Olen lähes kolmekymppinen. Masentunut olen ollut lapsesta asti, kunnes 16-vuotiaana pääsin terapiaan. Lääkkeitä söin täysi-ikäisestä lähtien viisi vuotta ja nyt olen ollut kolme vuotta ilman lääkkeitä. Psykiatrin mukaan masennuslääkkeet laukaisivat minulla maanis-depressiivisyyden, joten en saisi enää syödä mitään lääkkeitä, koska niin helposti lähtee mopo keulimaan.
Olen pärjännyt kolme vuotta hienosti, koska keksin koko ajan uutta tekemistä. Opiskelen uusia tutkintoja, matkustan, vaihdan työpaikkoja. Nyt tajusin, että minä teen tuon kaiken, jotta pakenisin sitä, että minulla on oikeasti ihan kamala olo. Jos on kiireinen, pahaa oloa ei vain huomaa niin helposti. Löysin poikaystävän, mutta hän sairastui syöpään ja joudun tekemään ihan kaiken hänen puolestaan. Otin hänet luokseni asumaan, varasin lääkäriajat, tein ruoat, siivosin, maksoin laskut, hain sairauspäivärahat. Hän on kiltti ja hyväsydäminen, muttei lainkaan yhtä energinen ja kunnianhimoinen kuin minä. Hän on vaivoin päässyt ammattikoulun läpi, kun itse suoritan kolmatta korkeakoulututkintoa. Miehellä on myös paha lukihäiriö, eikä hän osaa kirjoittaa kunnolla.
Olin pitkän aikaa ahdistunut tästä "älykkyyden kuilusta" välillämme. Nyt vain tuntuu siltä kuin kaikki oma energiani olisi mennyt hänen hoitoon. Jätin gradun tekemisen kesken ja nyt harkitsen toisenkin koulun jättämistä. En jaksa enää mennä ulos kotoani. Mies on kaiket päivät töissä, joten hänestäkään ei ole enää seuraa. Hänen ratkaisunsa on perheen perustaminen, mutta lapsettomuutta on ollut omalla kohdallani jo 4 vuotta. Toinen vaihtoehto olisi koiran hankkiminen, mistä olen haaveillut jo 15 vuotta, mutta en ole vieläkään uskaltanut soittaa kasvattajille, koska en usko, että kukaan myisi koiraa minulle, koska minulla ei ole ikinä ollut koiraa enkä pääse edes kotoani ulos tai saa soitettua puhelimella.
Uhmaisinko lääkäriä ja aloittaisin masennuslääkkeet uudestaan? Tuntuu, että olen täysin umpikujassa ilman energiaa. Terapiaa on takana vuosikausia ja en usko saavani siitä mitään uutta elämääni. Miestä en voi jättää, koska hän on kuitenkin maailman kultaisin ihminen eikä voi sille mitään, että sairastui syöpään ja on lukihäiriöinen. Ulkomaille muutto ei auta - sitä olen kokeillut jo kolme kertaa eri maanosiin.
Pitääkö hyväksyä, että elämä ilman lääkkeitä ei ole mahdollista?
Olen pärjännyt kolme vuotta hienosti, koska keksin koko ajan uutta tekemistä. Opiskelen uusia tutkintoja, matkustan, vaihdan työpaikkoja. Nyt tajusin, että minä teen tuon kaiken, jotta pakenisin sitä, että minulla on oikeasti ihan kamala olo. Jos on kiireinen, pahaa oloa ei vain huomaa niin helposti. Löysin poikaystävän, mutta hän sairastui syöpään ja joudun tekemään ihan kaiken hänen puolestaan. Otin hänet luokseni asumaan, varasin lääkäriajat, tein ruoat, siivosin, maksoin laskut, hain sairauspäivärahat. Hän on kiltti ja hyväsydäminen, muttei lainkaan yhtä energinen ja kunnianhimoinen kuin minä. Hän on vaivoin päässyt ammattikoulun läpi, kun itse suoritan kolmatta korkeakoulututkintoa. Miehellä on myös paha lukihäiriö, eikä hän osaa kirjoittaa kunnolla.
Olin pitkän aikaa ahdistunut tästä "älykkyyden kuilusta" välillämme. Nyt vain tuntuu siltä kuin kaikki oma energiani olisi mennyt hänen hoitoon. Jätin gradun tekemisen kesken ja nyt harkitsen toisenkin koulun jättämistä. En jaksa enää mennä ulos kotoani. Mies on kaiket päivät töissä, joten hänestäkään ei ole enää seuraa. Hänen ratkaisunsa on perheen perustaminen, mutta lapsettomuutta on ollut omalla kohdallani jo 4 vuotta. Toinen vaihtoehto olisi koiran hankkiminen, mistä olen haaveillut jo 15 vuotta, mutta en ole vieläkään uskaltanut soittaa kasvattajille, koska en usko, että kukaan myisi koiraa minulle, koska minulla ei ole ikinä ollut koiraa enkä pääse edes kotoani ulos tai saa soitettua puhelimella.
Uhmaisinko lääkäriä ja aloittaisin masennuslääkkeet uudestaan? Tuntuu, että olen täysin umpikujassa ilman energiaa. Terapiaa on takana vuosikausia ja en usko saavani siitä mitään uutta elämääni. Miestä en voi jättää, koska hän on kuitenkin maailman kultaisin ihminen eikä voi sille mitään, että sairastui syöpään ja on lukihäiriöinen. Ulkomaille muutto ei auta - sitä olen kokeillut jo kolme kertaa eri maanosiin.
