Luovuttaisinko?

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, mutta purkaudun nyt tänne. Olen siis Saksassa vaihto-opiskelemassa tämän syksyn, joulukuun lopussa olisi tarkoitus tulla takaisin. Opiskelen psykologiaa ihan saksalaisten kanssa, sillä saksa on toinen äidinkieleni (isäni on itävaltalainen). Kielen kanssa ei ole ongelmia ja ajattelin pärjääväni mainiosti luennoilla ja pääseväni normaalisti kursseista läpi. Tilanne on kuitenkin toinen. Yliopisto, jossa opiskelen, on vähentänyt luentojen määrää ja lisännyt luettavien kirjojen osuutta kurssissa. Ensimmäiseen kurssiin, jonka nippa nappa pääsin läpi, piti lukea 8 eri kirjaa lisäksi muutamia artikkeleita. Viimeisimmässä kurssisa oli vain 7 kirjaa, mutten päässyt tenttiä läpi. Uusinta on ensi viikolla. Minulla ei ole koskaan ´diagnosoitu´ lukihäiriötä, mutta olen aina ollut hidas lukemaan muihin verrattuna eikä lukemani teksti jää helposti päähän vaikka kuinka keskittyisin. Se on tuottanut joitakin vaikeuksia yliopisto-opiskeluissa, mutta ei ylitsepääsemättömiä sellaisia, sillä kirjallisuus on rajoittunut yleensä yhteen tai kahteen kirjaan per kurssi. 8 kirjaa on minulle jo aivan ylitsepääsemätöntä. On minulle sanottu, että pläräisin nopeasti kirjat läpi, mutta se ei riitä. On suorastaan ihme, että edes pääsin ensimmäisen kurssin läpi, sillä en muistanut pläräämistäni kirjoista mitään joten jouduin säveltämään omiani.

Joku ehkä saattaisi pärjätä minun tilanteessani ihan hyvin, mutta minua koko tilanne ahdistaa. Toisaalta haluaisin vain luovuttaa ja lähteä takaisin Suomeen, mutta toisaalta taas en, sillä tarvitsen nämä Saksasta tulevat opintopisteet. Lisäksi minulle myönnettiin vaihtoon apurahaa, joten joutuisin maksamaan ne kokonaan takaisin. Olen myös joutunut maksamaan kahta vuokraa samaan aikaan (Suomi ja Saksa), sillä kihlattuni jäi kämppäämme asumaan enkä muutenkaan olisi halunnut luopua hyvästä asunnosta kaupungin huonon vuokra-asuntotilanteen takia. Ja todellakin olen ollut kihlatustani nyt erossa jo 4kk ja jos nyt lähden takaisin, koko täällä oloaika olisi ollut ´turhaa´. Tottahan tuo, ja sen lisäksi se olisi suuri häpeä tulla takaisin kesken kaiken. (kaikki ystäväni ja sukulaiseni tietysti tietävät vaihdostani enkä haluaisi vastailla kaikille kysymykseen "miksi lopetit?")

Vaikea tilanne, ainakin omasta mielestäni. Lisäyksenä vielä, että kävin juttelemassa professorin kanssa, voisiko hän tehdä minkäänlaista poikkeusta suhteeni (=vähentää kirjojen määrää, arvostella kokeeni höllemmin tmv. ), mutta hän sanoi, että kaikkiin opiskelijoihin pätevät samat säännöt eikä kuulemma todistus lukihäiriöstäkään olisi muuttanut asiaa :/ Jatkaisinko yrittämistä vai tulenko maitojunalla kotiin?