joutuu miettimään, ovat jotta aivot eivät pääse veltostumaan.
Mielestäni sopiva määrä ongelmia vois olla se, kun niiden parissa kovasti punnerrettuaan pystyy ratkomaan niitä, ja kun voi olla tyytyväinen lopputulokseen.
Liikaa ongelmia on silloin kun koko ikä kuluu niitä selvittäessä. Lisäksi on turhauttavaa nähdä niiden lisääntyvän kun ne siirtyvät seuraaville sukupolville.
Vanhempien asenteet ja käyttäytyminen myönteisessäkin mielessä siirtyvät sukupolvelta toiselle, mutta laakereilla lepäileminen ei kehitä ongelmanratkaisukykyä siinä määrin kuin motivoituminen selvittämään omakohtaisesti vaikeita asioita.
Vai mitä mieltä muut ovat?
Mielestäni sopiva määrä ongelmia vois olla se, kun niiden parissa kovasti punnerrettuaan pystyy ratkomaan niitä, ja kun voi olla tyytyväinen lopputulokseen.
Liikaa ongelmia on silloin kun koko ikä kuluu niitä selvittäessä. Lisäksi on turhauttavaa nähdä niiden lisääntyvän kun ne siirtyvät seuraaville sukupolville.
Vanhempien asenteet ja käyttäytyminen myönteisessäkin mielessä siirtyvät sukupolvelta toiselle, mutta laakereilla lepäileminen ei kehitä ongelmanratkaisukykyä siinä määrin kuin motivoituminen selvittämään omakohtaisesti vaikeita asioita.
Vai mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Laakereilla lepääminen on pahimpia asioita, mihin voi vanhemmalla iällä sortua. Paikallaan oleva kivihän sammaloituu.
Ongelmia ja pohtimista pitää olla. Ratkaisujakin pitää löytää, muuten ongelmat tuntuvat asiattomilta. Sitä paitsi ongelmathan ovat sitä varten, että ne pitää ratkaista.
Ongelma muuten ei ole samaa kuin vaikeus tai raskaus.
pidettiin kuumavesipadassa notkistumassa ennen niiden taivuttamista talon nurkkasalvoksessa ja vakkapäreitä liotettiin, jotta ne notkistuisivat.
Raamatussa neuvottiin keräämään hiiliä riitakumppanin pään päälle jne.
Olen havainnut hyväksi keinoksi vaikeasti ratkaistavien asioiden selvittämisessä niiden jättämisen muhimaan itsekseen.
Lopputulosta ei kukaan voi tietää, mutta ratkaisun avaimet voivat olla kenellä tahansa.
Tämä oli suuressa perheessä opittua.
sanohan sofia miten ratkaistaan sellainen ongelma missä sukset menevät pahasti ristiin,siis aviopuolison kanssa,ei ainajaksa olla sellisen vaimon kanssa joka ei muuta tehe kuin nalkuttaa,
tokihan annoin aihettakin monta kertaa,mutta kun suku on pahin.
Tule kylään piristymään.
on vain vanhentunutta tietoa oman avioliittoni ratkaisumalleista ja toisten avioliitoista en tiedä mitään.
Otan esille sen miten tällä palstalla meneteltiin kun sukset oli ristissä:
Hajupoika suksi suolle, mutta hän pitää joka päivä latua auki tänne 60 palstalle.
Tämä oli tietysti vain osaratkaisu, mutta jospa ne aivosolut siitä virkistyy kun hän hiihtelee eestaas tänne ja Siperian soille jäähtymään.
Niinhän sitä ainakin sanotaan, että Siperia opettaa.
ehei sekään kaikkia opeta olet sen varmaan jo huomannut.minä käyn täällä harvoin mutta joskus tekisi mieli antaa huutia eräälle,vaan onneksein ei ole minun ongelma,palstalla on vähän samanlainen keskustelu kun vaimoni kävi sukulaistensa kanssa,meijän suku on parhainta,
ei tuon Ollin suku oo mittään.meil on opettajiikin suvusa vaan Ollin suvus ei oo kun kauppiait.
käyttäessä näkyy olevan se paha puoli kun ei muista minä kulloinkin on kirjoittamassa(hiihtely virkistää kyllä muistia!).
Oma sukuhan se useillakin on sekä parhainta että pahinta, - riippuu mielialasta kumpaan päin kallistuu.
Hermes on kauppiaitten ja varkaitten jumala, joten voi olla, että Ollin suvun tarina jatkuu pitkäänkin( tekijänoikeusjuttuja voi tietysti olla pitkin matkaa).
Monesti auttaa, kun nukkuu yön yli.
Hermes oli veijarimainen jumala, jolla oli siivekkäät sandaalit ja oli jumalien sanansaattaja. Hänen suojeluksessaan olivat kauppamiehet, kulkurit ja varkaat. (tarkoittaako ne samaa?). Hermeen tärkein tehtävä oli kuitenkin saattaa vainajat perille manalaan.
sofia olen lueskellut näitä viestejä ihan työksei jos niin voip sannoo,ja olet ihka oikeessa siinä että sivupersooneja tääl on paljo.tahi yksi ainakin käyttää niit paljo,mut jos minnuu luulet toiseks mitä olen sit olet hakoteil,mie en ussein kirjottele nyt vaan olen siihenkin totuttelemasa.
Suvust sanon sen verran et minul on yks hailee mitä suku hommaa,en ole misään tekemisis heijän kansaan ja asun sen verta ettääl ettei ole kyläily pakkokaan.Hermeksestä en myöskään tiiä olkoonkin vaik mikä tarina hänel mutta puhhuinhan vain itestäin.Huomasin tuol jossain viestissäs et siekään ole ollut niin hyvis väleis oman sukus kansa.
sisaruskateus jatkuu ja jatkuu...ja kova kilpailu myös, vaikka isä ja äiti ovat jo kuolleet, eivätkä ole näkemässä miten mainio meistä itsekukin on.
Vanhimman veljeni(68v.)on vaikea tottua siihen että hänen "hengellisen johtajan asemansa" horjuu: hänen kykyjensä kehittyminen näyttää pysähtyneen ja meidän nuorempien kohdalla sitä ei vielä niin helposti huomaa.
jos miettii asiaa nukkumaan mennessään. Alitajunnan resurssithan ovat aivan toista luokkaa kuin tietoisen mielen normaalisti käyttämät.
Joskus asiasta voi nähdä myös unta.
Laakereilla lepääminen ei vie ylöspäin, paikallaan oleva kivi sammaloituu.
ollessaankin voi valita joitakin kiinnostavia asioita, joissa kehittää itseään.
Yliopistoissa, erityisesti Jyväskylässä nauhoitetut puheet elämästä ja siihen liittyvistä tärkeistä asioista miellyttävät minua. Olenkin tuntenut tv-ohjelmien välityksellä saavani paljon sieltä - jopa mielenrauhaa.
Mielestäni "sammaleen kasvua" edistävät virikkeettömyys, erilaisuutta- ja muutoksia vastustavat asenteet, psyyken lääkkeet jne.
Nuo tv-ohjelmat merkitsevät minulle kompassia, vaikka siitä merkkejä ei paljon näkyisikään kirjoituksissani.