läpi taivaiden käynnyt Jumalan poika. Joka rakastaa meitä kaikkia niin valtavasti, että antoi oman hengensä
meitän kurjien ihmisten puolesta. Hän antaa sinulle rauhan ja levon. Hänellä on valta siihen. Anna elämäsi hänen käsiin, niin et koskaan tule katumaan. Hän vie sinut armossaan Isän luokse, taivaaseen. Missä ei ole kyyneltä, eikä tuskaa enää.
meitän kurjien ihmisten puolesta. Hän antaa sinulle rauhan ja levon. Hänellä on valta siihen. Anna elämäsi hänen käsiin, niin et koskaan tule katumaan. Hän vie sinut armossaan Isän luokse, taivaaseen. Missä ei ole kyyneltä, eikä tuskaa enää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jeesus oli juoppo narkkari. Muutti veden viiniksi ja hengaili poikaporukoissa ryyppäillen,näki näkyjä-pikku-ukkoja,ties vaikka veti valkeaa sieraimeen,pyöri kylillä nakkikädessä ja kylän ukot naulasi lopuksi härön puuhun.
Siinä sulle raamattu lyhennettynä.
mutta Jeesus rakastaa kuitenkin sinua.
Ihminen luotiin kuudennen (luomis-)päivän lopulla. Kun Jumala oli saattanut luomistyönsä päätökseen alkoi seitsemäs päivä, SBT Shabat (1Ms 2:1-3). Vuorokausi Raamatun mukaan vaihtuu auringon laskiessa. TWRH Toora (suom. laki, dogmi; oppi, opetus; lakikirja; teoria, systeemi; 5 Mooseksen kirjaa) alkaa luomiskertomuksella ja siinä sanotaan: "Tuli ilta ja tuli aamu... päivä" (1Ms 1:5). Vuorokausi alkaa siis illalla jota seuraa yö ja aamulla alkaa päivä. Yö on jaettu yövartioihin. Vanhimpina aikoina juutalaiset jakoivat yön kolmeen vartioon, mutta Jeshuan aikana käytettiin roomalaisten tapaan neljää yövartiota. Niitä kutsuttiin seuraavasti: 1. ilta; 2. keskiyö; 3. päivänsarastus ja 4. aamu. Gideonin aikana oli käytössä kolme yövartiota, koska puhutaan 'keskimmäisestä yövartiosta' (Tuom 7:19). Valoisa aika on jaettu kahteentoista jaksoon, joista Raamattu käyttää sanaa SaH hetki, tunti (Mt 20:3,5; 25:13; 27:45; Mk 15:25; Jh 1:39; 4:6,52; 11:9; Apt 2:15; 5:7; Ilm 8:1), eli "hetken" pituus vaihtelee eri vuodenaikoina. Ainoastaan kevätpäivän- ja syyspäiväntasauksen aikaan "hetken" pituus on 60 minuuttia.
Päivän hetket:
1. hetki = "A = klo 07 aamulla paavillisessa järjestelmässä; 2. hetki = "B = klo 08; 3. hetki = "G = klo 09; 4. hetki = "D = klo 10; 5. hetki = "H = klo 11; 6. hetki = "W = klo 12; 7. hetki = "Z = klo 13; 8. hetki = "h = klo 14; 9. hetki = "t = klo 15; 10. hetki = "Y = klo 16; 11. hetki = A"Y = klo 17 ja 12. hetki = B"Y = klo 18 illalla paavillisessa järjestelmässä
Yön hetket:
1. hetki = "A = klo 19 illalla paavillisessa järjestelmässä; 2. hetki = "B = klo 20; 3. hetki = "G = klo 21; 4. hetki = "D = klo 22; 5. hetki = "H = klo 23; 6. hetki = "W = klo 24; 7. hetki = "Z = klo 01; 8. hetki = "h = klo 02; 9. hetki = "t = klo 03; 10. hetki = "Y = klo 04; 11. hetki = A"Y = klo 05 ja 12. hetki = B"Y = klo 06 aamulla paavillisessa järjestelmässä
Vanhemman tavan mukaisesta yön kolmesta yövartiosta ensimmäinen ajoittui päivän 12:nnesta hetkestä (klo 18:sta paavillisessa järjestelmässä) yön 4:nteen hetkeen (klo 22:een), toinen 4:nnestä 8:nteen hetkeen (klo 02:een) ja kolmas 8:nnesta 12:nteen hetkeen (klo 06:een).
