Onko hävinnyt se osio johon sai kirjoitella omia novellejaan. Nyt vain olemassa olevat kirjat ja kirjailijat ovat tapetilla.
Fani- ja jatkonovellit ovat säilyttäneet paikkansa. Missä on omakohtaiset taviksien tarinankertojat novelleineen? Miksi ovat poistuneet.
Kirjailijanalut on mainittu, mutta tarinat poissa. Olisi kiva lukea ja voisi myös kirjoittaa tarinoita palstalle. Otsikossa on novellit mainittu, niinkuin kirjailijanalut.
Fani- ja jatkonovellit ovat säilyttäneet paikkansa. Missä on omakohtaiset taviksien tarinankertojat novelleineen? Miksi ovat poistuneet.
Kirjailijanalut on mainittu, mutta tarinat poissa. Olisi kiva lukea ja voisi myös kirjoittaa tarinoita palstalle. Otsikossa on novellit mainittu, niinkuin kirjailijanalut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoita jotain!
Tuomet tuoksuvat kirkkomaalla. Kyykäärme lekottelee auringossa lituskalla hautakivellä. Miina ja Jussi astelevat kiviaidan vierustaa kylän keskustassa.
- Omituisia automopiilejä menee pirusti jottei meinaa tiän yli päästä, Jussi sadattelee. En mää taira uskaltaa tulla, ajavat viälä päälle. Enkä juoksemaanka ala, Miina mutkuttaa.
- Mites tää kylä on näi ouron näkönen. Mennääs nyh asemalle, siähä on nääs tyäkavereita töissä. Jaa taitaa ollakki ruakatunti, ainaki on hiljasta.
- Mikä ihme toi on, kauhee iso ja tullee hirmuvauhtia, Miina huutaa.
Ilma virta heitti molemmat asemalaiturilla nurin.
- Se tais olla punanen paholaine, ei mikkää muu mee noi luijaa, ei. Muistaks sää mihi mää hevoseni jätin?
Ei tääl oo terveellistä oleskella. Missääs ne tyäkaverit mahtaa piileksiä. Jussi vunteeraa.
- Hevonen on tallissa, mehä lährettii vaa kävelee ettei paikat kokonaa kankistu. Poiketaa kauppaa, säähä tarttet sen partasutin ja mää villalankaa.
- Mikä helkatin tötterö tossa pankin seinässä on? Mitä noi ihmiset siinä räpelöi. Ei jäärä kattelee, luulevat meitä tolloiksi. Mennääs kauppaan nyh ja poiketaa sunnuntai kahveelle toho kuppilaa.
Kassaneiti kattelee ihmeissään vanhaapariskuntaa. Jussi kaivaa kukkarostaan rahaa tiskille.
- Ei nää kelepaa, myyjä työntää rahat takasin hymyillen.
- Ei kelpaa, miksei onha nää oikeita Suomenmarkkoja.
- Juu on, mutta nyt käytetään euroja.
- Euroja, Miina ja jussi ihmettelee.
Euroja tässä nyt on, niitähän sä huutelit,myyjä työntää kolikkorasian neidin eteen. Sä sanot niitä olevan liian vähän...Sä oot kuin toisessa maailmassa.Mitä mahtaa mielessäs pyöriä, iltako?
- Näitkö vanhempaa pariskuntaa äsken. Naisella oli esiliina ja raidallinen puku. Miehellä ruutupaita ja kapealierinen ruskea hattu.Näitkö, kassaneiti kyselee.
- En nähnyt, ei täällä sellasia ollut. Pikkutyttö osti karkkia sulta juuri äsken. Sen näin, myyjä sanoo päätään pudistaen.
- Voisin vaikka vannoa nähneeni heidät, ihan varmasti. Mikä tossa pöydässä kiiltelee...sehän on markka.
Kooste isommasta tarinasta, kokelumielessä.