jotka häpeää oikeastaan kaikkea itsessään? Häpeän ulkonäköäni, ääntäni, persoonallisuuttani... käytännössä kaikkea minussa. En tiedä yhtään, mistä tämä itsensä häpeäminen oikein kumpuaa. Ainakin ulkonäköäni muistan vihanneeni ja hävenneeni jo ala-asteikäisenä. Valitettavasti en myöskään usko, että tästä pääsee eroon. Itsensä häpeäminen rajoittaa ja haittaa elämää huomattavasti: esimerkiksi työnhaku ja seurustelu ovat vaikeita asioita, kun pitäisi olla itseluottamusta.
Onko muita
45rhfgh
6871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On. Häpeän myös lähestulkoon kaikkea mitä olen eläessäni tehnyt ja sanonut. En tiedä miksi. Aika "normaalisti" olen pystynyt elämään tästä huolimatta, teeskentelen vaan ja pidän häpeäntunteet oman pään sisällä.
ulkonäköään ei kannata hävetä, jokainen näyttää siltä kun näyttää. vaikka itse et jostain syystä ulkonäöstäsi pidäkään, monen mielestä saatat olla todella kaunis/komea. kauneus on katsojan silmissä, kuka tykkää mistäkin. vahvuutesi on persoonallisuus; jos näytät, kuulostat, vaikutat erilaiselta kuin nämä ns. samanlaisuuteen pyrkivät olet voittaja sillä olet oma itsesi ja toivottavasti pian myös uskot itseesi.
häpeän kaikkea itsessäni. Häpeän sitä olen ujo, liian hiljanen ja eniten tietenkin ulkonäköäni. Tuskin pääsen tästä tunteesta koskaan eroon, ehkä siksi, kun en ole pärjännyt hyvin missään, aina olen epäonnistunut kaikessa mitä olen tehnyt. Eipä tämä tunne tosiaan auta elämässä eteenpäin. Ei tee mieli liikkua ihmisten ilmoilla, kun ajattelen että mitä muut musta ajattelevat, kun olen tällänen merkityksetön ja tylsä ihminen, joka ei osaa puhua, pukeutua ja olla niin kuin muut. Aina joku on huomauttanut jostakin viasta minusta ja se on tehty toisten ihmisten kuullen. Silloin on tuntunut että vois vajota maan alle. Miltähän tuntuis olla sellanen joka kelpais muille vikojensa kera.
Minä en enää häpeä itseäni,vaan inhoan.En kehtaa lähteä ulos saatikka treffeille.Olen jo vanha, 40 ja ikäkriisi pahentaa oloani.Sydän itkee,kun tajuan,että loppuelämäni olen yksin.Koska ei voi rakastaa toista ennenkuin rakastaa itseään!
olen samanlainen,paitsi minua kukaan ei kehtais edes pyytää treffeille :D. Sen verran realisti näin liian vanhana eli yli 40v. että tiedän ja tajuan eläväni yksin tämän elämäni loppuun asti. Peilistä löytyy syy miks olen tuomittu yksinäisyyteen. Eihän mulla koskaan ollut edes kavereita jotka olis kehdanneet tämän näkösen ystävän kans missään julkisesti liikkua :D . Miten itsekkään voisin itseäni rakastaa, kun kukaan muukaan ei ole rakastanut mua. Mussahan ei ole muuta kuin vikoja, ei mitään hyvää tai kaunista.
joku on osottanu sulle ilmeisesti aina vain sun vikoja. tiedän tunteen. kun kuulee jatkuvasti vain itsessään olevan vikaa niin ei enää osaa katsoa mitään positiivista missään, tai ainakin se on helvetin vaikeeta. koita löytää itse itsestäsi ne hyvät puolet.