esken oikeudet perintöön ovat jo joidenkin tapausten kohdalla liian suuret. Esimerkiksi kun lapseton puoliso kuolee, leski saa kaiken omaisuuden. Eloon jääneellä puolisolla itsellään esim. on lapsia. Kaikki sukukalleudet ja tilat menevät ihan ventoviaraalle suvulle. Esimerkiksi jos ko. lapsettoman puolison vanhemmat ovat kuolleet ja jättäneet sukutilan, asunnon ja kesäpaikan lapselleen, samoin sukuhopeat ym. vanhat antiikkiesineet, kaikki siirtyy leskelle vaikka lyhyenkin kakkosavioliiton jälkeen. Jos kuolleella lapsettomalla puolioslla on sisar tai veli, hän ei saa mitään oman sukunsa omaisuudesta. Kun taas esim. äitini puoliso kuoli 1983, miehen lapset veivät kaiken, ko. laki tuli vasta kuukauden päästä voimaan, vaikka iäkäs äitini teki illat työtä puolisonsa kanssa saadakseen kokoon , tämän edelliselle puolisolle jäämän velan, hän joutui lähtemään yhteisestä kodista.
Lesken oikeudet suuret
Laki muuttuu !!
281409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kannattaisiko ensin ottaa asioista selvää ennekuin kirjoitaa puuta heinää?
Jos kuolleella lapsettomalla ihmisellä on sisaruksia tai sisarusten lapsia,
viimeistään leskenkin kuoltua puolet pesästä tulee "takaisin" ensiksi kuolleen sukuun.
Tietenkin silloin jos ensiksi kuollut on tehnyt omistusoikeustestamentin puolisolleen,
silloin puoliso saa kaiken.
Omaa tyhmyyttä on sitten se että jos on arvokkaat sukutilat (mikä sukutila on semmoinen joka on vain yhden ihmisen omistuksessa??) joita ei haluta ventovieraille,
silloin pitää tehdä testamentti tai avioehto.
Kyllä näistä asioista saa määrätä ihan etukäteen jos vähän miettii.
>>joita ei haluta ventovieraille, silloin pitää tehdä testamentti tai avioehto.
Miten te aiotte vaatia lapsiltanne heidän avioon mennessä, että tekevät avioehdon? Tai vielä lapsenne puolisolta? Mikään laki ei velvoita edes kertomaan vanhemmilleen, että on avioitunut. Avoliitto voi täysin salaa muuttua avioliitoksi. Aina ei etukäteen tiedä tuleeko liittoon lapsia vai ei. Eli vanhempien on vaikea tietää pitääkö tehdä testamentti ja minkälainen.
Miten niin siskolle toinne puoli, ei sekään ole, itsestään selvää, voihan olla niinkin, että toinen sisaruksista on saanut alkuaan perinnöstä enemmän, koska toinen on ollut esim. ulkomailla tai muista syistä ei ole voinut ottaa vastaan perintöä, tai vielä nuori ja hulvaton. Sukutiloja on myös joskus vaikea puolittaa lesken ja lasten kanssa ja juurihan tuli ilmi ne lesken oikeudet. Harvoin ne omat vanhemmatkaan kuolee samaan aikaan.
Entä toinen tilanne, kun kakksosiippa onkin 15-20 vuotta nuorempi puolisoaan ja nuorta leskeä ei lain mukaan häädetä kodista. Pariskunnalla molemmilla entisestä avioliitosta lapsia. Iäkkäämmän kuolleen omat lapset saattavat kuolla ennen nuorta puolisoa. Joutuvatko lapset maksamaan silti perimästään perinnöstä veroa saamatta sitä koskaan.
Eikä niiden sukutilojen tarvitse niin arvokkaitakaan olla, tunnearvokin riittää. Joskus mietityttää jo muidenkin esineiden katoaminen täysin vieraille, vaikka suvun valokuvat ja vanhat esineet. Äitini serkku esimerkiksi otti haltuunsa kaiken minun äitini mummun suvussa olleet esineet ja valokuvat. Kuoli lapsettomana ja hänen puolisonsa vasta 10 vuotta myöhemmin. Minä en saanut edes tietoa koska ko. vimeksi eloon jäänyt puoliso kuoli ja kenelle oli jättänyt perintönsä. (missä roviolla turhat valokuvat ja esineet poltettiin). Jos äitini serkku olisi kuollut viimeisenä, olisin minä perinyt paitsi suvussa olleet esineet, myös arvokkaan osakkeen ja kesämökin. Näin se menee.
No et kyllä oikeasti ole lakia lukenut, ethän. Ainakaan toivottavasti. Sen verran paljon virheitä jutuissasi on.
Mm.: vai että olisit perinyt äitisi serkun jäämistön? Hih. Eihän edes serkku peri, miten sitten voisi periä äidin serkun.
