En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, mutta purkaudun nyt tänne. Olen siis Saksassa vaihto-opiskelemassa tämän syksyn, joulukuun lopussa olisi tarkoitus tulla takaisin. Opiskelen psykologiaa ihan saksalaisten kanssa, sillä saksa on toinen äidinkieleni (isäni on itävaltalainen). Kielen kanssa ei ole ongelmia ja ajattelin pärjääväni mainiosti luennoilla ja pääseväni normaalisti kursseista läpi. Tilanne on kuitenkin toinen. Yliopisto, jossa opiskelen, on vähentänyt luentojen määrää ja lisännyt luettavien kirjojen osuutta kurssissa. Ensimmäiseen kurssiin, jonka nippa nappa pääsin läpi, piti lukea 8 eri kirjaa lisäksi muutamia artikkeleita. Viimeisimmässä kurssisa oli vain 7 kirjaa, mutten päässyt tenttiä läpi. Uusinta on ensi viikolla. Minulla ei ole koskaan ´diagnosoitu´ lukihäiriötä, mutta olen aina ollut hidas lukemaan muihin verrattuna eikä lukemani teksti jää helposti päähän vaikka kuinka keskittyisin. Se on tuottanut joitakin vaikeuksia yliopisto-opiskeluissa, mutta ei ylitsepääsemättömiä sellaisia, sillä kirjallisuus on rajoittunut yleensä yhteen tai kahteen kirjaan per kurssi. 8 kirjaa on minulle jo aivan ylitsepääsemätöntä. On minulle sanottu, että pläräisin nopeasti kirjat läpi, mutta se ei riitä. On suorastaan ihme, että edes pääsin ensimmäisen kurssin läpi, sillä en muistanut pläräämistäni kirjoista mitään joten jouduin säveltämään omiani.
Joku ehkä saattaisi pärjätä minun tilanteessani ihan hyvin, mutta minua koko tilanne ahdistaa. Toisaalta haluaisin vain luovuttaa ja lähteä takaisin Suomeen, mutta toisaalta taas en, sillä tarvitsen nämä Saksasta tulevat opintopisteet. Lisäksi minulle myönnettiin vaihtoon apurahaa, joten joutuisin maksamaan ne kokonaan takaisin. Olen myös joutunut maksamaan kahta vuokraa samaan aikaan (Suomi ja Saksa), sillä kihlattuni jäi kämppäämme asumaan enkä muutenkaan olisi halunnut luopua hyvästä asunnosta kaupungin huonon vuokra-asuntotilanteen takia. Ja todellakin olen ollut kihlatustani nyt erossa jo 4kk ja jos nyt lähden takaisin, koko täällä oloaika olisi ollut ´turhaa´. Tottahan tuo, ja sen lisäksi se olisi suuri häpeä tulla takaisin kesken kaiken. (kaikki ystäväni ja sukulaiseni tietysti tietävät vaihdostani enkä haluaisi vastailla kaikille kysymykseen "miksi lopetit?")
Vaikea tilanne, ainakin omasta mielestäni. Lisäyksenä vielä, että kävin juttelemassa professorin kanssa, voisiko hän tehdä minkäänlaista poikkeusta suhteeni (=vähentää kirjojen määrää, arvostella kokeeni höllemmin tmv. ), mutta hän sanoi, että kaikkiin opiskelijoihin pätevät samat säännöt eikä kuulemma todistus lukihäiriöstäkään olisi muuttanut asiaa :/ Jatkaisinko yrittämistä vai tulenko maitojunalla kotiin?
Luovuttaisinko?
5
722
Vastaukset
- vksl
Älä luovuta, se jää myöhemmin kaivelemaan. Jos kuukausia on takana neljä ja kaksi olisi jäljellä niin mitä järkeä? Silloin ne neljä ainakin olisi menny hukkaan. Itse pyöriskelin vielä viime viikolla samaisen ongelman kanssa, Suomen "helppous" on kieltämättä houkuttelevaa. Mutta tänne jäin, ei antanu luonto periksi palata vielä Suomeen. Ja vaikka itse varmasti tiedät että joudut sen päätöksen tekemään lopulta itse, ymmärrän että huolesi sukulaisten kyselyistä ei varmasti auta asiaa:) Ja jos ei opettajilta heru ymmärrystä niin vähennät itsenäisesti sen kirjojen määrään vaikka viiteen, kai niillä tiedoilla kurssista pitäisi jo läpi päästä? Tsemppiä!