Pitääkö hyväksyä, että elämä ilman lääkkeitä ei ole mahdollista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Masennuslääkkeet laukaisivat sinulla varmaankin maanisuuden. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ne eivät sinänsä varmaankaan ole aiheuttaneet, tuli vain maanisuus esiin. Se on aika perinnöllinen sairaus, joka ihmisellä on jos on. Diagnosointi tuottaa usein pulmia eikä kaksisuuntaisuutta aina "löydetä", varsinkin jos ei ole selviä maniajaksoja, jolloin mopo karkaa, vaan kiukkuisuutta ja muuta vastaavaa, koska se voi oireilla niinkin.
Eli summa summarum: Kyllä bipon pitää käyttää lääkkeitä. Hypomaaninen tai maaninen ihminen ei tietenkään koe tarvitsevansa mitään lääkkeitä, koska on elämänsä kunnossa ja vointi mitä mahtavin. Virtaa riittää. Mutta mielialan kääntyessä masennuksen puolelle ihminen on monesti niin sairas, ettei kykene ottamaan mihinkään yhteyttä hakeutuakseen hoitoon.
Masennuslääkkeen lisäksi voit tarvita jotain tasaavaa. Ei tässä voi alkaa kenenkään lääkityksiä neuvomaan. Se on erikoislääkärin tehtävä. Hakeudu psykiatrille hyvän sään aikana.
Tässä yksi konsti en tiedä auttaako, mutta kokeilla voi katso linkki
http://www.valkee.com/?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=adwordsbyainoa&gclid=CNGavJ7X-KQCFUODDgodVzx8hw
Tässä myös linkki voi siitäkin löytyä jotain vinkkiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215153
Musiikki on ihan ehdotonta kuunnella sillä se parantaa masennusta j.n.e. ei jazz eikä klassinen.
Koska rytmi on aivosoluille tärkeää. Jos sun miehellä on lukihäiriö, ei se hänestä tyhmää tee onhan Ruotsin kuninkaallakin ja Victorialla, Hjalliksella j.n.e. Ihminen itse on tärkeä ei oppimäärä.
Hei!
Tässä linkki myös, mistä voi löytyä joku hyvä vinkki.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8848485#comment-42590650
Siis mielialaa tasaavat lääkkeet mitä kaksisuuntaiseenkin käytetään tietenkin. Ihan ihme kommentti lääkäriltä! Kyllähän tosiaan kaksisuuntaista sairastavat syö aina lääkkeitä.
Kylläpäs on ammattitaidoton lääkäri. Bibohan tarvitsee lääkkeitä melkein enemmän kun masennusta sairastava, koska pudotus maniasta depressioon on niin raju. Olen sivusta seurannut perheenjäsenen sairautta, lääkkeet auttaa kyllä häntäkin.
Jos lääkärisi sanoo ettet voi syödä lääkkeitä niin usko sitä. Ne eivät varmasti ikinä sano turhaan niin.
-
http://masennus.nettisivu.org
Kyllä sanoo. Kaikenlaista puoskaria mahtuu siihen joukkoon ja aina on eriäviä mielipiteitä. Niin huonoa hoitoa on tässä katseltu, että täytyy vaan vaihtaa lääkäriä. Ei ole sellaista joka EI VOISI syödä lääkkeitä kaksisuuntaiseen. Johan se olisi itselle ja ympäristölle vaarallistakin.
Ja siis mielialaa tasaavat lääkkeet on ihan eri asia kuin masennuslääkkeet, joita ilmeisesti lääkärisi tarkoitti. Niillä ei lähde "mopo keulimaan" kuten kutsuit.
Aloitin Efexorit, joilla olen ennen saanut pienoisen hypomanian. Kaipaan ihan kamalasti pientä energiapuuskaa tähän alakuloisuuteen. Kävin eri lääkärillä, joka ei näkenyt taustatietojani, mikä oli varmaan vähän tyhmästi tehty, mutta annostus on pieni ja pääsen juttelemaan psykologille. Tasaavia edellinen psykiatri ei halunnut aloittaa, koska litiumissa olisi pitänyt kuulemma käydä säännöllisesti verikokeissa ja muista vaihtoehdoista hän ei maininnut. Vakuuttelin, että Efexorit ovat minun juttuni, vaikka todellisuudessa haluan niitä vain sen takia, etten enää nuku niin paljon ja saan tehtyä ihan hirveästi asioita yhtä aikaa.
Noh, aiempi lääkärisi taitaa olla pahemman luokan puoskari, sillä harvoin kellään mitään litium lääkettä ekana aloitetaan ja niitä on lukemattomia muita paljon järkevämpiä ja turvallisempia ilman säännöllistä testausta.
... hänen on ehdottomasti käytettävä lääkkeitä sairauteensa.
Edellinen lääkäri oli Helsingissä psykiatrian poliklinikalla ja nykyinen lääkäri on YTHS:llä. Ehkä en sitten ollut niin paha tapaus, kun tasaavaa ei aloitettu. 4 lentovarausta ja yrityksen perustaminen kahden päivän aikana ei ilmeisesti mennyt sitten överiksi... Mutta Efexorit kelpaavat mainiosti.
Hänestä voi tehdä valituksen. Sanoisin että älä ota sitä Efexoria jos tuo on lopputulos, vaan mene uudelleen tälle YTHS-lääkärille ja kerro oikeasti koko tarina. Ne tasaavat sopivat paremmin kuvaan. Mania voi olla kamala tila vaikka itse usein luuleekin muuta.