En vaan selvittänyt perinjuuri. Minulle ja lapsilleni oli äitini serkun tekemä testamentti, lapsilleni vielä eriteltynä tietty omaisuus, koska olimme ainoat hänen elossa olevat sukulaiset. Olen kyllä lukenut lakia melko tarkkaan. Puolisoilla oli myös keskenäinen testamentti. Viimeksi eloon jäänyt peri kaiken. En tiedä oliko laadittu jälkitestamenttia minulle sillä minulle ei todellakaan tullut edes tietoa koska äitini serkun puoliso kuoli. Oliko testamentti valvottu jne. jne.
Vastaaja ilmeisesti käsittää sukutilaksi monen henkilön omistaman tilan. Itse tarkoitan sukutilalla lähinnä monet vuodet saman suvun omistuksessa olevaa sukutilaa, joka on aina perintönä pysynyt tietyn suvun jäsenten hallussa. Vaikka vaan lapsuuden mummola maalla. Vieraalle suvulle ko. tilalla ei ole kuin rahallinen arvo, omille lapsille ja lapsenlapsille se on lapsuuden paikka ja siihen liittyy usein onnelisten kesien muistot.
>>Miten te aiotte vaatia lapsiltanne heidän avioon mennessä, että tekevät avioehdon?>Eli vanhempien on vaikea tietää pitääkö tehdä testamentti ja minkälainen.
Lakihan on yleinen, koskien kaikkia avioliittoja ja sukupolvia. En ymmärrä subjektiivisuuttasi. Ne vanhemmathan (vanhempi sukupolvi) sitä kuitenkin useimmiten surevat, että kaikki heidän vaalimansa ja keräämä omaisuus menee vieraille juuri siksi, että omat lapset eivät ole tehneet avioehtoa avioon mennessään eikä heillä ole omia lapsia. Etenkin jos lasten puolisoilla on omia edellisen liiton lapsia. Periminen on tällöin hyvin yksipuolista. Jos omilla lapsilla ei ole lapsia ja kuolevat (vaikka ennen vanhempiaan) kaikki kerätty omaisuus menee vieraille, eli lasten puolisoille. Tekisi mieli jo moittia kirjoittajaa hyvin typeräksi, mutta ehkä tämä hieman auttaa ymmärtämään. MINÄ OLEN KYSYMYKSEN ASETTAJA ja tarkoitin juuri esim. jälkipolven avioliittoja siitä tässä oli kysymys.
Satun itsekkin omistamaan osakkeen ja maapaikan ja oma lapseni on lapseton. Lapsellani todettiin muutama kuukausi sitten hyvin vakava sairaus. Hän on hoitanut puolisonsa lapsia yhteishuoltajuuden nimissä 17 vuotta vuoroviikoin ja hyvässä ammatissa kerännyt ja kartuttanut heidän yhteistä omaisuutta, omaa asuntoa ja kesämökkiä myöten. Myös lapseni isällä on omaisuutta ja sukutila. Askarruttaa ajatus, että voisimme molemmat kuolla ennen lastamme. Jos näin kävisi tai olisi käynyt lapseni puoliso olisi perinyt myös meidät molemmat, ehdoitta. Vai olenko väärässä. lapseni meni avioliittoon hiljaisuudessa 10 vuoden avoliiton jälkeen ja sain tietää asiasta yhteisiltä tutuiltamme ensimmäisenä. Etukäteen vaikuttaminen oli mahdotonta.
"Myös lapseni isällä on omaisuutta ja sukutila. Askarruttaa ajatus, että voisimme molemmat kuolla ennen lastamme. Jos näin kävisi tai olisi käynyt lapseni puoliso olisi perinyt myös meidät molemmat, ehdoitta. Vai olenko väärässä."
Sikäli olet väärässä, että lapsesi puolison myös kuoltua, puolet hänen pesästään menisi lapsesi sukulaisille. Tuosta osasta hänen puolisonsa ei siis voisi omalla testamentillaan määrätä.
"Jos omilla lapsilla ei ole lapsia ja kuolevat (vaikka ennen vanhempiaan) kaikki kerätty omaisuus menee vieraille, eli lasten puolisoille."
Sinunkin tapauksessasi lapsesi on ollut yhdessä puolisonsa kanssa 17 vuotta. Onko kyseessä todellakin mielestäsi VIERAS ihminen??
Enkä ylipäätään ymmärrä koko tätä ongelmaa. Kun itse olet kuollut, eli joko et tiedä yhtään mistään enää yhtään mitään, tai sitten liitelet taivaassa (mikä nyt sattuukin olemaan sinun uskomuksesi), niin mitä ihmeen väliä sillä enää on, kuka sinun omaisuutesi on sattunut perimään? Kysehän on kuitenkin vain tavarasta. Miksi tuhlaat elämääsi miettimällä sen kohtaloa tilanteessa, jossa sinä itse et ole enää elossa ja välittämässä asiasta?
