heippa!
omistan neljävuotiaan käyttis sakemanni uroksen, olen puolivuotta harkinnut toisen samanlaisen ottamista ja kysymys onkin se että miten teillä on mennyt jos on toinen koira jo entuudestaan tms.(ajattelin narttua toiseksi)
harmittavaa tässä on se että naapurin mummo ja hänen miehensä (plus todella ylipainoinen sheltti poika), pelkää isoja koiria ja huutaa minulle aina että koirani on kamala ja saattaa koska vain tappaa kaikki ja että minä olen liian nuori tuollaisen koiran pitämiselletms. ja en osaa hoitaa ja että koirani on liian laiha ja en lenkkeilytä tarpeeksi ja jajajajajaj..
hauskaa tässä on se että lenkkeilytän koiraani päivittäin paljon, aamulla klo.6.00 (tunti/kaksi mennään vapaana metsässä), menen töihin ja kun palaan siinä kahden kolmen aikaan menen heti koirani kanssa tunnin kahden juoksu/pyörälenkille. sitten kun tulemme takaisin touhuamme pihassamme kaikkea mm.heittelemme palloa/keppiä/harjoittelemme tms.
kun olemme sisällä niin minulla on ulkoovi auki että pääsee sitten ulkonakin pyyheltämään jos haluaa.(aidattu laaja piha siis ja asun ok-talossa kahdestaan koirani kanssa)
illalla käymme tv:n/muun jälkeen myös lenkillä, useimmiten metsässä kun tuosta siihen on sellaiset vajaat 100metriä.välillä olemme puolituntia ja välillä saattaa hurahtaa kolmekin tuntia. sitten vielä ennen nukkumaan menoani käytän koirani pienellä lenkillä.että liikuntaa saa mielestäni tarpeeksi ja vapaanA oloa???!
plus sitten harrastukset viikoittain.
koirani ei mielestäni ole laihakaan/läskikään, ja eläinlääkäritkin ovat kehuneet koirani kuntoa ja rauhallisuutta.ruuat ostan eläinkaupasta/teen itse ja saa paljon raakaa lihaa tms.
kysynkin nyt että olenko teidän mukaan valmis toisen koiran ja ennen kaikkea perheenjäsenen ottamiseen?
ja että saako tuosta aiheettomasta valittamisesta loppua koskaan? :/
vaikka olenkin nuori ihminen, se ei tarkoita ettenkö osaisi huolehtia ja kasvattaa koiraani, saati toista.mielestäni ainakin..
ja jos totta puhutaan, olen ehkä liikaakin omistautunut koiralleni.
omistan neljävuotiaan käyttis sakemanni uroksen, olen puolivuotta harkinnut toisen samanlaisen ottamista ja kysymys onkin se että miten teillä on mennyt jos on toinen koira jo entuudestaan tms.(ajattelin narttua toiseksi)
harmittavaa tässä on se että naapurin mummo ja hänen miehensä (plus todella ylipainoinen sheltti poika), pelkää isoja koiria ja huutaa minulle aina että koirani on kamala ja saattaa koska vain tappaa kaikki ja että minä olen liian nuori tuollaisen koiran pitämiselletms. ja en osaa hoitaa ja että koirani on liian laiha ja en lenkkeilytä tarpeeksi ja jajajajajaj..
hauskaa tässä on se että lenkkeilytän koiraani päivittäin paljon, aamulla klo.6.00 (tunti/kaksi mennään vapaana metsässä), menen töihin ja kun palaan siinä kahden kolmen aikaan menen heti koirani kanssa tunnin kahden juoksu/pyörälenkille. sitten kun tulemme takaisin touhuamme pihassamme kaikkea mm.heittelemme palloa/keppiä/harjoittelemme tms.
kun olemme sisällä niin minulla on ulkoovi auki että pääsee sitten ulkonakin pyyheltämään jos haluaa.(aidattu laaja piha siis ja asun ok-talossa kahdestaan koirani kanssa)
illalla käymme tv:n/muun jälkeen myös lenkillä, useimmiten metsässä kun tuosta siihen on sellaiset vajaat 100metriä.välillä olemme puolituntia ja välillä saattaa hurahtaa kolmekin tuntia. sitten vielä ennen nukkumaan menoani käytän koirani pienellä lenkillä.että liikuntaa saa mielestäni tarpeeksi ja vapaanA oloa???!
plus sitten harrastukset viikoittain.
koirani ei mielestäni ole laihakaan/läskikään, ja eläinlääkäritkin ovat kehuneet koirani kuntoa ja rauhallisuutta.ruuat ostan eläinkaupasta/teen itse ja saa paljon raakaa lihaa tms.
kysynkin nyt että olenko teidän mukaan valmis toisen koiran ja ennen kaikkea perheenjäsenen ottamiseen?
ja että saako tuosta aiheettomasta valittamisesta loppua koskaan? :/
vaikka olenkin nuori ihminen, se ei tarkoita ettenkö osaisi huolehtia ja kasvattaa koiraani, saati toista.mielestäni ainakin..
ja jos totta puhutaan, olen ehkä liikaakin omistautunut koiralleni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajatellut miten pärjäät juoksuajat?
Jos rivarissa asut ,voi tulla naapurilla sanomista..
Meillä oli aikoinaan uros ja narttu ja hankalaa oli, vaikka maalla asumme, eikä ihan lähellä naapureita..