Uudemman tavan mukaisesta yön neljästä yövartiosta ensimmäinen ajoittui päivän 12:nnesta hetkestä (klo 18:sta paavillisessa järjestelmässä) yön 3:nteen hetkeen (klo 21:een), toinen 3:nnesta 6:nteen hetkeen (klo 12:een), kolmas 6:nnesta 9:nteen hetkeen (klo 03:een) ja neljäs 9:nnestä 12:nteen hetkeen (klo 06:een).
Ns. 11. hetki on päivällä klo 17 ja yöllä klo 5, eikä lähestyttäessä puolta yötä, kuten paavillisessa järjestelmässä. Kyseessä on kolmannen yövartion viimeisen neljänneksen alku vanhemman tavan mukaan tai neljännen yövartion viimeisen kolmanneksen alku uudemman tavan mukaan.
Illan viileydessä tapahtui syntiinlankeemus (3:8). Ennenkuin toinen yövartio oli loppuun kulunut Aadam ja Eeva kuolivat, kuten Jumala oli heitä varoittanut: "sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (2:17). Aadamin koko elinaika oli 930 vuotta (1Ms 5:5). Puolenyön aikaan Jumala otti pois Hanokin (kreik. Eenok, Jd 14), joka oli vaeltanut Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta. Hänen koko elinaikansa oli 365 vuotta (1Ms 5: 22-24). Gematriassa luku 300 on sanojen RWh ALHYm Jumalan Henki lukuarvo ja 365 on sanan KRYstWs Kristus lukuarvo (Jh 1:41). Viimeisen yövartion alkamisen vaiheilla syntyi Nooa ja aamuhämärässä vuonna 1656 alkoi vedenpaisumus.
Aamulla 352 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen vuonna 2008 eli 1998 eKr. syntyi Abram jonka kanssa Jumala teki liiton ja siinä yhteydessä antoi hänelle uuden nimen, Aabraham, Isänsä Terah kuoli 205 vuotiaana vuonna 2083 eli 1923 eKr.. Aabrahamille syntyi Iisak ja Iisakille syntyi Jaakob. Hänen kahdestatoista pojastaan tuli heprealaisten sukukuntien kantaisät. He päätyivät Egyptiin, jossa heidät orjuutettiin. Kaikkiaan he olivat Egyptissä 430 vuotta. Aamulla noin kolmannella hetkellä syntyi Mooses, mies, jonka Jumala nosti heprealaisten johtajaksi ja hän johdatti heidät ulos Egyptistä viedäkseen heidät maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Lähtö tapahtui noin vuonna 2557 eli 1448 eKr. Kansan napinoinnin tähden perille pääsi ainoastaan kaksi alkuperäistä lähtijää eli Joosua Nuunin poika ja Kaaleb Jefunnen poika ja heidän lisäkseen erämaassa syntynyt sukupolvi. Jeriko hävitettiin noin vuonna 2600 eli 1400 eKr.
Puolen päivän aikaan syntyi Daavid joka tuli kuninkaaksi Saulin jälkeen. Temppelin rakennus aloitettin 480. vuotena Egyptistä lähdön jälkeen eli Salomon neljäntenä hallitusvuotena noin vuonna 3037 eli 968 eKr. (1Kn 6:1). Aika Egyptistä lähdöstä Salomon Temppelin rakentamisen aloittamiseen voidaan jakaa 12 jaksoon, joista kukin on 40-vuoden pituinen (12 x 40). Erämaavaellus käsitti ensimmäisen jakson (2Ms 16:35). Tuomarien aikana nähdään tällaisia 40-vuoden jaksoja (Tuom 3:11,30; 5;31; 8:28; 13:1). Eelin pappeusaika oli myös 40-vuotta (1Sm 4:18), samoin myös kuningas Saulin hallitusaika joka alkoi vuodesta 2953 eli 1052 eKr., kuten myös kuningas Daavidin hallitusaika, jonka alku oli vuonna 2993 eli 1012 eKr, jolloin hänestä tuli Jehudan (Juuda) kuningas. Seitsemän vuotta myöhemmin (3000 eli 1005 eKr.) hänestä tuli koko Israelin kuningas (1Kn 2:11) ja Jerusalemista tuli Israelin pääkaupunki.