Asenteesi on sellainen, että en ihmettele yhtään, että sait tietää lapsesi avioliitostakin vierailta ihmisiltä. Jos olisit minun äitini (en ole varma oletko mies vai nainen, mutta veikkaan että olet varsin veemäinen ämmä), en haluaisi olla missään tekemisissä kanssasi.
Onko mielestäsi todella oikein, että kaksi ihmistä kerää omaisuutta ja toisella kun on lapsia, he perivät tämän puolison omaisuuden, mutta hän kellä ei ole lapsia hänen omaisuus menee suurikin aina puolisolle. Hänellä voi olla elossa läheinen isä ja äiti, jotka ovat avustaneet pariskuntaa rahallisesti ja muutenkin ja myös sairasta lastaan viimeisinä sairasvuosina. Heidän avustuksensa rahallinen tuki menee todennäköisesti vieraalle "naiselle" eli puolison uudelle mitä todennäköisemmin. Aina ei 17 vuotta yhdessä oloa tee lapsen puolisoa läheiseksi. Parsikunta voi asua kaukana tai ko. puoliso ei halua läheisyyttä, hänellähän on lapsetkin läheisinään. Puolisoiden terveyden ja turvallisuudenkin takia olisi hyvä jos lakia muutettaisiin. Useimmiten muuten murhaajakin on oma puoliso, mutta talousmielessä puolisosta tehdään se kaikkein läheisin, hän on myös se kenelle sairaalasta ilmoitetaan sairaudesta ja kuolemasta. Oksenna pois vaan niin minäkin sinun naivisuuttasi ja putkinäköä. Sinä tuijotat nyt ko. 17 vuoteen. Tilanne olisi ihan sama lyhyemmällä jaksolla. Lapsettoman hoitotaakka vaan pienempi. (lyhyempi vuosissa).
Lapsettoman puolison hyvä henkivakuutus olisi, että puoliso ei perisi tässäkään tapauksessa vaan omat sukulaiset tai mieluimmin hajasijoitus turvaisi parhaiten oman hengen. On ymmärrettävää, että jos pariskunnalla olisi lisäksi yhteisiä lapsia, ko. perinnönjako, mutta epätasa-arvoa on se, että toinen kerää omaisuutta toisen suvulle kokonaisuudessaan, siksi että ei omista omia lapsia, ainoastaan omat vanhemmat tai sisaruksia, kummilapsia ym., jotka eivät saa mitään. Jos tässä tapauksessa mies kuolisikin ensin, hänen omaisuus menisi hänen lapsille ja puoliso saisi oman puoliskonsa omaisuudesta. Tietysti voi tehdä testamentin, mutta harva tekee avioon mennessään mitään sopimuksia ja kuolema ja vakava sairaus saattaa tulla yllättäen.
Suomen laki on vaihtunut ko. asian suhteen muutamaan kertaan. Kun kerran olemme itsenäisiä, kannatan kummankin puolison itsenäisesti hallittavaa omaisuutta sekä liitossa, erossa että kuoleman kohdatessa. Tietysti voi olla myös sitä yhteistä ja se jaettaisiin kummankin suvun kesken tasapuolisesti. Ollaanhan pyrkimässä jo avutustenkin suhteen itsenäisiin taloudestaan vastaaviin ihmisiin avioliitosta huolimatta.
Että puhe ei ole omasta kuolemasta , vaan lapsen kuolemasta. Jos itse on vaikka 66v ja sairauteen kuollut naimisissa oleva lapseton tytär 45 v. Kyllä 66 vuotias saattaa jäädä suremaan tilannetta. Etenkin jos itse on eronnut vuoisasitten ja x-puolisokin juuri kuollut ja jättänyt sukutilansakkin ko. lapselle.
Ja siis sinusta siis olisi "todella oikein", että kun avioparista, joka on elänyt yhdessä vaikka sen 17 vuotta, rakentanut elämäänsä yhdessä, hankkinut talon ja muuta varallisuutta, toinen kuolee, niin puolet omaisuudesta menisi vanhemmille tai sisaruksille?
Aika erikoinen oikeudentaju sinulla. Luojan kiitos et ole minulle sukua. Jos sinua noin huolettaa omaisuuden "suvussa säilyminen", niin monessako polvessa sitä pitää miettiä? Onkos se tietty tontti tullut isoisän vai isoäidin puolelta, mikäs sukuun se nyt sitten kuuluu...Käsittämätöntä ajattelutyyliä, mikä HELVETIN oikeus jollain "suvulla" niihin omaisuuksiin muka on. Ei nyt enää mitään feodaaliaikakautta eletä.
Sanoisin että useimmille ihmisille on se kaikkein läheisin ja rakkain ihminen maailmassa se oma puoliso, joka on ihan itse valittu, ja jonka kanssa ollaan vapaaehtoisesti - eikä ne sukulaiset, jotka on sattunut saamaan, ja joihin ei voi vaikuttaa.
