kiesaako toduus ? Rooman Katolinen samanlainen

Seurakunta vai kirkko?



Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko sanaa teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966 avoimen rehellisellä tavalla. Teksti on kursiivissa.



Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäselvyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alkuperää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Tätä etymologista selitystä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdollisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.



Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja synnin orjuudesta ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan. Kyriakos, Kyriakon merkitsee Herraa. Kirkkoinstituutio opettaa, että sanasta Kyriakos, Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa, Herran omia.



Uskonnollinen kirkkolaitosinstituutio ei kutsu ulos ihmisiä maailmasta, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa Herraa, ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa:



1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,



Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesus Kristusta ei seurakuntaa.


Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,



Sana Kyriake tarkoittaa Herraa eli Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa. Rooman katolisen kirkon opettama kirkko käsite, jolla se tarkoittaa seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se siis tarkoita seurakuntaa eikä Herran omaa, vaan sana Kyriakos tarkoittaa Herraa kahdessa kohdin Uudessa Testamentissa. Kun UT puhuu seurakunnasta silloin UT käyttää sanaa ekklesia, ei Kyriakos.





Katolinen katekismus opettaa kirkosta seuraavaa;

”Jeesus Kristus perusti maailmaan, katolisen apostolisen Rooman kirkon. Kirkko on näkyväinen yhteys, johon kuuluvat kaikki oikeauskoiset kristityt maan päällä yhden ainoan päämiehen, Rooman paavin ja häneen yhdistettyjen piispojen alaisina. Rooman piispa on Jeesuksen Kristuksen maallinen sijainen, koko kirkon näkyväinen ylin pää, joka erehtymättömästi opettaa uskottavat ja tehtävät.”



Raamatussa ei ole ollenkaan tuollaista opetusta, eikä katolisen kirkon kirkko käsitettä löydy hebr. tai kreik. teksteistä. Raamattu opettaa Jumalan seurakunnan olevan Jeesukseen Kristukseen uskovien joukko, jotka kokoontuvat yhteen, rakentumaan yhteisestä uskosta. Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikasterituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 Rooman valtion viralliseksi uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä yli kolmesataa vuotta aikaisemmin ennen Rooman kirkkoa.



Että he yhtä olisivat tuo yhtä sana on kreikaksi eis, joka tarkoittaa yksi. Jeesus ja apostolit julistivat yhtä seurakuntaa ei katholikos/katholike yleistä seurakuntaa, koska tuohon yhteen seurakuntaan päästiin jäseneksi vain parannuksen tekemisen jälkeen. Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet seurakunnasta nimeä yleinen katholikos/katholike, katolinen, vaan Jumalan seurakunta: 2 Kor 1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle (tee ekklesia tou Theou - th ekklhsia tou yeou) ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

paljastaja.......... kirjoitti:

Seurakunta vai kirkko?



Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko sanaa teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966 avoimen rehellisellä tavalla. Teksti on kursiivissa.



Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäselvyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alkuperää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Tätä etymologista selitystä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdollisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.



Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja synnin orjuudesta ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan. Kyriakos, Kyriakon merkitsee Herraa. Kirkkoinstituutio opettaa, että sanasta Kyriakos, Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa, Herran omia.



Uskonnollinen kirkkolaitosinstituutio ei kutsu ulos ihmisiä maailmasta, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa Herraa, ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa:



1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,



Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesus Kristusta ei seurakuntaa.


Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,



Sana Kyriake tarkoittaa Herraa eli Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa. Rooman katolisen kirkon opettama kirkko käsite, jolla se tarkoittaa seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se siis tarkoita seurakuntaa eikä Herran omaa, vaan sana Kyriakos tarkoittaa Herraa kahdessa kohdin Uudessa Testamentissa. Kun UT puhuu seurakunnasta silloin UT käyttää sanaa ekklesia, ei Kyriakos.





Katolinen katekismus opettaa kirkosta seuraavaa;

”Jeesus Kristus perusti maailmaan, katolisen apostolisen Rooman kirkon. Kirkko on näkyväinen yhteys, johon kuuluvat kaikki oikeauskoiset kristityt maan päällä yhden ainoan päämiehen, Rooman paavin ja häneen yhdistettyjen piispojen alaisina. Rooman piispa on Jeesuksen Kristuksen maallinen sijainen, koko kirkon näkyväinen ylin pää, joka erehtymättömästi opettaa uskottavat ja tehtävät.”



Raamatussa ei ole ollenkaan tuollaista opetusta, eikä katolisen kirkon kirkko käsitettä löydy hebr. tai kreik. teksteistä. Raamattu opettaa Jumalan seurakunnan olevan Jeesukseen Kristukseen uskovien joukko, jotka kokoontuvat yhteen, rakentumaan yhteisestä uskosta. Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikasterituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 Rooman valtion viralliseksi uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä yli kolmesataa vuotta aikaisemmin ennen Rooman kirkkoa.



Että he yhtä olisivat tuo yhtä sana on kreikaksi eis, joka tarkoittaa yksi. Jeesus ja apostolit julistivat yhtä seurakuntaa ei katholikos/katholike yleistä seurakuntaa, koska tuohon yhteen seurakuntaan päästiin jäseneksi vain parannuksen tekemisen jälkeen. Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet seurakunnasta nimeä yleinen katholikos/katholike, katolinen, vaan Jumalan seurakunta: 2 Kor 1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle (tee ekklesia tou Theou - th ekklhsia tou yeou) ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

Lue lisää

Kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike), katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista (UT:n kreikankielen tekstilaitos). Jeesus ja apostolit eivät opettaneet katolisesta kirkosta yhtään mitään, vaan he opettivat yhdestä Jumalan seurakunnasta.



Rooman katolinen kirkko on sekä valtionkirkkolaitos syntyi 381, mutta Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan. Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."



Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou), joka on yksi (eis). Kirkkolaitoksen juuret eivät ole kirjoitetussa sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa.




Seuraava Raamatun kohta osoittaa selvästi, että vain uskovat kuuluvat Jumalan seurakuntaan, eivätkä ketkään muut. Kirkko on ihmisten keksimä instituutio, kirkkoon taas kuuluvat kaikki ne, jotka ovat lapsena kastettu tähän kirkko nimiseen instituutioon. Uskovan ihmisen ei tulisi kuulua ihmisten perustamaan kirkkoon, vaan Jumalan Hengestä ja sanasta syntyneeseen Jumalan seurakuntaan. Seuraava Raamatunkohta selvittää sen minkälainen on seurakunta ja miten seurakuntaan tullaan sisälle.



Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen, Apt 2:40-47.



Jakeessa 47 on kreik. tekstissä sana ekklesia - seurakunta. Vanha Biblia, ruotsalainen käännös 1917 ja Luther kääntävät jakeeseen sanan seurakunta, joka kuuluukin sinne alkutekstin mukaisesti. Seurakuntaan tullaan sisälle, kun on kuultu pelastuksen evankeliumin sanaa ja uskossa otettu sana vastaan ja sen jälkeen uskoontulleet menivät kasteelle ja pysyivät keskinäisessä yhteydessä ja Jumalan sanan opetuksessa.



Pelastukseen sisälle tulemisen jälkeen Herra lisää pelastuneen seurakuntaansa. Vesikaste ei liitä ihmistä seurakuntaan niin kuin jotkut tahot opettavat, vaan pelastuksen vastaanottaneen uskovan Herra itse lisää seurakuntaansa. Vesikaste annetaan sen jälkeen kun ihminen on tullut uskoon ei ennen sitä. Uskova kuuluu uudestisyntymän perusteella maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan sekä paikkakuntansa seurakuntaan. Uudestisyntymän jälkeen uskova kokoontuu paikkakuntansa seurakunnassa, niin kuin Raamattu asian opettaa: He pysyvät apostolien opetuksissa= Raamatun opetus, keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa.

paljastaja.......... kirjoitti:

Kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike), katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista (UT:n kreikankielen tekstilaitos). Jeesus ja apostolit eivät opettaneet katolisesta kirkosta yhtään mitään, vaan he opettivat yhdestä Jumalan seurakunnasta.



Rooman katolinen kirkko on sekä valtionkirkkolaitos syntyi 381, mutta Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan. Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."



Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou), joka on yksi (eis). Kirkkolaitoksen juuret eivät ole kirjoitetussa sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa.




Seuraava Raamatun kohta osoittaa selvästi, että vain uskovat kuuluvat Jumalan seurakuntaan, eivätkä ketkään muut. Kirkko on ihmisten keksimä instituutio, kirkkoon taas kuuluvat kaikki ne, jotka ovat lapsena kastettu tähän kirkko nimiseen instituutioon. Uskovan ihmisen ei tulisi kuulua ihmisten perustamaan kirkkoon, vaan Jumalan Hengestä ja sanasta syntyneeseen Jumalan seurakuntaan. Seuraava Raamatunkohta selvittää sen minkälainen on seurakunta ja miten seurakuntaan tullaan sisälle.



Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi seurakunnan yhteyteen joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen, Apt 2:40-47.



Jakeessa 47 on kreik. tekstissä sana ekklesia - seurakunta. Vanha Biblia, ruotsalainen käännös 1917 ja Luther kääntävät jakeeseen sanan seurakunta, joka kuuluukin sinne alkutekstin mukaisesti. Seurakuntaan tullaan sisälle, kun on kuultu pelastuksen evankeliumin sanaa ja uskossa otettu sana vastaan ja sen jälkeen uskoontulleet menivät kasteelle ja pysyivät keskinäisessä yhteydessä ja Jumalan sanan opetuksessa.



Pelastukseen sisälle tulemisen jälkeen Herra lisää pelastuneen seurakuntaansa. Vesikaste ei liitä ihmistä seurakuntaan niin kuin jotkut tahot opettavat, vaan pelastuksen vastaanottaneen uskovan Herra itse lisää seurakuntaansa. Vesikaste annetaan sen jälkeen kun ihminen on tullut uskoon ei ennen sitä. Uskova kuuluu uudestisyntymän perusteella maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan sekä paikkakuntansa seurakuntaan. Uudestisyntymän jälkeen uskova kokoontuu paikkakuntansa seurakunnassa, niin kuin Raamattu asian opettaa: He pysyvät apostolien opetuksissa= Raamatun opetus, keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa.

Lue lisää

Uuden Testamentin Kaanon

Miten ja millä tavalla Uuden Testamentin kaanonin syntyminen tapahtui? Siitä on monenlaista opetusta ja käsitystä. Kirjoitukseeni olen etsinyt mielestäni keskeisimmät asiat, joista käy ilmi kaanonin syntyminen. Kaanonin syntymisen historia on varsin mielenkiintoinen tutkimusmatka, joten tervetuloa tutustumaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen.


Uuden Testamentin tekstien syntyminen


Seuraavaksi olen laatinut listan Uuden Testamentin kirjojen kirjoittamisen ajankohdasta; kaikkien kirjojen tarkkaa kirjoittamisajankohtaa ei historia tiedä, mutta ne voidaan kuitenkin aika tarkasti määrittää suurin piirtein oikeaan ajankohtaan. Näiden tekstien ajankohdista on monenlaista tulkintaa, mutta suunnilleen samoihin aikoihin kuitenkin kaikki ne sijoittavat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

- Matteuksen evankeliumi: Osa tutkijoista sijoittaa sen syntymisen tapahtuneen n. vuonna 50 jKr. Minä itse pidän tätä hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, vaikka jotkut sanovat sen tapahtuneen 60-65 jKr. ja toiset sijoittavat sen jopa vuosiin 100-110 jKr. Mutta todennäköisin vaihtoehto on se, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu mahdollisimman varhain ylös, sillä mitä järkeä olisi kirjoittaa evankeliumi 70 vuotta sen jälkeen kun itse tapahtumat olisivat tapahtuneet. Samoin Matteuksessa on profetia temppelin tuhoutumisesta, joka tapahtui vuonna 70 jKr., eli evankeliumi on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Alkuseurakunnan perimätiedon mukaan Matteus olisi kirjoittanut ensin hepreankielellä (tai arameaksi, jota siihen aikaan sanottiin myös hepreankieleksi; aramea oli silloin yleinen puhekieli Israelissa). Kreikankielisen tekstin arvioidaan valmistuneen n. 50 jKr. tai sillä vuosikymmenellä. Matteus oli silminnäkijänä Herran Jeesuksen yksi opetuslapsista.

- Markuksen evankeliumi: Alkuseurakunnassa olleiden lähteiden mukaan Markus olisi kirjoituttanut evankeliumin Roomassa ollessaan siellä muun muassa Paavalin ystävänä. Näin evankeliumi olisi kirjoitettu vuosina 64-68 jKr. Jotkut sijoittavat evankeliumin syntyhetken vuosiin 45-46 jKr. (Eusebius). Jotkut sijoittavat evankeliumin syntymisen jälkeen vuoden 70 jKr., mutta tämä ei voi olla mahdollista, sillä samoin myös Markuksessa on profetia temppelin tuhoutumisesta, joka tapahtui vuonna 70 jKr., eli evankeliumi on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Markus oli myös silminnäkijänä UT:n tapahtumissa.

- Luukaan evankeliumi: Luukas oli Paavalin työtoveri, eikä Luukas ollut Jeesuksen silminnäkijänä, joten hän turvautunut muiden lähteisiin, niin kuin hän myös sen tuo esille evankeliuminsa alussa. Evankeliumin ajankohdan arvioidaan olevan n. 63-64 jKr.

- Johanneksen evankeliumi: Tämä evankeliumi on kirjoitettu synoptisten evankeliumien jälkeen. Eli Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu n. 85 jKr. Jotkut pitivät Johanneksen evankeliumia gnostilaisena teoksena, mutta se ei pidä paikkaansa. Vuonna 1946 Nag Hammadista (Nag Hammad) löytyi kirjakääröjä, jotka myös auttoivat synoptisten sekä Johanneksen evankeliumin syntymisajankohdan ajoituksessa. Näiden todisteiden perusteella Nag Hammadista löydettiin 200-300 luvulla kirjoitettuja gnostilaisia kirjoituksia, jotka osoittavat gnostilaisuuden syntyneen paljon myöhemmin kun Johanneksen evankeliumi oli kirjoitettu. Johannes oli myös itse silminnäkijänä UT:n tapahtumille.

- Apostolien teot: Apostolien teot on kirjoitettu n. vuonna 63 jKr. Luukas joka oli Paavalin työtoveri kirjoitti Apostolien teot ja samoin myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien teot on ensimmäinen kirja ja selonteko alkuseurakunnan vaiheista. Apostolien teot alkaa vuodesta n. 30 jKr. ja päättyy vuoteen 62 jKr.








-

paljastaja.......... kirjoitti:

Uuden Testamentin Kaanon

Miten ja millä tavalla Uuden Testamentin kaanonin syntyminen tapahtui? Siitä on monenlaista opetusta ja käsitystä. Kirjoitukseeni olen etsinyt mielestäni keskeisimmät asiat, joista käy ilmi kaanonin syntyminen. Kaanonin syntymisen historia on varsin mielenkiintoinen tutkimusmatka, joten tervetuloa tutustumaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen.


Uuden Testamentin tekstien syntyminen


Seuraavaksi olen laatinut listan Uuden Testamentin kirjojen kirjoittamisen ajankohdasta; kaikkien kirjojen tarkkaa kirjoittamisajankohtaa ei historia tiedä, mutta ne voidaan kuitenkin aika tarkasti määrittää suurin piirtein oikeaan ajankohtaan. Näiden tekstien ajankohdista on monenlaista tulkintaa, mutta suunnilleen samoihin aikoihin kuitenkin kaikki ne sijoittavat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

- Matteuksen evankeliumi: Osa tutkijoista sijoittaa sen syntymisen tapahtuneen n. vuonna 50 jKr. Minä itse pidän tätä hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, vaikka jotkut sanovat sen tapahtuneen 60-65 jKr. ja toiset sijoittavat sen jopa vuosiin 100-110 jKr. Mutta todennäköisin vaihtoehto on se, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu mahdollisimman varhain ylös, sillä mitä järkeä olisi kirjoittaa evankeliumi 70 vuotta sen jälkeen kun itse tapahtumat olisivat tapahtuneet. Samoin Matteuksessa on profetia temppelin tuhoutumisesta, joka tapahtui vuonna 70 jKr., eli evankeliumi on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Alkuseurakunnan perimätiedon mukaan Matteus olisi kirjoittanut ensin hepreankielellä (tai arameaksi, jota siihen aikaan sanottiin myös hepreankieleksi; aramea oli silloin yleinen puhekieli Israelissa). Kreikankielisen tekstin arvioidaan valmistuneen n. 50 jKr. tai sillä vuosikymmenellä. Matteus oli silminnäkijänä Herran Jeesuksen yksi opetuslapsista.

- Markuksen evankeliumi: Alkuseurakunnassa olleiden lähteiden mukaan Markus olisi kirjoituttanut evankeliumin Roomassa ollessaan siellä muun muassa Paavalin ystävänä. Näin evankeliumi olisi kirjoitettu vuosina 64-68 jKr. Jotkut sijoittavat evankeliumin syntyhetken vuosiin 45-46 jKr. (Eusebius). Jotkut sijoittavat evankeliumin syntymisen jälkeen vuoden 70 jKr., mutta tämä ei voi olla mahdollista, sillä samoin myös Markuksessa on profetia temppelin tuhoutumisesta, joka tapahtui vuonna 70 jKr., eli evankeliumi on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Markus oli myös silminnäkijänä UT:n tapahtumissa.

- Luukaan evankeliumi: Luukas oli Paavalin työtoveri, eikä Luukas ollut Jeesuksen silminnäkijänä, joten hän turvautunut muiden lähteisiin, niin kuin hän myös sen tuo esille evankeliuminsa alussa. Evankeliumin ajankohdan arvioidaan olevan n. 63-64 jKr.

- Johanneksen evankeliumi: Tämä evankeliumi on kirjoitettu synoptisten evankeliumien jälkeen. Eli Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu n. 85 jKr. Jotkut pitivät Johanneksen evankeliumia gnostilaisena teoksena, mutta se ei pidä paikkaansa. Vuonna 1946 Nag Hammadista (Nag Hammad) löytyi kirjakääröjä, jotka myös auttoivat synoptisten sekä Johanneksen evankeliumin syntymisajankohdan ajoituksessa. Näiden todisteiden perusteella Nag Hammadista löydettiin 200-300 luvulla kirjoitettuja gnostilaisia kirjoituksia, jotka osoittavat gnostilaisuuden syntyneen paljon myöhemmin kun Johanneksen evankeliumi oli kirjoitettu. Johannes oli myös itse silminnäkijänä UT:n tapahtumille.

- Apostolien teot: Apostolien teot on kirjoitettu n. vuonna 63 jKr. Luukas joka oli Paavalin työtoveri kirjoitti Apostolien teot ja samoin myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien teot on ensimmäinen kirja ja selonteko alkuseurakunnan vaiheista. Apostolien teot alkaa vuodesta n. 30 jKr. ja päättyy vuoteen 62 jKr.








-

Lue lisää

- Roomalaiskirje: Roomalaiskirje on apostoli Paavalin kirjoittama ja kirjoittamisajankohta on n. 57-58 jKr. Paavali kirjoitti tämän kirjeensä kolmannella lähetysmatkalla Korintosta käsin.

- 1 Korinttolaiskirje: Paavali kirjoitti Efesossa vuonna 55 jKr. ensimmäisen kirjeensä korinttolaisille.

- 2 Korinttolaiskirje: Paavali kirjoitti toisen kirjeensä korinttolaisille vuonna 56 jKr. luultavasti Makedoniassa.

- Galatalaiskirje: Tämän kirjeen kirjoittamisajankohdasta on esitetty kaksi erilaista ajankohtaa. Jotkut sijoittavat kirjeen kirjoitusajankohdaksi vuoden 49 jKr, ja toiset n. vuoden 58 jKr. Paavali oli kirjeen kirjoittaja.

- Efesolaiskirje: Kirje on kirjoitettu 61 jKr. tai 62 jKr. ja kirjoittajana on Paavali. Hän kirjoitti kirjeen ollessaan vankeudessa Roomassa.

- Filippiläiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen vankeudessa Roomassa vuonna 62 jKr.

- Kolossalaiskirje: Paavali kirjoitti tämän vankeudessa Roomassa vuonna 61 jKr tai 62 jKr.

- 1 Tessalonikilaiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen Korintossa toisen lähetysmatkansa aikana vuonna 50 jKr.

- 2 Tessalonikilaiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen Korintosta käsin vuonna 50 jKr. tai 51 jKr.

- 1 kirje Timoteukselle: Paavali kirjoitti pastoraalikirjeen eli kirjeen vanhimmille vuonna 66 jKr.

- 2 kirje Timoteukselle: Tämä Paavalin pastoraalikirje oli hänen viimeisin kirjeensä, joka on kirjoitettu 67 jKr.

- kirje Tiitukselle: Tämän kirjeen Paavali kirjoitti vuonna 64 jKr tai 66 jKr.

- kirje Filemonille: Paavali kirjoitti kirjeen vankilassa Roomassa 61 jKr. tai 62 jKr.

- Hebrealaiskirje: Kirjeen kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa. Kirjeen kirjoittajaksi on kautta historian ollut monta ehdokasta mm. Paavali, Barnabas ja Apollos. Kirjeen kirjoittamisajankohta ei ole tarkasti tiedossa, mutta se on kuitenkin kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr, koska kirje kertoo mm. temppelin uhripalveluiden olleen vielä käytössä, niin on se osoitus siitä, että kirje on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr.

- Jaakobin kirje: Tämän kirjeen kirjoitti Jaakob, joka oli Herran velipuoli. Kirjeen kirjoittamisajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Jotkut sijoittavat sen kirjoittamisen tapahtuneen ennen vuotta 49 jKr. jotkut sijoittavat sen vuoteen 62 jKr.

- 1 Pietarin kirje: Pietari ensimmäisen kirjeen kirjoittamisen ajankohdasta on monta mieltä ja ne mahtuvat vuosien 63-65 jKr. väliin. Kirjoittamispaikka ei ole tiedossa. Pietarin mainitsee kirjeessään, että Babylonin seurakunta lähettää tervehdyksen. Tätä emme tiedä, että käyttikö Pietari Babylonia Rooman peitenimenä, vai olisiko hän kirjoittanut kirjeen Eufrat-virran varrella sijainneesta Babyloniasta?

- 2 Pietarin kirje: Pietari kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti 65 jKr. tai 66 jKr.

- 1 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti tämän kirjeen Efesossa n. 90 jKr.

- 2 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti kirjeen n. 90 jKr.

- 3 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti kirjeen n. 90 jKr.

- Juudaan kirje: Juudas, joka kirjoitti tämän kirjeen on perimätiedon mukaan Jaakobin kirjeen kirjoittajan veli. Juudaan kirje on kirjoitettu n. 75 jKr.