Seitsemännen hetken vaiheilla Salomon seuraajan Rehabeamin aikana noin vuonna 3073 eli 932 eKr. kymmenen sukukuntaa teki kapinan ja muodosti Pohjois-Israelin valtakunnaksi, joka tunnettiin nimellä Israel tai kymmenen sukukunnan valtakunta. Eteläistä Israelia kutsuttiin Juudaksi tai kahden sukukunnan valtioksi. Siihen kuului lähinnä Juuda, osa Benjaminia ja ne leeviläiset, jotka halusivat pysyä uskollisina Jerusalemin jumalanpalvelukselle (1Kn 12:17). Noin kahdensadan vuoden aikana Israelissa oli 19 kuningasta. Näiden joukossa ei ollut ketään Israelin Jumalaa pelkäävää. Pohjoisen valtakunnan historialle oli tunnusomaista karkea luopuminen Herrasta Mooseksen kautta säädetystä jumalanpalveluksesta. Valtakuntien jälleenyhtymisen estämiseksi Jerobeam pystytti pyhäkön Beeteliin, rakensi uhrikukkuloita sekä alttareita ja "teki papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä" (1Kn 12:31). Hän teetti myös kaksi kultaista vasikkaa, toisen Beeteliin ja toisen Daaniin ja käski kansan palvella niitä (12:26-33). Pakanallinen epäjumalanpalvelus vakiintui valtion uskonnoksi (16:29-34). Ahabin foinikialaisen vaimon, Iisebelin, kautta tuli maahan Baalin ja Astarten palvonta ja Samariaan rakennettiin epäjumalantemppeli. Tänä luopumuksen aikana esiintyi kuitenkin voimakkaita profeettoja, ennenkaikkea Elia ja Elisa, lisäksi Aamos, Hoosea, Joona ja Obadja. Juudan valtakuntaa hallitsi Daavidin kuningashuone - 19 kuningasta ja yksi kuningatar - jakaantumisesta valtakunnan häviöön asti. Monet Juudan kuninkaat pelkäsivät Jumalaa ja olivat uskollisia Hänelle. Kuitenkin noin puolet eteläisen valtakunnan kuninkaista oli jumalattomia ja luopioita. Juudassa vaikuttivat monet huomattavat profeetat: tärkeimpiä olivat Jesaja ja Jeremia, sitten Miika, Jooel, Sefanja, Naahum ja Habakuk.
Vuonna 3283 eli 722 eKr. täyttyi Israelin synnin mitta. Israelin pääkaupunki vallattiin, kuningas Hoosea syöstiin valtaistuimelta ja kansa vietiin Assuriin (2Kn 17. luku). Maahan tuli vieraita kansallisuuksia Baabelista ja muualta. Näillä siirtolaisilla oli oma uskontonsa ja omat jumansa. Enää eteläinen valtakunta edusti Jumalan valittua kansaa. Mutta myös eteläinen valtakunta petti liiton ja kulki sen vuoksi loppuaan kohti. Vuonna 3405 eli 600 eKr. Juuda joutui verovelvolliseksi Baabelille. Vuonna 3408 eli 597 eKr. Baabelin kuningas Nebukhadretsar (Nebukadnessar) valloitti Jerusalemin ja osa kansaa vietiin Baabeliin. Vuonna 3417 eli 588 hän uudelleen piiritti Jerusalemia. Vuonna 3419 eli 586 eKr. Jerusalem valloitettiin ja Shlomon rakentama Temppeli hävitettiin 382 vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen ja suurin osa kansasta vietiin Baabeliin. Juudan valtakunta säilyi 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta. Gematriassa luku 136 on YsWs Jeesus -nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja nimen YRWSLm Jerusalem kirjainten summa on 586 (Raam. heprea; nykyhepr. summa on 596). Kolmas, viimeinen erä pakkosiirtolaisia vietiin vuonna 3423 eli 582 eKr. Juutalaiset eivät Baabelissa olleet varsinaisesti vankeina, vaan heistä tuli lähinnä siirtolaisia. Heillä oli uskonnonvapaus ja hyvät taloudelliset olosuhteet. Lupauksen maan menettäminen koski kansaan (Ps 137) ja profeettojen, Hesekielin ja Danielin johdolla siitä kasvoi uusi, puhdistettu Jumalan kansa.
