ja esikoisemme on pian käsillä (kolmisen viikkoa enää) :) En koe pelkoa itse synnytystä kohtaan vaikka varmasti paljon kipua tuottaakin mutta se kipu lähtee itsestä. Minua kuitenkin arvelluttaa jos esim. joutuu välilihan leikkaamaan tai ompelemaan tikkejä synnytyksen jälkeen niin puuduttaako ne ennenkuin tekevät ne?
Onko millaisia kokemuksia naistenklinikalla synnyttämisestä? Ja saako ensikertalainen hyvin vinkkejä kätilöltä?
Saako synnytyssaliin ottaa mukaan esim. pullon limsaa jos on kamala jano/saisi energiaa?
Mites ruokavalio ennen synnytystä? Jos ei esim. yllättäen tule ennenaikaisesti niin kannattaako syödä kevyemmin päiviä ennen synnytystä? Onko synnärillä tapana "suolihuuhtelu"/peräruiske? Tartteeko sitä nolostella jos tulee sitä itseään :D Kyselyikä taitaa olla. Mitä muita hyviä vinkkejä?
Onko millaisia kokemuksia naistenklinikalla synnyttämisestä? Ja saako ensikertalainen hyvin vinkkejä kätilöltä?
Saako synnytyssaliin ottaa mukaan esim. pullon limsaa jos on kamala jano/saisi energiaa?
Mites ruokavalio ennen synnytystä? Jos ei esim. yllättäen tule ennenaikaisesti niin kannattaako syödä kevyemmin päiviä ennen synnytystä? Onko synnärillä tapana "suolihuuhtelu"/peräruiske? Tartteeko sitä nolostella jos tulee sitä itseään :D Kyselyikä taitaa olla. Mitä muita hyviä vinkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla leikattiin väliliha, eikä se tuntunut ollenkaan. Puudutuspiikin ennen leikkaamista tunsin jotenkin, mutta sekään ei oikeastaan sattunut. Kun olivat aikeissa alkaa ompelemaan, ilmoitin, että saa sitten laittaa kaikki mahdolliset puudutteet mitä vaan löytyy. Eka suihkivat jotain puudutesprayta, joka kirveli hetken niin perhanasti, mutta sen jälkeen laitetut puudutuspiikit ei enää tuntuneetkaan. Ekan tikin kohdalla sattui hieman ja kun vähän inahdin, lisäsi kätilö heti puudutetta, ja sen jälkeen ei tuntunut enää missään =)
Saliin voi toki ottaa juomista mukaan. Itse join pillimehuja. Jännä, että juuri kesken ponnistamisen iski ihan kamala jano...huvitti oikein, että olisin juuri silloin antanut mitä tahansa vesilasillisesta =) Onneksi ei montaa minuuttia tarvinut ponnistella ennen kun pääsi juomaan.
Mulla oli käynnistetty synnytys, ja vetelin edellisenä iltana kotona Levolacia vähän turhankin hyvällä teholla ;)
Kuitenkin ponnistaessa tuli pari nokaretta sitä itseään, kun jotain näköjään oli unohtunut. Huomasin sen kyllä itsekin, ja tunsin kun kätilö samantien pyyhkäisi pois. Oli muuten kivannäköinen miesharjoittelija samalla kurkkimassa haaroväliini...kiva. Anyway, eipä tuo haitannut, kun kerran oli oikea suunta ponnistaessa ja meni sitten nopeastikin. Kätilön mukaan lähes kaikilta tulee hieman ulostetta ponnistaessa, ja se on kuulemma vaan hyvä, koska siitä tietää, että suunta on oikea ja vauva liikkuu ulospäin.
Peräruiskeen saa toki pyydettäessä, jos aikaa on, eikä ole mitään komplikaatioita.
Kun odottelin osastolla käynnistymistä, sain käydä ihan normaalisti syömässä, vielä senkin jälkeen kun homma oli jo lähteny käyntiin. Tosin ruoka ei kyllä siinä kaiken keskellä maistunut. Eli kyllä sitä normaalisti saa syödä, ellei sitten tiedä menevänsä sektioon. Täytyy muuten mainita, että kun ensimmäisiin pahoihin kipuihin sain petidin-piikin, oksensin kaiken syömäni lähes samantien pihalle. Moni voi todella pahoin petidinistä, eikä sen tehokaa mielestäni ole sen kaiken oksentelun arvoista.
Odottelin käynnistelyosastolla 12 tuntia ennen synnytyssaliin pääsyä, ja pääasiassa henkilökunta oli ok. Yökätilö oli mulkku akka, ja sain lattioita pitkin itkien kontata ennen kuin uskoi, että tarvitsen jotain kivunlievitystä, edes ilokaasua. Kovin kiireisiähän nuo vissiin olivat ja olin suurimman osan ajasta täysin yksin huoneessani kaikkien kipujeni kanssa.
Synnytyssalissa kohdalle osui mitä ihanin kätilö. Oli tehnyt kätilön hommia jo 25 vuotta, ja oli todella hauska ja sympaattinen nainen. Tosiaan miesharjoittelija oli välillä mukana ja toinen kätilö avustamassa. Epiduraalin jälkeen saimme mieheni kanssa olla kahdestaan, sen aikaa kun siinä nyt ehti, koska ei mennyt kahta tuntiakaan, niin vauva oli jo syntynyt.
