen oli liki 12v. Kovia pomppimaan ja hakeutumaan syliin. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut vanhimman koirammekaan kanssa, kunnioitti vauvaa sylissä ja muualla, vaikkei sillä kokemusta ollutkaan lapsista.
Nykyään dobberimme 5 v on hyvinkin aktiivinen "pomppu akka", kasvanut 3:n ihmislapsen kanssa. Koskaan ei edes yritä hypätä syliin jos vauva on siinä. Muutenkin esimerkillisen varovasti kaikkien lasten kanssa.
Mutta emme kuitenkaan unohda sitä ja sen tarpeita, sitä paijataan ja rapsutellaan edelleen yhtä paljon kuin ennen lapsia.
Minun "neuvoni" koiraperheeseen johon on tulossa vauva on, että alkää unohtako sitä koiraa, vaikka se ihmislapsi onkin niin suloinen. Eläkää normi perhe-elämää, kuten koira on siihen tottunut -unohtamatta koiraa ja muuttamatta sen normi eloa:)