kauhistukseni ovat tavallisuus ja keskinkertaisuus ja pyrin olemaan jotain muuta keinolla millä hyvänsä.
Pahimmat
Narsisti
8182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kauhuskenaarioni on jatkuvasyötteinen tyytymättömyys elämään ja elämän suorittaminen keinolla millä hyvänsä.
Tavallisuuden ja keskinkertaisuuden kammoaminen ajaa ihmisen elämänvalheeseen.
Elämisen helppous on sen hyväksyminen ja omien heikkouksien hyväksyminen. Kun hyväksyy tavallisuuden ja keskinkertaisuuden osaksi elämää niin ei sinne suohon huku vaan itselleen saattaa avautua harmonian ovi.
elämän suurin haaste on opetella sietämään tavallisuutta. Kuulemma myös terapia tähtää siihen.
Ja siksi terapeuttikin saa tuta, jos on yksinkertainen keskinkertaisuus ja narsistia tyhmempi. Siinä narsistilla vasta sietämistä! Terpan täytyy olla huippuälykäs, huippunarsisti itsekin ;)
Itse olen kaukana tavallisesta. Jos minut yritetään pistää samalle viivalle muiden kanssa, saatan suuttua, enkä ihan vähänkään.
Sellainen olen ollut aina...En vain aikuisena, vaan jo päiväkodissa. Vaadin etuoikeuksia jo tuolloin...Ja jos en niitä saanut, haudoin mielessäni kostoa. Kouluissa ja työpaikoilla olen onneksi saanut osakseni paljon erikoiskohtelua...Muuten olisin lähtenyt ovet paukkuen, eikä minua sen jälkeen olisi näkynyt. :)
Jotenkin tutun kuuloista ;) Pienenä muut siskot saivat väistyä tieltä, kun tämä prinsessa astui ovesta sisään. Koulussa onneksi sain aina istua etupulpetissa ja narskumaisin keinoin ruskeilla nappisilmillä katsomalla pääsin kuin koira veräjästä, kun olin unohtunut haaveilemaan jostakin mukavammasta asiasta kuin biologian sammaleet ja jäkälät. Jonon eteen jokapaikassa ja konsteja minulla kyllä siihen riitti. Jonotussysteemi ei sovi minulle vieläkään, haluan edelleen mennä jonon ohitse.
Tässä minun tyylini,..
http://www.youtube.com/watch?v=BTh5cuLC9GY&feature=related
Aivan mahtava tuo video. :'D
Itse istuin koulussa aina nurkassa, perimmäisessä pulpetissa...Siellä sai rauhassa nukkua, jutella, piirrellä seinille, ja muuta, eikä opettaja nähnyt mitään...Ja vaikka näkikin, niin sehän ei minua liikuttanut.
Ihme kyllä en ole kuin muutaman kerran joutunut opettaja puhutteluun...
Jälki-istunnoissa minua ei näkynyt, livistin aina, ja jos kysyttiin, vetosin johonkin muka tärkeään menoon, ja pääsin kuin koira veräjästä. >:)
Eräs narsisti opettaja otti minut jostain syystä silmätikukseen...Se sai kyllä sitten potkut, kun varoituksia oli kertynyt kiitettävästi.
Oi niitä aikoja...
muiden kanssa.
aiheeseen :)
Tuntuu aina kuin tulisin suureen aulaan, jonka kaiuttimista kuuluisi äänesi kuin päivän epistola.
Ajattelen että nimesi alkaa J:llä ja loppuu iillä.