En ymmärrä miksi pitää nostaa niin kauhea haloo, jos ei pysty saamaan lasta. Jos luonto on tarkoittanut ettei sinusta ole isäksi tai äidiksi, niin asia kannattaa hyväksyä eikä lähteä sotimaan luonnon lakeja vastaan kynsin ja hampain.
Maailmassa on uskomaton määrä orpoja lapsia, joista osalla ei ole mitään tulevaisuutta ellei adoptiovanhempia löydy - meille he eivät kuitenkaan kelpaa, kakaran on oltava tilaustyötä...
Maailmassa on liikaa ihmisiä jo nyt, ja vaikka on tosi asia että seuraavat sukupolvet tulevat kärsimään rankasti päätöksistä joita nyt teemme, me emme ota asiaa riittävän vakavasti vaan työnnämme väkisin ja kovin itsekkäästi lisää ja lisää vauvoja maailmaan. Eihän muulla ja maailmalla ole väliä, kunhan juuri MINÄ saan tuottaa lapsen - olkoonkin että tuon lapsen omat jälkeläiset tulevat todella kärsimään täällä, puhumattakaan sukupolvista heidän jälkeensä.
Tiedän ihmisiä jotka ovat maksaneet kymmeniä tuhansia niin omaa kuin veronmaksajienkin rahaa jotta tiinehtyisivät - Se on uskomatonta.
Itse pyysin sterilaatiota jo alle kaksikymppisenä mutten sitä silloin saanut, kun lääkäreillä on pakkomielle laittaa kaikki lisääntymään. Nyt onneksi 27-vuotiaana lopultakin asia on hoidettu, ja suosittelen samaa kaikille joilla ollenkaan on älyä nähdä parin vuosikymmenen taakse ja halua adoptoida.
Tällä en tarkoita provosoida, en myöskään tarkoita että kukaan ei saisi saada lapsia, sehän olisi luonnotonta sekin. Mutta uskon, että siihen miksi osa meistä ei voi saada lapsia on syy, jota tulisi kunnioittaa.
Maailmassa on uskomaton määrä orpoja lapsia, joista osalla ei ole mitään tulevaisuutta ellei adoptiovanhempia löydy - meille he eivät kuitenkaan kelpaa, kakaran on oltava tilaustyötä...
Maailmassa on liikaa ihmisiä jo nyt, ja vaikka on tosi asia että seuraavat sukupolvet tulevat kärsimään rankasti päätöksistä joita nyt teemme, me emme ota asiaa riittävän vakavasti vaan työnnämme väkisin ja kovin itsekkäästi lisää ja lisää vauvoja maailmaan. Eihän muulla ja maailmalla ole väliä, kunhan juuri MINÄ saan tuottaa lapsen - olkoonkin että tuon lapsen omat jälkeläiset tulevat todella kärsimään täällä, puhumattakaan sukupolvista heidän jälkeensä.
Tiedän ihmisiä jotka ovat maksaneet kymmeniä tuhansia niin omaa kuin veronmaksajienkin rahaa jotta tiinehtyisivät - Se on uskomatonta.
Itse pyysin sterilaatiota jo alle kaksikymppisenä mutten sitä silloin saanut, kun lääkäreillä on pakkomielle laittaa kaikki lisääntymään. Nyt onneksi 27-vuotiaana lopultakin asia on hoidettu, ja suosittelen samaa kaikille joilla ollenkaan on älyä nähdä parin vuosikymmenen taakse ja halua adoptoida.
Tällä en tarkoita provosoida, en myöskään tarkoita että kukaan ei saisi saada lapsia, sehän olisi luonnotonta sekin. Mutta uskon, että siihen miksi osa meistä ei voi saada lapsia on syy, jota tulisi kunnioittaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinulla on sitten joko 3 lasta tai asut vallan muualla kuin Suomessa, kas kun meillä sitä ster. ei saa alle 30 vuotiaana jos ei niitä lapsia ole..
Kirjoituksesi on vallan väärällä palstalla, loukkaava ja sitä paitsi, provo.(ellei sinulla sitten ole niitä kolmea lasta )
En asu Suomessa, mutta täälläkin on samantyyppinen laki. Silti oma lääkärini referoi minut sairaalaan, ja lopulta pääsin operoitavaksi. Se ei todellakaan ollut itsestäänselvyys, mutta riittävän painavilla syillä kyllä pääsee.