En muista, että kätilö olisi mitään erityistä neuvonut tai sanonut. Ilokaasun käytön neuvoi ja kävi välillä tilannetta katsomassa. Ponnistuvaihe alkoi sen verran yllättäen, ettei kätilö ehtinyt edes tarvikkeita laittaa esille. Huuteli vaan tavaroita etsiessään, että ponnista vaan kun siltä tuntuu. Ilmeisesti sen verran hyvin sujui, ettei ponnistamisen kanssa neuvojakaan tarvinut. 7 minuuttia sitä vain kesti.
Ja olin siis Naistenklinikalla huhtikuussa.
Esikoinen syntyi samassa paikassa suunnitellulla sektiolla 3 vuotta sitten, eli ensisynnyttäjänä minua nyt tällä kertaa luonnollisestikin kohdeltiin.
Ennen synnytyssaliin pääsyä, olisin kaivannut enemmän sitä, että minulta olisi kysytty haluanko apua kipuun, mutta petidinin lisäksi mitään ei tarjottu, ei edes ilokaasua, koska käsittääkseni sitä saa vain synnytyssalissa, johon pääsee, kun synnytys on kunnolla käynnissä. No mulla oli paikat vaan sentin auki, vaikka kuinka pitkään, ja silti supistuksia tuli alusta alkaen 2-5 minuutin välein ihan täysiä. Ihana käynnnistys... =( 4 sentin kohdalla sain epiduraalin, ja sitten olikin helppoa loput.
Osastolla kannattaa itse olla aktiivinen ja kysyä, jos jokin askarruttaa. Riippuu näköjään ihan kätilöstä, kuinka aktiivisesti apua ja neuvoja tarjotaan. Huoneessa oli jumppapallo, jota oma-aloitteisesti kokeilin, mutta muuten ei mitään erityisiä apuja tarjottu, ei mtn lämpötyynyjä tms edes.
Synnyttäneiden osastolla kaikki olivat todella mukavia. Meillä oli perhehuone.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin olen hyvin tyytyväinen Naistenklinikkaan =)
mulla oli kans jano pitkäks venyneen ponnistuksen aikana n. puolitoista tuntia istuskelin jakkaralla mutta virallinen kesto oli 51 min. mulla olikin urheilujuomapullo vettä mukana. siitä on helppo juoda eikä roisku pahasti jos hätäseen hörppää. join aika paljonkin siinä. talo tarjos energiajuomaa ja jugurttia.
kysyvätkö ne sopiiko että harjoittelija mukana kurkkimassa? vai siis tuleeko ne ihan kysymättä mukaan jos sattuu olemaan harjoittelijoita...itse ne kaipais kamalasti ylimääräisiä. Sit toinen kysymys et jos sattuu omalle kohdalle mulkku kätilö niin onko sille mitään tehtävissä :D muutakun sanoa että onko pakko olla tuollainen mulkku ja sit se kohtelis entistä kauheemmin. Noh, jospa sattus omalle kohalle sellasia asiansa osaavia ja sympaattisia immeisiä.
Kiitos vastauksesta :)
Juu, kyllä ilman muuta kysytään lupaa harjoittelijoille. Mulla se kundi tuli esittelemään itsensä, kun saliin menin, ja kysyi saisiko olla seuraamassa. Aluksi olin ajatellut, etten halua harjoittelijoita tuijottelemaan, varsinkaan miehiä, mutta eipä tuo yllättäen haitannutkaan. Sanoin vaan, että lähetän hänet sitten matkoihinsa, jos jokin alkaa häiritsemään. Tuo harjoittelija kuitenkaan ei ollut salissa kuin pariin otteeseen katsomassa, kun vauvan päästä otettiin verinäyte ja sitten ponnistusvaiheessa. Ja tosiaan toinen jalka oli kätilön lonkkaa vasten ja toinen sen miehen. Eli aitiopaikalla kaveri pääsi opiskelemaan. Lisäksi tämä miesharjoittelija hoiti yksin istukan ulostulon. Kiitti kauniisti mahdollisuudesta ja poistui paikalta. Luulin, että olisi jotenkin hävettänyt, mutta ei se kovinkaan paljoa häirinnyt. Ei siinä synnytystilanteessa mitkään ruumiintoiminnot pelaa kunnolla, kyllä se saattaa olla sellaista eritteiden juhlaa, ja luontoääniä kans =)
Pakko ei tosiaan ole ketään seuraamaan päästää.
Jokaisella on oikeus pyytää toista kätilöä, jos ei kemiat salissa synkkaa, mutta eri asia, onko vapaana ketään muuta. Mulla ainakin kävi tuuri, kun sain ihanan ihmisen hoitamaan. Toivotaan, että sullekin osuu mukava kätilö. Joskus kätilön tiukkuus on ihan hyvä asia, mutta muista valmentaa esim sun mies tiettyjä tilanteita varten, jos et sitten itse sillä hetkellä pystykään pitämään puoliasi. Mulla se kätilö kovasti koitti pitää mua ponnistuvaiheessa selällään ja hoki koko ajan, että ota reisistä kiinni, mutta eihän sillä tavalla mitään voimaa saanut ponnistamiseen... Mä komensin miehen nostamaan mut melkein istumaan ja roikun sitten pinnistellessä miehen kaulassa, ja sillä tavalla sitten ponnistaminenkin helpottui.
Kysele vaan lisää, jos jokin asia askarruttaa =)
Tosiaan luontoäänien ja eritteiden juhlaa...onhan se tosiaan alkukantaisin tapahtuma mitä voikaan olla ja ovat varmasti tottuneet kaikenlaiseen eli pois se minusta että nolostuttaisi.
Kuulostaa kyllä lähentävältä tuo että saa miehensä kaulassa roikkuen synnyttää