- Johanneksen ilmestyskirja: Apostoli Johannes kirjoitti kirjansa perinteisen käsityksen mukaan vuonna 96 jKr.

paljastaja.......... kirjoitti:

- Roomalaiskirje: Roomalaiskirje on apostoli Paavalin kirjoittama ja kirjoittamisajankohta on n. 57-58 jKr. Paavali kirjoitti tämän kirjeensä kolmannella lähetysmatkalla Korintosta käsin.

- 1 Korinttolaiskirje: Paavali kirjoitti Efesossa vuonna 55 jKr. ensimmäisen kirjeensä korinttolaisille.

- 2 Korinttolaiskirje: Paavali kirjoitti toisen kirjeensä korinttolaisille vuonna 56 jKr. luultavasti Makedoniassa.

- Galatalaiskirje: Tämän kirjeen kirjoittamisajankohdasta on esitetty kaksi erilaista ajankohtaa. Jotkut sijoittavat kirjeen kirjoitusajankohdaksi vuoden 49 jKr, ja toiset n. vuoden 58 jKr. Paavali oli kirjeen kirjoittaja.

- Efesolaiskirje: Kirje on kirjoitettu 61 jKr. tai 62 jKr. ja kirjoittajana on Paavali. Hän kirjoitti kirjeen ollessaan vankeudessa Roomassa.

- Filippiläiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen vankeudessa Roomassa vuonna 62 jKr.

- Kolossalaiskirje: Paavali kirjoitti tämän vankeudessa Roomassa vuonna 61 jKr tai 62 jKr.

- 1 Tessalonikilaiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen Korintossa toisen lähetysmatkansa aikana vuonna 50 jKr.

- 2 Tessalonikilaiskirje: Paavali kirjoitti kirjeen Korintosta käsin vuonna 50 jKr. tai 51 jKr.

- 1 kirje Timoteukselle: Paavali kirjoitti pastoraalikirjeen eli kirjeen vanhimmille vuonna 66 jKr.

- 2 kirje Timoteukselle: Tämä Paavalin pastoraalikirje oli hänen viimeisin kirjeensä, joka on kirjoitettu 67 jKr.

- kirje Tiitukselle: Tämän kirjeen Paavali kirjoitti vuonna 64 jKr tai 66 jKr.

- kirje Filemonille: Paavali kirjoitti kirjeen vankilassa Roomassa 61 jKr. tai 62 jKr.

- Hebrealaiskirje: Kirjeen kirjoittajasta ei ole varmaa tietoa. Kirjeen kirjoittajaksi on kautta historian ollut monta ehdokasta mm. Paavali, Barnabas ja Apollos. Kirjeen kirjoittamisajankohta ei ole tarkasti tiedossa, mutta se on kuitenkin kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr, koska kirje kertoo mm. temppelin uhripalveluiden olleen vielä käytössä, niin on se osoitus siitä, että kirje on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr.

- Jaakobin kirje: Tämän kirjeen kirjoitti Jaakob, joka oli Herran velipuoli. Kirjeen kirjoittamisajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Jotkut sijoittavat sen kirjoittamisen tapahtuneen ennen vuotta 49 jKr. jotkut sijoittavat sen vuoteen 62 jKr.

- 1 Pietarin kirje: Pietari ensimmäisen kirjeen kirjoittamisen ajankohdasta on monta mieltä ja ne mahtuvat vuosien 63-65 jKr. väliin. Kirjoittamispaikka ei ole tiedossa. Pietarin mainitsee kirjeessään, että Babylonin seurakunta lähettää tervehdyksen. Tätä emme tiedä, että käyttikö Pietari Babylonia Rooman peitenimenä, vai olisiko hän kirjoittanut kirjeen Eufrat-virran varrella sijainneesta Babyloniasta?

- 2 Pietarin kirje: Pietari kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti 65 jKr. tai 66 jKr.

- 1 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti tämän kirjeen Efesossa n. 90 jKr.

- 2 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti kirjeen n. 90 jKr.

- 3 Johanneksen kirje: Johannes kirjoitti kirjeen n. 90 jKr.

- Juudaan kirje: Juudas, joka kirjoitti tämän kirjeen on perimätiedon mukaan Jaakobin kirjeen kirjoittajan veli. Juudaan kirje on kirjoitettu n. 75 jKr.

- Johanneksen ilmestyskirja: Apostoli Johannes kirjoitti kirjansa perinteisen käsityksen mukaan vuonna 96 jKr.

Lue lisää

Kaanon ennen Rooman katolista kirkkoa


Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr.) hyväksyi ja tunsi kaikki nykyiset Uuden Testamentin tekstit Jumalan sanaksi. Tosin ennen häntä ja hänen jälkeen oli monia jotka kiistelivät siitä ettei mm. seuraavat kirjeet kuulu kaanoniin: hebrealaiskirje, Jaakobin kirje sekä ilmestyskirja. Kleemens Aleksandrialainen piti myös Didakhe eli 12 apostolin opetusta kanonisena, vaikka sitä se ei kuitenkaan ole.

Jo paljon ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä kaanon oli siis kuitenkin valmis ja seurakunnan käytössä. Eli niin kuin näemme historiasta, niin Rooman katolinen kirkko ei synnyttänyt kaanonia, vaan otti käyttöönsä jo olemassa olevat ja muiden tunnustamat kirjat ja kirjeet. Se mikä on huomattavaa, on se että vuonna 1546 Rooman katolinen kirkko kanonisoi apokryfikirjat, joita kirkkoisät pitivät harhaoppisina. Rooman kirkon raamattu pitää sisällään siis harhaoppisten teoksia.


Kaanonin syntyvaiheita


Markionin kaanon

Markion, jonka sanottiin olevan gnostilainen harhaoppinen eli n. 85-160 jKr. hän teki oman Uuden Testamentin kanonisoinnin. Markion hyväksyi kaanoniinsa vain Luukkaan evankeliumin ja kymmenen ja kymmenen Paavalin kirjettä. Totean tähän, että meillä on aika yksipuolinen "kirkkohistoria", sillä Rooman katolinen kirkko tappoi vastustajiaan sekä hävitti heidän teoksiaan sekä on antanut sen leiman vastustajilleen, jota saamme historiasta lukea. Rooman katolisen kirkon historian todistuksia voidaan siis pitää puolueellisina, koska se on hävittänyt aikoinaan olemassa olevia tekstejä. katolsien kirkon toimenpiteet ja sen historian todistuksia ei voi siis kaikilta osin pitää luotettavina. En kuitenkaan ota kantaa Markioniin hyvässä enkä pahassa, mutta sen sanon, että gnostilaisuus on harhaopetusta. Markionin epätäydellinen kaanon oli kuitenkin eräs voimakkaimmista tekijöistä, joka johti myöhemmin kirkon kaanonin virallistamiseen. Markionin epätäydellinen kaanon sekä harhaoppisuus oli se lähtölaukaus, joka sai Rooman katolisen kirkon virallisesti kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit. Rooman katolinen kirkko nousi vastustamaan harhaoppeja ja siksi se virallisti kaanonin, mutta kuitenkin itse samaan aikaan ennen ja jälkeen kaanonin virallistamisen Rooman katolinen kirkko opetti mm. näitä harhaoppeja:

- Vuonna 375 alkoi kuolleitten pyhimysten palvonta.

- Vuonna 378 jKr. roomalainen piispa Damascus peri keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximum ja Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damascuksesta oli tullut Pontifex Maximum tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppikäsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.

- Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.

Muratorin kaanon

Muratorin kaanonin (n. 170 jKr.) löysi L.A. Muratori vuonna 1740. Muratorin kaanon on kirjoitelma, jossa on nimetty kaikki muut Uuden Testamentin tekstit paitsi Pietarin kirjeet, Jaakobin kirje sekä hebrealaiskirje.

Eusebius

Kesarean piispa Eusebius julkaisi listansa UT:n teksteistä kirjaan kirkkohistoria 325 jKr.

Eusebiuksen teksti kursiivissa:

Kun olemme päässeet tähän asti on järkevää esittää yhteenveto UT:n kirjoituksista. Ensimmäiseksi on syytä asettaa ensisijalle pyhä nelikkö evankeliumeja, joita seuraa Apostolien teot. Tämän jälkeen meidän on syytä tunnistaa Paavalin kirjeet, meidän täytyy lausua aidoiksi jäljellä oleva myöhempi Johanneksen kirje samoin myös Pietarin kirje. Tämän jälkeen jos se näyttää oikealta Johanneksen ilmestys. Mutta joista on väitelty, jotka ovat kuitenkin tuttuja enemmistölle ovat jäljellä oleva Jaakobin kirje sekä Juudaan kirje sekä Pietarin toinen kirje ja toinen ja kolmas Johanneksen kirjeet, vaikka kuuluisivatkin evankelistalle tai jollekin jolla on sama nimi kuin hänellä on.

Väärien kirjojen joukkoon on laitettava Paavalin teot ja Paimen niin kuin sitä kutsutaan sekä Pietarin ilmestys sekä näiden lisäksi Barnabaan kirje ja apostolien opetukset ja Johanneksen ilmestys jos se näyttää siltä. (Tämä viimeinen kuten sanoin on joidenkin hyljeksimä, mutta muut antavat sille paikan muiden tunnustettujen kirjojen joukossa. Ja näiden lisäksi jotkut tunnustavat hebrealaiskirjeen, joka on erikoisesti hyväksytty sellaisten hebrealaisten joukossa, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen. Nämä olisivat olleet ei tunnustettujen joukossa mutta olemme täydentäneet tehdäksemme listan myös näistä kirjoituksista, jotka seurakunnan perimätieto on pitänyt oikeina ja aitoina, jotka eivät ole kanonisia, vaan hyljeksittyjä, vaikka ovat tunnustettuja monien kirkonmiesten toimesta.

paljastaja.......... kirjoitti:

Kaanon ennen Rooman katolista kirkkoa


Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr.) hyväksyi ja tunsi kaikki nykyiset Uuden Testamentin tekstit Jumalan sanaksi. Tosin ennen häntä ja hänen jälkeen oli monia jotka kiistelivät siitä ettei mm. seuraavat kirjeet kuulu kaanoniin: hebrealaiskirje, Jaakobin kirje sekä ilmestyskirja. Kleemens Aleksandrialainen piti myös Didakhe eli 12 apostolin opetusta kanonisena, vaikka sitä se ei kuitenkaan ole.

Jo paljon ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä kaanon oli siis kuitenkin valmis ja seurakunnan käytössä. Eli niin kuin näemme historiasta, niin Rooman katolinen kirkko ei synnyttänyt kaanonia, vaan otti käyttöönsä jo olemassa olevat ja muiden tunnustamat kirjat ja kirjeet. Se mikä on huomattavaa, on se että vuonna 1546 Rooman katolinen kirkko kanonisoi apokryfikirjat, joita kirkkoisät pitivät harhaoppisina. Rooman kirkon raamattu pitää sisällään siis harhaoppisten teoksia.


Kaanonin syntyvaiheita


Markionin kaanon

Markion, jonka sanottiin olevan gnostilainen harhaoppinen eli n. 85-160 jKr. hän teki oman Uuden Testamentin kanonisoinnin. Markion hyväksyi kaanoniinsa vain Luukkaan evankeliumin ja kymmenen ja kymmenen Paavalin kirjettä. Totean tähän, että meillä on aika yksipuolinen "kirkkohistoria", sillä Rooman katolinen kirkko tappoi vastustajiaan sekä hävitti heidän teoksiaan sekä on antanut sen leiman vastustajilleen, jota saamme historiasta lukea. Rooman katolisen kirkon historian todistuksia voidaan siis pitää puolueellisina, koska se on hävittänyt aikoinaan olemassa olevia tekstejä. katolsien kirkon toimenpiteet ja sen historian todistuksia ei voi siis kaikilta osin pitää luotettavina. En kuitenkaan ota kantaa Markioniin hyvässä enkä pahassa, mutta sen sanon, että gnostilaisuus on harhaopetusta. Markionin epätäydellinen kaanon oli kuitenkin eräs voimakkaimmista tekijöistä, joka johti myöhemmin kirkon kaanonin virallistamiseen. Markionin epätäydellinen kaanon sekä harhaoppisuus oli se lähtölaukaus, joka sai Rooman katolisen kirkon virallisesti kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit. Rooman katolinen kirkko nousi vastustamaan harhaoppeja ja siksi se virallisti kaanonin, mutta kuitenkin itse samaan aikaan ennen ja jälkeen kaanonin virallistamisen Rooman katolinen kirkko opetti mm. näitä harhaoppeja:

- Vuonna 375 alkoi kuolleitten pyhimysten palvonta.

- Vuonna 378 jKr. roomalainen piispa Damascus peri keisarilta uskonnollisena johtajana Pontifex Maximum ja Vicarius Christi arvonimet. Näin Rooman paavin istuimesta tuli Baabelista alkaneen ylipappi kultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla Rooman piispoilla(paaveilla) on ollut nämä arvonimet. Heti kun Damascuksesta oli tullut Pontifex Maximum tulivat Rooman katoliseen kirkkoon babylonialaiset seremoniat hallitsevaan asemaan ja myös muiden pakanauskontojen oppikäsityksiä alkoi tulla sisälle Rooman kirkkoon.

- Vuonna 381 alkoivat epäviralliset rukoukset neitsyt Marialle Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle.

Muratorin kaanon

Muratorin kaanonin (n. 170 jKr.) löysi L.A. Muratori vuonna 1740. Muratorin kaanon on kirjoitelma, jossa on nimetty kaikki muut Uuden Testamentin tekstit paitsi Pietarin kirjeet, Jaakobin kirje sekä hebrealaiskirje.

Eusebius

Kesarean piispa Eusebius julkaisi listansa UT:n teksteistä kirjaan kirkkohistoria 325 jKr.

Eusebiuksen teksti kursiivissa:

Kun olemme päässeet tähän asti on järkevää esittää yhteenveto UT:n kirjoituksista. Ensimmäiseksi on syytä asettaa ensisijalle pyhä nelikkö evankeliumeja, joita seuraa Apostolien teot. Tämän jälkeen meidän on syytä tunnistaa Paavalin kirjeet, meidän täytyy lausua aidoiksi jäljellä oleva myöhempi Johanneksen kirje samoin myös Pietarin kirje. Tämän jälkeen jos se näyttää oikealta Johanneksen ilmestys. Mutta joista on väitelty, jotka ovat kuitenkin tuttuja enemmistölle ovat jäljellä oleva Jaakobin kirje sekä Juudaan kirje sekä Pietarin toinen kirje ja toinen ja kolmas Johanneksen kirjeet, vaikka kuuluisivatkin evankelistalle tai jollekin jolla on sama nimi kuin hänellä on.

Väärien kirjojen joukkoon on laitettava Paavalin teot ja Paimen niin kuin sitä kutsutaan sekä Pietarin ilmestys sekä näiden lisäksi Barnabaan kirje ja apostolien opetukset ja Johanneksen ilmestys jos se näyttää siltä. (Tämä viimeinen kuten sanoin on joidenkin hyljeksimä, mutta muut antavat sille paikan muiden tunnustettujen kirjojen joukossa. Ja näiden lisäksi jotkut tunnustavat hebrealaiskirjeen, joka on erikoisesti hyväksytty sellaisten hebrealaisten joukossa, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen. Nämä olisivat olleet ei tunnustettujen joukossa mutta olemme täydentäneet tehdäksemme listan myös näistä kirjoituksista, jotka seurakunnan perimätieto on pitänyt oikeina ja aitoina, jotka eivät ole kanonisia, vaan hyljeksittyjä, vaikka ovat tunnustettuja monien kirkonmiesten toimesta.

Lue lisää

Harhaoppisten joukkoon kuuluvat lisäksi Pietarin evankeliumi; Tuomaan evankeliumi sekä Mattiaan evankeliumi. Harhaoppiset ovat nämä kirjat nimenneet apostolien tekemiksi.

Uuden liiton puolella syntyneet apokryfikirjat olivat harjaoppisiksi luettavia.

Athanasius

Aleksandrian piispa Athanasius vuonna 367 jKr. listaa kanonisen UT:n kirjakokoelman näin, teksti on kursiivissa:

Ei ole epäilystäkään UT:n kirjoista, sillä ne ovat nämä: Neljä evankeliumia; Matteus, Markus. Luukas sekä Johannes. Lisäksi Apostolien teot ja seitsemän, niin sanottua katolista kirjettä seuraavasti: Yksi Jaakobilta, sekä kaksi Pietarilta ja kolme Johannekselta ja näiden jälkeen yksi Juudaalta. Näiden lisäksi on neljätoista kirjettä Paavalilta seuraavassa järjestyksessä: Ensimäiseksi Roomalaisille sitten kaksi Korinttolaisille ja näiden jälkeen Galatalaisille ja Efesolaisille ja Filippiläisille ja Kolossalaisille ja hebrealaisille ja sitten kaksi kirjettä Timoteukselle, mutta yksi Tiitukselle ja viimeinen Filemonille.

Lisäksi vielä Johanneksen ilmestys tämän ja lisäksi on myös muita kirjoja, joita ei voi kanonisoida, mutta joita isät suosittelivat: Salomonin viisaudet, Siirakin viisaudet ja Ester ja Judit ja Tobit ja niin kutsuttu apostolien opetukset ja Paimenkirje. Ensimmäiset kanonisoitakoon, mutta jälkimmäiset apokryfit ovat harhaoppisten juonia ....

Vanhan liiton puolella kirjoitetut apokryfikirjat olivat harhaoppisten joukossa, jotka eivät kuuluneet vanhan testamentin kaanoniin.

Karthagon kolmas kirkolliskokous

Karthagon kolmas kirkolliskokous vuonna 397 jKr. esitti ja hyväksyi ensimmäisen virallisen kaanonin, johon otettiin mukaan kaikki 27 kirjaa (ne jotka ovat mukana nykyisessä Uudessa Testamentissa). Näin vasta 397 jKr. Rooman katolinen kirkko kanonisoi sen mikä oli ollut olemassa jo muutaman sadan vuoden ajan. Rooman katolinen kirkko ja sen edustajat ylpeilevät usein sillä, että he ovat antaneet Uuden Testamentin kristityille. Mutta totuus kuitenkin on se, että Rooman katolinen kirkko kykeni kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit siksi koska ne olivat käytössä ja yleisesti hyväksyttyjä Jumalan seurakunnissa. Ja Jumalan seurakunta oli niitä käyttänyt jo kauan ennen niiden kanonisointia. Rooman kirkko sai siis kaanonin heitä aikaisemmin eläneiltä, jotka hyväksyivät kaikki nykyään käytössä olevat UT:n tekstit. uuden Testamentin kaanon oli jo olemassa ja käytössä Jumalan seurakunnassa ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien.

Trento 1546 ja apokryfikirjat

Rooman katolinen kirkko antoi käskyn Raamatun sisällöstä vuonna 1546, jolloin Trentossa päätettiin, että Jeromen latinalaisen Vulgatan täytyy olla kirkon virallinen kaanon. Rooman kirkon kaanonin tuli mukaan myös Vanhan Testamentin Apokryfikirjat, jota varhaiset kirkkoisät pitivät harhaoppisena.

Meidän tulee kyetä erottamaan toisistaan katolinen kirkko, joka käsite syntyi vuonna 150 jKr. sekä Rooman katolinen kirkko, joka alkoi muodostumaan vuoden 312 jKr. jälkeen. Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 jKr. Rooman valtion uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Ja näin vasta 381 jKr. Rooman katolinen kirkko syntyi virallisesti. Rooman kirkon virallinen kaanon hyväksyttiin viralliseksi vasta vuonna 397 jKr. Sana katolinen tuli varsin myöhään mukaan kristittyjen sanastoon, mutta Jeesus eikä apostolit opettaneet mitään katolisesta kirkosta. Sanaa katholikos =katolinen, ei löydy UT:n kreikankielisestä tekstistä.

Rooman kirkko ei ole siis antanut meille UT:n kaanonia, vaan Jumala sen antoi UT:n kirjoittajien kautta. Rooman kirkko kanonisoi siis jo olemassa olevat kirjat seurakunnassa olevien kirjeiden perusteella, joissa kirjeet olivat olemassa opetuskäytössä. Rooman kirkon viimeisin kaanon astui voimaan vuonna 1546, jolloin se otti käyttöön harhaoppiset apokryfikirjat. Rooman katolinen kirkko ei siis ole Uuden Testamentin kaanon synnyttäjä, vaan se kokosi sen, joka oli jo muilla täydellisesti käytössä.

paljastaja.......... kirjoitti:

Harhaoppisten joukkoon kuuluvat lisäksi Pietarin evankeliumi; Tuomaan evankeliumi sekä Mattiaan evankeliumi. Harhaoppiset ovat nämä kirjat nimenneet apostolien tekemiksi.

Uuden liiton puolella syntyneet apokryfikirjat olivat harjaoppisiksi luettavia.

Athanasius

Aleksandrian piispa Athanasius vuonna 367 jKr. listaa kanonisen UT:n kirjakokoelman näin, teksti on kursiivissa:

Ei ole epäilystäkään UT:n kirjoista, sillä ne ovat nämä: Neljä evankeliumia; Matteus, Markus. Luukas sekä Johannes. Lisäksi Apostolien teot ja seitsemän, niin sanottua katolista kirjettä seuraavasti: Yksi Jaakobilta, sekä kaksi Pietarilta ja kolme Johannekselta ja näiden jälkeen yksi Juudaalta. Näiden lisäksi on neljätoista kirjettä Paavalilta seuraavassa järjestyksessä: Ensimäiseksi Roomalaisille sitten kaksi Korinttolaisille ja näiden jälkeen Galatalaisille ja Efesolaisille ja Filippiläisille ja Kolossalaisille ja hebrealaisille ja sitten kaksi kirjettä Timoteukselle, mutta yksi Tiitukselle ja viimeinen Filemonille.

Lisäksi vielä Johanneksen ilmestys tämän ja lisäksi on myös muita kirjoja, joita ei voi kanonisoida, mutta joita isät suosittelivat: Salomonin viisaudet, Siirakin viisaudet ja Ester ja Judit ja Tobit ja niin kutsuttu apostolien opetukset ja Paimenkirje. Ensimmäiset kanonisoitakoon, mutta jälkimmäiset apokryfit ovat harhaoppisten juonia ....

Vanhan liiton puolella kirjoitetut apokryfikirjat olivat harhaoppisten joukossa, jotka eivät kuuluneet vanhan testamentin kaanoniin.

