Tässä lyhykäisyydessä tarinani. Olen saanut diagnoosin kaksisuuntainenmielialahäiriö kolmisen vuotta sitten, olen sairastanut ainakin pari maniaa aijemmin ja nyt tutut oireet taas. Olen päälle parikymppinen mies. Elämässäni tapahtui tuossa vähänaikaa sitten vastoinkäymisiä. Menetin lapsen ja menin ihan shokkiin. Olin pari päivää todella sekaisin ilman lääkkeitä, koska syytin itseäni ja päätin vetää kovat kännit sitten viikonloppuna ja vetelin rauhoittavia tuon ryyppy illan aikana. Tiesin jo ennen kuin otin ekan huikan että nyt ei kannattaisi tässä mielentilassa juoda, olin jotenkin hälläväliä meiningillä liikenteessä. Noo riehuin sitten ympäri kaupunkia koko illan ja sain poliisit perään kun liikuin aseistettuna ja aiheutin pelkoa ihmisille. Poliisit sitten nappasivat minut lopulta kiinni monen tunnin etsiskelyn jälkeen. Olin neljä päivää tutkinta vankeudessa. Tuona aikana minulla ei ollut oikeutta lääkkeisiin. Sanoin poliiseille että tarvitsen lääkkeeni ja sanoin että kaverini voisi tuoda ne kotontani. vastaus oli aina negatiivinen. Poliisi kuullusteli vielä minua ilman psykiatria vaikka olin ilmeisesti psykoottisessa tilassa, koska elin jossain ihmeen harhassa että olen vangittuna syyttömänä. Lopulta poliisit tajusivat tilanteen vakavuuden kun sekosin sellissä ja piipaaautolla suoraan osastolle. Nyt tällä hetkellä kuulen ääniä ja menee aika lujaa ja tuntuu että on pientä maniaa ilmassa. Rahna asiat tullut kustua, tilailin kamaa paljon ja otin vippiä niin paljon kuin sain. Tuo lapsen menettäminen ja putkareissu oli kyllä psyykkeelle aika kova pala ja varmaan aiheutti tämän tilan. Mietin vain että minkalaisen tuomion saan että ollaanko tässä kohta vankilassa vai hullujen huoneella. Toisaalta en mieti näitä tapahtuneita paljoakaan. Takana yksi törkeä ratti ja huumausaineen käyttörikos eli en mene ensikertalaisena. Tämä ei ollut mikään sääli kirjoitus vaan varoitus että kannattaa hakea hoitoa ajoissa eikä painia asioden kanssa yksin.
Kaksisuuntainen ja rikos
Niinsemenee
11881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Olen vasta 17-vuotias tyttö, kaksisuuntainen mielialahäriö 1. tyyppi diagnonsoitu 2 vuotta sitten.
Vaikka olenkin nuori pystyn ymmärtämään tilaasi ainakin osittain. Olen kanssasi samaa mieltä, hoitoon todellakin kannattaa hakeutua vielä kun ei ole liian myöhäistä. Itsellä 5 maniaksi luettavaa jaksoa elämässä takana, myös depressiivivisiä jaksoja ajoittain. Ikävää että tilanteesi ehti mennä niin pitkälle ennen kuin sait apua.
Kokemuksesta voin sanoa että kaksisuuntainen todella vaikea sairaus, varsinkin kun diagnoosin kerran saat se on pysyvä.Parina masennusjaksona olen napannut lääkkeitä (xanor) liikaa naamaan "I don't care" asenteella vaikka tiennyt hyvinn että leikin hengelläni. Viime manian ollessa päällä jätin taas lääkkeet syömättä tarkoituksella, vaikka tiesin että se veisi tilan vain pahemmaksi. Euforisen hyvää oloa ja valvottuja öitä jatkui pari viikkoa ja tuona aikana tein hirvittävän monia asioita joita nyt kadun. Varastelin, poltin pilveä ja käytin välillä muita mietoja päihteitä. Rahaa paloi järjettömiä määriä, rikosrekisterimerkintöjä tuli ja muita ongelmia virkavallan kanssa päihteiden vaikutuksen alaisena rähistessä. Päädyin osastolle lyhyeksi ajaksi jonka jälkeen uloskirjaus ja uusi vahva lääkitys mukaan. Ihmissuhteita meni poikki ja aiheutin huolta muille ihmisille impulssiivisella välinpitämättömällä käyttäytymiselläni. Tämän hetkinen lääkitys Lamictal 5x50mg päivässä bentsot(xanor 0.5) tarvittaessa.Mania aluillaan ja lääkitys ei toimi. Pelko hakeutua hoitoon vaikka tietää että nyt pitäisi ja kannattaisi kun asialle vielä voi jotain. Saa silti nähdä hakeudunko.
Mutta kaikki muut Bipot, toimikaa viisaasti ja hakekaa apua ajoissa!Älkää leikkikö lääkkeillä kuten minä (ja varmaan moni muukin) älkääkä vähätelkö oireitanne!