Haukkaan palan omenasta.
Toivon et olisit olemassa.
Muutakin kuin haaveena.
Unelmana unessa.
Mehukas.
Ei hapokas.
Saa veden kielelle.
Nautin.
Syön siemenet.
Miten voikaan olla ihanaa.
Kun saa hetken unelmoida.
Elää niinkuin tahtoisi.
Rakastaa suudella hellästi.
Koskettaa pintaa kuin omenan.
Hiljaa haukata, suudelma.
Sen antaisin.
Kun tässä olisit.
Kuljetan huuliain.
Joko loppuu haaveilu ain.
Kun olen omanan loppuun syönyt.
Meden pyyhkinyt.
Kielelläin.
Suupielistäin.
Olenkin jo taas kylläinen.
Rakkaani kait tietää sen.
Rakastan omenaa.
Ja sitä ihanaa unelmaa.
Joka elää haaveissa.
Kait kerran viellä kohdataan.
Toivon et olisit olemassa.
Muutakin kuin haaveena.
Unelmana unessa.
Mehukas.
Ei hapokas.
Saa veden kielelle.
Nautin.
Syön siemenet.
Miten voikaan olla ihanaa.
Kun saa hetken unelmoida.
Elää niinkuin tahtoisi.
Rakastaa suudella hellästi.
Koskettaa pintaa kuin omenan.
Hiljaa haukata, suudelma.
Sen antaisin.
Kun tässä olisit.
Kuljetan huuliain.
Joko loppuu haaveilu ain.
Kun olen omanan loppuun syönyt.
Meden pyyhkinyt.
Kielelläin.
Suupielistäin.
Olenkin jo taas kylläinen.
Rakkaani kait tietää sen.
Rakastan omenaa.
Ja sitä ihanaa unelmaa.
Joka elää haaveissa.
Kait kerran viellä kohdataan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuinka haluaisinkaan
olla omena k`ilosi
katseesi arvioimana
kätesi ojentuu
huulesi pehmeys
vielä tuntea
kohdata kerran
elämässä sais
Hymyllä
haaveiden lunta sataa vaan,
haukkaanko palan onnesta tästä?
Saan kiittää niin elämästä.
Kuljetan aatosta aallolla meren
huimana suonissa tunnen jo veren,
miksi et taivu tunteiden pursi?
Aallot vain hiljaa kylkiä mursi.
Huulet kun huulia tavoittaa
toivovat herkkää suudelmaa,
haukun sain omenastakin
hapokkaasti Sinua rakastin.
Jep!
Tuoksutan tuomista puusta,
katselen kaunista kaukaa,
ajan armiaan antia,
maukasta makeaa maasta.
Sen heleän punaposken,
suuta myöten suutelen,
maistan makua mallon,
pintaa samettista kosken.
Tunnetko sen suulla,
näetkö välkettä tähden,
tunnetko tulisen tunteen,
tahtoisin sen kuulla.
Vastarunosi oli makeaa :)
Runo, kaunis ja herkkä kuin omenan kukka. Runon sisään olet onnistunut laatimaan herkullisen symboliikan, joka voi viedä ja viekin lukijansa sisään rakkauden maailmaan.
Nautinnollista ja nautittavaa antia, runossasi asuu aistikkuus ja aistillisuus suloisessa sopusoinnussa.
Viime yönä mä valvoin
ja runoas mietin.
Usko, tai alä,
laatuaikaa noin vietin.
Kello mittasi silloin
jo aamuyön tiimaa,
tummui hiillos jo hiljaa
pakkanen vettä jo rannassa riitti.
Ei valoja missään,
tähdet taivaalla vain.
Syvä hiljaisuus öinen,
runos seuraksein sain
Kiitos runostasi Margitta
Kiitos.
Pidän tyylistäsi saada lukea aina vastarunoutta.
Kauniisti niiaan ;)
mukavia ja ihania unelmia
Kun kurkistit