Karthagon kolmas kirkolliskokous

Karthagon kolmas kirkolliskokous vuonna 397 jKr. esitti ja hyväksyi ensimmäisen virallisen kaanonin, johon otettiin mukaan kaikki 27 kirjaa (ne jotka ovat mukana nykyisessä Uudessa Testamentissa). Näin vasta 397 jKr. Rooman katolinen kirkko kanonisoi sen mikä oli ollut olemassa jo muutaman sadan vuoden ajan. Rooman katolinen kirkko ja sen edustajat ylpeilevät usein sillä, että he ovat antaneet Uuden Testamentin kristityille. Mutta totuus kuitenkin on se, että Rooman katolinen kirkko kykeni kanonisoimaan Uuden Testamentin tekstit siksi koska ne olivat käytössä ja yleisesti hyväksyttyjä Jumalan seurakunnissa. Ja Jumalan seurakunta oli niitä käyttänyt jo kauan ennen niiden kanonisointia. Rooman kirkko sai siis kaanonin heitä aikaisemmin eläneiltä, jotka hyväksyivät kaikki nykyään käytössä olevat UT:n tekstit. uuden Testamentin kaanon oli jo olemassa ja käytössä Jumalan seurakunnassa ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien.

Trento 1546 ja apokryfikirjat

Rooman katolinen kirkko antoi käskyn Raamatun sisällöstä vuonna 1546, jolloin Trentossa päätettiin, että Jeromen latinalaisen Vulgatan täytyy olla kirkon virallinen kaanon. Rooman kirkon kaanonin tuli mukaan myös Vanhan Testamentin Apokryfikirjat, jota varhaiset kirkkoisät pitivät harhaoppisena.

Meidän tulee kyetä erottamaan toisistaan katolinen kirkko, joka käsite syntyi vuonna 150 jKr. sekä Rooman katolinen kirkko, joka alkoi muodostumaan vuoden 312 jKr. jälkeen. Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 jKr. Rooman valtion uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Ja näin vasta 381 jKr. Rooman katolinen kirkko syntyi virallisesti. Rooman kirkon virallinen kaanon hyväksyttiin viralliseksi vasta vuonna 397 jKr. Sana katolinen tuli varsin myöhään mukaan kristittyjen sanastoon, mutta Jeesus eikä apostolit opettaneet mitään katolisesta kirkosta. Sanaa katholikos =katolinen, ei löydy UT:n kreikankielisestä tekstistä.

Rooman kirkko ei ole siis antanut meille UT:n kaanonia, vaan Jumala sen antoi UT:n kirjoittajien kautta. Rooman kirkko kanonisoi siis jo olemassa olevat kirjat seurakunnassa olevien kirjeiden perusteella, joissa kirjeet olivat olemassa opetuskäytössä. Rooman kirkon viimeisin kaanon astui voimaan vuonna 1546, jolloin se otti käyttöön harhaoppiset apokryfikirjat. Rooman katolinen kirkko ei siis ole Uuden Testamentin kaanon synnyttäjä, vaan se kokosi sen, joka oli jo muilla täydellisesti käytössä.

Lue lisää

Apokryfikirjat

Millä tavalla alkuseurakunta ja sen jälkeläiset ovat erottaneet oikean Raamatun kaanonin ns. apokryfisistä kirjoista, joilla ei ole Jumalan sanan arvovaltaa? Kanonisen arvovallan kirjoituksille antoi se, että ne olivat Jeesuksen opetuslasten kirjoittamia (Paavalille Jeesus ilmestyi opettaen häntä ja Pietari hyväksyi hänen palvelutehtävänsä sekä kirjeissään hän antoi Paavalin kirjeille kanonisen arvovallan, siksi Paavalin kirjeet on hyväksytty kaanoniin, vaikka Paavali ei ollut 12 opetuslapsen joukossa; samoin on Luukkaan laita, joka oli Paavalin työtoveri; alkuseurakunta hyväksyi Luukkaan evankeliumin kanoniseksi evankeliumiksi ilman mitään epäilyjä, samoin tulee meidän tehdä) sekä niiden tuli olla yleisesti hyväksyttyjä ja niissä tuli olla oikea Jumalan sanan arvovallan mukainen opetus.


Niin sanotut Uuden Testamentin apokryfikirjat (gnostilaiset evankeliumit) eivät kuulu Raamatun kirjoihin ja suurin osa niistä (apokryfikirjoista) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin; eli ne ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin UT:n kanoniset tekstit. Viimeisin kanoninen teksti Ilmestyskirja näki päivänvalon n, 96 jKr. Ilmestyskirja päätti Jumalallisten ilmoitusten ketjun; sen sanoma oli siihen hetkeen ja aina maanpäällisen ihmiskunnan historian loppuhetkeen asti, eikä näin enää tarvittu uusia ilmoituksia, sillä ilmoitus oli jo annettu koskemaan koko ihmiskunnan historiallista aikakautta. Ja sitä ennen oli jo kaikki muu oleellinen sanottu ja tuotu esiin. UT:n apokryfiset kirjat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirja, tämäkin kertoo että uudet ilmoitukset olivat ihmisestä lähtöisin, eivätkä omanneet Jumalallista arvovaltaa, sillä Jumalan Raamatullinen ilmoitushistoria päättyi Ilmestyskirjaan. UT:n apokryfikirjoilla on yksi yhteinen piirre, ne ovat gnostilaisvaikutteisia. Gnostilaisille teksteille on myös ominaista seuraavat piirteet; gnostilaisuus asetti itsensä korkeampaan asemaan kuin kristinusko sekä gnostilaisuus ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Nuo edellä olevat seikat jo itsessään todistavat sen ettei gnostilaisapokryfisilla teksteillä voida todistaa Raamatun opetusta, sillä gnostilaisuus asetti itse itsensä kristinuskoa korkeammalle sekä uskominen Jeesukseen tavallisena ihmisenä teki heistä ihmisiä, joilla ei ollut halua Raamatulliseen uskoon, vaan pikemminkin he halusivat todistaa sen vääräksi korottamalla omaa uskoaan. Näin gnostilaisia tekstejä ei voida mitenkään pitää kristinuskon alkuperäisinä teksteinä tai kristinuskoon kuuluvina teoksina, sillä gnostilaiset pitivät kristinuskoa vihollisenaan ja gnostilaiset olivat "oikeaoppisia". Tosiasiassa gnostilaiset olivat samassa eksytyksen veneessä kuin kirkkolaitos, kumpaisellakin oli vain erilaiset opetukset, mutta opetuksen innoitus tuli samasta lähteestä, eli pimeyden päämajasta.

Gnostilaisuudessa oli monenlaista vaikutusta esim. jotkut gnostilaiset opettivat, että jumalallisuus saavutetaan miehen ja naisen ykseydellä. Tämä ajatus johti myös jotkut gnostikot tavoittelemaan jumaluutta miehen ja naisen seksiaktin kautta. Mutta oli myös olemassa gnostilaisia, jotka pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Kun tiedämme sen tosiasian, että gnostilaiset pitivät kristittyjä vihollisinaan sekä he pitivät itseään kristittyjä parempina ja he halusivat kaikella tavalla osoittaa kristinuskon vääräksi, niin sen tähden syntyivät ns. gnostilaiset evankeliumit, joiden tarkoituksena oli mustamaalata ja vääristää oikea evankeliumi. Gnostilaiset menivät niin pitkälle tässä, että he kirjoittivat evankeliumit "uusiksi" väärentämällä ne; joissa he kuvasivat Jeesuksen tavalliseksi mieheksi, joka yhtyi jumalallisuuteen Maria Madgaleenan kautta. Tuo gnostilainen väite, että Maria Madgaleena oli Jeesuksen vaimo sopi gnostilaisille, koska sillä tavalla he pyrkivät väittämään oman oppinsa oikeaksi ja saivat tukea ajatuksilleen. Ajatus Jeesuksen naimisissa olosta (yhtyminen jumalallisuuteen naisen kanssa) on gnostilaista evankeliumia. Samoin myös tuo toinen seksuaalikielteinen ryhmä sai lisää vettä myllyynsä väittäen "uusien" evankeliumien kautta, että Jeesus vietti synnillistä ja paheellista seksielämää. Näin nuo molemmat ryhmittymät saivat itselleen "uusista evankeliumeistaan" oivia puhemiehiä, joilla he hyökkäsivät kristittyjä ja Raamatun sanomaa vastaan. Se oli ovela juoni toisten mustamaalaamiseksi, mutta onneksi tiedämme sen, että näiden gnostilaisten tekstien innoituksen lähde on ollut pimeyden päämajassa, ja että Raamatussa on totuus siitä kuinka asiat ovat. Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa, eikä Hän ollutkaan naimisissa, koska Hän ei syntynyt maailmaan naimisiinmenoa varten, vaan siksi, että kuolisi syntiuhrina maailman synnin tähden.

paljastaja.......... kirjoitti:

Apokryfikirjat

Millä tavalla alkuseurakunta ja sen jälkeläiset ovat erottaneet oikean Raamatun kaanonin ns. apokryfisistä kirjoista, joilla ei ole Jumalan sanan arvovaltaa? Kanonisen arvovallan kirjoituksille antoi se, että ne olivat Jeesuksen opetuslasten kirjoittamia (Paavalille Jeesus ilmestyi opettaen häntä ja Pietari hyväksyi hänen palvelutehtävänsä sekä kirjeissään hän antoi Paavalin kirjeille kanonisen arvovallan, siksi Paavalin kirjeet on hyväksytty kaanoniin, vaikka Paavali ei ollut 12 opetuslapsen joukossa; samoin on Luukkaan laita, joka oli Paavalin työtoveri; alkuseurakunta hyväksyi Luukkaan evankeliumin kanoniseksi evankeliumiksi ilman mitään epäilyjä, samoin tulee meidän tehdä) sekä niiden tuli olla yleisesti hyväksyttyjä ja niissä tuli olla oikea Jumalan sanan arvovallan mukainen opetus.


Niin sanotut Uuden Testamentin apokryfikirjat (gnostilaiset evankeliumit) eivät kuulu Raamatun kirjoihin ja suurin osa niistä (apokryfikirjoista) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin; eli ne ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin UT:n kanoniset tekstit. Viimeisin kanoninen teksti Ilmestyskirja näki päivänvalon n, 96 jKr. Ilmestyskirja päätti Jumalallisten ilmoitusten ketjun; sen sanoma oli siihen hetkeen ja aina maanpäällisen ihmiskunnan historian loppuhetkeen asti, eikä näin enää tarvittu uusia ilmoituksia, sillä ilmoitus oli jo annettu koskemaan koko ihmiskunnan historiallista aikakautta. Ja sitä ennen oli jo kaikki muu oleellinen sanottu ja tuotu esiin. UT:n apokryfiset kirjat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirja, tämäkin kertoo että uudet ilmoitukset olivat ihmisestä lähtöisin, eivätkä omanneet Jumalallista arvovaltaa, sillä Jumalan Raamatullinen ilmoitushistoria päättyi Ilmestyskirjaan. UT:n apokryfikirjoilla on yksi yhteinen piirre, ne ovat gnostilaisvaikutteisia. Gnostilaisille teksteille on myös ominaista seuraavat piirteet; gnostilaisuus asetti itsensä korkeampaan asemaan kuin kristinusko sekä gnostilaisuus ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Nuo edellä olevat seikat jo itsessään todistavat sen ettei gnostilaisapokryfisilla teksteillä voida todistaa Raamatun opetusta, sillä gnostilaisuus asetti itse itsensä kristinuskoa korkeammalle sekä uskominen Jeesukseen tavallisena ihmisenä teki heistä ihmisiä, joilla ei ollut halua Raamatulliseen uskoon, vaan pikemminkin he halusivat todistaa sen vääräksi korottamalla omaa uskoaan. Näin gnostilaisia tekstejä ei voida mitenkään pitää kristinuskon alkuperäisinä teksteinä tai kristinuskoon kuuluvina teoksina, sillä gnostilaiset pitivät kristinuskoa vihollisenaan ja gnostilaiset olivat "oikeaoppisia". Tosiasiassa gnostilaiset olivat samassa eksytyksen veneessä kuin kirkkolaitos, kumpaisellakin oli vain erilaiset opetukset, mutta opetuksen innoitus tuli samasta lähteestä, eli pimeyden päämajasta.

Gnostilaisuudessa oli monenlaista vaikutusta esim. jotkut gnostilaiset opettivat, että jumalallisuus saavutetaan miehen ja naisen ykseydellä. Tämä ajatus johti myös jotkut gnostikot tavoittelemaan jumaluutta miehen ja naisen seksiaktin kautta. Mutta oli myös olemassa gnostilaisia, jotka pidättäytyivät sukupuolisuhteista. Kun tiedämme sen tosiasian, että gnostilaiset pitivät kristittyjä vihollisinaan sekä he pitivät itseään kristittyjä parempina ja he halusivat kaikella tavalla osoittaa kristinuskon vääräksi, niin sen tähden syntyivät ns. gnostilaiset evankeliumit, joiden tarkoituksena oli mustamaalata ja vääristää oikea evankeliumi. Gnostilaiset menivät niin pitkälle tässä, että he kirjoittivat evankeliumit "uusiksi" väärentämällä ne; joissa he kuvasivat Jeesuksen tavalliseksi mieheksi, joka yhtyi jumalallisuuteen Maria Madgaleenan kautta. Tuo gnostilainen väite, että Maria Madgaleena oli Jeesuksen vaimo sopi gnostilaisille, koska sillä tavalla he pyrkivät väittämään oman oppinsa oikeaksi ja saivat tukea ajatuksilleen. Ajatus Jeesuksen naimisissa olosta (yhtyminen jumalallisuuteen naisen kanssa) on gnostilaista evankeliumia. Samoin myös tuo toinen seksuaalikielteinen ryhmä sai lisää vettä myllyynsä väittäen "uusien" evankeliumien kautta, että Jeesus vietti synnillistä ja paheellista seksielämää. Näin nuo molemmat ryhmittymät saivat itselleen "uusista evankeliumeistaan" oivia puhemiehiä, joilla he hyökkäsivät kristittyjä ja Raamatun sanomaa vastaan. Se oli ovela juoni toisten mustamaalaamiseksi, mutta onneksi tiedämme sen, että näiden gnostilaisten tekstien innoituksen lähde on ollut pimeyden päämajassa, ja että Raamatussa on totuus siitä kuinka asiat ovat. Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa, eikä Hän ollutkaan naimisissa, koska Hän ei syntynyt maailmaan naimisiinmenoa varten, vaan siksi, että kuolisi syntiuhrina maailman synnin tähden.

Lue lisää

Alkuseurakunta ja Raamattu


Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis vuonna 96 jKr.

Raamattu kertoo apostoleiden kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka merkitsee sitä että jo hyvin varhain heidän kirjeensä olivat Jumalan seurakuntien luettavissa.

2Pie 3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Eli niin Paavalin kuin Pietarin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa.

Ilm 1:
3 ¶ Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!
4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,



Kol 4: 16 Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Esimerkiksi Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr. tunsi kaikki 27 Uuden Testamentin tekstit ja piti niitä Jumalan sanana.

Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Lukekaamme siis suurella innoituksella niitä samoja tekstejä, joita luettiin aikoinaan vanhan liiton seurakunnassa (VT) sekä myös alkuseurakunnassa (VT ja UT).



Rooman katolinen kirkko keräsi ja kokosi olemassa olevat UT:n tekstit, joita alkuseurakunta oli käyttänyt n. 300 vuotta ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä. Uuden Testamentin tekstit ovat olleet koko ajan olemassa siitä asti kunnes ne kaikki tulivat valmiiksi ja ne olivat käytössä alkuseurakunnalla vuosisatoja ennen RKK:n syntymistä.

paljastaja.......... kirjoitti:

Alkuseurakunta ja Raamattu


Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis vuonna 96 jKr.

Raamattu kertoo apostoleiden kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka merkitsee sitä että jo hyvin varhain heidän kirjeensä olivat Jumalan seurakuntien luettavissa.

2Pie 3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Eli niin Paavalin kuin Pietarin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa.

Ilm 1:
3 ¶ Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!
4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,



Kol 4: 16 Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Esimerkiksi Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-n. 215 jKr. tunsi kaikki 27 Uuden Testamentin tekstit ja piti niitä Jumalan sanana.

Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Lukekaamme siis suurella innoituksella niitä samoja tekstejä, joita luettiin aikoinaan vanhan liiton seurakunnassa (VT) sekä myös alkuseurakunnassa (VT ja UT).



Rooman katolinen kirkko keräsi ja kokosi olemassa olevat UT:n tekstit, joita alkuseurakunta oli käyttänyt n. 300 vuotta ennen Rooman katolisen kirkon syntymistä. Uuden Testamentin tekstit ovat olleet koko ajan olemassa siitä asti kunnes ne kaikki tulivat valmiiksi ja ne olivat käytössä alkuseurakunnalla vuosisatoja ennen RKK:n syntymistä.

Lue lisää

Rooman katolinen kirkko ja ekumenia

Suomessakin monet kirkot sekä herätysliikkeet harrastavat ekumeniaa Katolisen kirkon ja Paavin kanssa mm: Luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakirkko, helluntaiherätys, Suomen baptistiyhdyskunta, Suomen adventtikirkko, pelastusarmeija, Finlands Svenska adventkyrka, Finlands Svenska metodistkyrka, Finlands Svenska pingstmission, Fria missionsförbundet, The Anglican church in Finland, Finlands Svenska baptistsamfund.

Paavi harrastaa ekumeniaa myös muslimien kanssa

Katolisessa kirkossa suudelmalla on monia merkityksiä. Pyhä suudelma, rauhan suudelma, rakkauden suudelma ystävyyden suudelma.

Paavi suutelee vuonna 1999 koraania. Paavin suudelma on osoitus suuresta kunnioituksesta koraania kohtaan sekä koko Islamin uskontoa kohtaan. Paavi harrastaa ekumeniaa Islamin uskonnon edustajien kanssa. Paavi puhuu avoimesti, jotta katolinen kirkko kunnioittaa Islamin uskontoa.

Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, mutta emme saa hyväksyä epäjumalan palvelusta, jota Islamilaisuus edustaa. Paavi hyväksyy Islaminuskon sekä on rukoillut yhdessä Islaminuskon edustajien kanssa. Islamin usko edustaa epäjumalan palvelemista eikä Jeesuksen Kristuksen opetuslapset voi harjoittaa uskon ykseyttä tällaisen saatanallisen uskonnon edustajien kanssa. Ekumenian tavoite on saada yhteys myös Islaminuskon kanssa.

paljastaja.......... kirjoitti:

Rooman katolinen kirkko ja ekumenia

Suomessakin monet kirkot sekä herätysliikkeet harrastavat ekumeniaa Katolisen kirkon ja Paavin kanssa mm: Luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakirkko, helluntaiherätys, Suomen baptistiyhdyskunta, Suomen adventtikirkko, pelastusarmeija, Finlands Svenska adventkyrka, Finlands Svenska metodistkyrka, Finlands Svenska pingstmission, Fria missionsförbundet, The Anglican church in Finland, Finlands Svenska baptistsamfund.

Paavi harrastaa ekumeniaa myös muslimien kanssa

Katolisessa kirkossa suudelmalla on monia merkityksiä. Pyhä suudelma, rauhan suudelma, rakkauden suudelma ystävyyden suudelma.

Paavi suutelee vuonna 1999 koraania. Paavin suudelma on osoitus suuresta kunnioituksesta koraania kohtaan sekä koko Islamin uskontoa kohtaan. Paavi harrastaa ekumeniaa Islamin uskonnon edustajien kanssa. Paavi puhuu avoimesti, jotta katolinen kirkko kunnioittaa Islamin uskontoa.

Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, mutta emme saa hyväksyä epäjumalan palvelusta, jota Islamilaisuus edustaa. Paavi hyväksyy Islaminuskon sekä on rukoillut yhdessä Islaminuskon edustajien kanssa. Islamin usko edustaa epäjumalan palvelemista eikä Jeesuksen Kristuksen opetuslapset voi harjoittaa uskon ykseyttä tällaisen saatanallisen uskonnon edustajien kanssa. Ekumenian tavoite on saada yhteys myös Islaminuskon kanssa.

Lue lisää

Paavi ja Buddhalaiset

Paavi Eugene IV sanoi aikanaan: ” Buddhalaisuus on kadotuksen uskonto”. Mutta Paavi Johannes Paavali on sanonut: ” Buddhalaisuus on pelastuksen uskonto.” Katolinen kirkko opettaa, jotta : ”Paavi on erehtymätön, kun hän koko kirkon korkeimpana paimenena ja opettajana uskon ja siveysopin asioissa antaa koko kirkkoa tarkoittavan päätöksen.” Jompikumpi Paavi siis erehtyi ja koko katolinen oppi Paavin erehtymättömyydestä on murentunut.

Kuvassa Paavi Johannes Paavali II vuonna 1984 tapaamassa Buddhalaisen uskonnon edustajia. Paavin lausunto, jotta buddhalaisuus on pelastuksen uskonto, on valheellinen, sillä buddhalaisuus on epäjumalanpalvelusta. Paavilla on siis myös ekumeeniset suhteet buddhalaisuuteen.

Vatikaani opettaa tänä päivänä, jotta kaikki uskonnot ovat tasa-arvoisia, mutta Jumala on asettanut vain yhden kirkon, jossa voi pelastua, joka on katolinen kirkko. Vatikaanin lausunnot ovat ristiriitaisia keskenään, sillä välillä se antaa lausunnon, jotta esim. buddhalaisuus on pelastuksen uskonto, mutta siten toisaalta, jotta vain katolisessa kirkossa on pelastus.

Tämä on Paavin ekumeeninen tavoite hyväksyä muut uskonnot sekä kirkot, mutta silti nostaa katolinen kirkko muiden yläpuolelle.

Paavi ottaa pakanallisen Shiva merkin otsaansa

Kuvassa Shiva papitar laittaa pakanallisen epäjumalan (sign of the tilak) merkin Paavin otsaan. Paavi siis vastaanottaa Shiva uskonnon ”voitelun” itseensä.

Shiva uskonto on yksi Hindulaisen uskonnon haara. Hindulaisuus sekä sekä Shiva uskonto ovat epäjumalan palvelusta. Paavi harjoittaa ekumeniaa myös tällaisissa yhteyksissä.

Ekumeeninen eksytys
Ekumenia on siis eksytystä, jonka kautta saatana yrittää eksyttää uskovat sekä uskottomat uskomaan, jotta ekumenia on Jumalan työtä, jossa Hän yhdistää kaikki yhdeksi. Jeesuksen opetuslapsilla ei tule olla osallisuutta ekumeniaan. Jeesuksen opetuslasten tulee harjoittaa ykseyttä Jumalan Hengestä syntyneiden uskovien kanssa.