Lapsia ei todellakaan ole, ja syyt selvillä kun luet tekstini.
asiaa, viestistäsi joku olisi voinut saada käsityksen että 27 vuotias lapseton saa noin vain sterilisaation.
Toki tiedän että painavin syin se voidaan myöntää alle 30 vuotiaallekin.
Olen itsekin kirjoittanut puoltavia lausuntoja asian suhteen.
eri asia kuin muut hoidot? Et varmaan ajattele, että "siihen, miksi osa meistä saa syövän, on syy, jota tulisi kunnioittaa". Vähän kärjistetty esimerkki, mutta ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan? Kaikissa muissakin sairauksissa hoidetaan jos voidaan, miksei lapsettomuutta sitten voitaisi hoitaa yhtä lailla.
Tässä vaiheessa en edes ymmärrä miksi vaivaudun ottamaan kantaa ao.viestiketjuun.. Taitaa olla sellainen masokismi-torstai meneillään.. Jeeps, mutta tätä mieltä olen:
Sellainen ihminen, joka on itse SAANUT VALITA lapsettomuuden, ei tiedä siitä mitään ja on aivan väärä taho kehottamaan asiasta luopumiseen!! Mutta juuri siitä syystä alkuperäisen viestin kaltaisia viestejä voi kirjoitella, kun ei siitä mitään käsitystä ole. Maailmassa on varmaan liikaa myös kuulevia ja näkeviä, joten ei muuta kuin kuulokojeet ja silmälasit hyllyille! Hittoako noita hampaitakaan korjauttaa ja/tai itseään lääkärillä hoidattaa..Jos saa aivokalvontulehduksen niin silloin on varmaan tarkoitettu kärsimään, jopa kuolemaan.
!!!!
Olen aloittajan kanssa yhtä mieltä, joskaan en ihan noin radikaalisti aina mielipidettäni jaa kun sitä ei tunnuta hyväksyvän. Ihan sama juttu kun kuuntelee esim Attenboroughin yms juttuja, niin me vaan pilataan maailmaa ja työntämällä lisää kersaa tänne pahennetaan itsekkäästi tilannetta. Se ei kummiskaan muutu miksikään, ihminen on eläin ja pyrkii lisäntymään kun se vain on mahdollista (ja kontrolloimaan muiden eläinten lisääntymistä, metsien, merien hyvinvointia ja niin pois päin).
Minusta sairastumisen kanssa samoin, ihan uskomatonta että väkisin pidetään hengissä jos on varma kuolema (tuskallinen) edessä. Itsestä on pidettävä huolta, mutta jos esim minulla olisi sairaus jota ei voitaisi hoitaa ja se rappeuttaisi hermoston tms niin lähtisin eutanasia-linjalle. Minusta tuo aloittajan pointti ei ollut ollenkaan tuo, etei itsestään saisi pitää huolta tai hoitaa jos on sairas, tässä puhutaan lapsettomuudesta.
Niin, mitä se tässä maailmassa pahentaa, että lapsia syntyy lisää? Mikäli edellisen ja ensimmäisen kirjoittajan ajatuksena on maapallon liikakansoitus ja siitä johtuva maapallon saastuminen tms... Niin edelleenkään ao. kirjoittajat eivät tiedä mistä puhuvat. Syntyvät lapset eivät saastuta vaan yksilön tapa elää. Ne omat valinnat ja tavat miten täällä ollaan. En edes jaksa lähteä nostamaan esiin yhteiskunnallisia ja globaaleja ongelmia. En siis tajua, että mikä ihmeen tarve on ajatella lapsettomuushoitojen lopettamisen, tai lapsitoiveista luopumisen vaikuttavan jotenkin todella suuresti maailmaa parantavaksi. Kuka vetää rajan siihen, mitä saadaan hoitaa ja parantaa, ja mitä ei? Kenen ahdinko menee toisen edelle? Seuraavaksi tänne varmaan kommentoi nimim. Linkola.
