Te jotka kävitte riparin, mitä jäi käteen tai mitä tunsitte saavanne? Onko teillä nyt jotain mitä ennen riparia ei ollut? Meneekö elämä paremmin tai helpommin?
Mitä jäi käteen rippikoulusta?
totirulla
311401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Noin 700 euroa rahaa ja mopo "ilmestyi" ulkovarastoon. Eli hieman helpottui elämä kun sai rahaa tuleviin hankintoihin eikä ollut enää riippuvainen toisten kyydeistä matkoja taittaessa.
Jos tarkoitit jotain henkimaailman juttuja niin ei mikään muuttunut. Mihinkään jumalajuttuihin en uskonut en uskonut ennen riparia ja enkä ole senkään jälkeen uskonut. Raamattukin taisi "vahingossa" jäädä leirille, tai niin ainakin sanoin. Todellisuudessa se lensi leiripaikan järveen kolmen kaverin Raamatun mukana viimeisinä hetkinä siellä ollessamme.
Miksi valehtelet?
Myönnän että en ollut ihan tarkka tuosta rahasummasta. Se oli muistaakseni joko 670 tai 680 euroa. Tiedän että se kuulostaa ihan älyttömältä summalta, mutta mitäs sille voi jos on iso ja kohtalaisen rikas suku?
Eikä se mopokaan sinne ulkovarastoon mitenkään ilmestynyt, se vietiin sinne isoveljeni ja isäni toimesta edellisenä päivänä kun se ostettiin.
Ja rippiraamattuni kolmen muun Raamatun ohella taitaa vieläkin olla siellä järven pohjassa ellei ole jo hajonnut tai joutunut kalojen vatsaan.
Mihinkään jumaliin en uskonut ennen riparia enkä kyllä vieläkään usko.
Missä siis valehtelen jos väität minua valehtelijaksi?
Oliko mopon saannin ehtona riparin käyminen? Jos näin oli, voi vain kysyä onko oman lapsen ihmisoiketta uskonnon tai uskonnottomuuden vapaaseen valintaan kunnioitettu kyseisellä kiristämisellä ja painostuksella.
Uskon et keskustelu oli enemmänkin tyyliin
"Nyt teet ees jotain, etkä vaan koko kesää istu siinä tietsikalla ja juo energiajuomia! Meet vaikka riparille!"
"Mut mutsi, ei mua vois pätkääkään kiinnostaa ne jutut"
"Et saa nuorimies sitä mopoas jollet mee johonkin!"
kuin että
"Me ollaan isän kanssa päätetty että sä menet riparille, niin että uskovat voi hakata sua raamatulla päähän niin kauan kuin sä käännyt"
"Mut mutsi, ei mua vois pätkääkään kiinnostaa ne jutut"
"Me ollaan sun vanhemmat ja me ollaan näin päätetty. Piste."
Pointtini oli vaan, et tuskin siinä uskonnonvapaudesta on enää kyse kun riparille voi kyllä mennä ilman että kukaan yrittää tuputtaa Jumalan sanaa. Eiköhän ripari oo nykyään -niille jotka sen niin haluaa ottaa- vaan liberaalisesti suuntautunut leiri löytää kavereita ja viettää kesää.
Ei minua niinkään kiristetty tai lahjottu menemään riparille. Menin sinne itse asiassa vain siksi että hyötyisin siitä taloudellisesti. Ja kuten äitini sen hyvin muotoili: "Mene niin saat sukulaisilta paljon rahaa." Olin siis valmis jättämään riparin käymättä. Toisin sanoen äitini kehotti käymään riparin, jotta saisin vähän pätäkkää.
Meidän perhe ei ole koskaan ollut oikein uskosta kiinnostuneita, vaikka kirkkoon useimmat kuuluvatkin. Ainoastaan suvumme vanhimmat jäsenet ovat uskonnollisia. Veikkaan että kun he jossain vaiheessa kuolevat, heidän mukanaan lähtee myös Jeesuksetkin.