Paavi kirjoittaa seuraavaa kiertokirjeessään Ut unum sint vuodelta 1995:

Katolisen kirkon ekumeeninen vastuu samoin kuin Kristuksen kaikkien oppilaiden vastuu koota kaikki ykseyteen perustuu Jumalan suunnitelmaan. Sillä "kirkko ei ole itseensä sulkeutunut todellisuus, vaan se on jatkuvasti avoin liikkeessä olevalle lähetykselle ja ekumenialle. Sehän on lähetetty maailmaan julistamaan yhteyden salaisuutta, joka on sen olemus, todistamaan siitä, tuomaan sen nykyhetkeen ja levittämään sitä - - yhdistämään Kristuksessa kaikki ja kaiken, olemaan kaikille 'jakamattoman ykseyden sakramentti'"…
.

paljastaja.......... kirjoitti:

Paavi ja Buddhalaiset

Paavi Eugene IV sanoi aikanaan: ” Buddhalaisuus on kadotuksen uskonto”. Mutta Paavi Johannes Paavali on sanonut: ” Buddhalaisuus on pelastuksen uskonto.” Katolinen kirkko opettaa, jotta : ”Paavi on erehtymätön, kun hän koko kirkon korkeimpana paimenena ja opettajana uskon ja siveysopin asioissa antaa koko kirkkoa tarkoittavan päätöksen.” Jompikumpi Paavi siis erehtyi ja koko katolinen oppi Paavin erehtymättömyydestä on murentunut.

Kuvassa Paavi Johannes Paavali II vuonna 1984 tapaamassa Buddhalaisen uskonnon edustajia. Paavin lausunto, jotta buddhalaisuus on pelastuksen uskonto, on valheellinen, sillä buddhalaisuus on epäjumalanpalvelusta. Paavilla on siis myös ekumeeniset suhteet buddhalaisuuteen.

Vatikaani opettaa tänä päivänä, jotta kaikki uskonnot ovat tasa-arvoisia, mutta Jumala on asettanut vain yhden kirkon, jossa voi pelastua, joka on katolinen kirkko. Vatikaanin lausunnot ovat ristiriitaisia keskenään, sillä välillä se antaa lausunnon, jotta esim. buddhalaisuus on pelastuksen uskonto, mutta siten toisaalta, jotta vain katolisessa kirkossa on pelastus.

Tämä on Paavin ekumeeninen tavoite hyväksyä muut uskonnot sekä kirkot, mutta silti nostaa katolinen kirkko muiden yläpuolelle.

Paavi ottaa pakanallisen Shiva merkin otsaansa

Kuvassa Shiva papitar laittaa pakanallisen epäjumalan (sign of the tilak) merkin Paavin otsaan. Paavi siis vastaanottaa Shiva uskonnon ”voitelun” itseensä.

Shiva uskonto on yksi Hindulaisen uskonnon haara. Hindulaisuus sekä sekä Shiva uskonto ovat epäjumalan palvelusta. Paavi harjoittaa ekumeniaa myös tällaisissa yhteyksissä.

Ekumeeninen eksytys
Ekumenia on siis eksytystä, jonka kautta saatana yrittää eksyttää uskovat sekä uskottomat uskomaan, jotta ekumenia on Jumalan työtä, jossa Hän yhdistää kaikki yhdeksi. Jeesuksen opetuslapsilla ei tule olla osallisuutta ekumeniaan. Jeesuksen opetuslasten tulee harjoittaa ykseyttä Jumalan Hengestä syntyneiden uskovien kanssa.

Paavi kirjoittaa seuraavaa kiertokirjeessään Ut unum sint vuodelta 1995:

Katolisen kirkon ekumeeninen vastuu samoin kuin Kristuksen kaikkien oppilaiden vastuu koota kaikki ykseyteen perustuu Jumalan suunnitelmaan. Sillä "kirkko ei ole itseensä sulkeutunut todellisuus, vaan se on jatkuvasti avoin liikkeessä olevalle lähetykselle ja ekumenialle. Sehän on lähetetty maailmaan julistamaan yhteyden salaisuutta, joka on sen olemus, todistamaan siitä, tuomaan sen nykyhetkeen ja levittämään sitä - - yhdistämään Kristuksessa kaikki ja kaiken, olemaan kaikille 'jakamattoman ykseyden sakramentti'"…
.

Lue lisää

Jumala tahtoo, että koko hajalleen joutunut ihmiskunta muodostaisi ykseyden. Siitä syystä hän lähetti Poikansa, jotta tämä lahjoittaisi meille kuolemallaan ja ylösnousemisellaan rakkauden Henkensä. Ristillä tapahtuneen uhrikuolemansa aattona Jeesus itse rukoilee oppilaidensa ja kaikkien häneen uskovien puolesta, että he olisivat yhtä, elävä yhteisö. Sen tähden ihmisillä, jotka liitetään kasteessa Kristuksen ruumiiksi, on velvollisuuden lisäksi Jumalan edessä vastuu noudattaa hänen suunnitelmaansa; Kristuksen ruumiissa sovinto ja yhteys toteutuvat täydellisesti. Miten voisimme pysyä jatkuvasti erossa, kun meidät on kuitenkin kasteessa "upotettu" Herran kuolemaan, juuri siihen tapahtumaan, jossa Jumala on Pojassaan hajottanut maahan meitä erottavat muurit? "Tämä jakautuneisuus on ilmeisessä ristiriidassa Kristuksen tahdon kanssa, se on maailmalle pahennukseksi ja vahingoittaa evankeliumin kaikille luoduille julistamisen pyhää asiaa…

"Iäisyyksien Herra, joka viisaasti ja kärsivällisesti toteuttaa armollista suunnitelmaansa meitä syntisiä kohtaan, on viime aikoina alkanut vuodattaa jakautuneiden kristittyjen keskuuteen katumuksen henkeä ja yhä voimakkaampaa yhteyden kaipuuta. Tämä armo on tehnyt kaikkialla syvän vaikutuksen moniin ihmisiin, ja myös erossa olevien veljiemme keskuudessa on Pyhän Hengen armon vaikutuksesta syntynyt yhä laajeneva liike, jonka tarkoituksena on kaikkien kristittyjen ykseyden aikaansaaminen. Tähän ykseysliikkeeseen, jota kutsutaan ekumeeniseksi liikkeeksi, osallistuvat ne, jotka rukoilevat kolmiyhteistä Jumalaa ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, eivätkä he osallistu siihen vain yksilöinä vaan myös niiden yhteisöjen jäseninä, joissa he ovat kuulleet evankeliumin ja joita he nimittävät kirkokseen ja Jumalan kirkoksi. Melkein kaikki kaipaavat, vaikkakin eri tavoin, yhtä ainoata ja näkyvää Jumalan kirkkoa, joka on todella yleismaailmallinen ja joka on lähetetty koko maailmaan, jotta maailma kääntyisi evankeliumiin ja siten pelastuisi Jumalan kunniaksi."…

Paavi ajaa ekumenian asiaa kovin tarmokkaasti, mutta Paavi ajaa ekumeniaa katolisesta näkökulmasta käsin. Paavi kirjoittaa kiertokirjeessään viisi kohtaa, jotka ekumeenikkojen on hyväksyttävä, jotta ykseys saavutetaan.
Paavin puhe kursivoituna sekä lihavoituna:

Matka välttämättömään ja riittävään näkyvään ykseyteen Kristuksen tahtoman yhden kirkon yhteytenä vaatii vielä kärsivällistä ja rohkeaa työtä. Tällöin emme saa asettaa mitään ylimääräisiä velvollisuuksia niiden lisäksi, joista emme voi luopua (vert. Ap. t. 15:2).

Voimme jo nyt nimetä ne aiheet, joita on syvennettävä saavuttaaksemme aidon yksimielisyyden uskossa.

1. Pyhän Raamatun, ylimmän auktoriteetin uskoa koskevissa asioissa, ja Jumalan sanaa selittävän välttämättömän pyhän tradition suhde.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon epäraamatullinen evankeliumi sekä katolisen kirkon perimätieto sekä traditio.

2. Eukaristia, Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti, joka kannetaan Isän ylistykseksi, Kristuksen uhrin ja reaalisen läsnäolon muistoksi ja Pyhän Hengen pyhittäväksi vuodattamiseksi.

Tämän kohdan kun uskot niin silloin murretaan Golgatan sovitustyö. Katolinen kirkko opettaa, jotta messu-uhrissa Kristus uhrataan uudestaan joka kerta verettömällä tavalla. katolinen kirkko opettaa, jotta messu-uhri on voimakkain sovitus-uhri. Raamattu kertoo Golgatan sovitustyön olevan voimakkain sovitus uhri sekä, jotta se on kertakaikkinen uhri. Ei ole kahta uhria uudessa liitossa eikä Jeesuksen uhria uhrata enää uudestaan.

3. Pappeus sakramenttina, vihkimyksenä kolmiasteiseen palveluvirkaan: piispan, papin ja diakonin virkaan.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on tunnustettava katolisen kirkon piispojen ja pappien opit Raamatullisiksi opeiksi.

4. Kirkon opetusvirka, joka on uskottu paaville ja hänen kanssaan yhteydessä oleville piispoille ja joka käsitetään vastuuksi ja valtuudeksi opettaa Kristuksen nimessä uskoa ja pitää uskosta huolta.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon opettama asema Paavista, joka on täysin epäraamatullinen. Ja kun uskot tämän kohdan niin silloin Paavista tulee sinun hengellinen auktoriteetti, jonka opetukselle sinun tulee alistua.

5. Neitsyt Maria, Jumalan äiti ja kirkon ikoni, hengellinen äiti, joka rukoilee Kristuksen oppilaiden ja koko ihmiskunnan puolesta.

paljastaja.......... kirjoitti:

Jumala tahtoo, että koko hajalleen joutunut ihmiskunta muodostaisi ykseyden. Siitä syystä hän lähetti Poikansa, jotta tämä lahjoittaisi meille kuolemallaan ja ylösnousemisellaan rakkauden Henkensä. Ristillä tapahtuneen uhrikuolemansa aattona Jeesus itse rukoilee oppilaidensa ja kaikkien häneen uskovien puolesta, että he olisivat yhtä, elävä yhteisö. Sen tähden ihmisillä, jotka liitetään kasteessa Kristuksen ruumiiksi, on velvollisuuden lisäksi Jumalan edessä vastuu noudattaa hänen suunnitelmaansa; Kristuksen ruumiissa sovinto ja yhteys toteutuvat täydellisesti. Miten voisimme pysyä jatkuvasti erossa, kun meidät on kuitenkin kasteessa "upotettu" Herran kuolemaan, juuri siihen tapahtumaan, jossa Jumala on Pojassaan hajottanut maahan meitä erottavat muurit? "Tämä jakautuneisuus on ilmeisessä ristiriidassa Kristuksen tahdon kanssa, se on maailmalle pahennukseksi ja vahingoittaa evankeliumin kaikille luoduille julistamisen pyhää asiaa…

"Iäisyyksien Herra, joka viisaasti ja kärsivällisesti toteuttaa armollista suunnitelmaansa meitä syntisiä kohtaan, on viime aikoina alkanut vuodattaa jakautuneiden kristittyjen keskuuteen katumuksen henkeä ja yhä voimakkaampaa yhteyden kaipuuta. Tämä armo on tehnyt kaikkialla syvän vaikutuksen moniin ihmisiin, ja myös erossa olevien veljiemme keskuudessa on Pyhän Hengen armon vaikutuksesta syntynyt yhä laajeneva liike, jonka tarkoituksena on kaikkien kristittyjen ykseyden aikaansaaminen. Tähän ykseysliikkeeseen, jota kutsutaan ekumeeniseksi liikkeeksi, osallistuvat ne, jotka rukoilevat kolmiyhteistä Jumalaa ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, eivätkä he osallistu siihen vain yksilöinä vaan myös niiden yhteisöjen jäseninä, joissa he ovat kuulleet evankeliumin ja joita he nimittävät kirkokseen ja Jumalan kirkoksi. Melkein kaikki kaipaavat, vaikkakin eri tavoin, yhtä ainoata ja näkyvää Jumalan kirkkoa, joka on todella yleismaailmallinen ja joka on lähetetty koko maailmaan, jotta maailma kääntyisi evankeliumiin ja siten pelastuisi Jumalan kunniaksi."…

Paavi ajaa ekumenian asiaa kovin tarmokkaasti, mutta Paavi ajaa ekumeniaa katolisesta näkökulmasta käsin. Paavi kirjoittaa kiertokirjeessään viisi kohtaa, jotka ekumeenikkojen on hyväksyttävä, jotta ykseys saavutetaan.
Paavin puhe kursivoituna sekä lihavoituna:

Matka välttämättömään ja riittävään näkyvään ykseyteen Kristuksen tahtoman yhden kirkon yhteytenä vaatii vielä kärsivällistä ja rohkeaa työtä. Tällöin emme saa asettaa mitään ylimääräisiä velvollisuuksia niiden lisäksi, joista emme voi luopua (vert. Ap. t. 15:2).

Voimme jo nyt nimetä ne aiheet, joita on syvennettävä saavuttaaksemme aidon yksimielisyyden uskossa.

1. Pyhän Raamatun, ylimmän auktoriteetin uskoa koskevissa asioissa, ja Jumalan sanaa selittävän välttämättömän pyhän tradition suhde.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon epäraamatullinen evankeliumi sekä katolisen kirkon perimätieto sekä traditio.

2. Eukaristia, Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti, joka kannetaan Isän ylistykseksi, Kristuksen uhrin ja reaalisen läsnäolon muistoksi ja Pyhän Hengen pyhittäväksi vuodattamiseksi.

Tämän kohdan kun uskot niin silloin murretaan Golgatan sovitustyö. Katolinen kirkko opettaa, jotta messu-uhrissa Kristus uhrataan uudestaan joka kerta verettömällä tavalla. katolinen kirkko opettaa, jotta messu-uhri on voimakkain sovitus-uhri. Raamattu kertoo Golgatan sovitustyön olevan voimakkain sovitus uhri sekä, jotta se on kertakaikkinen uhri. Ei ole kahta uhria uudessa liitossa eikä Jeesuksen uhria uhrata enää uudestaan.

3. Pappeus sakramenttina, vihkimyksenä kolmiasteiseen palveluvirkaan: piispan, papin ja diakonin virkaan.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on tunnustettava katolisen kirkon piispojen ja pappien opit Raamatullisiksi opeiksi.

4. Kirkon opetusvirka, joka on uskottu paaville ja hänen kanssaan yhteydessä oleville piispoille ja joka käsitetään vastuuksi ja valtuudeksi opettaa Kristuksen nimessä uskoa ja pitää uskosta huolta.

Tämän kohdan kun uskot, niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon opettama asema Paavista, joka on täysin epäraamatullinen. Ja kun uskot tämän kohdan niin silloin Paavista tulee sinun hengellinen auktoriteetti, jonka opetukselle sinun tulee alistua.

5. Neitsyt Maria, Jumalan äiti ja kirkon ikoni, hengellinen äiti, joka rukoilee Kristuksen oppilaiden ja koko ihmiskunnan puolesta.

Lue lisää

Tämän kohdan kun uskot niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon opetus Mariasta, joka on täysin epäraamatullinen. Siihen kuuluu myös Marian palvonta.

Nämä viisi kohtaa siis Paavi edellyttää kaikkien ekumeenikkojen uskovan. Paavi ja katolinen kirkko tekee tarmokkaasti töitä, jotta nuo edellä mainitut viisi kohtaa täyttyisivät ja muut uskonnot sekä kirkot ja herätysliikkeet hyväksyisivät nuo kohdat. Nuo viisi kohtaa kuuluvat myös ekumeniaan mukaan, joiden eteen ekumenia tekee kovasti työtä. Sinä joka olet mukana ekumeniassa niin sinä olet mukana tällaisessa epäjumalan palveluksessa. Tee siis parannus ja hylkää ekumeeniset tavoitteet ja tule ulos ekumeniasta ja ala rakentamaan uskovien ykseyttä Raamatun opettamalla tavalla

paljastaja.......... kirjoitti:

Tämän kohdan kun uskot niin silloin sinun on uskottava katolisen kirkon opetus Mariasta, joka on täysin epäraamatullinen. Siihen kuuluu myös Marian palvonta.

Nämä viisi kohtaa siis Paavi edellyttää kaikkien ekumeenikkojen uskovan. Paavi ja katolinen kirkko tekee tarmokkaasti töitä, jotta nuo edellä mainitut viisi kohtaa täyttyisivät ja muut uskonnot sekä kirkot ja herätysliikkeet hyväksyisivät nuo kohdat. Nuo viisi kohtaa kuuluvat myös ekumeniaan mukaan, joiden eteen ekumenia tekee kovasti työtä. Sinä joka olet mukana ekumeniassa niin sinä olet mukana tällaisessa epäjumalan palveluksessa. Tee siis parannus ja hylkää ekumeeniset tavoitteet ja tule ulos ekumeniasta ja ala rakentamaan uskovien ykseyttä Raamatun opettamalla tavalla

Lue lisää

Elävä esimerkki ekumenian kavaluudesta

Kerron elävän esimerkin tästä kaksinaamaisuudesta sekä asioiden peittelemisestä, missä ekumeniassa on kysymys. Olin aikoinani työntekijänä eräässä vapaiden suuntien seurakunnassa vastuualueeni oli nuorisotyö.

Kirjoitin herätysliikkeen lehteen artikkelia julkaistavaksi. Lehden päätoimittaja hyväksyi kirjoituksen julkaisemisen yhdellä ehdolla, jotta lihavoidulla olevat lauseet poistettaisiin:

Kirjeeni kursiivissa sekä lihavoituna päätoimittajan poistamat lauseet:

UUDISTUS JUMALAN SANAN OPETUKSIEN TOTEUTUMISEEN:

Miten ja mihin suuntaan tulee uudistua? Raamattu vastaa meille; älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Jumalan sana varoittaa meitä ettemme; rakentaisi uskoamme ja seurakuntaa maailman hengen ja maailman virtauksien mukaan. Raamattu kehottaa meitä tutkimaan Jumalan sanasta Hänen tahtoaan ja rakentamaan Jumalan sanan perustukselle. Emme voi rakentaa omien mielipiteiden varaan tai katsoa maailmasta mallia. Sana Tora tarkoittaa ensisijaisesti opetusta ja myös lakia. Rakentakaamme uskomme ja seurakunta Jumalan sanan opetuksen mukaan. Sanoohan sana, että Herra on asettanut säädöksensä, jotta niitä tarkasti noudatettaisiin, Jeesus sanoi; älkää luulko, että olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, olen tullut täyttämään lain. Mekään emme voi kumota Jumalan sanan selviä rakennuspiirustuksia, Paavali kirjoittaa; kumoammeko lain vetoamalla uskoon, emme vaan me vahvistamme lain. Meidän tehtävä on vahvistaa sanan opetus ja ojentautua sen mukaan.

Jumalan suunnitelma Jeesuksessa Kristuksessa on, että Hänen luonteensa ja tahtonsa pyhyys ilmenee Jeesuksen todistajissa. Laki paljastaa ihmiselle hänen syntinsä, yksin Jeesuksen sovitustyö vapauttaa ihmisen synnin ja saatanan vallasta, Kun ihminen saa katua tunnustaen syntinsä ja vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja Jeesuksen sovitustyön, hänestä tulee Jumalan lapsi, Pyhä Henki sinetöi meidät Jeesuksen todistajiksi näin sydämessämme asuva Pyhä Henki sanan opetuksen kautta uudistaa meitä niin että, Jumalan luonne, tahto, pyhyys ja rakkaus ilmenee Jeesuksen todistajissa. Siitä kaikki tuntevat teidät Jeesuksen opetuslapsiksi, jos teillä on keskinäinen rakkaus ja se on rakkaus Jumalaan että pidämme Hänen käskynsä, näin sanoo Jumalan sana. Olemmeko yhtä tänä päivänä kristikunnassa niin kuin Jumalan tahto on ?

Jos todella haluamme uudistua niin, todellinen uudistuminen johtaa kristikunnan alkuperäiseen ja Raamatulliseen seurakuntaan. Nyt on menossa uusien erilaisten seurakuntien istutusbuumi. Lisää hajaannusta jo nykyiseen hajaannuksen tilaan. Jumalan sana tuntee vain yhden Kristuksen ruumiin, yhden seurakunnan Kristityt huutavat, tämä on meidän laidunmaamme, kun Jumalan tahto on, että Jeesuksella on yksi lammaslauma, jotka laiduntavat samalla laidunmaalla samaa ruohoa syöden. Kun tutkimme Raamattua ja ekumeenista liikettä niin huomaamme ettei se ole Jumalasta. Toinen evankeliumi, toinen henki rakentaa lopun luopiokirkkoa ekumenian hengessä katolisen kirkon ympärille. Toinen evankeliumi pyrkii ulottamaan vaikutuksensa koko kristilliseen seurakuntaan.

Tänä päivänä korostetaan usein tunnekokemuksia. Ihmiset jotka juoksevat tunteitten perässä eivät jaksa kuunnella totuuden sanaa, jonka tulisi olla kokoontumisemme perusta. Jos kokouksissa ei tapahdu mitään sensaatiomaista ei kokoukset kiinnosta niitä, jotka etsivät tunteita, Jumala on luonut tunteet eikä niissä ole mitään pahaa, mutta usko perustuu Jumalan sanaan. Uudistus Jumalan sanan mukaiseen elämään kyllä avaa meille kaikki tunne-elämykset, jotka ovat oikeassa suhteessa Jumalan sanaan. Tämä aika tarvitsee totuuteen juurtuneita uudistajia, Pyhä Henki johtaa meidät totuuteen, Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Kristuksen. Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Pelkäämmekö julistaa, että ilman uskoa Jeesukseen ihminen on matkalla kadotukseen. Älä pelkää tuomitsemista, koska et tuomitse, vaan julistat totuutta. Totuuden julistamista seuraa aina vastustus ja arvostelu. Jeesuksen todistajien ei tule odottaa, että totuus tulisi suosituksi kääntymättömien keskuudessa, Jumalan rakkauden ja pyhyyden kokeminen synnyttää rohkeutta Jeesuksen todistajissa. Tänä aikana Jumala kutsuu palvelijoitaan puhaltamaan pasuunaan. Jumala asettaa Jeesuksen todistajat sanansa vartiomiehiksi. Kun kuulet Herran suusta sanan, julista se rakkaudessa ihmisille. Kerro ihmisille heidän rikoksensa ja syntinsä, kerro ihmisille Jumalan pelastuslahjasta Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan pelastussuunnitelmasta. Jeesuksen todistajat rakastakaa ihmisiä Jumalan rakkaudella. Näissä ajatuksissa allekirjoittanut joutuu katsomaan peiliin ja tekemään parannusta huutaen, Jeesus uskon, auta epäuskoani.

paljastaja.......... kirjoitti:

Elävä esimerkki ekumenian kavaluudesta

Kerron elävän esimerkin tästä kaksinaamaisuudesta sekä asioiden peittelemisestä, missä ekumeniassa on kysymys. Olin aikoinani työntekijänä eräässä vapaiden suuntien seurakunnassa vastuualueeni oli nuorisotyö.