Veikkaan että massiivinen enemmistö naimisissa olevista, lapsettomista ihmisistä haluaa että heidän kuoltuaan heidän rakas puolisonsa perii heidän kaiken omaisuutensa.
Ne, jotka jostain syystä eivät noin halua, voivat todellakin sen testamentin tehdä. Esim. sairaalla tyttärelläsi on täysi vapaus hetki kuin hetki käväistä lakimiehen juttusilla ja jättää kaikki omaisuutensa jollekin muulle kuin puolisolleen. Testamentista ei edes tarvitse kertoa puolisolle, jos ei halua.
Se, että hän ei nähtävästi tuollaista testamenttia halua tehdä, on hänen oma valintansa, joka sinun ei auta kuin hyväksyä.
Taitaa olla äärettömän ahne ihminen, jolle on kamala paikka, että 17 vuoden avioliiton jälkeen aviopuoliso saa omaisuuden, eikä ikäloppu äitirukka, joka on erillään tyttärestään asunut varmasti ainakin sen 17 vuotta. Narsisti syytteitä joskus heitellään liiankin helposti, mutta kyllä tässä tapauksessa taitaa olla tämmöiset epäilyt lähellä...
Kyse ei ole ainakaan ahneudesta. Tähän ei voi kirjoittaa kaikkea mitä asiaan liityyy. Teidän mielestänne tiukoilla eläkkeellä olevat, mutta omaisuutta omistavat vanhemmat sitten vaan esim. tukee ja auttaa lastaan kalliissa hoidoissa ja velkojen loppuun maksamisessa ym. ja eloon jäävä puoliso saa sitten velattoman asunnon ja kesämökin. Näinkin voi käydä. Tarina oli osittain kuvitteellinen, mutta kirjoittajat eivät näköjään osaa asennoitua yleiseen lakiin ja sen arvosteluun, jonka pitäisi päteä joka tilanteessa, vaan tarkertuu kaikkiin yksityiskohtiin ja henkilöihin ja jopa ahneuteen. Mistä ko. kirjoittaja tietää vaikka ko. "rakkaalla" puolisolla olisi ollut jo kauan salasuhde ja uusi lapsikin jo jonkun muun kanssa ja vanhasta haluttiin päästä eroon vaikka yhteistuumin uuden siipan kanssa. Näinkin on usein käynyt, lehdistäkin saa lukea. Kirjoittajat on kai itse menneet rahan kanssa naimisiin, kun se niin oikeudentajuun sattuu. Kirjoituksessa ei puhuttu 17 vuoden avioliitosta vaan avoliitosta, avioliitto oli huomattavasti lyhyempi noin kuusi vuotta ja 17 vuodessa on muutama vuosi liikaa totuuteen verrattuna, johon kirjoitus silti osittain pohjaa. Kuka on ahne, usein puoliso ainakin. Onhan todella lapsetonta hyväpalkkaista naista helppo lypsää vuosia, ilmainen lastenhoitaja ja elättäjä ja omaisuuden kokooja, jos omat työt laman aikana loppuvat. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että ko. puoliso olisi viettänyt palkallaan lomia etelässä ja antanut miehen hoitaa lapsensa yksin vuoroviikoillaan. Olisi pysynyt ehkä terveempänä. Vieraiden lasten hoito on huomattavasti raskaampaa kuin omien, niistä on vastuussa aina lasten omille vanhemmille, ainakin oikealle äidille. Eivät toisen naisen lapset käy myöskään "mummolassakaan". Kysehän on isän tapaamisesta ja olosta lasten kanssa. Munnojen ja pappojen lahjat kyllä kelpaavat.
Ottaaka nyt vaihteeksi huomioon, että 17 vuodessa voi jo kyllästyä, monet eroavat nykyisin huomattavasti nopeammin. Ko. terve puolisokin erosi jo edellisestä liitosta lasten ollessa vasta alle 1-3 vuotiaita ja edellisellä vaimolla oli jaettavaa omaisuutta runsaastikkin, eikä avioehtoa. Kauniskin nainen vanhenee 17 vuodessa eikä viehätä enää, varsinkaan sairas nainen. Osasin sivusta seuranneena pelätä jo ennkolta tilannetta, jossa "lastenhoitajaa" ei enää tarvita ja kotikin on velaton. Olin tyytyväinen kun nyt vakavasti sairastunut puoliso kieltäytyi jatkuvista kosinnoista. Usein nainen luottaa puolisoonsa liikaa ja sairaana kyllä ilman muuta takertuu lähellä olevaan. Rakkaudesta en tiedä, kiintymyssuhde ainakin , mutta sairastuneella puolisollakin oli takanaan myös aiempi pitkä avoliitto, jossa ainakin näkyvästi suukoteltiin ja vietettiin joulut yhdessä perheen (vanhempien) kanssa ja soiteltiin puolin jos toisin kuulumisia.