Yhdeksännen hetken vaiheilla täyttyi 70-vuotinen pakkosiirtolaisuusaika. Esran, Serajan pojan aikana kunnostettiin Temppeli. Vuonna 3466 eli 539 eKr. Persian kuningas Koores valloitti Baabelin ja hän antoi juutalaisille luvan palata kotimaahan. Vuonna 3467 eli 538 Serubbaabel Sealtielin poika johti n. 50000 juutalaista takaisin Jerusalemiin ja seuraavana vuonna Temppelin perustus laskettiin (Esr 3:1ss.). Työ kuitenkin keskeytyi ja sitä jatkettiin vuonna 3485 eli 520 eKr. ja Temppeli vihittiin vuonna 3489 eli 516 eKr. Esteristä tuli kuningatar vuonna 3525 eli 480 eKr. ja vuonna 3532 eli 473 eKr. juutalaiset pelastuivat hänen ansiostaan. Silloin säädettiin Puurim-juhla. Vuonna 3547 eli 458 eKr. Esra, Serajan poika tuli Jerusalemiin mukanaan noin 2000 juutalaista. Myöhemmin Nehemian, Hakaljan pojan johdolla korjattiin kaupungin muurit ja portit alkaen vuodesta 3560 eli 445 eKr., vuonna 3572 eli 433 hän palasi Persiaan, mutta tuli toisen kerran Jerusalemiin jo seuraavana vuonna. Israel oli noin kaksisataa vuotta persialainen maakunta. Kreikkalaisten vallan alla Luvattu maa oli (3673 eli 332 eKr. - 3685 eli 320 eKr.) ja silloin juutalaisilla oli monia etuoikeuksia. Senjälkeen maata hallitsivat egyptiläiset (3685 eli 320 eKr. - 3807 eli 198 eKr.) ja maassa vallitsi rauha. Syyrian vallan aikana (3807 eli 198 eKr. - 3840 eli 165 eKr.) Israelin oli maksettava veroa Syyrialle. Vuonna 3838 eli 167 eKr. Antiokhos IV Epifanes lakkautti temppeliuhrit. Silloin Mattatias aloitti makkabilaisten vapaustaistelun ja vuonna 3840 eli 165 eKr. Temppeli vihittiin uudelleen. Makkabilaiset (hasmonien hallitsijasuku) olivat vallassa siitä alkaen aina vuoteen 3942 eli 63 eKr., silloin Rooman valta alkoi Luvatussa maassa ja Pompeius valloitti Jerusalemin. Vuonna 3986 eli 19 eKr. Herodes aloitti Jerusalemin temppelin laajentamisen. Hän oli Juudean maaherrana vuodesta 3964 eli 41 eKr. ja kuninkaana vuodesta 3968 eli 37 eKr. vuoteen 4001 eli 4 eKr.
Sapatinpäivä oli päättynyt. Noin vuonna 3999 syntyi YSWa Jeshua. Juutalaiset odottivat, että MSYh Messias (kreik. Kristus), vapauttaisi heidät valloittajan ikeestä, mutta Jeshua julisti Taivasten Valtakunnan tuloa. Hän ei ollut odotettu poliittinen Messias vaan ilmoitti, että Taivasten Valtakunta on jo sisäisesti niissä, jotka uskovat Häneen. Suuri joukko kansasta uskoi Häneen, mutta uskonnolliset johtajat eivät tahtoneet ottaa Häntä vastaan vaan luovuttivat Hänet roomalaisille teloitettavaksi. Teloitus tapahtui juuri ennen Pääsiäisjuhlaa, aikana, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava. Oltuaan kolme päivää haudassa Hän nousi ylös kuten oli ennustanutkin (Mt 12:40; Mk 8:31; 9:31; 10:34; Jh 2:19-21). Viidenkymmenen päivä kuluttua Viikkojuhlan eli Helluntain aikana vuodatettiin Pyhä Henki Häneen uskovien päälle (Apt 2:1ss.) ja seurakunta syntyi. Noin neljänkymmenen vuoden ajan Israelille tarjottiin pelastusta ja monet juutalaiset tulivatkin uskoon. Kansana Israel kuitenkin torjui uskon Jeshuaan ja turvautui omavanhurskauteen. Vuonna 70 Jerusalem sekä Temppeli hävitettiin ja kansa vietiin pois Luvatusta maasta ja hajoitettiin kaikkeen maailmaan. Jeshuan profetiat täyttyivät (Mt 21:43; Lk 21:20-24). Israel ei kuitenkaan ole lopullisesti hylätty, vaan siitä on jäävä jäljelle Jumalan valitsema jäännös (Rm 11:1-5). Jumalan seurakunta on "juutalaisten ja kreikkalaisten" eli pakanoiden Jeshuaan uskovien muodostama yhteys, uusi Israel (Ef 2:14-19; 1Pt 2:9,10). Mutta vanhan Jumalan kansan hylkääminen on väliaikaista. Tulee päivä jolloin "kaikki Israel on pelastuva" (Rm 11:26; Mt 23:39; Apt 3:19-21).