Kirjoitin herätysliikkeen lehteen artikkelia julkaistavaksi. Lehden päätoimittaja hyväksyi kirjoituksen julkaisemisen yhdellä ehdolla, jotta lihavoidulla olevat lauseet poistettaisiin:

Kirjeeni kursiivissa sekä lihavoituna päätoimittajan poistamat lauseet:

UUDISTUS JUMALAN SANAN OPETUKSIEN TOTEUTUMISEEN:

Miten ja mihin suuntaan tulee uudistua? Raamattu vastaa meille; älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Jumalan sana varoittaa meitä ettemme; rakentaisi uskoamme ja seurakuntaa maailman hengen ja maailman virtauksien mukaan. Raamattu kehottaa meitä tutkimaan Jumalan sanasta Hänen tahtoaan ja rakentamaan Jumalan sanan perustukselle. Emme voi rakentaa omien mielipiteiden varaan tai katsoa maailmasta mallia. Sana Tora tarkoittaa ensisijaisesti opetusta ja myös lakia. Rakentakaamme uskomme ja seurakunta Jumalan sanan opetuksen mukaan. Sanoohan sana, että Herra on asettanut säädöksensä, jotta niitä tarkasti noudatettaisiin, Jeesus sanoi; älkää luulko, että olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, olen tullut täyttämään lain. Mekään emme voi kumota Jumalan sanan selviä rakennuspiirustuksia, Paavali kirjoittaa; kumoammeko lain vetoamalla uskoon, emme vaan me vahvistamme lain. Meidän tehtävä on vahvistaa sanan opetus ja ojentautua sen mukaan.

Jumalan suunnitelma Jeesuksessa Kristuksessa on, että Hänen luonteensa ja tahtonsa pyhyys ilmenee Jeesuksen todistajissa. Laki paljastaa ihmiselle hänen syntinsä, yksin Jeesuksen sovitustyö vapauttaa ihmisen synnin ja saatanan vallasta, Kun ihminen saa katua tunnustaen syntinsä ja vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja Jeesuksen sovitustyön, hänestä tulee Jumalan lapsi, Pyhä Henki sinetöi meidät Jeesuksen todistajiksi näin sydämessämme asuva Pyhä Henki sanan opetuksen kautta uudistaa meitä niin että, Jumalan luonne, tahto, pyhyys ja rakkaus ilmenee Jeesuksen todistajissa. Siitä kaikki tuntevat teidät Jeesuksen opetuslapsiksi, jos teillä on keskinäinen rakkaus ja se on rakkaus Jumalaan että pidämme Hänen käskynsä, näin sanoo Jumalan sana. Olemmeko yhtä tänä päivänä kristikunnassa niin kuin Jumalan tahto on ?

Jos todella haluamme uudistua niin, todellinen uudistuminen johtaa kristikunnan alkuperäiseen ja Raamatulliseen seurakuntaan. Nyt on menossa uusien erilaisten seurakuntien istutusbuumi. Lisää hajaannusta jo nykyiseen hajaannuksen tilaan. Jumalan sana tuntee vain yhden Kristuksen ruumiin, yhden seurakunnan Kristityt huutavat, tämä on meidän laidunmaamme, kun Jumalan tahto on, että Jeesuksella on yksi lammaslauma, jotka laiduntavat samalla laidunmaalla samaa ruohoa syöden. Kun tutkimme Raamattua ja ekumeenista liikettä niin huomaamme ettei se ole Jumalasta. Toinen evankeliumi, toinen henki rakentaa lopun luopiokirkkoa ekumenian hengessä katolisen kirkon ympärille. Toinen evankeliumi pyrkii ulottamaan vaikutuksensa koko kristilliseen seurakuntaan.

Tänä päivänä korostetaan usein tunnekokemuksia. Ihmiset jotka juoksevat tunteitten perässä eivät jaksa kuunnella totuuden sanaa, jonka tulisi olla kokoontumisemme perusta. Jos kokouksissa ei tapahdu mitään sensaatiomaista ei kokoukset kiinnosta niitä, jotka etsivät tunteita, Jumala on luonut tunteet eikä niissä ole mitään pahaa, mutta usko perustuu Jumalan sanaan. Uudistus Jumalan sanan mukaiseen elämään kyllä avaa meille kaikki tunne-elämykset, jotka ovat oikeassa suhteessa Jumalan sanaan. Tämä aika tarvitsee totuuteen juurtuneita uudistajia, Pyhä Henki johtaa meidät totuuteen, Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Kristuksen. Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Pelkäämmekö julistaa, että ilman uskoa Jeesukseen ihminen on matkalla kadotukseen. Älä pelkää tuomitsemista, koska et tuomitse, vaan julistat totuutta. Totuuden julistamista seuraa aina vastustus ja arvostelu. Jeesuksen todistajien ei tule odottaa, että totuus tulisi suosituksi kääntymättömien keskuudessa, Jumalan rakkauden ja pyhyyden kokeminen synnyttää rohkeutta Jeesuksen todistajissa. Tänä aikana Jumala kutsuu palvelijoitaan puhaltamaan pasuunaan. Jumala asettaa Jeesuksen todistajat sanansa vartiomiehiksi. Kun kuulet Herran suusta sanan, julista se rakkaudessa ihmisille. Kerro ihmisille heidän rikoksensa ja syntinsä, kerro ihmisille Jumalan pelastuslahjasta Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan pelastussuunnitelmasta. Jeesuksen todistajat rakastakaa ihmisiä Jumalan rakkaudella. Näissä ajatuksissa allekirjoittanut joutuu katsomaan peiliin ja tekemään parannusta huutaen, Jeesus uskon, auta epäuskoani.

Lue lisää

Mutta tämän herätysliikkeen hallituksen puheenjohtaja myönsi minulle, että katolisen kirkon oppi esim: Messu-uhrista sekä Mariasta on riivaajien oppeja. Mutta sitä ei kuitenkaan uskalleta julkisesti myöntää, vaan siitä puhutaan omissa pienissä piireissä.


Nyt on vain käynyt, niin kuin varoitin tätä puheenjohtajaa, että kun totuus salataan, niin uusi sukupolvi hyväksyy ja menee täysillä mukaan ekumeniaan eikä näe asioiden todellista tilaa, vaan hyväksyy katolisen kirkon riivaajien opin raamatullisena totuutena. Ja tämä eksytys on nyt pitkällä, sillä nykyään myös vapaissa suunnissa on lisääntynyt uskovien joukko, joka pitää katolisen kirkon virallista oppia Raamatullisena.


Lopun ajan luopumus


1 Tim 4:1-3 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin.


Jakeessa olevan sanan tulevina voi myös kääntää viimeisinä. Apostoli Paavali kirjoitti, jotta lopun aikana monet uskovat luopuvat uskosta ja alkavat seurata riivaajien oppeja. Myös ekumenian kautta tämä jae toteutuu ja on jo toteutumassa sekä osittain toteutunut.


Rooman katolinen kirkko on mukana ekumeniassa ja antaa seuraavanlaisen lausunnon ekumenian nimissä:


Sunnuntai 23 syyskuuta, Astana Kazakstanin pääkaupunki, jossa Paavi sanoi:
‘On yksi Jumala’. Apostoli julistaa ennen kaikkea Jumalan absoluuttista ykseyttä. Tämä on totuus, jonka kristityt perivät Israelin kansalta, jonka he jakavat muslimien kanssa: Se on usko yhteen Jumalaan, 'taivaan ja maan Herraan' (Lk 10:21), kaikkivaltias ja armollinen. Tämän yhden Jumalan nimessä, käännyn ihmisten puoleen, joilla on syvät muinaiset uskonnolliset traditiot, Kazakstanin kansa.

Nostra Aetate
3. Kunnioittavasti Kirkko tarkastelee myös muslimeja, jotka palvovat yhtä ainoata Jumalaa, elävää ja itsessään olevaa, armahtavaista ja kaikkivaltiasta, taivaan ja maan Luojaa,[5] joka on puhunut ihmisille. He pyrkivät koko sielullaan alistumaan hänen kätkettyihinkin päätöksiinsä, niin kuin alistui Jumalan tahtoon Aabraham, johon islamin usko mielellään vetoaa. Jeesusta, jota he tosin eivät tunnusta Jumalaksi, he kuitenkin kunnioittavat profeettana ja he pitävät kunniassa hänen neitseellistä äitiään Mariaa, jonka puoleen he toisinaan hartaasti kääntyvät. Lisäksi he odottavat tuomion päivää, jona Jumala herättää ja palkitsee kaikki ihmiset ansionsa mukaan. Sen tähden he pitävät suuressa kunniassa hyveellistä elämää ja kunnioittavat Jumalaa erityisesti rukouksin, almuin ja paastoten.

paljastaja.......... kirjoitti:

Mutta tämän herätysliikkeen hallituksen puheenjohtaja myönsi minulle, että katolisen kirkon oppi esim: Messu-uhrista sekä Mariasta on riivaajien oppeja. Mutta sitä ei kuitenkaan uskalleta julkisesti myöntää, vaan siitä puhutaan omissa pienissä piireissä.


Nyt on vain käynyt, niin kuin varoitin tätä puheenjohtajaa, että kun totuus salataan, niin uusi sukupolvi hyväksyy ja menee täysillä mukaan ekumeniaan eikä näe asioiden todellista tilaa, vaan hyväksyy katolisen kirkon riivaajien opin raamatullisena totuutena. Ja tämä eksytys on nyt pitkällä, sillä nykyään myös vapaissa suunnissa on lisääntynyt uskovien joukko, joka pitää katolisen kirkon virallista oppia Raamatullisena.


Lopun ajan luopumus


1 Tim 4:1-3 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin.


Jakeessa olevan sanan tulevina voi myös kääntää viimeisinä. Apostoli Paavali kirjoitti, jotta lopun aikana monet uskovat luopuvat uskosta ja alkavat seurata riivaajien oppeja. Myös ekumenian kautta tämä jae toteutuu ja on jo toteutumassa sekä osittain toteutunut.


Rooman katolinen kirkko on mukana ekumeniassa ja antaa seuraavanlaisen lausunnon ekumenian nimissä:


Sunnuntai 23 syyskuuta, Astana Kazakstanin pääkaupunki, jossa Paavi sanoi:
‘On yksi Jumala’. Apostoli julistaa ennen kaikkea Jumalan absoluuttista ykseyttä. Tämä on totuus, jonka kristityt perivät Israelin kansalta, jonka he jakavat muslimien kanssa: Se on usko yhteen Jumalaan, 'taivaan ja maan Herraan' (Lk 10:21), kaikkivaltias ja armollinen. Tämän yhden Jumalan nimessä, käännyn ihmisten puoleen, joilla on syvät muinaiset uskonnolliset traditiot, Kazakstanin kansa.

Nostra Aetate
3. Kunnioittavasti Kirkko tarkastelee myös muslimeja, jotka palvovat yhtä ainoata Jumalaa, elävää ja itsessään olevaa, armahtavaista ja kaikkivaltiasta, taivaan ja maan Luojaa,[5] joka on puhunut ihmisille. He pyrkivät koko sielullaan alistumaan hänen kätkettyihinkin päätöksiinsä, niin kuin alistui Jumalan tahtoon Aabraham, johon islamin usko mielellään vetoaa. Jeesusta, jota he tosin eivät tunnusta Jumalaksi, he kuitenkin kunnioittavat profeettana ja he pitävät kunniassa hänen neitseellistä äitiään Mariaa, jonka puoleen he toisinaan hartaasti kääntyvät. Lisäksi he odottavat tuomion päivää, jona Jumala herättää ja palkitsee kaikki ihmiset ansionsa mukaan. Sen tähden he pitävät suuressa kunniassa hyveellistä elämää ja kunnioittavat Jumalaa erityisesti rukouksin, almuin ja paastoten.

Lue lisää

KIRKON DOGMAATTINEN KONSTITUUTIO - LUMEN GENTIUM
Paavi Paavali VI Marraskuu 21, 1964
16. Lopuksi ne, jotka eivät vielä ole ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella eri tavalla suhteessa Jumalan kansaan.[18] Näistä on etusijalla se kansa, jolle on annettu liitot ja lupaukset ja josta Kristus lihan puolesta on syntynyt (vrt. Room. 9:4-5), kansa, joka valinnan mukaan on rakastettu isien tähden, sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsumistansa (vrt. Room. 11:28-29). Mutta pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea islaminuskoiset, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä. Eikä Jumala itse ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken (vrt. Ap.t. 17:25-28) ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (vrt. 1 Tim. 2:4). Ne, jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristuksen evankeliumia eivätkä hänen Kirkkoaan, mutta etsivät Jumalaa vilpittömin sydämin ja armon vaikutuksen alaisina koettavat teoilla täyttää hänen tahtoaan, jonka he tuntevat omantunnon äänestä, voivat saavuttaa iankaikkisen pelastuksen.[19] Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apua niiltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin [20] ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän. Mutta hyvin usein ihmiset ovat paholaisen pettäminä “ajatuksiltansa turhistuneet” ja vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen palvellen luotua enemmän kuin Luojaa (vrt. Room. 1:21 ja 25) tai eläneet ja kuolleet ilman Jumalaa tässä maailmassa ja siten joutuneet äärimmäiselle epätoivolle alttiiksi. Sen vuoksi Kirkko pyrkii uutterasti edistämään lähetystyötä Jumalan kunniaksi ja näiden kaikkien ihmisten pelastukseksi, muistaen Herran käskyä: “Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

Rooman katolinen kirkko sanoo, että pelastuksen suunnitelma käsittää ja koskee myös muslimeita, koska he pitävät kiinni Abrahamin uskosta ja uskovat ja palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa.

Totuus on kuitenkin se, että Islaminusko on pakanuutta, jossa palvotaan epäjumalaa, eli väärää jumalaa. Muslimeilla ei ole Abrahamin uskoa, eivätkä muslimit usko Israelin Jumalaan, vaan Allahiin, joka on epäjumala. Sielunvihollinen on eksyttänyt niin katolisen kirkon kuin myös muslimit ja siksi he yhdessä harjoittavat ekumeniaa ihmiskunnan viimeisinä päivinä:

Ilm 17:1 ¶ Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,
2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.

paljastaja.......... kirjoitti:

KIRKON DOGMAATTINEN KONSTITUUTIO - LUMEN GENTIUM
Paavi Paavali VI Marraskuu 21, 1964
16. Lopuksi ne, jotka eivät vielä ole ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella eri tavalla suhteessa Jumalan kansaan.[18] Näistä on etusijalla se kansa, jolle on annettu liitot ja lupaukset ja josta Kristus lihan puolesta on syntynyt (vrt. Room. 9:4-5), kansa, joka valinnan mukaan on rakastettu isien tähden, sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsumistansa (vrt. Room. 11:28-29). Mutta pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea islaminuskoiset, jotka tunnustavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä. Eikä Jumala itse ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken (vrt. Ap.t. 17:25-28) ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (vrt. 1 Tim. 2:4). Ne, jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristuksen evankeliumia eivätkä hänen Kirkkoaan, mutta etsivät Jumalaa vilpittömin sydämin ja armon vaikutuksen alaisina koettavat teoilla täyttää hänen tahtoaan, jonka he tuntevat omantunnon äänestä, voivat saavuttaa iankaikkisen pelastuksen.[19] Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apua niiltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin [20] ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän. Mutta hyvin usein ihmiset ovat paholaisen pettäminä “ajatuksiltansa turhistuneet” ja vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen palvellen luotua enemmän kuin Luojaa (vrt. Room. 1:21 ja 25) tai eläneet ja kuolleet ilman Jumalaa tässä maailmassa ja siten joutuneet äärimmäiselle epätoivolle alttiiksi. Sen vuoksi Kirkko pyrkii uutterasti edistämään lähetystyötä Jumalan kunniaksi ja näiden kaikkien ihmisten pelastukseksi, muistaen Herran käskyä: “Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” (Mark. 16:15).

Rooman katolinen kirkko sanoo, että pelastuksen suunnitelma käsittää ja koskee myös muslimeita, koska he pitävät kiinni Abrahamin uskosta ja uskovat ja palvovat yhtä ainoata laupiasta Jumalaa.

Totuus on kuitenkin se, että Islaminusko on pakanuutta, jossa palvotaan epäjumalaa, eli väärää jumalaa. Muslimeilla ei ole Abrahamin uskoa, eivätkä muslimit usko Israelin Jumalaan, vaan Allahiin, joka on epäjumala. Sielunvihollinen on eksyttänyt niin katolisen kirkon kuin myös muslimit ja siksi he yhdessä harjoittavat ekumeniaa ihmiskunnan viimeisinä päivinä:

Ilm 17:1 ¶ Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,
2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.

Lue lisää

Raamattu opettaa Ilmestyskirjassa, että ihmiskunnan viimeisinä päivinä maailmassa vallitsee ja vaikuttaa jumalatar uskomukset (RKK:n taivaan kuningatar oppi, jumalatar uskonnot). Maan porttojen äiti on Babylonian jumalatar uskonto, taivaan kuningatar uskonto, joka oli ihmiskunnan ensimmäinen uskonto vedenpaisumuksen jälkeen. Portot ovat muita uskontoja ja uskomuksia, jotka ovat syntyneet Babylonin taivaan kuningatar uskonnon jälkeen maan päälle. Raamattu opettaa, että Babylonin taivaan kuningatar uskonto ja muut uskonnot yhdessä eksyttävät lopun ajan ihmiskuntaa. tämä tarkoittaa ekumeenista yhteyttä, jonka kautta uskonnot ja kirkot ovat yhteistyössä keskenään. Ekumeeninen eksytys eksyttää ihmisiä antikristuksen syliin, siksi jokaisen uskovan on vetäydyttävä pois sellaisista kirkoista ja herätysliikkeistä, jotka ovat mukana ekumeniassa ja ekumeenisessa liikkeessä.

Tänä päivänä monia uskovia eksytetään uskomaan, että Rooman katolisen kirkon viralliseen oppiin uskovat katoliset ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslasten sisaria ja veljiä, mutta he eivät ole sitä, koska uskovat RKK:n antikristillisiä oppeja. Raamattu opettaa, että emme voi olla osallisia yhtä aikaa Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Rooman katolisella kirkolla on monia pelastusteitä ja meidän tulee uskoa Raamattua, eikä RKK:n riivaajaoppeja. Herran Jeesuksen opetuslasten sisaria ja veljiä ovat ne, jotka eivät sekoita valhetta ja totuutta keskenään. Meidän tulee rakastaa katolisia lähimmäisinämme ja kertoa heille, että heidän "evankeliuminsa" on valheellinen ja väärä.

1 Kor 10:21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

Ekumenia on antikristuksen työtä, jonka tarkoituksena on eksyttää ihmiskunta palvomaan epäjumalia. Ekumenian takana on monenlaisia lonkeroita mm. illuminaatit, Rooman katolinen kirkko, vapaamuurarit, jesuiitat, Rooman klubi, New Age liikkeet ja kansainväliset pankkiirit. Heillä kaikilla on sama päämäärä, eli saada aikaan uusi maailmanjärjestys, jossa ihmiskunta palvelee epäjumalia. Herra Jeesus Kristus tulemuksessaan tuhoaa edellä mainittujen synnin vallassa olevien kapinoitsijoiden
hankkeet.

pakjastaja.......... kirjoitti:

Raamattu opettaa Ilmestyskirjassa, että ihmiskunnan viimeisinä päivinä maailmassa vallitsee ja vaikuttaa jumalatar uskomukset (RKK:n taivaan kuningatar oppi, jumalatar uskonnot). Maan porttojen äiti on Babylonian jumalatar uskonto, taivaan kuningatar uskonto, joka oli ihmiskunnan ensimmäinen uskonto vedenpaisumuksen jälkeen. Portot ovat muita uskontoja ja uskomuksia, jotka ovat syntyneet Babylonin taivaan kuningatar uskonnon jälkeen maan päälle. Raamattu opettaa, että Babylonin taivaan kuningatar uskonto ja muut uskonnot yhdessä eksyttävät lopun ajan ihmiskuntaa. tämä tarkoittaa ekumeenista yhteyttä, jonka kautta uskonnot ja kirkot ovat yhteistyössä keskenään. Ekumeeninen eksytys eksyttää ihmisiä antikristuksen syliin, siksi jokaisen uskovan on vetäydyttävä pois sellaisista kirkoista ja herätysliikkeistä, jotka ovat mukana ekumeniassa ja ekumeenisessa liikkeessä.

Tänä päivänä monia uskovia eksytetään uskomaan, että Rooman katolisen kirkon viralliseen oppiin uskovat katoliset ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslasten sisaria ja veljiä, mutta he eivät ole sitä, koska uskovat RKK:n antikristillisiä oppeja. Raamattu opettaa, että emme voi olla osallisia yhtä aikaa Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Rooman katolisella kirkolla on monia pelastusteitä ja meidän tulee uskoa Raamattua, eikä RKK:n riivaajaoppeja. Herran Jeesuksen opetuslasten sisaria ja veljiä ovat ne, jotka eivät sekoita valhetta ja totuutta keskenään. Meidän tulee rakastaa katolisia lähimmäisinämme ja kertoa heille, että heidän "evankeliuminsa" on valheellinen ja väärä.

1 Kor 10:21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

Ekumenia on antikristuksen työtä, jonka tarkoituksena on eksyttää ihmiskunta palvomaan epäjumalia. Ekumenian takana on monenlaisia lonkeroita mm. illuminaatit, Rooman katolinen kirkko, vapaamuurarit, jesuiitat, Rooman klubi, New Age liikkeet ja kansainväliset pankkiirit. Heillä kaikilla on sama päämäärä, eli saada aikaan uusi maailmanjärjestys, jossa ihmiskunta palvelee epäjumalia. Herra Jeesus Kristus tulemuksessaan tuhoaa edellä mainittujen synnin vallassa olevien kapinoitsijoiden
hankkeet.