Kun kaksi tyhjätaskua lähtee elämäntaipaleelle, he keräävät yhteistä omaisuutta ja jos toinen yllättäen kuolee, on tietysti luonnollista, että toinen saa jäädä yhteiseen kotiin. Tilanne on toinen kun hieman varttuneemmat menevät yhteen ja toisella on lapsia ja toisella ei. Kun erotaan jaetaan koti yleensä puoliksi, kun erotaan kuoleman kautta toinen saa kaiken pitää. Tietoisuus, että joutuu jakamaan omaisuuden pitää puolisot usein yhdessä , ei ainakaan pikkuriitojen takia erota. Mutta tietoisuus, että jos toinen kuolee saa jäljelle jäävä yksin pitää kaiken ei aina ole hyvä asia. Onhan niitä ollut homojakin, jotka ovat systemaattisesti avioituneet "rahan kanssa" ja puoliso toisensa jälkeen yllättäen kuollut sydänkohtaukseen. Toisaalta lesken elinikäiset oikeudet jäädä yhteiseen kotiin on nykyaikana jo toisinaan järjetöntä. Usein leski asuu yksin isossa asunnossa ja puolison lapset voivat olla kodittomia. Nykyisin monet esim konkurssin tehneet ovat joutuneet perheineen lähtemään kodeistaan pienten lasten kanssa eikä kukaan sääli, tilanne on ollut niin yleinen,että siihen on totuttu. Lesken oikeudet ovat edelliseen nähden jo kohtuuttomat. Muutaman vuoden siirtymäaika pitäisi riittää.
Kun kaksi tyhjätaskua lähtee elämäntaipaleelle, he keräävät yhteistä omaisuutta ja jos toinen yllättäen kuolee, on tietysti luonnollista, että toinen saa jäädä yhteiseen kotiin. Tilanne on toinen kun hieman varttuneemmat menevät yhteen ja toisella on lapsia ja toisella ei. Kun erotaan jaetaan koti yleensä puoliksi, kun erotaan kuoleman kautta toinen saa kaiken pitää. Tietoisuus, että joutuu jakamaan omaisuuden pitää puolisot usein yhdessä , ei ainakaan pikkuriitojen takia erota. Mutta tietoisuus, että jos toinen kuolee saa jäljelle jäävä yksin pitää kaiken ei aina ole hyvä asia. Onhan niitä ollut homojakin, jotka ovat systemaattisesti avioituneet "rahan kanssa" ja puoliso toisensa jälkeen yllättäen kuollut sydänkohtaukseen. Toisaalta lesken elinikäiset oikeudet jäädä yhteiseen kotiin on nykyaikana jo toisinaan järjetöntä. Usein leski asuu yksin isossa asunnossa ja puolison lapset voivat olla kodittomia. Nykyisin monet esim konkurssin tehneet ovat joutuneet perheineen lähtemään kodeistaan pienten lasten kanssa eikä kukaan sääli, tilanne on ollut niin yleinen,että siihen on totuttu. Lesken oikeudet ovat edelliseen nähden jo kohtuuttomat. Muutaman vuoden siirtymäaika pitäisi riittää
Onko sinun mielestäsi sitten oikein, että kun mies kuolee ensin, vaimo saa vain puolet kodista ja miehen osuus menee tämän lapsille, mutta kun vaimo kuolee ensin ja on lapseton mies saa koko omaisuuden. MISSÄ SINUN OIKEUDENTAJUSI ON? Entä jos puolisot olisivat perineet jo naisen äidin kesämökin ja asunnon ja nainen kuolisi mies saisi nämäkin, mutta jos puolisot olisivat perineet miehen äidin kesämökin ja vaimo olisi eloonjäänyt puoliso, miehen lapset saisivat puolet ko. pesästä mökkeineen. Oletetaan, että puolisoiden omaisuus olisi 200 000€, erossa kumpikin saisi 100 000 €. Jos miehen äidin kesämökki olisi 80 000€ ja naisen äidin kesämökki 70 000€. Lapsettoman naisen kuollessa mies saa 200 000 ja jos naisen äiti on jo kuollut 270 000, miehen kuollessa ensin, lapseton nainen perisi vain puolet ko. omaisuudesta, joko 100 000 tai 135 000. Jos miehen äiti olisi kuollut vastaavat summat olisivat
naisen kuollessa mies saisi 280 000 ja miehen kuollessa nainen 140 000, jos molemmat äidit olisivat jo jättäneet perintönä tai ennakkoperintönä mökkinsä, mies saisi vaimonsa jälkeen 350 000, mutta nainen miehensä jälkeen vain 175 000. Eikö molemmat olekkaan yhdessä keränneet omaisuuden tai saaneet perintöjä ja toisen kuoleman sattuessa saman arvoisia?