Uros jouduttiin viemään toiseen rakennukseen yöksi, jossa ulvoi kuin susi.....ne muutamat yöt..karmean kuuloista ..
Ja voihan siihenkin nykyään jo olla joku hyvä apu,ettei uros reagoi niin voimakkaasti...siihen aikaan ei ollut..
Hyvän kodinhan sinä muuten pystyt koiralle tarjoamaan, onnea vaan matkaan!
joo,hyppäsin lukiessani yhdenrivin yli...
Kun asut omakotitalossa, ei pitäis tulla "ääniongelmia" juoksuaikana naapurille asti..
ainakin liikuntaa ja virikkeitä koirasi saa todella hyvin :) En keksi syytä miksi et voisi toista koiraa tuohon ottaa kun toinen koira on jo aikuinen neljä vuotias, niin en usko että koirien välillä mitään ongelmia tullee, varsinkin jos otat nartun. Omasta kokemuksesta voin sannoo että ei ne kiima-ajat niin vaikeita oo kun pitää ne tärppiaikaan erillään, varsinkin kun asut omakotitalossa homma helpompaa. Ja jätä tommosten naapurien länkätys omaan arvoosa kerta niitten oma koira on joku ylisyötetty sheltti, voin satavarmasti sanoa että sinun koirasi on miljoona kertaa onnelisempi kun se naapurien pulla :D
Jos harrastat koirasi kanssa nuin paljon ja olet noin omistautunut, niin miksi et ottaisi? ja ethän sinä kovin nuori voi olla jos ok-talossa asut? mummolla ei ole omaa elämää jos täytyy kytätä, ja anna narista :) meillä oli melkein vastaava tapaus rivarissa ennen, toinen muori väitti että sakemannit sekoaa ja syövät vielä hänet ja kaikki hänen tuttavansa, ja minä en naisena osaa kouluttaa isoa koiraa, vaan mieheni täytyy kouluttaa se :) ei se ole kivaa kuultavaa kun arvostellaan ja vielä syyttä suotta, mutta vedä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sinä itsehän se tiedät miten asiat ovat ja se näkyy aina koirasta ulospäin myös. Ja mikä onkaan mukavamaa kuin koirakaveri, joka sitten juoksee koissusi kanssa pelloilla/metsässä :)
ja jos kovasti askarruttaa, niin onko uroksen leikkaus mahdoton ajatus?
Meillä on ollut kymmenet vuodet vähintään kaksi saksanpaimenkoiraa ja tälläkin hetkellä vanhempi narttu sekä urospentu. Kun on kaksi koiraa, niin hommia ei välttämättä tule kaksinkertaisesti ja sinulla tuntuu muutenkin olevan erinomaisen hyvin aikaa ja resursseja käytettävissä koirien hoitoon sekä koulutukseen, joten ei muuta kuin pennun hankintaan. Me olemme lähes aina ottaneet vastakkaista sukupuolta olevan pennun vanhemman koiran rinnalle ja silloin kun on ollut useampia koiria, niin yhtä poikkeusta lukuunottamatta meillä on tosiaan ollut vain yksi uros talossa kerrallaan.
Noita muiden negatiivisia asenteita voi lieventää omalla ja koiransa hyvällä käytöksellä, mutta turha niistä on stressata ja keskity vain omiin tekemisiisi.
Ainakin hyvältä kuulostaa.
Meilläkin tarkotuksena hankkia urokselle kaveri kunhan on tullut aikuisikään, 3v.
Silloin on vanhempi oppina nuoremmalle . ja hyvänä sellaisena kun on tämänhetkinen pentuaika hoidettu hyvin.
Nt meillä on menossa murkkuikä..... mielenkiintosta aikaa :-)
..joo ja lisäys. Niinkuin Doggies sanoikin `ottaa oppia vanhemmalta`
meille tuli koulutukseen spk-pentu (15vko) oli ollut vähän huonosta paikasta ja lähti meiltä sitten uudelle omistajalle, mutta peruskoulutus tehtiin meillä. Pentu oli todella mainio ja helppoa tästä teki oma koirani. Uros silloin alle 2-vuotias ja pentu teki perässä mitä isompi edeltä :)
Omani roikkuu minussa kiinni kun ulkoillaan metsissä, jäällä tms.. mutta oli omallekkin koiralle mukavaa kun juosta viipottivat ja telmivät. Anoppilassa ei tarvinnut opettaa pennulle rajoja, koska tämän teki koirani. Sisällä sitten opeteltiin, ettei leikitä vaan ne tehdään ulkona. Perushommat oppi meiltä, mutta mainio esimerkki oli, kun urokseni käskin paikalleen ja lähdin piilottamaan herkkuja pitkin asuntoa. Pentu katsoi vierestä, käsimerkkini ja käskyni etsiä. Paikkaharjoitus tuli kuin itsestään :) tässä sai jo hieraista silmiään, että voiko olla totta ja kaiken ne matkii.. myös tietenki huonot puolet, mutta niissä kannattaakin sitten olla tarkempana :)
ehdotusta on tutuilta tullut, jos vanhempi narttu otettaisiin sen ongelmakäyttäytymisen vuoksi, mutta pentu on aina pentu ja kun näin miten omani reagoi ja käyttäytyi hyvin, niin pentu jossain vaiheessa tulee myös meille :)