Mopo oli lahja vanhemmiltani ja sedältä. Maksoivat sen siis puoliksi. Ja tuo mopo tuli tietooni vasta riparin jälkeen.
Ripari on uskonnon tuputtamista! Jos ei olisi, siellä ei puhuttaisi mitään uskontoon liittyvää siihen malliin, kuin joku mielikuvitusolentojumala on olemassa.
Leirejä on mistä valita, mutta tästä leiristä saa rahaa. Raha siis ratkaisee, mutta ihmiset eivät tajua, että myyvät sillä vapaan ajattelunsa uskonnon orjaksi. Rahasta ei ole pitkään iloa, ja lopputuloksena kuitenkin on, että kirkollisveroina rahaa menee moninkertaisesti.
Järkevintä on olla menemätä riparille, nauttia vapaasta elämästä, ja irtisanoutua kokonaan väkivaltaa ja syrjintää lietsovasta uskonlahkosta.
Uskonnonvapautta ei ole se, että lapsia pakkoliitetään uskonlahkon jäseniksi, ja aletaan pakolla tuputtamaan uskontopropagandaa kodin ohella myös julkisissa laitoksissa. Ripari on vain viimeinen voitelu koko lapsuusiän kestäneessä aivopesussa.
Ymmärrätkö, että kirjoittamasi jutut ovat ristiriidassa keskenään.
Sinut lahjottiin menemään riparille!!!
Olisitko saanut mopon, jos et olisi käynyt rippikoulua.
Olisin saanut mopon ilman riparille menoa. Olihan ikääkin jo sen verran ja siitä oli aiemmin ollut puhetta ennen riparia. Konkreettisesti mopo tuli olevaksi vasta riparin jälkeen ennen jälkeen, en ollut ajatellut sitä sen kummemmin. Siitä ei ollut puhetta että se tulisi riparilahjaksi tai lahjukseksi. Sitä ei otettu esille riparikeskusteluissa. Tuo raha tuli.
Ja motiivina oli yhä edelleen raha, johon myös äitini vetosi. "Hyvä ja hyväksytty keino saada sukulaisilta kilisevää." kuten äitini sen muotoili.
Mitään jeesusjuttuja ei puhuttu ennen eikä jälkeen riparin, jos ei oteta huomioon isoäitini kyselyitä. Tai sen verran on puhuttu ja jäänyt mielen päälle, että tulen eroamaan kun täytän 18 vuotta. Siihen asti sluibailen kirkon jäsenenä maksamatta sille mitään. Ja mikä parasta, äänestän seurakuntavaaleissa jotain pelleä joka voisi (ainakin toiveajattelussa) pistää kirkon pasmat vielä enemmän sekaisin. Vaikkakin paikallistasolla.
Hopeinen kaulakoru (ei ristiä) ja muistot, jotka pikku hiljaa pyyhkiytyvät pois mielestä.
Ei siis mitään. Papit sun muut oli meillä niitä liberaaleja, jotka eivät taineet helvettiin uskoa. Riitaa niiden kanssa ei pystynyt uskonasioista haastamaan, kun eivät omanneet vakaumusta.
Leirillä oli paljon ihmisiä samasta koulusta kuin minä joten, kuten koulussa, pyrin olemaan poissa tieltä.
Isoset olivat tekopirteitä idiootteja, jotka olivat rahan ja jonkin sortin sairaalloisen teinien ihailun kohteena olemisen halusta edes paikalla. Iltaisin niitä näki parin tunnin ajan, muuten olivat missä lie.
En tiedä enää miten minut saatiin edes suostuteltua riparille, kai se oli se yksi kaveri joka minut sinne suostutteli.
Erosin kirkosta sinä päivänä kun täytin 18.
olet nuorena ymmärtänyt että raamatun tiedon mukaan Jumala ei ole avioliittoa asettanut niinkuin kirkkohää papit valehtelee!!!