"Onko sinun mielestäsi sitten oikein, että kun mies kuolee ensin, vaimo saa vain puolet kodista ja miehen osuus menee tämän lapsille, mutta kun vaimo kuolee ensin ja on lapseton mies saa koko omaisuuden. " On. Tietenkin. Täysin oikein. Mites se muuten voisi olla? Kyllä se puoliso normaalisti on tärkein ja läheisin ihminen. Sinun vouhotuksesi siitä, että on jopa vaarallista, että puoliso perii, kun silloin on riskinä että taloudelliset asiat huokuttelevat henkirikoksiin on sairas. Normaali-ihmiselle moinen ei tule edes mieleen.
Ja tunnut olevat todella ulkona perimys asioista. En jaksa ihan tarkaan sekavaa esimerkkiäsi lukea, mutta taidat kuvitella, että puoliso perii puolet?
Ja et taida tietää, mitä omaisuudelle käy sitten kun eloonjäänyt puoliso kuolee, jos ensin kuollut on ollut lapseton?
Siis kun mies kuolee nainen saa vain oman osuutensa eli puolet, koska miehellä on lapsia, mutta nainen jos kuolee mies saa oman osuutensa ja vaimon osuuden kun vaimolla ei ollut lapsia. Tietysti sama pätee jos sukupuolet olisivat päin vastoin eli mies lapseton. Eikö se puolisorakkaus pädekkään tässä tapauksessa? Eikö lapseton nainen rakastakkaan puolisoa yhtä paljon. ON vähän outo perustelu se rakkaus ja kyseenalainenkin. KYLLÄ ASIA ON NYT NIIN ETTÄ kummallakin pitäsi olla joko oikeus ainoastaan omaan osuuteensa eli puoleen pesästä tai jos ehdon alaista omaisuutta niin omaan osuuteensa, oli kyseessä ero tai kuoleman kautta eroaminen, tai sitten molemmat perivät toisensa ensisijaisesti oli lapsia tai ei. MINKÄ IHMEEN TAKIA LAPSETTOMAN PUOLISON PERIMISOIKEUS ON SUUREMPI. Puolisokäsitekkin on hieman vanhanaikainen, enemmistö avioliitoista päätyy nykyisin avioeroon jo paljon ennen puolison kuolemaa. EI LAPSETTOMUUS SAA ASETTAA TOISTA PUOLISOA ERI ASEMAAN. Lapseton saa lähteä kodista ja aikaisemmasta aviosta lapsia saanut ei. Onhan se lesken oikes jäädä, mutta kun omaisuutta on kuitenkin vain puolet jos sitäkään ei se helppoa ole elää kiusalla yhteisessä kodissa. MITÄ KUKAAN ULKOPUOLINEN ON SANOMAAN KENENKÄÄN RAKKAUDESTA.
Eivät ne puolisot YHDESSÄ sitä naisen äidin kesämökkiä peri, vaan sen perii nainen yksin. Ei omaisuudesta avioliitossa automaattisesti tule yhteistä, vaan omaisuus on sen kenen se on.
Joten hänen omaisuutensa on suurempi kuin hänen puolisonsa omaisuus.
Puolison kuoltua naisen ei tarvitse maksaa tasinkoa puolisonsa perillisille (tasinkoprivilegi).
Siispä hän saa enemmän kuin väittämäsi puolet pesästä. Nainen saisi 170 000, miehen lapset 100 000.
> MINKÄ IHMEEN TAKIA LAPSETTOMAN PUOLISON PERIMISOIKEUS ON SUUREMPI.
Siksi, että yhteiskunta katsoo, että omat lapset ovat ihmisen läheisimmät henkilöt, ja siis myös oikeutettuja perimään hänen omaisuutensa. Jos omia lapsia ei ole, niin läheisin henkilö on puoliso.
Kuten olen jo sanonut, ne ihmiset jotka eivät näin tunne, ovat täysin vapaita tekemään testamentin. Sinulle näyttää olevan ylitsepääsemätön paikka, että tyttäresi ei elämässään ole tehnyt sellaisia valintoja kuin SINÄ olisit halunnut. On hoitanut puolisonsa lapsia, sen sijaan että olisi antanut puolisonsa hoitaa heidät yksin. On ostanut palkallaan tavaraa yhteiseen kotiin, ja ehkä jopa elättänyt puolisoaan, sen sijaan että olisi viettänyt lomansa etelässä. Ja nyt kaiken huipuksi kieltäytyy tekemästä testamenttia vaikka sinä niin haluaisit.
Kenen ongelma tämä nyt itse asiassa on?? Onko tyttäresi sinulle sanallakaan valittanut asioiden tilasta, eli siitä, että hänen puolisonsa todennäköisesti tulee perimään hänet?