Lue lisää

Rooman katolisen kirkon pedofilia ja seksisynnit

Katolisen kirkon sisällä on tapahtunut tuhansia pedofiili tapauksia, joissa katolisen kirkon työntekijä on hyväksikäyttänyt lapsia seksuaalisesti. Irvokasta tässä on se, että katolinen kirkko opettaa olevansa Jumalan seurakunta, jolla on kaikkein täyteläisin Kristuksen oppi. Katolisen kirkon papeista n. 60 000 ollut syytettyinä pedofiliasta. Neljän viimeisen vuosikymmenen aikana on Amerikassa katolisen kirkon pappeja tuomittu syyllisiksi pedofiliaan 4100-4300 pappia, joista 80-90% on hyväksikäyttänyt poikia. Tämä puhuu katolisen kirkon sisällä olevien pappien suuresta ongelmasta, joka on homous sekä pedofilia. Katolisen kirkon pedofiili papeista 79% oli 25-29 vuoden iässä hyväksikäyttäessään lapsia seksuaalisesti. Papeista 56% sai syytteen yhden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, 27% papeista sai syytteen kahden tai kolmen lapsen hyväksikäytöstä, 14% papeista sai syytteen neljän tai viiden lapsen hyväksikäytöstä, 3,45 papeista sai syytteen yli kymmenen lapsen hyväksikäytöstä. Hyväksikäytetyistä lapsista 50% oli iältään 11-14 vuotta, 27,3% oli iältään 15-17 vuotta, 16% oli iältään 8-10 vuotta ja lähes 6% oli iältään alle 7 vuotta. Hyväksikäytetyistä lapsista poikia oli 81% ja tyttöjä 19%. Pappien pedofiliasta 52,6% oli vaatteiden läpi koskettelua, 44,9% vaatteiden alta paljaan ihon koskettelua, 26% suuseksiä, 25,7% yhdyntää johtavaa hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttämiset tapahtuivat monissa erilaisissa paikoissa kuten papin kotona tai seurakunnan tiloissa 40,9%, kirkossa 16,3%, lapsen kotona 12,4%, koulussa 10,3% ja autossa 9,8% sekä muissa paikoissa. Seitsemän prosenttia syytetyistä papeista oli kokenut itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena.

Näin suuret luvut ja irstas sekä perverssi käyttäytyminen katolisen kirkon sisällä kertoo suuresta ongelmasta sekä siitä, että katolisen kirkon instituutio on ihmisten muodostama uskonnollinen organisaatio, joka ei edusta Raamatun opettamaa seurakuntaa. On huomattavaa, että kysymys oli vain papeista ja pedofiliasta, eli tilastoissa ei näy nunnien ja pappien muut seksuaaliset rikkeet, joita on muun muassa lesbous ja homous sekä pappien ja nunnien seksisuhteet. Ikävää on se, että monet luulevat katolisen kirkon edustavan täyteläisintä kristinuskon kirkkoa tai seurakuntaa. Todellisuudessa katolinen kirkko on valhejäljitelmä Jumalan seurakunnasta ja itse asiassa Rooman katolinen kirkko on antikristillinen kirkko-organisaatio, ei Jumalan seurakunta.

Vuoden 2009 loppupuolella Irlannin eräs suosituimmista papeista "isä" Brian D'arcy oli eroskandaalin pyörteissä, koska hänen on sanottu suojelleen muutamia katolisia pedofiilipappeja. Murphy raportin mukaan Dublinin arkkihiippakunnassa on paljastunut ainakin viisi tapausta, jossa katolinen pappi on harjoittanut pedofiliaa. D'arcy vakuuttaa syyttömyyttään ettei tiedä mitään näistä pedofiilitapauksista, mutta todisteet ovat selvät, että nämä viisi pedofiilitapausta ovat tapahtuneita tosiasioita. Tutkimuksissa on paljastunut kahdeksan uutta pedofilia tapausta ja pedofilia on laajalle levinnyt koko Irlannin papistossa, kaikilla pappeuden tasoilla.

Katolinen kirkko opettaa Raamattua väärin monessa kohdassa ja muun muassa siinä kohden, missä he kieltävät kirkon papeiltansa oikeuden avioliittoon ja vaativat heiltä selibaattia. Jumala on luonut ihmiselle seksuaalisuuden ja antanut miehelle ja naiselle seksin harjoittamisen ihanaksi ja kauniiksi lahjaksi pysyvässä parisuhteessa (avioliitto). Koska katolinen kirkko vääristää Jumalan tahtoa tässä asiassa, niin sen seuraukset tulevat ilmi järkyttävällä tavalla mm. pedofiliana. Osasyy katolisen kirkon pappien pedofiliaan tulee väärän Raamatun opetuksen kautta. Tietenkin syitä on myös muita mm. pappien homoseksuaalisuus, joka tulee ilmi siinä, että hyväksikäytetyistä lapsista suurin osa on poikia. Pedofilia ja muut seksiskandaalit katolisen kirkon sisällä osoittavat myös sen, että on kysymys ihmisistä, jotka ovat seksuaalisten syntien orjia ja kysymyksessä on ihmisten tekemän uskonnollisen organisaation ongelma. Katolinen kirkko ei edusta eikä ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, vaan sen valhejäljitelmä.

Katolisen kirkon opetus pappien selibaatista, joka kieltää heitä menemästä naimisiin on varmasti yksi osasyy näin laajalle levinneeseen pedofiliaan. Kun ihmiseltä kieltää oikeuden terveeseen avioliiton seksielämään miehen ja vaimon välillä, niin se purkaantuu esiin usein kieroutuneena seksuaalisuutena. Koska katolinen pappi ei saa mennä naimisiin ja harjoittaa seksiä avioliitossa toisen aikuisen kanssa, niin hän kieroutuu ja alkaa toteuttamaan sisässään olevaa seksuaalisuutta kohdistamalla sen pikkulapsiin. Tämä on todella kieroutunutta seksuaalisuuta ja rikollista toimintaa sekä haureuden iljettävä synti.

paljastaja.......... kirjoitti:

Rooman katolisen kirkon pedofilia ja seksisynnit

Katolisen kirkon sisällä on tapahtunut tuhansia pedofiili tapauksia, joissa katolisen kirkon työntekijä on hyväksikäyttänyt lapsia seksuaalisesti. Irvokasta tässä on se, että katolinen kirkko opettaa olevansa Jumalan seurakunta, jolla on kaikkein täyteläisin Kristuksen oppi. Katolisen kirkon papeista n. 60 000 ollut syytettyinä pedofiliasta. Neljän viimeisen vuosikymmenen aikana on Amerikassa katolisen kirkon pappeja tuomittu syyllisiksi pedofiliaan 4100-4300 pappia, joista 80-90% on hyväksikäyttänyt poikia. Tämä puhuu katolisen kirkon sisällä olevien pappien suuresta ongelmasta, joka on homous sekä pedofilia. Katolisen kirkon pedofiili papeista 79% oli 25-29 vuoden iässä hyväksikäyttäessään lapsia seksuaalisesti. Papeista 56% sai syytteen yhden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, 27% papeista sai syytteen kahden tai kolmen lapsen hyväksikäytöstä, 14% papeista sai syytteen neljän tai viiden lapsen hyväksikäytöstä, 3,45 papeista sai syytteen yli kymmenen lapsen hyväksikäytöstä. Hyväksikäytetyistä lapsista 50% oli iältään 11-14 vuotta, 27,3% oli iältään 15-17 vuotta, 16% oli iältään 8-10 vuotta ja lähes 6% oli iältään alle 7 vuotta. Hyväksikäytetyistä lapsista poikia oli 81% ja tyttöjä 19%. Pappien pedofiliasta 52,6% oli vaatteiden läpi koskettelua, 44,9% vaatteiden alta paljaan ihon koskettelua, 26% suuseksiä, 25,7% yhdyntää johtavaa hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttämiset tapahtuivat monissa erilaisissa paikoissa kuten papin kotona tai seurakunnan tiloissa 40,9%, kirkossa 16,3%, lapsen kotona 12,4%, koulussa 10,3% ja autossa 9,8% sekä muissa paikoissa. Seitsemän prosenttia syytetyistä papeista oli kokenut itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena.

Näin suuret luvut ja irstas sekä perverssi käyttäytyminen katolisen kirkon sisällä kertoo suuresta ongelmasta sekä siitä, että katolisen kirkon instituutio on ihmisten muodostama uskonnollinen organisaatio, joka ei edusta Raamatun opettamaa seurakuntaa. On huomattavaa, että kysymys oli vain papeista ja pedofiliasta, eli tilastoissa ei näy nunnien ja pappien muut seksuaaliset rikkeet, joita on muun muassa lesbous ja homous sekä pappien ja nunnien seksisuhteet. Ikävää on se, että monet luulevat katolisen kirkon edustavan täyteläisintä kristinuskon kirkkoa tai seurakuntaa. Todellisuudessa katolinen kirkko on valhejäljitelmä Jumalan seurakunnasta ja itse asiassa Rooman katolinen kirkko on antikristillinen kirkko-organisaatio, ei Jumalan seurakunta.

Vuoden 2009 loppupuolella Irlannin eräs suosituimmista papeista "isä" Brian D'arcy oli eroskandaalin pyörteissä, koska hänen on sanottu suojelleen muutamia katolisia pedofiilipappeja. Murphy raportin mukaan Dublinin arkkihiippakunnassa on paljastunut ainakin viisi tapausta, jossa katolinen pappi on harjoittanut pedofiliaa. D'arcy vakuuttaa syyttömyyttään ettei tiedä mitään näistä pedofiilitapauksista, mutta todisteet ovat selvät, että nämä viisi pedofiilitapausta ovat tapahtuneita tosiasioita. Tutkimuksissa on paljastunut kahdeksan uutta pedofilia tapausta ja pedofilia on laajalle levinnyt koko Irlannin papistossa, kaikilla pappeuden tasoilla.

Katolinen kirkko opettaa Raamattua väärin monessa kohdassa ja muun muassa siinä kohden, missä he kieltävät kirkon papeiltansa oikeuden avioliittoon ja vaativat heiltä selibaattia. Jumala on luonut ihmiselle seksuaalisuuden ja antanut miehelle ja naiselle seksin harjoittamisen ihanaksi ja kauniiksi lahjaksi pysyvässä parisuhteessa (avioliitto). Koska katolinen kirkko vääristää Jumalan tahtoa tässä asiassa, niin sen seuraukset tulevat ilmi järkyttävällä tavalla mm. pedofiliana. Osasyy katolisen kirkon pappien pedofiliaan tulee väärän Raamatun opetuksen kautta. Tietenkin syitä on myös muita mm. pappien homoseksuaalisuus, joka tulee ilmi siinä, että hyväksikäytetyistä lapsista suurin osa on poikia. Pedofilia ja muut seksiskandaalit katolisen kirkon sisällä osoittavat myös sen, että on kysymys ihmisistä, jotka ovat seksuaalisten syntien orjia ja kysymyksessä on ihmisten tekemän uskonnollisen organisaation ongelma. Katolinen kirkko ei edusta eikä ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, vaan sen valhejäljitelmä.

Katolisen kirkon opetus pappien selibaatista, joka kieltää heitä menemästä naimisiin on varmasti yksi osasyy näin laajalle levinneeseen pedofiliaan. Kun ihmiseltä kieltää oikeuden terveeseen avioliiton seksielämään miehen ja vaimon välillä, niin se purkaantuu esiin usein kieroutuneena seksuaalisuutena. Koska katolinen pappi ei saa mennä naimisiin ja harjoittaa seksiä avioliitossa toisen aikuisen kanssa, niin hän kieroutuu ja alkaa toteuttamaan sisässään olevaa seksuaalisuutta kohdistamalla sen pikkulapsiin. Tämä on todella kieroutunutta seksuaalisuuta ja rikollista toimintaa sekä haureuden iljettävä synti.

Lue lisää

Katolisen kirkon sisällä vaikuttaa perversion henki, jonka kautta useat papit ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia. Tällainen toiminta on rikollisuutta ihmisyyttä ja lapsia vastaan. Selvää on tietenkin se, että kaikkia tapauksia ei saa koskaan selville ja pedofilia on kirkon sisällä laajempaa kuin mitä tilastot kertovat. Kysymys on isosta ja laaja-alaisesta asiasta, joka on jatkunut vuosikausia kirkon sisällä.

Rooman katolisen kirkon antisemitismi

300-luvulla Rooman katoliset keisarit antoivat määräyksen, että jos kristityt kääntyvät juutalaisuuteen ja jotkut juutalaiset estävät toisia juutalaisia kääntymästä kristinuskoon, niin he kaikki saavat kuolemanrangaistuksen. Juutalaiset eivät saaneet mennä naimisiin kristittyjen kanssa, työskennellä julkisessa virassa tai omistaa orjia (palvelijoita).

Ensimmäisen ristiretken aikana tuhottiin juutalaisten yhteisöjä. Juutalaiset riisuttiin alasti ja vain ne jäivät henkiin, jotka suostuivat ottamaan kirkon vesikasteen. Ristiretkeläiset ajattelivat, että juutalaiset olivat Jumalan vihollisia ja rotu joka on kaikkein vihamielisin ja vahingollisin Jumalalle. Neljäs lateraalinen kokous vuonna 1215 määräsi, että juutalaisten tuli pukeutua eri tavalla kuin muitten ihmisten. Syy tähän pukeutumisen oli se ettei kukaan olisi vahingossa sekaantunut seurustelemaan tai syvällisempään yhteyteen juutalaisten kanssa. Pukeutumisen kautta kyettiin erottamaan juutalaiset eikä sekaantumista tapahtunut. 1200-luvulla katolisen kirkon toimesta myös usein määrättiin, että juutalaisten tuli laittaa vaatteisiinsa pyöreä merkki, että heidät voitiin tunnistaa. Jos juutalainen saatiin kiinni ilman merkkiä, niin hän menetti vaatteensa kiinniottajilleen. Juutalaisia karkotettiin monista maista katolisen kirkon toimesta. Paavi Leo XII määräsi vuonna 1826, että juutalaiset tuli sulkea ghettoihin ja heidän omaisuutensa tuli takavarikoida. Rooman katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin jo 1200-luvulla.

Jos katsomme katolisen kirkon historian aikana heidän tekemiä tekoja juutalaisia kohtaan, niin ne ovat hyvin samanlaisia kuin mitä natsit tekivät juutalaisille. Rooman katolinen kirkko ja Hitler kokivat että he tekivät Jumalan työtä vainotessaan juutalaisia. Katolinen kirkko tappoi juutalaisia, samoin tekivät natsit; katolinen kirkko pakotti juutalaiset kantamaan merkkiä vaatteissaan, natsit tekivät samoin; katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin, natsit tekivät samoin. Katolinen kirkko piti juutalaisia vahingollisimpana rotuna Jumalalle maan päällä, natsit pitivät juutalaisia ali-ihmisinä, jotka tuli tappaa, Hitler uskoi toimivansa Jumalan tahdon mukaan, kun hän harjoitti antisemitismiä. On täysin päivänselvää, että natsit lainasivat katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä kun he toisen maailmansodan aikana toteuttivat juutalaisten kansanmurhan, holokaustin. Natseilla ja katolisella kirkolla on identtiset antisemitismin juuret, eroa on vain siinä, että katolinen kirkko toteutti antisemitismiä aikaisemmin ja natsit ottivat käyttöön katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä. Päivänselvää on myös se että katolisen kirkon antisemitistinen historia osoittaa katolisen kirkon hedelmän mädäksi ja pahuuden kyllästämäksi.

paljastaja.......... kirjoitti:

Katolisen kirkon sisällä vaikuttaa perversion henki, jonka kautta useat papit ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia. Tällainen toiminta on rikollisuutta ihmisyyttä ja lapsia vastaan. Selvää on tietenkin se, että kaikkia tapauksia ei saa koskaan selville ja pedofilia on kirkon sisällä laajempaa kuin mitä tilastot kertovat. Kysymys on isosta ja laaja-alaisesta asiasta, joka on jatkunut vuosikausia kirkon sisällä.

Rooman katolisen kirkon antisemitismi

300-luvulla Rooman katoliset keisarit antoivat määräyksen, että jos kristityt kääntyvät juutalaisuuteen ja jotkut juutalaiset estävät toisia juutalaisia kääntymästä kristinuskoon, niin he kaikki saavat kuolemanrangaistuksen. Juutalaiset eivät saaneet mennä naimisiin kristittyjen kanssa, työskennellä julkisessa virassa tai omistaa orjia (palvelijoita).

Ensimmäisen ristiretken aikana tuhottiin juutalaisten yhteisöjä. Juutalaiset riisuttiin alasti ja vain ne jäivät henkiin, jotka suostuivat ottamaan kirkon vesikasteen. Ristiretkeläiset ajattelivat, että juutalaiset olivat Jumalan vihollisia ja rotu joka on kaikkein vihamielisin ja vahingollisin Jumalalle. Neljäs lateraalinen kokous vuonna 1215 määräsi, että juutalaisten tuli pukeutua eri tavalla kuin muitten ihmisten. Syy tähän pukeutumisen oli se ettei kukaan olisi vahingossa sekaantunut seurustelemaan tai syvällisempään yhteyteen juutalaisten kanssa. Pukeutumisen kautta kyettiin erottamaan juutalaiset eikä sekaantumista tapahtunut. 1200-luvulla katolisen kirkon toimesta myös usein määrättiin, että juutalaisten tuli laittaa vaatteisiinsa pyöreä merkki, että heidät voitiin tunnistaa. Jos juutalainen saatiin kiinni ilman merkkiä, niin hän menetti vaatteensa kiinniottajilleen. Juutalaisia karkotettiin monista maista katolisen kirkon toimesta. Paavi Leo XII määräsi vuonna 1826, että juutalaiset tuli sulkea ghettoihin ja heidän omaisuutensa tuli takavarikoida. Rooman katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin jo 1200-luvulla.

Jos katsomme katolisen kirkon historian aikana heidän tekemiä tekoja juutalaisia kohtaan, niin ne ovat hyvin samanlaisia kuin mitä natsit tekivät juutalaisille. Rooman katolinen kirkko ja Hitler kokivat että he tekivät Jumalan työtä vainotessaan juutalaisia. Katolinen kirkko tappoi juutalaisia, samoin tekivät natsit; katolinen kirkko pakotti juutalaiset kantamaan merkkiä vaatteissaan, natsit tekivät samoin; katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin, natsit tekivät samoin. Katolinen kirkko piti juutalaisia vahingollisimpana rotuna Jumalalle maan päällä, natsit pitivät juutalaisia ali-ihmisinä, jotka tuli tappaa, Hitler uskoi toimivansa Jumalan tahdon mukaan, kun hän harjoitti antisemitismiä. On täysin päivänselvää, että natsit lainasivat katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä kun he toisen maailmansodan aikana toteuttivat juutalaisten kansanmurhan, holokaustin. Natseilla ja katolisella kirkolla on identtiset antisemitismin juuret, eroa on vain siinä, että katolinen kirkko toteutti antisemitismiä aikaisemmin ja natsit ottivat käyttöön katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä. Päivänselvää on myös se että katolisen kirkon antisemitistinen historia osoittaa katolisen kirkon hedelmän mädäksi ja pahuuden kyllästämäksi.

Lue lisää

Loppusanat

Minun on kirjoitettava selvällä suomenkielellä, että kaiken edellä olevan tiedon valossa katolisen kirkon opetus on syntynyt pimeyden päämajassa, katolinen kirkko on perinyt oppinsa Babyloniasta. Katolinen kirkko palvoo äitiä ja on äiti-kirkko. Katolinen kirkko on ilmestyskirjan portto ja Suuri Babylon. Jokainen uudestisyntynyt uskova, joka harjoittaa ekumeniaa katolisten ja näiden kirkkolaitosten kanssa, jotka ovat väärentäneet Raamatun opetuksen niin jokaista tällaista kehotan vetäytymään pois heistä, jottei joudu osalliseksi porton maljasta. Ekumenia on perkeleen työrukkanen, jonka kautta hän rakentaa lopun aikaan maailmankirkon eli suuren porton, josta ilmestyskirja kertoo Ilmestyskirjan 17:ssa luvussa. Jokaisen uskovan tulee pysyä poissa rakentamasta ja tukemasta tätä suurta porttoa. Tämä suuri portto on antikristuksen kirkko.

Antikristillinen henki pitää kiinni aina muutamasta Raamatun kohdasta, jotka tämä henki sitten vääntää vääräksi. Antikristillinen henki ei päästä ihmistä tutkimaan koko ilmoitusta, vaan vangitsee ihmisen muutamiin väärin tulkittuihin Raamatun kohtiin ja pitää ihmistä siten lujasti pihdeissään. Tämä henki tekee totuudesta valheen ja valheesta totuuden ja tämä henki hyökkää rajusti, niitä vastaan joilla on Kristuksen Henki. Kun sitten totuus paljastuu ihmiselle, niin usein käy kuitenkin niin, ettei ihminen kuitenkaan vapaudu, koska ihmispelko panee paulan ja oma ylpeys ei anna periksi. Mutta kiitos Jumalalle on niitäkin ihmisiä, jotka tekevät parannuksen ja julkisesti hylkäävät väärät opetukset ja alkavat vaeltamaan julkisesti Jumalan sanan totuudessa. Uskovien tulee rakastaa katolisia, mutta kuitenkin kertoa heille totuus siitä valheesta ja pimeydestä missä katolinen kirkko todellisuudessa on. Katolisessa kirkossakin voi olla uskovia, mutta kukaan todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi uskoa katolisen kirkon toista evankeliumia, jossa ei ole pelastusta ihmiselle. eikä kukaan todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi voi uskoa katolisia sakramentteja eikä olla osallisina niissä. Todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi uskoo Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan niin kuin se on kirjoitettu.


Lähdekirjallisuus:

Raamattu 33/38
King James Version (1611)
Katolinen katekismus 1953
Leo Meller: Vatikaani profetiassa
Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa
Alexander Hislop: The Two Babylons
Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys
Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
Uuras Saaranivaara: Jumalan kansan pyhä Raamattu 1993
Merril F. Unger: Raamatun lukijan käsikirja
Lauri Pohjanpää: Pyhien saatto kautta aikain
John Gill's: Expositor
Online Bible Hebrew and Greek lexicon

Nettilähteet:

http://www.catholic.fi/
http://www.vatican.va/archive/catechism/ccc_toc.htm
http://www.vatican.va/holy_father/john_paul_ii/encyclicals/documents/hf_jp-ii_enc_25051995_ut-unum-sint_en.html
http://www.biblebelievers.com/bennett/bennett_papacy-islam.html
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Katolinen_kirkko
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Roomankirkonkuvia
http://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumeeninen_eksytys
http://koti.phnet.fi/petripaavola/UudenTestamentinKaanon.html
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Vesikaste_Raamatun_opetuksen_valossa
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Seurakunta vai kirkko
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamattu ja katekismus
http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/judaica/ejud_0002_0003_0_01851.html
http://www.sullivan-county.com/news/mine/timeline.htm
http://www.irishcentral.com/news/Leading-Priest-calls-for-bishops-to-resign-over-Murphy-Report-78084927.html?showAll=y
http://www.dailycatholic.org/history/3ecumen1.htm
dailycatholic.org/history/7ecumen1.htm#Anathemas concerning holy images
http://www.catholic.org/saints/anglpray.php
http://www.newadvent.org/cathen/03449a.htm
http://katolinen.net/?page_id=733
http://katolinen.net/?page_id=729

paljastaja.......... kirjoitti:

Loppusanat

Minun on kirjoitettava selvällä suomenkielellä, että kaiken edellä olevan tiedon valossa katolisen kirkon opetus on syntynyt pimeyden päämajassa, katolinen kirkko on perinyt oppinsa Babyloniasta. Katolinen kirkko palvoo äitiä ja on äiti-kirkko. Katolinen kirkko on ilmestyskirjan portto ja Suuri Babylon. Jokainen uudestisyntynyt uskova, joka harjoittaa ekumeniaa katolisten ja näiden kirkkolaitosten kanssa, jotka ovat väärentäneet Raamatun opetuksen niin jokaista tällaista kehotan vetäytymään pois heistä, jottei joudu osalliseksi porton maljasta. Ekumenia on perkeleen työrukkanen, jonka kautta hän rakentaa lopun aikaan maailmankirkon eli suuren porton, josta ilmestyskirja kertoo Ilmestyskirjan 17:ssa luvussa. Jokaisen uskovan tulee pysyä poissa rakentamasta ja tukemasta tätä suurta porttoa. Tämä suuri portto on antikristuksen kirkko.