Suuresti ihmettelen, että miten joillakin on energiaa vaivautua kirjoittamaan tällaiselle palstalle jos on itse omasta tahdostaan lapseton. Lapsettomuus on todella kipeä asia sellaiselle, joka todella haluaa lapsen/lapsia. Näin äitinä, raskaana olevana ja vuosien lapsettomuushoidot takana, voin sanoa että ette todellakaan ymmärrä mitä menetätte. Raskauden kokeminen ja oman lapsen kasvattaminen on sellaista, johon te olette huonoja kommentoimaan kun ei ole kokemusta. Jos te olette valinneet laspettomuuden, niin onko se teiltä pois, jos toiset haluavat äidiksi ja isäksi hoitojen avulla? Minusta lapsettomuushoidot ovat hoitoja siinä missä muitakin sairausksia hoidetaan. Mekin olisimme lapsettomia sairauteni takia, ellemme olisi lähteneet hoitoihin. Monet itkut olen itkenyt ennen kuin onni potkaisi, mutta se on ollut sen arvoista.
Voin vaan kuvitella kuinka ihmisiä satuttaa tällaiset kommentit lapsettomuuspalstalla, kun taistelevat hoitojen parissa. Se ei todellakaan ole helppoa, mekin taisteltiin kaikkiaan lähes kahdeksan vuotta. Mutta se kannatti. Mielipiteet on mielipiteitä, mutta kaikkeen ei voi ottaa kantaa varsinkaan niin syyttävästi, jos ei asioista ole kokemusta. Jokainen taaplaa tyylillään!
Toivon sydämestäni kaikille hoitojen parissa oleville plussaisia tuulia!!
Lapsettomuus on jättänyt ikuiset arvet, joten ikävä kyllä näiltä palstoilta ei osaa pysyä kokonaan poissa.
Minullekin näin vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää sitä ilmeisen aitoa tuskaa, jota tahaton lapsettomuus näyttää monille aiheuttavan. Käytännölliseltä kannalta olisin toki samaa mieltä kuin sinäkin ja ekologiselta kannalta syntyvyyttä pitäisi ehdottomasti mieluummin rajoittaa kuin keinotekoisesti edistää, mutta ennen kuin lähden kovin kovaan ääneen tällaista vaatimaan, minun pitäisi mielestäni jollain tapaa yrittää ymmärtää myös tahattomasti lapsettomien näkökulma - tai ylipäätään sen enemmistön näkökulma, jotka haluavat lisääntyä.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on todennäköisesti mahdotonta ymmärtää niitä, jotka haluavat lapsia - olen jututtanut niin monia ihmisiä asiasta ilman, että keskustelu olisi johtanut mihinkään. Johtopäätös on, että mitään varsinaisia järkisyitä lasten hankintaan ei ole, paitsi yhteiskunnan kannalta, mutta eihän kukaan todellisuudessa tee lapsia siksi, että yhteiskunta saisi lisää veronmaksajia. Toki vanhemmiksi haluavat voivat luetella joitain "järkisyitä" (näitä on muutama erilainen, kuten yksinäisen vanhuuden välttäminen), mutta todellisuudessa ratkaisu on täysin tunnepohjainen ja totuttuun normiin perustuva.
Mahdollisesti ihmisen biologiassa on - ainakin naisella - jonkinlainen lisääntymisvietti, vaikka valtaosan ihmiskunnan historiasta pelkkä sukupuolivietti on riittänyt varmistamaan lajiin säilymisen. Eli vaikka raskaus (joka omasta mielestäni on seksin erittäin epätoivottu jälkiseuraus) on nykyisin mahdollista suhteellisen helposti ja varmasti ehkäistä, päätyy moni silti kenties tuollaisen aika tutkimattomankin vietin ja yhteiskunnan normikäyttäytymisen vetämänä lastenhankintapäätökseen.
Sekin tulee mieleen, että onko lapsettomuudesta kärsivien joukossa ehkä paljonkin ihmisiä, jotka ovat ajatelleen tehdä sen lapsen ihan vain tottumuksesta (kun kaikki muutkin tekevät, tämähän on varmaan se yleisin "syy" päätyä perheellisyyteen), mutta sitten kun homma ei onnistukaan, tulee asiasta elämää suurempi pakkomielle. En tiedä. Lasta haluavien ajatusmaailma on minulle mysteeri, joka ei luultavasti aukene koko elinaikanani.