Lutheri vihasi Jumalaa ja Jeesusta ja teki itse itsestään herra epäjumalan!
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."
HUOMAA pilkun (,) paikka! tuossa tehdään herrasta (epä)jumala.
"Minä olen Herra," = herra jota pitää jumaloida
"sinun Jumalasi" = sinulle itse itsensä herra epäjumalaksi nimitys!!!!
"Sinulla ei saa olla muita jumalia" = siis herra epäjumalan käskystä et saa palvella Jumalaa ja Jeesusta!
Jumalan Moosekselle antama ja Jeesuksen vahvistamana sama tieto on näin:
(Suomen kielellä - Raamattu 1933/38)
3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Tässä yksi herra epäjumalan tahdon ilmaisuista. Ota huomioon, että #Hänestä# ei tarkoita Jumalaa sillä Jumala ei yllytä tekemään syntiä!
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."
Niin eipähän sieltä juuri mitään jäänyt, en oo koko ikänäni uskonu jumalaan, enkä uskonut riparin jälkeenkään. Itseasiassa rippileiri taisi juurikin vahvistaa sen käsityksen ettei uskonto ja usko oo mun juttuni ja sittemmin erosin kirkosta, kun täytin 18 . Muuten oli kyllä mukavaa, isoset ja pappi oli rentoja, olin samassa mökissä mun hyvien kavereiden kans ja ruoka oli älyttömän hyvää ja sitä sai usein.
Ankara vitutus ja halu erota kirkosta.
Olisi kai tietty vaikuttanu missä sitä käy riparin, mut mä kävin turuspäi ja siel oli nii liberaalii menoo et huhhuh. Mä lähin riparille ettii jotain mitä multa puuttu, jotain johon vois kuulua. Mulla oli paljon uskovii kavereita, jotka suositteli riparia, mut mä jouduin vaan pettymään. Niinku toi yks täs jo aikasemmin totes, ni isoset oli aivan vääristä motiiveista siellä, eikä todellakaan ees uskonu Jeesukseen, varmaa vaan halpaan kaljaan ja mä kun ootin löytäväni niiden elämästä jotain toivoa ja rakkautta, jota mäkin voisin haluta.
Vuos siit nyt on ku ripilt pääsin ja vähän aikaa sit tapasin yhen isosen uudestaa ja se pyysi mua seurakuntaa käymää ja johonki ihmeiloihin, mut niis tajusin kyl et Raamattu on oikeesti ihan kannattava juttu ja luulen et uskon oikeesti nyt niihin epämääräsiltä ennen kuulostaviin kertomuksiin.
Et vaik en riparilla löytäny Jumalaa ni se tapahtu myöhemmin, et kannattaa kyl käydä ripari, koska mun elämä tosissaan on muuttunu kun tajusin, et kaikki se, mitä olin ettiny, löyty uskosta ja Raamatusta. Ja mä olin varmaa epätodennäkösin uskovaks kääntyjä, mut vastaukset löytyy sielt mist ei niitä olettais saavan.
onko tuo "Luotu ihme" joku epätoivoinen pappi, joka on vihdoinkin tajunnut, että nyt ihmiset eroavat kirkosta, eivätkä enää satuihin usko
No huh huh, miten läpinäkyvää skeidaa!
Kukaan nuori ei kirjoita noin. Kirkon epätoivo ja hätä näkyy..
kaverille jäi sellainen "verikauha" tunne. sanoi että saatananpalvojat ovat rehellisempiä kuin papit, ne tunnustaa herransa.
- Sählättiin kavereiden kanssa veneellä.
- Yritettiin olla nukahtamatta oppitunneilla.
- Yritettiin nukahtaa illalla viimeksi ettei olisi jouduttu jäynän kohteeksi.
- Kanttori saapui laulattamaan ja haisi viinalta.