"Olin tyytyväinen kun nyt vakavasti sairastunut puoliso kieltäytyi jatkuvista kosinnoista"
Suostui sitten kuitenkin menemään naimisiin tämän miehen kanssa? Ja ilman että kutsui sinua häihin, tai edes ilmoitti sinulle asiasta?
Kun nainen menee naimisiin ilman että kertoo siitä omalle äidilleen, niin suhteessa on kyllä jotain todella pahasti vialla. Näitä vuodatuksiasi lukiessani en kyllä ihmettele tyttäresi ratkaisuja ollenkaan.
Viime kädessä - eli siinä vaiheessa kun molemmat puolisot ovat kuolleet - EI OLE KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN MERKITYSTÄ MISSÄ JÄRJESTYKSESSÄ puolisot ovat kuolleet, jos ei ole testamentteja pelissä. (toivottavasti tyttäresi tajuaa tehdä testamentin puolisolleen, jolloin sen puolison kuoleman jälkeenkään omaisuus ei palaa sinun ahneeseen sukuusi, kuten muuten tapahtuisi)
Ja jos kuoleva aviopuoliso ei jostain syystä halua omaisuuttaa sille toiselle puolisolle jättää, hänellä on täysi vapaus tehdä testamentti. Näin ilmeisesti lapsesi ei ole tehnyt. Enkä ihmettele miksi, harvoin noin ahneita ihmisiä edes täällä perintöpalstalla on nähnyt. Ahnehtia kuolevan lapsensa omaisuutta tuossa määrin. Puistatuksia.
Tiedän kyseisen kaltaisen tapauksen, jossa mies oli edesauttamassa vaimonsa kuolemaa, muuttelemalla jatkuvasti sukulaisiin päin ja lääkäreille totuutta. Vaimo ei itse tiennyt tai ainakaan uskonut kuolevansa ainakaan niin pian. Pari päivää kuoleman jälkeen mies alkoi jakaa vaimonsa omaisuutta sukulaisilleen ja tuttavilleen, nämä oli parissa päivässä paikalla. Vaimon autokin oli siirtynyt firman nimiin. Pariskunnalla oli arvokas rivikoti isossa kaupungissa järven rannalla ja hiljattain hankittu kesäpaikka, Vaimon äiti olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen pitää tyttärensä hengissä, mutta hänelle ei kertaakaan sairauden aikana puolison kautta kerrottu vakavista tilanteista. Taudin alkukin oli sellainen, että jos se olisi ollut tiedossa olisi pystytty ennalta estämään paljon tulevia komplikaatioita. Mies oli vaimon sukuun nähden ihan hiljaa kaikista vakavista tilanteista, joihin olisi voinut puuttua ja muuttaa hoitoja, hän ei ilmoittanut edes vaimon työpaikalle vakavasta sairaudesta. Åuolison äiti teki senkin sitten saatuaan lopulta tietää. Kyseisissä vakavissa tilanteissa olisi voinut kertoa sairastuneen aikaisempaa sairashistoriaa,ja myös suvun sairaushistoriaa, jolla oli merkitystä hoitoja valittaessa. Vaimon äidillä oli suhteita alan yksityislääkäreihin ja hän oli opiskellut lääketiedettä. Toisella paikkakunnalla olisi ollut mahdollisuus uusiin lääkkeisiin, joilla ei ollut haittavaikutuksia, joilla oli juuri kyseisessä tapauksessa suuri merkitys. Tytär itse oli ainakin taudin alkuvaiheessa ihan sekaisin, eikä pystynyt arvioimaan tilannetta realistisesti. Hän halusi halvempia yleisiä hoitoja, jotta perheen rahatilanne pysyisi hyvänä eikä puoliso kärsisi tilanteesta, hän oli virassa ja sai täyttä palkkaa puolet sairasajastaan ja lopun aikaa sairausvakuutuslain mukaisesti 60%. , mutta säästi hoitokustannukissaan. Hän alistui myös peräkkäisiin leikkauksiin, jotta pääsisi nopeasti työhön takaisin vaikka leikkaukset olivat riskitekijöitä. Kukaan lastaan rakastava vanhempi ei ko. tilanteessa lähde selittelemään lapselleen, perimysjärjestystä ja testamentin tekomahdollisuutta tai kyseleen kuinka ne on hoidettu. Äiti sai tyttäreltään tietää, että velkaa heillä ei ollut. Tällä lapsettomalla vaimolla oli vanhemmat jotka molemmat olisivat auttaneet, jos olisivat päässeet auttamaan tai tienneet tilanteet ajoissa. Myös nuori, vaikka eläkkeellä oleva äiti, joka olisi voinut hoitaa kotonaan pahimmat ajat. Kyseinen henkilö oli myös työssä vakavaan sairastumishetkeensä asti. Sairausprosessi kesti vajaan vuoden.