Antikristillinen henki pitää kiinni aina muutamasta Raamatun kohdasta, jotka tämä henki sitten vääntää vääräksi. Antikristillinen henki ei päästä ihmistä tutkimaan koko ilmoitusta, vaan vangitsee ihmisen muutamiin väärin tulkittuihin Raamatun kohtiin ja pitää ihmistä siten lujasti pihdeissään. Tämä henki tekee totuudesta valheen ja valheesta totuuden ja tämä henki hyökkää rajusti, niitä vastaan joilla on Kristuksen Henki. Kun sitten totuus paljastuu ihmiselle, niin usein käy kuitenkin niin, ettei ihminen kuitenkaan vapaudu, koska ihmispelko panee paulan ja oma ylpeys ei anna periksi. Mutta kiitos Jumalalle on niitäkin ihmisiä, jotka tekevät parannuksen ja julkisesti hylkäävät väärät opetukset ja alkavat vaeltamaan julkisesti Jumalan sanan totuudessa. Uskovien tulee rakastaa katolisia, mutta kuitenkin kertoa heille totuus siitä valheesta ja pimeydestä missä katolinen kirkko todellisuudessa on. Katolisessa kirkossakin voi olla uskovia, mutta kukaan todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi uskoa katolisen kirkon toista evankeliumia, jossa ei ole pelastusta ihmiselle. eikä kukaan todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi voi uskoa katolisia sakramentteja eikä olla osallisina niissä. Todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi uskoo Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan niin kuin se on kirjoitettu.


Lähdekirjallisuus:

Raamattu 33/38
King James Version (1611)
Katolinen katekismus 1953
Leo Meller: Vatikaani profetiassa
Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa
Alexander Hislop: The Two Babylons
Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys
Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria
Uuras Saaranivaara: Jumalan kansan pyhä Raamattu 1993
Merril F. Unger: Raamatun lukijan käsikirja
Lauri Pohjanpää: Pyhien saatto kautta aikain
John Gill's: Expositor
Online Bible Hebrew and Greek lexicon

Nettilähteet:

http://www.catholic.fi/
http://www.vatican.va/archive/catechism/ccc_toc.htm
http://www.vatican.va/holy_father/john_paul_ii/encyclicals/documents/hf_jp-ii_enc_25051995_ut-unum-sint_en.html
http://www.biblebelievers.com/bennett/bennett_papacy-islam.html
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Katolinen_kirkko
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Roomankirkonkuvia
http://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumeeninen_eksytys
http://koti.phnet.fi/petripaavola/UudenTestamentinKaanon.html
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Vesikaste_Raamatun_opetuksen_valossa
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Seurakunta vai kirkko
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamattu ja katekismus
http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/judaica/ejud_0002_0003_0_01851.html
http://www.sullivan-county.com/news/mine/timeline.htm
http://www.irishcentral.com/news/Leading-Priest-calls-for-bishops-to-resign-over-Murphy-Report-78084927.html?showAll=y
http://www.dailycatholic.org/history/3ecumen1.htm
dailycatholic.org/history/7ecumen1.htm#Anathemas concerning holy images
http://www.catholic.org/saints/anglpray.php
http://www.newadvent.org/cathen/03449a.htm
http://katolinen.net/?page_id=733
http://katolinen.net/?page_id=729

Lue lisää

PAKANUUS JA KATOLINEN KIRKKO



Artikkeli perustuu osittain Dave Huntin kirjaan Occult Invasion, Harvest House Publishers,1998.

Roomalaiskatolinen kirkko väittää olevansa ainoa oikea kristillinen, apostoli Pietarin perustama kirkko. Se sanoo Pietarin olleen Kristuksen valitsema ensimmäinen paavi. Tästä johtuen, Rooman paavin ominaisuudessa, Pietari antoi kaupungille korkeimman arvon kristillisyydessä. Kaikki muut kirkot ja seurakunnat ovat väärennöksiä – paitsi Kreikkalaiskatolinen idän ortodoksikirkko – koska ne ovat syntyneet 1500 luvun protestanttisen uskonpuhdistuksen myötä.

Tosiasiassa on ollut miljoonia uskovia kristittyjä, jotka tuhannen vuoden aikana ennen uskonpuhdistusta kieltäytyivät yhteydestä Rooman kirkon kanssa. Syy oli sen pakanallinen ja okkulttinen tausta. Näitä aitoja uskovia Rooman kirkko vainosi ja tappoi. Inkvisitio leimasi heidät harhaoppisiksi ja moraalittomiksi puolustellen siten toimiaan. Vielä tänä päivänä katolisuuden kautta saatu valheellinen tieto leimaa joitakin näitä muinaisia liikkeitä.

Paavit eivät suinkaan ole Pietarin seuraajia, vaan keisari Konstantinuksen ja muiden Rooman keisareiden. Paavin arvovallalle haettiin oikeutus väärennettyjen keisarillisten dokumenttien kautta. Levittääkseen "kristinuskoa" paavit perustivat omia armeijoita ja laivastoja saadakseen haltuunsa koko maailman. Eräs katolinen historioitsija myöntää: "Keisarillisesta dokumentista käy selvästi ilmi, että Rooman piispa (paavi) oli Konstantinuksen perillinen; eli kuten hän, pukeutui kuin hän, rakennutti palatsinsa ja hallitsi maitaan samojen keisarillisten periaatteiden mukaan… ollen kirkon ja valtion johdossa. Vain 700 vuotta Pietarin kuoleman jälkeen paavit olivat saaneet valtaa ja omaisuutta. Pietarin seuraajista oli tullut… tämän maailman ruhtinaita. He… pukeutuivat purppuraan kuten keisari Nero ja kutsuivat itseään ’Pontifex Maximus’ " (paavi, yksinvaltias, nimityksen alkuperä on pakanuudessa, ylipappi).

Kristus sanoi Joh.18:36: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Nuo, jotka väittivät olevansa Kristuksen sijaisia komensivat armeijoita Hänen nimessään, tuhosivat, murhasivat, ryöstivät kaupunkeja ja asettivat tai tuhosivat kuninkaita. Edustaen hänen väitettyä ristiään nämä tyrannit voittivat haltuunsa maailman valtakuntia niiden johtajilta, keräsivät valtavia henkilökohtaisia omaisuuksia ja usein viettivät aikansa pahuudessa ja moraalittomuudessa. Hyvällä syyllä 1000 -vuotista aikaa ennen uskonpuhdistusta voidaan sanoa "pimeäksi keskiajaksi".

Useimmat kristillisyyteen liitetyt vääryydet tulivat mukaan Konstantinuksen kääntyessä, kuten sanottiin, kristinuskoon. Hän liitti kristillisyyden pakanuuteen ja avasi ovet massiiviselle okkulttiselle hyökkäykselle. Keisarin omassa kääntymyksessä okkultismi näytteli merkittävää osaa: "Iltapäivällä ennen taistelua… Konstantinus näki liekehtivän ristin taivaalla. Siihen liittyi kreikkalainen teksti ’en toutoi nika’ – ’tässä merkissä voitat’. Seuraavana aamuna… unessa Konstantinus kuuli äänen käskevän häntä merkitsemään X kirjaimen sotilaidensa kilpiin…" Tämä vääristelty "risti" muistuttaa läheisesti pakanuudessa palvottua "valon ristiä", Mitra-jumalan seuraajien merkkiä, joita oli Konstantinuksen armeijassa. Tämän "ekumeenisen" merkin alla "ensimmäinen kristitty hallitsija" teurasti vihollisiaan Kristuksen nimessä, vaikka Hänen opetuksensa oli Matt.5:39: "Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin." Paavit saattoivat sodissaan olla vielä Konstantinusta julmempia.

380 jKr, 43 vuotta Konstantinuksen kuolemasta, kristillinen uskonto oli suuren valtakunnan virallinen uskonto. Pakanuus erillisenä uskontona oli kielletty, mutta sillä ei sinänsä ollut merkitystä, koska pakanuus oli yhdistetty kirkkolaitokseen. Paavin vallan tunnustamatta jättäminen oli valtiopetos ja siitä rangaistiin kuolemalla. Pakanallinen kristillisyys hallitsi ihmisiä kidutuksen ja kuolemanpelon kautta. Jopa katolinen historioitsija mainitsee Rooman kirkosta muodostuneen eniten toisinajattelevia vainoava uskonto maailmassa. Historioitsija Will Durantin mukaan: "Kun verrataan katolisen kirkon vainoja 1227 ja 1492 (väitettyjä) harhaoppisia vastaan ja Rooman kristittyjen vainoja 300 vuotta Kristuksen jälkeen, viimemainitut olivat laimeita ja humaaneja toimia."

oikia oppinut kirjoitti:

PAKANUUS JA KATOLINEN KIRKKO



Artikkeli perustuu osittain Dave Huntin kirjaan Occult Invasion, Harvest House Publishers,1998.

Roomalaiskatolinen kirkko väittää olevansa ainoa oikea kristillinen, apostoli Pietarin perustama kirkko. Se sanoo Pietarin olleen Kristuksen valitsema ensimmäinen paavi. Tästä johtuen, Rooman paavin ominaisuudessa, Pietari antoi kaupungille korkeimman arvon kristillisyydessä. Kaikki muut kirkot ja seurakunnat ovat väärennöksiä – paitsi Kreikkalaiskatolinen idän ortodoksikirkko – koska ne ovat syntyneet 1500 luvun protestanttisen uskonpuhdistuksen myötä.

Tosiasiassa on ollut miljoonia uskovia kristittyjä, jotka tuhannen vuoden aikana ennen uskonpuhdistusta kieltäytyivät yhteydestä Rooman kirkon kanssa. Syy oli sen pakanallinen ja okkulttinen tausta. Näitä aitoja uskovia Rooman kirkko vainosi ja tappoi. Inkvisitio leimasi heidät harhaoppisiksi ja moraalittomiksi puolustellen siten toimiaan. Vielä tänä päivänä katolisuuden kautta saatu valheellinen tieto leimaa joitakin näitä muinaisia liikkeitä.

Paavit eivät suinkaan ole Pietarin seuraajia, vaan keisari Konstantinuksen ja muiden Rooman keisareiden. Paavin arvovallalle haettiin oikeutus väärennettyjen keisarillisten dokumenttien kautta. Levittääkseen "kristinuskoa" paavit perustivat omia armeijoita ja laivastoja saadakseen haltuunsa koko maailman. Eräs katolinen historioitsija myöntää: "Keisarillisesta dokumentista käy selvästi ilmi, että Rooman piispa (paavi) oli Konstantinuksen perillinen; eli kuten hän, pukeutui kuin hän, rakennutti palatsinsa ja hallitsi maitaan samojen keisarillisten periaatteiden mukaan… ollen kirkon ja valtion johdossa. Vain 700 vuotta Pietarin kuoleman jälkeen paavit olivat saaneet valtaa ja omaisuutta. Pietarin seuraajista oli tullut… tämän maailman ruhtinaita. He… pukeutuivat purppuraan kuten keisari Nero ja kutsuivat itseään ’Pontifex Maximus’ " (paavi, yksinvaltias, nimityksen alkuperä on pakanuudessa, ylipappi).

Kristus sanoi Joh.18:36: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Nuo, jotka väittivät olevansa Kristuksen sijaisia komensivat armeijoita Hänen nimessään, tuhosivat, murhasivat, ryöstivät kaupunkeja ja asettivat tai tuhosivat kuninkaita. Edustaen hänen väitettyä ristiään nämä tyrannit voittivat haltuunsa maailman valtakuntia niiden johtajilta, keräsivät valtavia henkilökohtaisia omaisuuksia ja usein viettivät aikansa pahuudessa ja moraalittomuudessa. Hyvällä syyllä 1000 -vuotista aikaa ennen uskonpuhdistusta voidaan sanoa "pimeäksi keskiajaksi".

Useimmat kristillisyyteen liitetyt vääryydet tulivat mukaan Konstantinuksen kääntyessä, kuten sanottiin, kristinuskoon. Hän liitti kristillisyyden pakanuuteen ja avasi ovet massiiviselle okkulttiselle hyökkäykselle. Keisarin omassa kääntymyksessä okkultismi näytteli merkittävää osaa: "Iltapäivällä ennen taistelua… Konstantinus näki liekehtivän ristin taivaalla. Siihen liittyi kreikkalainen teksti ’en toutoi nika’ – ’tässä merkissä voitat’. Seuraavana aamuna… unessa Konstantinus kuuli äänen käskevän häntä merkitsemään X kirjaimen sotilaidensa kilpiin…" Tämä vääristelty "risti" muistuttaa läheisesti pakanuudessa palvottua "valon ristiä", Mitra-jumalan seuraajien merkkiä, joita oli Konstantinuksen armeijassa. Tämän "ekumeenisen" merkin alla "ensimmäinen kristitty hallitsija" teurasti vihollisiaan Kristuksen nimessä, vaikka Hänen opetuksensa oli Matt.5:39: "Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin." Paavit saattoivat sodissaan olla vielä Konstantinusta julmempia.

380 jKr, 43 vuotta Konstantinuksen kuolemasta, kristillinen uskonto oli suuren valtakunnan virallinen uskonto. Pakanuus erillisenä uskontona oli kielletty, mutta sillä ei sinänsä ollut merkitystä, koska pakanuus oli yhdistetty kirkkolaitokseen. Paavin vallan tunnustamatta jättäminen oli valtiopetos ja siitä rangaistiin kuolemalla. Pakanallinen kristillisyys hallitsi ihmisiä kidutuksen ja kuolemanpelon kautta. Jopa katolinen historioitsija mainitsee Rooman kirkosta muodostuneen eniten toisinajattelevia vainoava uskonto maailmassa. Historioitsija Will Durantin mukaan: "Kun verrataan katolisen kirkon vainoja 1227 ja 1492 (väitettyjä) harhaoppisia vastaan ja Rooman kristittyjen vainoja 300 vuotta Kristuksen jälkeen, viimemainitut olivat laimeita ja humaaneja toimia."

Lue lisää

Kirkkoisä Augustinus kirjoitti Konstantinuksen ajan kristityistä: "Kun tulija astuu sisään (kirkkoon) hän näkee… ihmisiä amuletit kaulassaan, ennustajia, tietäjiä… sama joukko, joka kristillisinä juhlina tungeksii kirkkoon… täyttää teatterit pakanallisina juhlapyhinä." Taikausko oli yleistä heti alussa. Paavi Julius II:sta on maininta ettei hän "lähtenyt Bolognasta ennen kuin hänen tähdistä ennustajansa näki ajan sopivaksi; Sixtus IV ja Paavali III antoivat tähdistä katsojansa määrätä tärkeiden kokousten pitoajat."

Konstantinuksen päivinä keisari oli pakanuuden ylipappi ja hän johti pappien neuvostoa. Hänen arvonimensä oli Pontifex Maximus. Konstantinus, kuten hänen seuraajansa 400 -vuoden ajanjaksona, oli kirkkolaitoksen johtaja. Hän otti itselleen arvonimen Vicarius Christi, Kristuksen sijainen. Kirkon johtajuus ei estänyt häntä noudattamasta pakanauskontojen juhlia. Keisari vihki käyttöön pakanatemppeleitä samalla kun rakennutti kristityille kirkkoja. Paavit perivät keisarien arvonimet, Pontifex Maximus ja Vicarius Christi. Raamatulle uskolliset kristityt eivät halunneet olla tässä mukana ja paavia alettiin nimittää antikristukseksi. Konstantinus ei koskaan kieltänyt pakanajumalia. Elämänsä aikana hän sulautti pakanalliset menot kristilliseen perintöön.

Paavit omaksuivat saman käytännön lisätäkseen vaikutusvaltaansa. Kristityksi tuleminen, kuten Rooman kirkossa tänä päivänä, oli yhtä kuin kirkkoon liittyminen kasteen kautta, kirkon käytännön hyväksyminen ja noudattaminen. Kirkkoon oli hyvä tulla kun kynnys oli matala: Pakanalliset tavat ja juhlat "kristillistettiin", mutta periaatteessa ihmisten ei tarvinnut luopua mistään eikä muuttaa mitään. Paavi Leo I kerskasi, kuinka Rooman suojeluspyhimykset ovat nyt Pyhä Pietari ja Pyhä Paavali Romuluksen ja Remuksen sijaan.

Katolinen uskonto on satojen vuosien ajan toiminut samoin maailman eri puolilla. Se on aina yhdistänyt toisiinsa kristillisiä aiheita ja pakanuutta. Evans-Wentz kirjoittaa: "Ehkä useimmat meistä mieltävät muinaisten uskontojen keskittyneen palvonnassaan lähteisiin, järviin, jokiin, puihin ja …kiviin. Nämä kultit olivat voimissaan kun Rooman kirkko aloitti Euroopassa… yksi kerrallaan nämä käytännöt liitettiin uuteen uskontoon. Pyhä lehto tai puu, pyhä lähde tai lampi (tai muu pyhä paikka) varustettiin neitsyt Marian tai muun katolisen pyhimyksen kuvalla." Muutos tapahtui ymmärtämättömän väestön ajattelussa heidän samaistaessaan katolisen kirkon pyhäinkuvat henkiin, joita he ja heidän esivanhempansa olivat palvoneet niin kauan. Palvonnan periaate säilyi, kohde saattoi ajan kuluessa muuttua tai entinen pakanajumala/henki sai katolisen kirkon toimesta "kristillisen" silauksen. Pyhäinkuvat, pyhä vesi ja muut katoliset rituaalit eivät löydy Raamatusta. Ne on liitetty mukaan pakanuudesta.

Esimerkkinä kulttien menestyksestä Rooman kirkon suojassa on voodoo uskonto. Haitissa sanotaan väestön olevan "85%:sti katolisia" ja samalla "110%:sti voodoo–uskovia", se kuvaa hyvin katolisen kirkon käytäntöä. Latinalainen Amerikka, joka on 90%:sti katolinen, on samassa tilanteessa. Katolinen lehti itse kuvaa tilannetta sekoitukseksi, jossa on muinaisten intiaanikulttuureiden kansallisia ja eurooppalaisia perinteitä. Voodoo on vain yksi pakanuskonto, joka levisi länteen Afrikasta tuotettujen orjien välityksellä. Näiden uskontojen perinteet sekoittuvat Rooman kirkon perinteeseen latinalaisessa Amerikassa. Yhdysvaltojen New Orleansia pidetään yhtenä maailman katolisimmista kaupungeista. Sama kaupunki tunnetaan noituuden harjoittajien ja erilaisten kulttien pesäpaikkana. Samat ihmiset, jotka viihtyvät spiritismin ja noituuden ilmapiirissä, viihtyvät päivittäin katolisen kirkon messussa ja ehtoollispöydässä. Haitissa sanotaan katolisen kirkon alttarilla voivan olla sulassa sovussa katolinen ja voodoo kultin esine. Paavit (myös nykyinen, jota monet aikamme karismaattiset ja evankeliset johtajat arvostavat ja mainostavat kuulijoilleen), ovat tämän käytännön siunaajia.

oikia oppinut kirjoitti:

Kirkkoisä Augustinus kirjoitti Konstantinuksen ajan kristityistä: "Kun tulija astuu sisään (kirkkoon) hän näkee… ihmisiä amuletit kaulassaan, ennustajia, tietäjiä… sama joukko, joka kristillisinä juhlina tungeksii kirkkoon… täyttää teatterit pakanallisina juhlapyhinä." Taikausko oli yleistä heti alussa. Paavi Julius II:sta on maininta ettei hän "lähtenyt Bolognasta ennen kuin hänen tähdistä ennustajansa näki ajan sopivaksi; Sixtus IV ja Paavali III antoivat tähdistä katsojansa määrätä tärkeiden kokousten pitoajat."

Konstantinuksen päivinä keisari oli pakanuuden ylipappi ja hän johti pappien neuvostoa. Hänen arvonimensä oli Pontifex Maximus. Konstantinus, kuten hänen seuraajansa 400 -vuoden ajanjaksona, oli kirkkolaitoksen johtaja. Hän otti itselleen arvonimen Vicarius Christi, Kristuksen sijainen. Kirkon johtajuus ei estänyt häntä noudattamasta pakanauskontojen juhlia. Keisari vihki käyttöön pakanatemppeleitä samalla kun rakennutti kristityille kirkkoja. Paavit perivät keisarien arvonimet, Pontifex Maximus ja Vicarius Christi. Raamatulle uskolliset kristityt eivät halunneet olla tässä mukana ja paavia alettiin nimittää antikristukseksi. Konstantinus ei koskaan kieltänyt pakanajumalia. Elämänsä aikana hän sulautti pakanalliset menot kristilliseen perintöön.

Paavit omaksuivat saman käytännön lisätäkseen vaikutusvaltaansa. Kristityksi tuleminen, kuten Rooman kirkossa tänä päivänä, oli yhtä kuin kirkkoon liittyminen kasteen kautta, kirkon käytännön hyväksyminen ja noudattaminen. Kirkkoon oli hyvä tulla kun kynnys oli matala: Pakanalliset tavat ja juhlat "kristillistettiin", mutta periaatteessa ihmisten ei tarvinnut luopua mistään eikä muuttaa mitään. Paavi Leo I kerskasi, kuinka Rooman suojeluspyhimykset ovat nyt Pyhä Pietari ja Pyhä Paavali Romuluksen ja Remuksen sijaan.