- Nuoriso-ohjaaja haki porukan kunnioitusta heittämällä lippalakin narikkaan monen metrin päästä. (*)
- Kysyttiin "mitähän ne rukoilevaiset niinkun aika ahkerasti tekivät", yksikään käsi ei noussut.
- Oltiin nukahtamispisteessä kun kysyttiin jotakin ja vastausvuoro sattui hepulle, joka ei ollut aivan järjen jättiläisiä. Pitkän tovin perästä kuului vastaus: "ristus". Meni sillä kertaa kohdalleen.
- Aamulla käytiin kauppias A. Mukusella.
- Piti laulaa nuotiolauluja.
- Lippua nostettiin ja laskettiin
- Meillä oli kuulemma hirmuisen kivaa.
- Kukaan ei tainnut tulla uskoon.
- Lopuksi sain jonkin hopeisen killuttimen ja voi olla että vähän selvää rahaakin, ei muista enää.
(*) Aivan vastaavanlaisen näin intissä kun komppanian päällikkö tuli tuhatta ja sataa polkupyörällä, hyppäsi pois ja antoi pyörän mennä vauhdilla jotain kymmenen metriä suoraan telineeseen. Se oli kyllä pykälää hienompi temppu mielestäni.
Omalla kohdallani riparilla avartui huomattavan paljon maailmakatsomukseni, eikä niitä uskon asioita pohdittu siellä niin paljoa kuin odotin. Lisäksi jäi tukku hyviä kavereita ja ystäviä, jotka tunnen vieläkin 5 vuotta riparin jälkeen. Leiri oli todella hauska ja viikko meni nopeasti.
Noh, täytyyhän se myöntää, että mopon hankin lahjarahoilla ja seuraavana kesänä myin sen.
Itse riparilla olin vähän syrjitty ja myös itse aika syrjäytynyt. En ollut tottunut yksinäni tutusua kokonaan uusiin ihmisiin. Silloin se oli tosi perseestä ja olin pitkäään masentunut leirin jälkeen, mutta tänä päivänä pidän sitä kuitenkin positiivisena kokemuksena sillä toisiin ihmisiin tutustuminen on tärkeä taito joka tulee osata jo nuoressa iässä että pärjää myöhemmin elämässään. Täytyy olla oma itsensä hinnalla millä hyvänsä eikä esittää olevansa jollekkin muulle ihmiselle miellyttävä ja antaa itsestään väärä kuva koska jokaiselle ajan myötä kyllä ilmenee millainen persoona on oikeasti kyseessä. Olen leirin jälkeen oppinut olemaan paljon avoimempi tutuille ja uusille ihmisille ja ylipäätänsä parempi persoona. Mutta olen myös oppinut että kun avoimempien ihmisien keskeltä löytyy egoileva ja esittävä persoona, niin muutkin alkavat pikkuhijaa muuttua tätä mukailevammaksi ja esittävämmäksi persoonaksi koska ihmiset aina yrittävät taipua toista miellyttävämmiksi persooniksi.
Sellainen oli minun riparikokemus.
Tulihan konfirmaatiossa n.800€ jotka meni suoraan säästöihin ostaa uusi kitara jota en ole vieläkään ostanut :D
Huonoja muistoja, ja konfiksesta 45€.
JUST F#CKING GREAT
Mitä siel tapahtu?
Ensimmäiseksi, olin päiväriparilla. Eli kaksi viikkoa koulua keskellä kesälomaan. Olin jo silloin tarpeeksi ärsyntynyt, ja kun sain selville, että meidän koulusta päiväriparille lähtee ne kaiken ärsyttävimmät pissiskset/kovikset, aloin jo katumaan päätöstä riparille lähdöstä. Kun tapasin rippiyhmäni ensimmäistä kertaa (n. 3 kuukautta ennen intensiiviviikkojen alkamista), sain tarpeekseni koko riparista. Toisista kouluista tulleet olivat ihan samallaisia pissisksiä ja koviksia, kuin minun koulustani tulleet. Toivoni meni täysin, kun joku metri 40 cm pitkä "kovis" alkoi kertomaan, että hänellä on ollut 20 tyttöystävää samaan aikaan. (Hän näytti siltä, että tulee känniin siiderin tuoksustakin.) Intensiiviviikot (kaksi viikkoa) oli tayttä helvettiä. Olin yksin koko ajan, kaikki "kaverit" olivät ärsyttäviä. Kun se oli ohi, sain selville, että isäni oli kieltänyt suvulta lahjojen tuomisen (isä on ateisti), kun äitini oli pakottanut minut riparille. Sain vain 45€ iso-isältä, kun hän on sellainen, että "joko se tehdään minun tavalla, tai sitä ei tehdä".
Eli ripari oli ollut minulle epämielyttävä kokemus. En suosittele kenellekkään.
Nämä asiat saivat täyden varmistuksen:
- en aio enää ikinä mennä mihinkään leirille vapaaehtoisesti
- en osallistu seuraleikkeihin
- eroan kirkosta heti kun voin
- en mene armeijaan
- en enää ikinä mene kirkkoon
Käteen jäi konfirmaatiosta rippiristi jota en pidä, nomination koru jossa muutama laatta, 40€ käteistä ja oisko suklaalevy vielä ollut. Aivan turhaa koko homma, näin jälkeenpäin ajatellen ainoa hyvä puoli riparissa oli se et huomasin että en enää ikinä halua mennä mihinkään leireille , varsinkaan ihmisten kanssa joita en edes tunne.
Se on siis seurakuntasi vika kun suku ei lahjonut sinua tarpeeksi.
Voi lapsiparka.
Jos siis meinaat että lahjat jotenkin muuttaa sitä leirin sisältöä?
Raha ei oo mulle mikään pakkomielle, käytän sitä sen verran kun sitä on enkä yhtään enempää. Silloin vitutti kun ei saanut rahaa mutta ei enään. Hyvin oon pärjännyt ja tulen pärjäämään jatkossakin.
Itse leirihän oli ihan täyttä paskaa. Ollaan niin kavereita isosina, muutkin leiriläiset ovat olevinan niin kavereita mutta leirin jälkeen ei sitten enää ikinä tavatakkaan. Jne. Oppitunnit vaan masenti, seuraleikeistä en itse pitänyt ollenkaan ja ne "hauskat" sketsit joita isoset teki oli kyllä aivan naurettavia. Aivan perseestä siis koko homma.
itsellä ainakin vahvistui usko Jumalaan! ja vaikka olenkin vasta 17, niin silti täydessä uskossa, jos niin voi sanoa. ripari oli aivan mahtava kokemus!
joku tonni rahaa ja 6 polttamatonta sivua raamatusta
-Kasiluokan ahdistusta.
-Hyvät läpät.
-Pari hyvää muistoa.
-Pieni raamattu.
-Kännykkä.
Tokavikana iltana riparilla tulin kavereiden kanssa myöhässä sinne kokoussaliin ja siellä saapuessamme kaikki riparin tytöt pari poikaa itkivät ilman mitään syytä. Ilmeisesti herkkä hetki leirin päättyessä. Joka tapauksessa repesimme kovaan äääneen kun meille vastattiien ettei kukaan ollut kuollut ja kaikki itkivät muuten vain. Nyt sitten aseksuaali kun tytöt vaikuttavat tuon takia niin pirun säälittäviltä :D
Rahaa sain 400e joista osa bensaan ja loput kitaraan. En tullut mitenkään uskoon, mutta voin tarvittaessa uskoilla jos maailmanloppu tms iskee.
Itselleni jäi riparista hyvät muistot. Ja asioita mitä miettiä. Ja kiinostus tulitemppuihin mikä ei kai ole oikkeen hyvä asia...