Miettikää pari kertaa lisää ennenkuin syyllistätte vanhempia ahneiksi, tialnteita tietämättä.
Aikuiset ihmiset kun avioituvat pitkän avoliiton jälkeen saattavat toimia ko. tavalla.
Heillä on vaan todistajat läsnä. Ehkä kertomatta jättäminen johtui sukuriidasta perheiden välillä. Jommalla kummalla saattoi olla vaikka rikostausta.Vähän avaruutta katsantoon.
Lesken oikeuksia Suomessa lisättiin, syystä että monen kohdalla omat lapset ajoivat isän tai äidin kodistaan ja vaati jakoa toisen vanhemmista kuoltua. Toinen syy oli, että puolison suku vaati jakoa ja leski joutui "kadulle" pienten tai alaikäisten lasten kanssa. Kyseisissä tapauksisa laki puoltaa paikkaansa, mutta ko. lakia noudatetaan kaikissa tilanteissa. Puoliso on ollut tärkein perijä monissa muissa maissa jo siksi, että äiti on olut kotona ja usein ilman ammattia ja lailla turvataan hänen ja lasten elämä.Esimerkiksi Sakasassa on paljon enemmän kotiäitejä kuin Suomessa.
Tosiasia on että Suomessa jo joka toinen avioliitto päätyy eroon ja vielä avoliitot useimmin. Puolisot eroavat keskimäärin 12 vuoden jälkeen, mutta 1-3 ensimmäistä vuotta ovat pahimmat. Tosiasia myös on , että monet pyrkivät avioon rakkauttakin teeskennellen, kun toisella puolisolla on omaisuutta tai pelkkä hyvä taloudellinen tilannekkin riittää. Näiden kohdalla ei voida puhua todellisuudessa rakkauteen perustuvasta omaisuuden jaosta. Uusi puoliso voi olla 15-20 vuotta nuorempi tai omia lapsiakin nuorempi. On totuuden vastaista puhua myös puolison olevan aina se kaikkein rakkain, kyllä monet rakastavat sisaruksiaan ja vanhempiaankin yhtä paljon, eron partaalla olevat todennäköisesti enemmänkin ja haluaisivat turvata näidenkin elämän äkkikuoleman kohdatessa tai jättää heille rakkaat esineet ym. Ongelma on myös siinä, että moni ei tiedä lain muuttuneen ja olettaa lapsettoman puolison perivän tämän läheisimmät sukulaiset kuten ennen oli, ellei tehdä keskinäistä testamenttia.
Vielä muutama vuosikymmen sitten avioerot olivat harvinaisia ja puolisosta tuli itsestään selvyytenä se lähin omainen, lasten lähdettyä kotoa. Nykytilanne on ihan toinen. Valvottu testamentti kaikkien ilmaisena oikeutena ja itsestään selvyytenä olisi nykyaikaa. Puolisot omistaisivat aina niin liitossa, erossa kuin kuollessa oman omaisuutensa ellei toisin määrättäisi. Vaikea on avioliitossa nykyisin lähteä tekemään testamenttiakaan tai avioehtoa, puolisoiden välit saattaisivat kiristyä tilanteesta tai suhteet muihin sukulaisiin, valvottu testamentti maksaa ja valvomaton tulisi ilmoittaa etukäteen.
Myös verotusta tulisi muuttaa ainakin lapsettomien kohdalla, kun leskeä ei ole tai leski ei peri.
"kyllä monet rakastavat sisaruksiaan ja vanhempiaankin yhtä paljon, eron partaalla olevat todennäköisesti enemmänkin ja haluaisivat turvata näidenkin elämän äkkikuoleman kohdatessa tai jättää heille rakkaat esineet ym. "
Jos oikeasti niin on, niin testamentti on keksitty.
"Ongelma on myös siinä, että moni ei tiedä lain muuttuneen ja olettaa lapsettoman puolison perivän tämän läheisimmät sukulaiset kuten ennen oli, ellei tehdä keskinäistä testamenttia. "
Koskahan tuollainen laki on muka ollut voimassa? 1800-luvulla? Ei koskaan? Kuulostaa ERITTÄIN omituiselta ja epäloogiselta lailta. Tosin edelleen se läheisin sukulainen sekä lain, että yleisimmän käsityksen mukaan, perii...
"Vaikea on avioliitossa nykyisin lähteä tekemään testamenttiakaan"
Ei testamentin teosta tarvitse puolisolle ilmoittaa, jos ei halua.
"Myös verotusta tulisi muuttaa ainakin lapsettomien kohdalla, kun leskeä ei ole tai leski ei peri. "¨
Mitähän tällä tarkoitat? Että vanhempien ei tarvitsi maksaa edes perintöveroa?
>>valvottu testamentti maksaa ja valvomaton tulisi ilmoittaa etukäteen.