Ilmeettömänä tuijotan tyhjyyteen
Ja tunnen miten minua tuijotetaan vaikka olen yksin
Sillä menneisyydessä minua tuijotettiin
Ihankun hajoaisin sanoista ja muistoista joka suuntaan
Enkä tunne enää muuta kun tyhjää
Kuljen kuolleena elävien maassa
Mietin mitä täällä teen
Minähän kuolin
Sydänpysähdykseen
Mutta sydän alkoi lyömään
Se lyö ja itkee verta
Olin kuoleman rajamailla
Toivunko koskaan siitä tapahtumasta
Unohdanko ikinä miltä tuntuu kuolla ja sitten jäädä henkiin
Olin ennen surun murtama
Nyt minua ei ole
Traumat on kietonut minut ja estänyt minua elämästä
Ja kulkemasta elämäntietä eteen-päin
Ja tunnen miten minua tuijotetaan vaikka olen yksin
Sillä menneisyydessä minua tuijotettiin
Ihankun hajoaisin sanoista ja muistoista joka suuntaan
Enkä tunne enää muuta kun tyhjää
Kuljen kuolleena elävien maassa
Mietin mitä täällä teen
Minähän kuolin
Sydänpysähdykseen
Mutta sydän alkoi lyömään
Se lyö ja itkee verta
Olin kuoleman rajamailla
Toivunko koskaan siitä tapahtumasta
Unohdanko ikinä miltä tuntuu kuolla ja sitten jäädä henkiin
Olin ennen surun murtama
Nyt minua ei ole
Traumat on kietonut minut ja estänyt minua elämästä
Ja kulkemasta elämäntietä eteen-päin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet kietoutunut menneeseen kuten sanot
kuin elävänä kuollut
parempi kuolla tunteelleen ei hyvälle, joka sinuun istutettu, mutta ei sinua
nyt tyhjänä katselet, hiljaisuutta kestätkö ?
kuuntele katsele täyttyy tyhjyys hiljalleen
jollain uudella kauniilla
ja voit elää viimeinkin
traumoista voi irrottautua
Avatkaa nyt hyvät ihmiset
silmänne näkemään
korvanne kuulemaan
sydämenne tuntemaan
sen pahan minkä aiheutatte
vaikenemalla
Traumoista voi päästä eroon
jos asiasta saa puhua
mutta miten voi puhua
jos kukaan ei kuuntele
pysty hyväksymään
suostu ymmärtämään
ja jotka pystyisi
ei sitä halua
koska pelkää?
Harvassa taitavat olla,
etteivät joudu pulaan...
Pelko sulkeuttaa kovin,
löytyy kai niitäkin
joilla rohkeutta "pelkäämättä"
pelosta huolimatta
kuunnella, hyväksyä,
ymmärtää, "nähdä toinen"
löytää ajatusmallia muutakin...