Ensimmäinen yövartio oli alkanut. Viikon ensimmäisen päivän 'illan viileydessä' (1Ms 3:8) seurakuntaan hiipi luopumus (Rm 16:17,18; 1Kr 5:6; Gl 5:6-10; 1Tm 1:3; 4:1ss.; 6:3ss.; 2Tm 4:3,4; Tiit 1:10,11; 3:9-11; Hbr 13:9; 2 Pt 2:1ss.; 2Jh 9ss.; Ilm 2:14ss.). Harhaopit saivat yhä enemmän sijaa ja ennen ensimmäisen yövartion loppua seurakunta oli jo vajonnut syvään luopumukseen. Apostoli Paavalin opetus "Jumalan Israelista" (Gl 6:16) vietiin niin pitkälle, että erottauduttiin kaikista juutalaisuuteen viittaavista tavoista. Pääsiäisjuhla oli muutettu Jumalan asettamasta ensimmäisen kuukauden (aviv myöh. nisan) 14. päivästä (3Ms 23:5; Hes 45:21) kevätpäiväntasauksen jälkeistä ensimmäistä täysikuuta seuraavaan sunnuntaihin (Nikaian kirkolliskokous v. 325). Alkuseurakunta vietti Pääsiäisjuhlan alkaessa Raamatullisen kalenterin mukaan Jeshuan kuoleman muistoa, niinkuin Hän itse oli käskenyt (Lk 22:14-20), mutta luopumuksen saatua sijaa ylösnousemuksen juhlapäivä sijoitettiin sunnuntaiksi ja Jeshuan kuoleman muistopäivä sitä edeltäväksi perjantaiksi. Toisen vuosisadan lopulla tapa pääsi lopullisesti vallitsevaksi. Noin vuonna 4326-7 eli 321 jKr. Rooman keisari Konstantinus Suuri teki sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, valtakunnallisen lepopäivän ja kaksi vuotta myöhemmin se tuli myös Rooman kirkon lepopäiväksi. 4. käsky kuitenkin kehoittaa: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, Sapatti; silloin älä mitään askareita toimita..." (2Ms 20:8-11). Jeshua sanoo 'vuorisaarnassa', ettei Hän ole tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään. Hän sanoi, ettei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ei edes YWD jod-kirjain, joka on hepr. aakkosten pienin kirjain, vain pieni piirto = Y), ennenkuin kaikki on tapahtunut (Mt 5:17ss.). 440-luvulla (4445 - 55 ihmisen luomisesta) Rooman kirkon johtoon tuli ensimmäinen paavi. Roomalaiskatolinen kirkko oli muodostunut. Se tukahdutti kaiken Raamatullisen uskon ja tappoi kerettiläisinä kaikki, jotka pitäytyivät Jumalan Sanaan. Toinen yövartio kului sen hallinnassa, (aikaisemman tavan mukaan) tai toinen ja kolmas (myöhäisemmän tavan mukaan). Oli tullut valhemessiaan eli antikristuksen hallitsema yö, jolloin kukaan ei voinut työtä tehdä (Jh 9:4).
Kukonlaulun aikaan, viimeisen yövartion alkupuolella aamun ensimmäiset merkit olivat havaittavissa. Jumalan kansa alkoi eroamaan roomalaiskatolisen kirkon vallasta. Yhä useammat epäraamatulliset opit hylättiin. Lähetysseuroja syntyi jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja evankeliumia julistettiin aktiivisesti. Jumalan avattua uskovien ymmärrystä, he valitettavasti kuitenkin uusien opinnäkemysten ympärille rakensivat kirkkokuntia ja näin Jumalan lahjat ihmisten lahkomielisyyden (Gl 5:20) tähden rajattiin pienien ryhmien haltuun, eikä koko Jumalan kansalle kuten Hänen tahtonsa olisi ollut. Nyt nämä kirkkokunnat ovat palaamassa suuren Baabelin, maan porttojen ja kauhistusten äidin, roomalaiskatolisen kirkon helmaan (Ilm 17:5). Niistä Jumala nyt kutsuu ulos kansaansa: "Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksiansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa" (Ilm 18:4,5).
Yleisesti Tuhatvuotista Valtakuntaa kutsutaan seitsemänneksi päiväksi, Sapatiksi. Laskelma on kuitenkin virheellinen, koska siitä puuttuu yksi päivä: Sapatti, jolloin Jumala lepäsi (1Ms 2:2,3). Se perustuu kylläkin oikein siihen, että Pietari sanoo: "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä" (2Pt 3:8). