Onkohan monikin teistä, sukututkimuskipinän saaneista, törmännyt sellaiseen ongelmaan, että suvun vanhemman polven edustajien mielestä kaivelette sellaisia asioita, jotka suku haluaisi unohtaa?
Itse arvelisin, että tämä on itse asiassa melko yleistäkin. Ja tottakai meidän tutkijain pitää osata suhtautua asioihin ns. 'pieteetillä', kunnioittaen asianomaisten yksityisyyttä. Mutta ehkä tämä on yksi syy siihen, että sukututkimus on yleensä profiloitunut vanhemman polven harrastukseksi. Nuoremman polven kyselyt koetaan usein kiusallisiksi, ja he törmäävät harrastuksessaan 'ehdottoman vaikenemisen muuriin'.
Mutta kertokaahan omia kokemuksianne, anonyymisti tietenkin.
Itse arvelisin, että tämä on itse asiassa melko yleistäkin. Ja tottakai meidän tutkijain pitää osata suhtautua asioihin ns. 'pieteetillä', kunnioittaen asianomaisten yksityisyyttä. Mutta ehkä tämä on yksi syy siihen, että sukututkimus on yleensä profiloitunut vanhemman polven harrastukseksi. Nuoremman polven kyselyt koetaan usein kiusallisiksi, ja he törmäävät harrastuksessaan 'ehdottoman vaikenemisen muuriin'.
Mutta kertokaahan omia kokemuksianne, anonyymisti tietenkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parikymmentä vuotta sitten - ennenkuin olin aloittanutkaan tutkimuksiani - puhuin jossakin yhteydessä sukututkimusaikeistani eräälle vanhemmalle sukulaiselleni. Hän ehdotti, että jättäisin tutkimukset tekemättä, tarkentamatta syytä ehdotukseensa.
Nyt - kun olen jo hieman tutustunut menneisiin asioihin - luulen ymmärtäväni hänenkin ajatteluaan.
Mörköjä en ole mielestäni löytänyt, mutta ainakin yhden ikävän, hämmästyttävän ja ajatuksia herättävän asian kuitenkin.
Suvussa oli isoisäni sisarenmiestä syytetty ja myös tuomittu sisällissodan 1918 aikana kapinaan ja murhaan osallistumisesta kuolemanrangaistukseen. No, hän tietenkin kuoli vankileirillä.
Häneltä jäi vaimo ja 6 lasta, 3 tyttöä ja 3 poikaa. Vaimo kuoli melko pian sodan jälkeen v. 1923, mutta lasten kohtalo oli mielestäni traaginen.
Lapsista 4 poistui paikkakunnalta pian äitinsä kuoleman jälkeen ja 2 poikaa teki itsemurhan kotipaikkakunnallaan 1930-luvulla (miksi näin?). 1 tytär ja 1 poika menivät naimisiin, mutta yhdellekään ei tullut lapsia. Poismuuttaneet ovat kuolleet tahoillaan.
Yritin selvittää itsemurhan tehneiden hautauspaikkaa, mutta niistä ei löydy tietoja, vaikka tapahtumista ei ole kuin n. 75-80 vuotta. (hautauspaikasta on olettamus, että se olisi jo silloin paikalla olleen hautausmaan pohjoisnurkalla, nykyisen parkkipaikan alla, huom. vain olettamus!).
Että näin meilläpäin!
Terveisin Heikki
olleet ja ovat monissa suvuissa edelleenkin kipeitä muistoja herättäviä asioita.
Vaikka nuo tapahtumat omakohtaisesti kokeneet sukupolvet ovat yli 90 vuoden jälkeen jo lähes kokonaan poistuneet keskuudestamme, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat tuon sukupolven kokemusten kautta joutuneet niitä kohtaamaan. Eivät ne haavat ole välttämättä mihinkään hävinneet, vaikka meille nuoremmille on toitotettu sitä kuinka mm. 'talvisota yhtenäisti kansan'. Näin osittain saattoi ollakin, mutta nykyisin kansaa ollaan uudelleen jakamassa kahden kerroksen väkeen, kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja yhteiskunta polarisoituu. Samalla piittaamattomuus vähempiosaisten kärsimyksistä yleistyy.
V. -18 tapahtumat ovat sivunneet miltei jokaista sukua Suomessa. Sukututkimusteni yhteydessä olen löytänyt niin punaisia kuin valkoisiakin, kadonneita ja kuolleita. Kaikista on vaiettu. Moni muu sanoo samaa. Yllättäen löytyy papinkirjasta nuori sukulaismies, joka on kadonnut tai kuollut v. -18. Ei valokuvia, ei kirjeitä, ei mitään tietoja. Epämääräisiä muistikuvia vain nykyisin eläviltä sukulaisilta. Ei muisteta, kun ei ole kuultukaan kuin ohimennen mainittuna.
Kansallisarkistossa kuulemma on nyt avattu tiedostot, ja netissäkin on punaisten vankien luetteloita.
Sotasurmista löytyy nimiä, mutta itse tarinat ovat kadonneet.
Mikä sai nuoren miehen liittymään? Palattiinko kotiin sodan päätyttyä? Punaisten tuomiot olivat pitkiä, miten perhe selviytyi?
Myös kuohuva 30-luku on aika vaiettu vuosikymmen. Silloin oli kyyditykset, Mäntsälän kapina, IKL, Akateeminen Karjalaseura ym. Olisi mielenkiintoista kuulla niistä.
Kouluissa ei kai vieläkään puhuta niistä ajoista?
Esimerkkejä aktiivisesta unohtamisesta:
Luin tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen erään tuntemani kylän internetsivuja. Siellä oli myös lyhyehkö, ilmeisesti paikallisen asukkaan laatima kylän historiikki, jossa oli käsitelty kylän historiaa alkaen kaukaa ja päätyen nykyaikaan.
Havaitsin, että sota-osiossa tätä meidän sisällissotaamme ei mainittu sanallakaan, vaikka sekä punakaarti, että suojeluskunta toimivat aktiivisesti paikkakunnalla ja aiheuttivat lukuisten henkilöiden kuoleman ja muuta kärsimystä pitkäksi aikaa. Nämä 1809-10 ja 1939-45 sodat ja niiden tapahtumia oli kyllä esitetty.
Myöskin alempana mainitut kyyditykset, IKL, AKS ja Mäntsälän kapina olivat poissa. Voi olla ettei niillä ole paljon merkitystä ollutkaan sielläpäin.
Erikoinen oli myös valtiovallan suhtautuminen sisällissodan juhlavuoteen 2008 (vai oliko sitä ollenkaan?).
Sen verran on tullut moneltakin suunnalta, että tietoja ovat kyllä antaneet (= ne harvat, jotka ovat yleensä antaneet), mutta avioerotapauksissa ensimmäisen avion tiedot on "unohtunut" pois. Montakin tapausta... Aikanaan kirkonkirjoista sitten löytyi...
Perimätietoina kerrotut asiat ovat järjestään osoittautuneet täysin perättömiksi.
Myös aviottomista lapsista on "unohdettu" mainita.
Päivämäärätkin usein muistetaan väärin.
Niin että voithan niitä tarinoita kuunnella ja kirjata muistiin, mutta tarkasta kaikki mitkä pystyt ihan virallisista lähteistä. Löydät ihan toisen todellisuuden...
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&p=349111
Yritin löytää Helsingin Tattarisuon mysteeriin - jutun uusimman version Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ollessa jutussa nyt marraskuun 11/2010 numerossa, mutta ei onnistu netin kautta pääsemään juttuun. Hankkikaa lehti jostain ..esim. kirjastossa.
Sensijaan aiheesta on käyty keskustelua - väärillä ja oikeilla jäljillä kautta vuosikymmenten, josta löytyy muualla juttua ja keskustelua kuten edellä olevassa linkissä.
Mutta noituuteen ja ruumiin pilkkommiseen se liittyy, ja ihan eri mies kuin jutuissa esillä ollut Harjun/Kallion ruumishuoneen vahtimestari Saarenheimo - oli sitten vapautettu mutta maine mustattuna asiassa. Mutta suku ja itse mies sai maineen ettei siitä hyvää seurannut, jälkeläiset vaihtoi nimeään jne.
Kun todellisemmaksi syylliseksi paljastui ent. kivityömies Vilho Kallio Helsingin Kalliossa apureineen, joka oli 'mustan raamatun' turvin harjoittanut 'aarteen etsintään' juuri ko. Tattarisuon lähteellä, (paikka josta myös Hki otti osin juomaveden aina 1980-luvulle).
*Aaarre olisi huhun mukaan olleen juuri kuuluisan 'rikollisen ja murhamiehen' Matti Haapojan sinne viemä!? No aarteita ei koskaan löytynyt tai noussuut noitamenoinkaan pintaan, ja sinne kultissa upoteut vainajien ruumiinosat (mm.kymmeniä eri kappaleita) nousivat pintaan josta kyseinen paikka sai sitten julkisuutta ja tutkinnan aiheen!