Nyt se on todistettu oikein professorin suusta, että me suomalaiset olemme ”virkamieskansaa” eli nynnyjä.
Åbo Akademin professori Alf Rehn kehottaa suomalaisia työntekijöitä kiroilemaan enemmän pomoilleen ja sulkemaan korvansa sisäiseltä insinööriltä.
”Rehnin mielestä suomalaisista on tullut ”virkamieskansa”, joka ei enää ole tarpeeksi nälkäinen voidakseen synnyttää suuria ideoita ja innovaatioita. Yrityksissä tämä näkyy ajattelun pienuutena: työntekijöiden luovuutta kahlitsee niin pelko kasvojen menettämisestä työyhteisössä kuin epäonnistunut johtaminenkin.
- Meillä on yhdensuuntainen management by perkele. Johtajat kiroilevat paljon ja alaspäin - potkivat myöskin vähän - mutta meillä on äärettömän vähän sitä, että ihmiset organisaatioissa oikeasti kiroilevat johtajilleen, kärjistää Rehn.
Rehnin mielestä suomalaisia työntekijöitä vaivaakin liika kiltteys. Työntekijöiden pitäisi uskaltaa avata suunsa ja haastaa esimiehensä silloin, kun he kokevat, että esimies on viemässä yritystä väärille urille.
Viime vuoden lokakuussa Rehn valittiin ainoana suomalaisena 50 maailman johtavan ajattelijan joukkoon. The Thinkers 50 -luettelo on koottu yhteistyössä Forbesin, The Timesin ja McGraw Hillin kanssa.”
Lainaus on Kauppalehdestä.
Nynnyileminen on tahdotonta alistumista. Auktoriteetteja uskotaan sokeasti. Asioiden kyseenalaistaminen on täysin vierasta suomalaisille, vaikka monia asioita pitäisi nimenomaan kyseenalaistaa ja vaatia perusteluja.
Me tyydymme puolitotuuksiin ja väittämiin, kuten varsin yleiseen väittämään, että jokin asia on hyvä. Kuinka hyvä, voidaan kysyä? Miten se on mitattu?
Pieniä merkkejä suomalaisten jämäköitymisestä on näkyvissä mm. siinä, että niin moni ilmoittaa kannattavansa Persuja seuraavissa vaaleissa. Jos galluplukemat myös toteutuvat vaaleissa, niin silloin voidaan sanoa, että suomalaiset eivät enää olekaan nynnyjä.
Kyllä kansa tietää paremmin, kuin harvalukuinen poliittinen ja taloudellinen eliitti.
Päätöksenteko on tuotava pois kabinettien hämärästä kaiken kansan arvioitavaksi.
Kun suomalaiset heittävät ”kiltteytensä” hiiteen ja ryhtyvät avaamaan suunsa, niin silloin saadaan paljon uusia ideoita ja kansakunnalla menee entistä paremmin.
Åbo Akademin professori Alf Rehn kehottaa suomalaisia työntekijöitä kiroilemaan enemmän pomoilleen ja sulkemaan korvansa sisäiseltä insinööriltä.
”Rehnin mielestä suomalaisista on tullut ”virkamieskansa”, joka ei enää ole tarpeeksi nälkäinen voidakseen synnyttää suuria ideoita ja innovaatioita. Yrityksissä tämä näkyy ajattelun pienuutena: työntekijöiden luovuutta kahlitsee niin pelko kasvojen menettämisestä työyhteisössä kuin epäonnistunut johtaminenkin.
- Meillä on yhdensuuntainen management by perkele. Johtajat kiroilevat paljon ja alaspäin - potkivat myöskin vähän - mutta meillä on äärettömän vähän sitä, että ihmiset organisaatioissa oikeasti kiroilevat johtajilleen, kärjistää Rehn.
Rehnin mielestä suomalaisia työntekijöitä vaivaakin liika kiltteys. Työntekijöiden pitäisi uskaltaa avata suunsa ja haastaa esimiehensä silloin, kun he kokevat, että esimies on viemässä yritystä väärille urille.
Viime vuoden lokakuussa Rehn valittiin ainoana suomalaisena 50 maailman johtavan ajattelijan joukkoon. The Thinkers 50 -luettelo on koottu yhteistyössä Forbesin, The Timesin ja McGraw Hillin kanssa.”
Lainaus on Kauppalehdestä.
Nynnyileminen on tahdotonta alistumista. Auktoriteetteja uskotaan sokeasti. Asioiden kyseenalaistaminen on täysin vierasta suomalaisille, vaikka monia asioita pitäisi nimenomaan kyseenalaistaa ja vaatia perusteluja.