Jos joku tietää jonkin tutkimuksen koskien ihmisen mahdollista sukupuolivietistä erillistä "lisääntymisviettiä", olisin lähdetiedosta kiitollinen. Asia on kiinnostanut minua pidempään kuin koko aikuisikäni. Ihmisen vapaaehtoinen halu lisääntyä on toden totta elämän suuria mysteereitä.
Niin no. Mikään ei ole niin haitallista luonnolle kuin ihminen, että olisi tietenkin paras kun itse kukin meistä vain lakkaisi saman tien elämästä tai vähintäänkin sulkeutuisi pieneen luolaan ja söisi varpuja kunnes kuolo korjaa. Luulenpa kuitenkin, että kukin meistä asettaa mielekkään elämän joukkojen hyvinvoinnin edelle, etenkin jos vain tietyt epäonniset vähemmistöt joutuvat luopumaan asioista muiden jatkaessa samaan malliin. Minä olen valmis luopumaan monista epäekologisista asioista, joista moni muu ei. En esimerkiksi tarvitse lentomatkoja, omaa autoa tai omakotitaloa, ne eivät ole minulle mielekkään elämän edellys - päin vastoin. Mutta lapsi ja perhesuhteet ovat minulle hyvän elämän kannalta tärkeitä. Perusteita on varmaankin hankala ymmärtää, jos ei ole elänyt minun elämääni, kokenut minun kokemuksiani ja nähnyt mitä minä olen nähnyt. Tarve on hiljalleen rakentunut monien tekijöiden summa.
Jos lapsesta luopuminen merkitsee sinulle elämän vaikeinta ratkaisua, jonka teet ainoastaan pelastaaksesi maailman oman onnesi kustannuksella, olet todellinen poikkeusyksilö. Jos taas et ole erityisesti halunnut lasta, saarnaat muille asiaa, joka ei kosketa sinua millään tavalla.
Mitä niihin maailman orpoihin tulee, onko varmasti oikein riuhtaista heidät omasta kulttuuriympäristöstään aivan vieraaseen paikkaan, vielä tällaiseen "maahanmuuttokriittiseen", jossa jokaiseen vähänkin eri näköiseen yksinkertaisempi väki purkaa pahaa oloaan julkisilla paikoilla? Lähialueelle adoptointi olisi parempi ratkaisu, mutta suomalaisia adoptiolapsia ei kovin paljoa ole odottamassa kaipaavaa syliä. Adoptio ei ole muutenkaan mitenkään ongelmatonta. On esimerkiksi lapsia, jotka ovat väliaikaisesti orpokodeissa, koska heidän vanhemmillaan/sukulaisillaan ei ole juuri tällä hetkellä varaa ja mahdollisuuksia elättää heitä, mutta kuitenkin toivoa tilanteen muuttumisesta/ ovat esim. mielipiteidensä vuoksi vangittuja, ja annettu sukulaistensa tietämättä kaukaisiin maihin. On myös tutkimuksia, joiden mukaan adoptiolapsilla ilmenee muuta väestöä enemmän erilaisia ongelmia, sosiaalisia, mielenterveys- ym. Osa näistä voi johtua esimerkiksi varhaislapsuuden kohtelusta. Saattaahan olla parempi, että esim. varhaislapsuudessa kosketusta vaille jäänyt ja siten poikkeuksellisesti kehittynyt adoptiolapsi menisi perheeseen, jossa on jo edes jonkinlaista kokemusta lasten kasvattamisesta...
Luonnollisen ja luonnottoman raja on melko epäselvä. Länsimaisten miesten siittiöiden määrä ja laatu on kärsinyt valtavasti erilaisista myrkkykemikaaleista, jota taloudelliseen voiton maksimointiin tähtäävä kulutusyhteiskunta surutta syytää ympäristöömme ihan jo arkipäivän käyttöesineiden muodossa ja ruoissa joita syömme. Esimerkiksi ne muovilelut, joita olemme vauvoina pureskelleet, voivat vaikuttaa myöhempään lisääntymiskykyymme, jos vanhemmat ovat sattuneet kaupassa tarttumaan huonon onnen leluihin. Eikö olisi "luonnollisempaa" puuttua siihen, kuin väittää, että lisääntymiskyvyttömiksi myrkytetyt ihmiset olisivat ikään kuin jumalan tahdosta tarkoitettu perheettömiksi?