- hiphei99
Heippa!
Koita jaksaa vaan. Välillä tulee takapakkeja. Olisko mahdollista, että et tekisi niin montaa opintopistettä siellä? saisit paremmin aikaa keskittyä kursseihin...Eikä joulukuun loppuun oo enää pitkä aika.
Itekin oon ulkomailla opiskelemassa ja aluks tuntu kaikki ihan ookoolta, mutta nyt vähän koti-ikävä tai lieneekö kulttuurishokki kun on. Mutta silti yritän jaksaa olla täällä loppuun asti. TUntuisi luuserilta jos lähtis maitojunalla kotiin...
Kyllä säkin pärjäät!- punainen lanka
On totta, että ulkomailla opinnot ovat yllättävän vaikeita ja opintopisteiden eteen joutuu tekemään työtä enemmän kuin Suomessa. Tämä tulee monelle yllätyksenä, kuvitellaan että ulkomailla opiskellessa pääsee helpolla.
Itse toki päätät, että lähdetkö kotiin. En usko, että kukaan pitää sinua epäonnistujana. Tämä on vaan yksi kokemus elämässäsi, ehkä jopa rikastuttava. Ulkomailla oppii elämästä monia asioita jo pienessä ajassa. Neljä kuukautta ei missään nimessä ole mennyt hukkaan, päinvastoin. Ajattele asioista positiivisesti, äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Joulukuun loppuun ei ole pitkä aika, mutta itse siis päätät, jatkatko siellä vai tuletko kotiin. Kumpikaan ei ole sen parempi tai huonompi ratkaisu. Valinta on vain ja ainoastaan sinun, johon kenelläkään ei ole syytä esittää vastaväitettä. - anttiKhM
Aivan ensinnäkin kiitos teille kaikille, jotka vastasitte! Jään pohdiskelemaan asiaa vielä hetkeksi, mutta inhottavaa tietysti on, että päätös pitäisi tehdä nopeasti. Ikävä kyllä ei ole mahdollista suorittaa vähemmän opintopisteitä, sillä kuten kirjoituksessani mainitsin, niin saan apurahaa ja tietysti myös opintotukea. Paitsi että opintotuessa vaaditaan tietty määrä opintopisteitä, niin myös apurahan suhteen. Apuraha maksettiin minulle jo etukäteen (1000e eli 5kk x 200e, joka kuulemma on maksimi). Jos en suorita tarpeeksi kursseja, joudun maksamaan apurahan takaisin. Voitte varmasti arvata, että se raha on jo käytetty lentolippuihin sun muihin tarpeellisuuksiin. En siis voi vähentää tämän hetkisten kurssieni määrää, sillä olen laskenut en niin, että näillä kursseilla opintopisteet riittävät juuri ja juuri apurahaan.
- entienny
Hei!
Mulla on itellänikin just samanlainen tunne, mutta hieman erilaisella tavalla. Olen nimittäin Espanjassa työharjoittelussa 3 kk. Olen opiskellut espanjaa viimeksi lukiossa ja täällä huomasin kuinka se on unohtunut. Nyt olen täällä ja minulla on esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää kaikkea mitä minulle sanotaan espanjaksi ja olen viidestä erasmusopiskelijoista, jotka alotti harjoittelun samaan aikaan surkein espanjan kielessä. Totta kai opin espajaa joka päivä, mutta esimerkiksi kielikurssia mulla ei nyt ole kun yliopiston kielikurssit, jotka on mun tasolla, on täynnä. Tekee mieli luovuttaa ja lähteä kotiin ku en jaksa tällästä ja tunnen olevani taakka ja huono-osaisempi kaikille työntekijöille ja muille, koska kielitaitoni on surkeaa. Yritän kovasti opiskella itsenäisesti espanjaa, mutta ei tää oo helppoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle442992Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖362631Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532584Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt1022258Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle482094Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3421893- 1501546
- 731408
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231188Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.281175