Työpaikoissani keski ja pohjois-pohjanmaalla on ollut useita lestadiolais miehiä. Hommat ovat sujuneet aina hyvin, mutta: Jos vapaa-aikana satutaan esim. samaan kauppaan ja mukana heillä on vaimo ja lapsia, niin he eivät tule juttelemaan eivätkä tervehdi. Livahtavat vain hyllyjen taakse piiloon. Kysymys kuuluukin että, onko se kiellettyä (syntiä) olla hyvissä väleissä tai jutella "ei uskovaisen" kanssa? Olen kuullut, että jotkut vanhoillis lestadiolaiset saattavat olla erittäin ahdasmielisiä ja kyttäävät ja arvostelevat muiden uskovaisten tekemisiä.
Lestadiolaiset työkaverit
tjy79
13670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
se ei selvinnyt aloituksesta ja voi vaikuttaa vastauksiin.
En ole lestadiolainen, enkä kuulu mihinkään "lahkoon"
Olen tehnyt samantapaisia havaintoja , täällä päin Es porukoista , toisilla on kova hinku päästä
tehvehtimään , Aivan niin kuin meillä on tapana , Jumaka tervettä , Sitten on selvästi sellaisia
jotka ei niin tarkasti halua , vaan sietä jopa hyllyn päästä moikataan noin tuttavallisesti , näitätapoja
on varmasti vielä muitakin tuo sinun tapaus ,, En minäkää ymmärrä sellaista .
Mikä Es on?
meidän Uskomme , perustuu Raamattuun , Jumalansanaan , Ja Uskomme Että Jeesus on Jumalan Poika
ja se usko pelastaa meidät. ei mikään lahko tai lohko tai joku muu sellainen.
En ole koskaan kuullutkaan. Mistä päin suomea olet?
MM. Tämä pasta jolla sinäkin kirjoitat , pidetään meidän palstana .
Sen jotenkin saat jo selville Seriffistä , Ensimmäinen Nykyaikainen Rukoushuone tehtiin Lappeenrantaan
N. 1964 . sen jälkeen on rakennettu n. 27 Rukoushunetta , joku vuosi sitten Ouluun , valivainiolle
Nyt on Porin Rukoushuone tekeillä , Luulen että sitten Lappeenrannen Laajennus Tai uusi.
Meillä on kodeissa pidetty pienenpiä seuroja ja sellaisia paikkakuntia on vielä . Multia , Sastamala
Huittinen , eura/honkilahti , nousiainen , ja muutamama muukin ,, Sitten on eri paikkakunnilla saatavan
kirkolta Seurakuntalo , käyttöön .
Kaikissa isommissa kaupunkeissa , on Rukoushuone .
kUKA OMISTAA VIIPURIN RUOKOUSHUONEEN. Sehän jäi silloin sinne , muistan akuvaarin sanoneen
että se oli Patterihaanmäellä. Kai sekin on Vl:n väärin perustein viemää.
Minulla on ollut lestaadiolaisia työtovereinani, ja kyllä he ovat olleet aivan samanlaisia hyvänpäivän sanojia ulkopuolella kuin muutkin, jos vain itse niin haluaa.
Mutta, onhan sellaisia sekopää uskovaisiakin, ketkä eivät haluakkaan tuntea ja tervehtiä syntisiä työtovereitraan sen vuoksi, jos vain joku uskonkaveri tai sisko huomaa, että minä tervehdin helvettiin menijöitä. Tai sitten muuten haluaa antaa itsestää korkeimman ja pyhimmän kuvan, olenhan Jeesuksen ihana lapsi.
Vai kuinka , Pistä silmäkiinni ja käy pitkäksesi sekä ota hyvä asento , kyllä se menee ohi .
Jos ei kuitenkaan tee itselle selväksi , ettei Jeesuksen lapsi voi olla ennen , kuin on tehnyt
selväksi että synnit on anteeksi, ja uudestisyntyminen on kohdallasi varma.
Enne sitä käytetty nimitys , on omavanhurskautta ja se on armon varkauutta , minusta.
Että Rukoushuone mäellä ollaan hyviä tuttuja , kun tulemme kaupassa vastakkain havaitsen
että emme olekkaan niin hyviä ystäviä , morjeestamme kyllä , meillähän oli se vanha tapa
tervehtiä JUMALAN TERVEELLÄ. jopa kaupassa , minun ystävyys ei tähän lopu päinvastoin
on tarvetta vielä keskustella . Kun nöyrästi tervehtii ystäviä kaikki hyvin.
Jos joku käyttäytyy noin, niin anna tilaa siihen. Siihen on luultavasti oma syynsä.
Joskus olen törmännyt ihmisiin, joilla työ-yhteisö on työssä ja urheilussa urheilun yhteisö, kotona koti-yhteisö.
He eivät halua sekoittaa näitä keskenään. Työt jäävät töihin, koti kotiin ja urheilu urheiluun.
Varmasti ihan hyvä systeemi sekin.
En tiedä motiiveja, mutta pääasia on, että ovat onnellisia omassa elämässään.
Minun työni on sellaista, että ihmiset eivät ole tuntevinaan minua muissa olosuhteissa.
Ymmärrän sen ja toimin sen mukaan.
Jos joku poikkeus on, niin silloinkin vaan hymyillään ohimennen ja jatketaan omaa menoa.
Näistä lähtökohdista ymmärrän hyvin ihmisiä, että heillä on oma elämänsä ja he haluavat elää sitä.
Työni kohdalla hoidetaan työ-asioita ja ne jäävät sinne.
Muissa tilanteissa olemme lähes tuntemattomia.
Minusta aika erikoista jakaa noin selvästi elämä töihin ja vapaa-aikaan. Itselläni kyse on kuitenkin niinkin tavallisesta ammatista kuin kirvesmies. Sen vuoksi en jaksa uskoa, että kyse olisi mistään muusta kuin uskonnollisesta vakaumuksesta. Ja kyse oli itseäni vanhemmista noin 50v lestadiolaismiehistä, jotka eivät tervehdi, eivätkä tule juttelemaan vapaa-aikana. Sen vuoksi kysyinkin ensimmäisessä kirjoituksessani, onko se kiellettyä ja pelkäävätkö he joutuvan arvostelun kohteeksi, jos muut huomaavat, että on kaveria tavallisen syntisen kanssa, "joka tulee palamaan helvetin tulessa"