Me tyydymme puolitotuuksiin ja väittämiin, kuten varsin yleiseen väittämään, että jokin asia on hyvä. Kuinka hyvä, voidaan kysyä? Miten se on mitattu?
Pieniä merkkejä suomalaisten jämäköitymisestä on näkyvissä mm. siinä, että niin moni ilmoittaa kannattavansa Persuja seuraavissa vaaleissa. Jos galluplukemat myös toteutuvat vaaleissa, niin silloin voidaan sanoa, että suomalaiset eivät enää olekaan nynnyjä.
Kyllä kansa tietää paremmin, kuin harvalukuinen poliittinen ja taloudellinen eliitti.
Päätöksenteko on tuotava pois kabinettien hämärästä kaiken kansan arvioitavaksi.
Kun suomalaiset heittävät ”kiltteytensä” hiiteen ja ryhtyvät avaamaan suunsa, niin silloin saadaan paljon uusia ideoita ja kansakunnalla menee entistä paremmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jämäkämpiä saisimme olla omia etuja puolustaessamme, mutta näinä työttömyyden aikoina ei paljon pomoille arvaa kiroilla. Kokouksissa istutaan tuppisuuna, nurkantakana sitten jupistaan. Ranskalaiset nousevat herkästi barrikadeille, ja meilläkin homoväki on lähtenyt kuuluvasti ja näkyvästi esiin. Mahtaako tuollaisesta uhoilusta olla apua innovaatioiden kehittämisessä, eivätköhän ne ole paremminkin pitkäjänteisen sitkeän kehittelyn ja tutkimuksen tuloksia. Tietysti voi tulla heureka-väläys, mutta siitä on pitkä matka idean markkinoille saaamiseksi.
Ihmisillä on ns. mukavuusalueet, joiden sisällä on tuttua, turvallista ja mukavaa olla möllöttää. Vaatii rohkeutta tempaista itsensä sovinnaisuuden ulkopuolelle. Innovaatio vaatii joskus paitsi ajan, myös taloudellista uhraamista. Kiltin tytön, toisten puolesta uhrautujan , syndrooma on meidän ikäpolven tytöille tuttu, mutta onhan meillä muunkinlaisia esimerkkejä : Lenita, Aira Samulin, Armi Ratia, Kirsti Paakkanen, Satu Tiivola... Eivät nämä naiset ole nynnyilleet eivätkä nöyristelleet, nyrkkiä on varmaan pöytään lyöty, liekö kiroiltu.
Kuivauskaappi on hyvä suomalainen aikansa innovaatio, mikä helpotus naisille. Vielä astianpesukoneiden aikaan sille on käyttöä. Ulkomaiset kanssasisaret kuivailivat astioitaam elokuvissakin pitkään.Säynäjäkankaan sykemittari on näitä keksintöjä, joille oli tilaus. Terveysbisnes on yhä laajeneva, apuvälineitä tarvitaan. Ympäristöteknologiassakaan ei auta jäädä jälkijunaan. Kaikenlaista saastuttamatonta energiaa pitäisi kehitellä.
Jos villasukkia ei olisi keksitty, minä keksisin ne.
kiini millä lailla se kussakin ilmenee. Yleensä olen kokenut nopeat oivallukset hyviksi, toteuttaminen vaatii taas pitkäjännittyneisyyttä. Oivallukset saattavat tapahtua unessakin, jolloin on hyvä kirjata jonkinlainen
"kaavio" siitä, ennen haihtumista. Tuo kilttelys on sama kuin kärsivällisyys, kostautuu kyllä liiaksi venytettynä, jolloin purkaus saattaa olla rajumpi suhteessa viimeiseen pisaraan.
Tuohon kasvojensa menettämiseen, sitä en ole ikinä pelännyt, sen jälkeen kun oivalsin, etteivät kasvoni totuuden rinnalla/oikeudenmukaisuuden-- merkitse paljoakaan.
Muistan tullessani palstalle, vielä tottumattomana kiusantekoon, lopulta pinnani palaessa lähetin ärsyttäjät
" Hevon perseeseen" Sekös sitten monistettiin monessa ketjussa, enkä ole sen jälkeenkään tarvinnut kasvottomana esiintyä!
Se kiltteydestä, tempperamenttikysymyshän sekin on, mutta arvostan suoraa puhetta toisissakin, mukavuudenhalusta on joskus kysymys, kun ei oteta kantaa asioihin.
Silti arvostan hyvää käyttäytymistä, jos se ei mene mielistelyksi, niin johtoportaan kanssa keskustellessa, kuin oman aviosiippansakin kanssa. Radikaaliksi minua kutsui arvostettu pomoni viimeisessä työpisteessäni, ja viimeiset sanansa minulle olivat ennen kuolemaansa: Lippu korkealle-----Niin pidetäänkinD