Katolinen uskonto on satojen vuosien ajan toiminut samoin maailman eri puolilla. Se on aina yhdistänyt toisiinsa kristillisiä aiheita ja pakanuutta. Evans-Wentz kirjoittaa: "Ehkä useimmat meistä mieltävät muinaisten uskontojen keskittyneen palvonnassaan lähteisiin, järviin, jokiin, puihin ja …kiviin. Nämä kultit olivat voimissaan kun Rooman kirkko aloitti Euroopassa… yksi kerrallaan nämä käytännöt liitettiin uuteen uskontoon. Pyhä lehto tai puu, pyhä lähde tai lampi (tai muu pyhä paikka) varustettiin neitsyt Marian tai muun katolisen pyhimyksen kuvalla." Muutos tapahtui ymmärtämättömän väestön ajattelussa heidän samaistaessaan katolisen kirkon pyhäinkuvat henkiin, joita he ja heidän esivanhempansa olivat palvoneet niin kauan. Palvonnan periaate säilyi, kohde saattoi ajan kuluessa muuttua tai entinen pakanajumala/henki sai katolisen kirkon toimesta "kristillisen" silauksen. Pyhäinkuvat, pyhä vesi ja muut katoliset rituaalit eivät löydy Raamatusta. Ne on liitetty mukaan pakanuudesta.

Esimerkkinä kulttien menestyksestä Rooman kirkon suojassa on voodoo uskonto. Haitissa sanotaan väestön olevan "85%:sti katolisia" ja samalla "110%:sti voodoo–uskovia", se kuvaa hyvin katolisen kirkon käytäntöä. Latinalainen Amerikka, joka on 90%:sti katolinen, on samassa tilanteessa. Katolinen lehti itse kuvaa tilannetta sekoitukseksi, jossa on muinaisten intiaanikulttuureiden kansallisia ja eurooppalaisia perinteitä. Voodoo on vain yksi pakanuskonto, joka levisi länteen Afrikasta tuotettujen orjien välityksellä. Näiden uskontojen perinteet sekoittuvat Rooman kirkon perinteeseen latinalaisessa Amerikassa. Yhdysvaltojen New Orleansia pidetään yhtenä maailman katolisimmista kaupungeista. Sama kaupunki tunnetaan noituuden harjoittajien ja erilaisten kulttien pesäpaikkana. Samat ihmiset, jotka viihtyvät spiritismin ja noituuden ilmapiirissä, viihtyvät päivittäin katolisen kirkon messussa ja ehtoollispöydässä. Haitissa sanotaan katolisen kirkon alttarilla voivan olla sulassa sovussa katolinen ja voodoo kultin esine. Paavit (myös nykyinen, jota monet aikamme karismaattiset ja evankeliset johtajat arvostavat ja mainostavat kuulijoilleen), ovat tämän käytännön siunaajia.

Lue lisää

Nykyinen paavi Johannes Paavali II (jota mm. Billy Graham suuresti arvostaa) näki Afrikan vierailullaan voodoossa ja katolisessa uskonnossa saman perustan, "…sanoen, ettei heidän tulisi pettää muinaista uskoaan kääntymällä kristityiksi… paavi piti dramaattisen ja tunteikkaan palaverin voodoon pappien kanssa… paavi kertoi heille, että samoin kuin he arvostavat esi-isiensä uskontoa samoin katoliset kristityt kunnioittavat omia uskon isiään… voodoo papit ottivat paavin lämpimästi vastaan" (Los Angeles Times 5.2.1993). Tämä on sama mies, jota nykyiset "protestanttiset" suurjulistajat pitävät suurena maailman evankelistana. Tätä taustaa vasten mitä tarkoittaa "maailman evankelioiminen yhdessä katolisen kirkon kanssa"? Voiko se tarkoittaa muuta kuin taikuuden, noituuden ja vääristelyn lisääntymistä niiden Rooman kirkkoon kuulumattomien liikkeiden parissa, jotka pitävät Rooman kirkkoa kristillisenä ja haluavat toimia yhteistyössä sen kanssa?

Pyhäinkuvat tulivat kirkkolaitokseen kun Konstantinus "kristillisti" valtakuntaansa. Katolisen uskonnon puolustajat sanovat ettei kuvassa itsessään ole voimaa, vaan voima saadaan pyhimykseltä, jota se edustaa. Katoliselle uskonnolle leimaa antavaa on pyhimysten palvonta ja rukoileminen. Joka elämän alueella on oma suojeluspyhimyksensä. Saman periaatteen mukaan pakanauskonnoissa oli/on henkivallat.

Rooman kirkko noudattaa pakanuuden perinnettä, henkien sijalla ovat "pyhät ihmiset". Nykyisen paavin, Johannes Paavali II:n, mukaan myös pyhien kuvissa on voima välittää "jumalallista armoa". Hänen mukaansa kuva on mysteeri ja pyhimyksen läsnäolo välittyy sen kautta. Katolisen kirkon virallinen oppi on, että rukoukset voidaan osoittaa suoraan pyhimyksille. Tärkein kuva tai patsas edustaa neitsyt Mariaa. Katolinen kirkko sanoo hänen olevan "taivaan kuningatar". Nimen juuret ovat muinaisen Baabelin mysteeriuskonnossa. Maria ja pyhimykset voivat auttaa elossa olevia ihmisiä, kun heidän puoleensa käännytään. Sama periaate on henkien ja väärien jumalien palvonnassa.

Toukokuussa 1996 katolinen julkaisu "Inside the Vatican" oli omistettu nykyiselle paaville ja hänen suuresti palvomalleen Marialla. Johannes Paavali II:n sanotaan olevan hartain Marian palvoja katolisten paavien joukossa. Hän on omistanut koko elämänsä Marialle tunnuksenaan "totus tuus", eli "kokonaan sinun". Artikkeli kertoo, "Karol Wojtylan valinta paaviksi 1978 toi muassaan ainutlaatuisen kiinnostuksen Maria –hengellisyyteen (palvontaan)… Wojtyla otti kirkolliseksi tunnuslauseekseen Totus Tuus, painottaen suhdetta Mariaan. Monessa mielessä tämä on hänen karismansa perusta…"

Raamatussa kaikki uskovat ovat "pyhiä" Kristuksen sovitustyön perusteella. Jokaisella on samanlainen oikeus tulla Jumalan eteen Kristuksen työn takia. Ajatus, että joku ihminen maanpäällä olisi saavuttanut erityisen "pyhyyden", on suoraan pakanakulteista. Nykyiset pyhimykset edustavat muinaisia jumalia ja henkiä, joita rukoiltiin ja palvottiin. Rooman kirkossa ne on nostettu asemaan, jonka Raamattu antaa yksin Jumalalle. Ainoastaan Hän kuulee ja vastaa rukouksiin.

Katolisuuden vaikutus elää voimakkaana karismaattisessa liikkeessä. Kuluneen vuoden aikana liikkeen sisällä on riemuittu "kultaihmeestä" (Kristityn Foorumi, tammikuu 2000, Ei Kaikki Ole Kultaa). Samanlaisia "ihmeitä" on koettu kautta aikojen katolisessa kirkossa. Karismaattiseen liikkeeseen se välittyi brasilialaisen naisen Silvana Machadon kautta, joka kiersi tilaisuuksissa hiljattain syöpään kuolleen naispastori Ruth Heflinin kanssa. Silvanaa mainostettiin "pyhäksi naiseksi". Tässä yhteydessä ei korostettu hänen asemaansa "pyhänä" Kristuksen omana, vaan "pyhyys" oli tulosta "ihmeestä", joka hänen kauttaan tapahtui. Aivan samoin katoliset pyhimykset ovat muodostuneet. Heidän "pyhyytensä" on tulosta heidän elämäänsä liitetyistä ihmeistä tai hyvistä teoista. Karismaattisen "uudistuksen" yhteys katoliseen kulttiin on selvä monen samankaltaisuuden kautta.

Katolisen kirkon "pyhät paikat" ovat suora jatke pakanuuden vastaavalle käytännölle. Mitä pyhät lähteet ja lehdot edustivat entisajan ihmiselle, samaa edustaa Rooman kirkon virallistama pyhiinvaelluskäytäntö. Näissä paikoissa säilytetään merkittäviä "pyhäinjäännöksiä" ja –kuvia/patsaita. Ihmiset saapuvat paikalle sankoin joukoin palvomaan ja rukoilemaan ko. pyhiä. Käytäntö ei ole Raamatussa. Päinvastoin, se selvästi kielletään.

oikia oppinut kirjoitti:

Nykyinen paavi Johannes Paavali II (jota mm. Billy Graham suuresti arvostaa) näki Afrikan vierailullaan voodoossa ja katolisessa uskonnossa saman perustan, "…sanoen, ettei heidän tulisi pettää muinaista uskoaan kääntymällä kristityiksi… paavi piti dramaattisen ja tunteikkaan palaverin voodoon pappien kanssa… paavi kertoi heille, että samoin kuin he arvostavat esi-isiensä uskontoa samoin katoliset kristityt kunnioittavat omia uskon isiään… voodoo papit ottivat paavin lämpimästi vastaan" (Los Angeles Times 5.2.1993). Tämä on sama mies, jota nykyiset "protestanttiset" suurjulistajat pitävät suurena maailman evankelistana. Tätä taustaa vasten mitä tarkoittaa "maailman evankelioiminen yhdessä katolisen kirkon kanssa"? Voiko se tarkoittaa muuta kuin taikuuden, noituuden ja vääristelyn lisääntymistä niiden Rooman kirkkoon kuulumattomien liikkeiden parissa, jotka pitävät Rooman kirkkoa kristillisenä ja haluavat toimia yhteistyössä sen kanssa?

Pyhäinkuvat tulivat kirkkolaitokseen kun Konstantinus "kristillisti" valtakuntaansa. Katolisen uskonnon puolustajat sanovat ettei kuvassa itsessään ole voimaa, vaan voima saadaan pyhimykseltä, jota se edustaa. Katoliselle uskonnolle leimaa antavaa on pyhimysten palvonta ja rukoileminen. Joka elämän alueella on oma suojeluspyhimyksensä. Saman periaatteen mukaan pakanauskonnoissa oli/on henkivallat.

Rooman kirkko noudattaa pakanuuden perinnettä, henkien sijalla ovat "pyhät ihmiset". Nykyisen paavin, Johannes Paavali II:n, mukaan myös pyhien kuvissa on voima välittää "jumalallista armoa". Hänen mukaansa kuva on mysteeri ja pyhimyksen läsnäolo välittyy sen kautta. Katolisen kirkon virallinen oppi on, että rukoukset voidaan osoittaa suoraan pyhimyksille. Tärkein kuva tai patsas edustaa neitsyt Mariaa. Katolinen kirkko sanoo hänen olevan "taivaan kuningatar". Nimen juuret ovat muinaisen Baabelin mysteeriuskonnossa. Maria ja pyhimykset voivat auttaa elossa olevia ihmisiä, kun heidän puoleensa käännytään. Sama periaate on henkien ja väärien jumalien palvonnassa.

Toukokuussa 1996 katolinen julkaisu "Inside the Vatican" oli omistettu nykyiselle paaville ja hänen suuresti palvomalleen Marialla. Johannes Paavali II:n sanotaan olevan hartain Marian palvoja katolisten paavien joukossa. Hän on omistanut koko elämänsä Marialle tunnuksenaan "totus tuus", eli "kokonaan sinun". Artikkeli kertoo, "Karol Wojtylan valinta paaviksi 1978 toi muassaan ainutlaatuisen kiinnostuksen Maria –hengellisyyteen (palvontaan)… Wojtyla otti kirkolliseksi tunnuslauseekseen Totus Tuus, painottaen suhdetta Mariaan. Monessa mielessä tämä on hänen karismansa perusta…"

Raamatussa kaikki uskovat ovat "pyhiä" Kristuksen sovitustyön perusteella. Jokaisella on samanlainen oikeus tulla Jumalan eteen Kristuksen työn takia. Ajatus, että joku ihminen maanpäällä olisi saavuttanut erityisen "pyhyyden", on suoraan pakanakulteista. Nykyiset pyhimykset edustavat muinaisia jumalia ja henkiä, joita rukoiltiin ja palvottiin. Rooman kirkossa ne on nostettu asemaan, jonka Raamattu antaa yksin Jumalalle. Ainoastaan Hän kuulee ja vastaa rukouksiin.

Katolisuuden vaikutus elää voimakkaana karismaattisessa liikkeessä. Kuluneen vuoden aikana liikkeen sisällä on riemuittu "kultaihmeestä" (Kristityn Foorumi, tammikuu 2000, Ei Kaikki Ole Kultaa). Samanlaisia "ihmeitä" on koettu kautta aikojen katolisessa kirkossa. Karismaattiseen liikkeeseen se välittyi brasilialaisen naisen Silvana Machadon kautta, joka kiersi tilaisuuksissa hiljattain syöpään kuolleen naispastori Ruth Heflinin kanssa. Silvanaa mainostettiin "pyhäksi naiseksi". Tässä yhteydessä ei korostettu hänen asemaansa "pyhänä" Kristuksen omana, vaan "pyhyys" oli tulosta "ihmeestä", joka hänen kauttaan tapahtui. Aivan samoin katoliset pyhimykset ovat muodostuneet. Heidän "pyhyytensä" on tulosta heidän elämäänsä liitetyistä ihmeistä tai hyvistä teoista. Karismaattisen "uudistuksen" yhteys katoliseen kulttiin on selvä monen samankaltaisuuden kautta.

Katolisen kirkon "pyhät paikat" ovat suora jatke pakanuuden vastaavalle käytännölle. Mitä pyhät lähteet ja lehdot edustivat entisajan ihmiselle, samaa edustaa Rooman kirkon virallistama pyhiinvaelluskäytäntö. Näissä paikoissa säilytetään merkittäviä "pyhäinjäännöksiä" ja –kuvia/patsaita. Ihmiset saapuvat paikalle sankoin joukoin palvomaan ja rukoilemaan ko. pyhiä. Käytäntö ei ole Raamatussa. Päinvastoin, se selvästi kielletään.

Lue lisää

1996 katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo antoi lausunnon, jonka mukaan Rooman kirkossa on pappeja, jotka suoraan ovat mukana saatananpalvontariiteissä. Ennen puhettaan Milingo oli katolisen kirkon valtuuttama pahojen henkien karkottaja. Milingo puhui Roomassa pidetyssä kongressissa, "Fatima 2000, kansainvälinen konferenssi maailman rauhan puolesta". Hänen mukaansa paholainen katolisessa kirkossa on niin suojattu, että sen asemaa voidaan verrata lailla suojeltuun harvinaiseen eläimeen. Milingon puhe herätti suurta huomiota Italiassa ja lehdet kirjoittivat siitä. Malachi Martin on kirkkohistorioitsija ja kirjailija, joka aiemmin opetti Vatikaanissa, katolisen kirkon pääpaikassa. Hän vahvistaa Milingon näkemyksen ja liittää Vatikaanin ja sen korkea-arvoiset virkailijat asiaan.

Pahojen henkien karkotus on aina kuulunut katolisen kirkon ohjelmaan. Tämän vuoden syyskuun 11 pvä paavi itse osallistui toimenpiteeseen. Vatikaanissa oli paavin yleinen vastaanotto, jonka aikana paikalla ollut 19–vuotias tyttö alkoi kirkua ja puhua luonnottomalla äänellä. Turvamiesten oli vaikea hillitä häntä. Paavi rukoili naisen puolesta yli puolen tunnin ajan, syleili häntä ja käski demonin lähteä ulos. Rooman kirkon pää lupasi järjestää erikoisen messun naisen puolesta seuraavaksi päiväksi. Paavin kanssa karkotusta toimitti kirkon valtuuttama pappi Gabriele Amorth. Kahden tunnin jälkeen hänkään ei ollut onnistunut. Amorthin mukaan demoni sanoi hänelle paavia pilkaten, "Ei edes sinun kirkkosi pää (paavi) saa minua lähtemään."

Mitä siis merkitsee olla "Kristuksen sijainen maan päällä" paavin hahmossa? 1996 paimenkirjeessään hän kehotti katolisia kunnioittamaan paavin asemaa "suloisena Kristuksena maan päällä". Katolinen kirkko on suurin, maailmanlaajuisesti ihmisiin vaikuttava instituutio tässä maailmassa. Sen perintö ja käytäntö ei perustu apostoliseen, raamatulliseen oppiin. Historia näyttää selvästi, että se ei ole muuttunut. Muuttumisen vaara on kuitenkin todellinen niillä kristillisillä liikkeillä ja ihmisillä, jotka eivät tiedosta tai halua nähdä Rooman kirkon olemusta. Monet evankeliset kristityt johtajat näkevät protestanttisen uskonperinnön uskonpuhdistuksineen vain haittana pyrittäessä maailmanlaajaan "kristittyjen yhteyteen" katolisen kirkon johdossa.

paljastaja.......... kirjoitti:

Katolisen kirkon sisällä vaikuttaa perversion henki, jonka kautta useat papit ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia. Tällainen toiminta on rikollisuutta ihmisyyttä ja lapsia vastaan. Selvää on tietenkin se, että kaikkia tapauksia ei saa koskaan selville ja pedofilia on kirkon sisällä laajempaa kuin mitä tilastot kertovat. Kysymys on isosta ja laaja-alaisesta asiasta, joka on jatkunut vuosikausia kirkon sisällä.

Rooman katolisen kirkon antisemitismi

300-luvulla Rooman katoliset keisarit antoivat määräyksen, että jos kristityt kääntyvät juutalaisuuteen ja jotkut juutalaiset estävät toisia juutalaisia kääntymästä kristinuskoon, niin he kaikki saavat kuolemanrangaistuksen. Juutalaiset eivät saaneet mennä naimisiin kristittyjen kanssa, työskennellä julkisessa virassa tai omistaa orjia (palvelijoita).

Ensimmäisen ristiretken aikana tuhottiin juutalaisten yhteisöjä. Juutalaiset riisuttiin alasti ja vain ne jäivät henkiin, jotka suostuivat ottamaan kirkon vesikasteen. Ristiretkeläiset ajattelivat, että juutalaiset olivat Jumalan vihollisia ja rotu joka on kaikkein vihamielisin ja vahingollisin Jumalalle. Neljäs lateraalinen kokous vuonna 1215 määräsi, että juutalaisten tuli pukeutua eri tavalla kuin muitten ihmisten. Syy tähän pukeutumisen oli se ettei kukaan olisi vahingossa sekaantunut seurustelemaan tai syvällisempään yhteyteen juutalaisten kanssa. Pukeutumisen kautta kyettiin erottamaan juutalaiset eikä sekaantumista tapahtunut. 1200-luvulla katolisen kirkon toimesta myös usein määrättiin, että juutalaisten tuli laittaa vaatteisiinsa pyöreä merkki, että heidät voitiin tunnistaa. Jos juutalainen saatiin kiinni ilman merkkiä, niin hän menetti vaatteensa kiinniottajilleen. Juutalaisia karkotettiin monista maista katolisen kirkon toimesta. Paavi Leo XII määräsi vuonna 1826, että juutalaiset tuli sulkea ghettoihin ja heidän omaisuutensa tuli takavarikoida. Rooman katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin jo 1200-luvulla.

Jos katsomme katolisen kirkon historian aikana heidän tekemiä tekoja juutalaisia kohtaan, niin ne ovat hyvin samanlaisia kuin mitä natsit tekivät juutalaisille. Rooman katolinen kirkko ja Hitler kokivat että he tekivät Jumalan työtä vainotessaan juutalaisia. Katolinen kirkko tappoi juutalaisia, samoin tekivät natsit; katolinen kirkko pakotti juutalaiset kantamaan merkkiä vaatteissaan, natsit tekivät samoin; katolinen kirkko sulki juutalaisia ghettoihin, natsit tekivät samoin. Katolinen kirkko piti juutalaisia vahingollisimpana rotuna Jumalalle maan päällä, natsit pitivät juutalaisia ali-ihmisinä, jotka tuli tappaa, Hitler uskoi toimivansa Jumalan tahdon mukaan, kun hän harjoitti antisemitismiä. On täysin päivänselvää, että natsit lainasivat katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä kun he toisen maailmansodan aikana toteuttivat juutalaisten kansanmurhan, holokaustin. Natseilla ja katolisella kirkolla on identtiset antisemitismin juuret, eroa on vain siinä, että katolinen kirkko toteutti antisemitismiä aikaisemmin ja natsit ottivat käyttöön katolisen kirkon antisemitistisiä menetelmiä. Päivänselvää on myös se että katolisen kirkon antisemitistinen historia osoittaa katolisen kirkon hedelmän mädäksi ja pahuuden kyllästämäksi.

Lue lisää

joka kehoitti tappamaan juutalaiset ja polttamaan synagogat, hetkinen... Luther.
Mitä natseihin tulee, he olivat kristittyjä eivät hinduja tai muslimeja, jokaisesta kirkkokunnsta heitä tuli ja opit olivat samoja joita kristityt yli kirkkorajojen olivat opettaneet juutalaisista 2000 vuotta. Halveksuntaa, valheita, sortoa, vihaa. Katolinen kirkko on sentään jo ottanut vastuun omista teoistaan muut eivät.

Novvoi kirjoitti:

joka kehoitti tappamaan juutalaiset ja polttamaan synagogat, hetkinen... Luther.
Mitä natseihin tulee, he olivat kristittyjä eivät hinduja tai muslimeja, jokaisesta kirkkokunnsta heitä tuli ja opit olivat samoja joita kristityt yli kirkkorajojen olivat opettaneet juutalaisista 2000 vuotta. Halveksuntaa, valheita, sortoa, vihaa. Katolinen kirkko on sentään jo ottanut vastuun omista teoistaan muut eivät.

Lue lisää

ole jo hiljaa,et ole juutalainen, olet sekarotuinen tammaaaaaaa

tulet esiin vielä kirjoitti:

ole jo hiljaa,et ole juutalainen, olet sekarotuinen tammaaaaaaa

No niin paljastaja
Taas tuli oma primitivisyytesi todella päivän valoon. Et näköjään voi tehdä muuta, kun kopioida kilometrikaupalla palstalle tekstejä ja sitten kun joku reagoi rupeet pahimmalla tyylillä nimittelemään.

- Ensinnäkin Mirkku ei ole tamma vaan hän on kovin kaunis nainen
- Hän varmasti tuoksuu hyvältä, niin kuin ihminen joka hoitaa itseänsä
- Hän ei ole sekarotuinen. Hän on multtikultturelli ja kovin inteligentti

Itsehän joskus sitten korjaat satosi, vai voiko tuota sadoksi sanoa?

tulet esiin vielä kirjoitti:

ole jo hiljaa,et ole juutalainen, olet sekarotuinen tammaaaaaaa

koska nimittelet häntä aina erittäin alhaisesti, se että tuollaista käytöstä yleensäkään siedetään täällä, on käsittämätöntä.

En ole mirkku ja olen juutalainen ja jos sinulla ei ole mitään mihinkään asiaan sanottavaa, kuten ei nyt tähän Lutherin juutalaisvihaan, jolla on osoitettu olleen vaikutusta natsien tekoihin ja ajatteluun, Lutheriahan luettiin ahkerasti Kolmannessa Valtakunnassa, niin etkö edes voi antaa niiden rauhassa sanoa mielipiteensä joilla sellainen on?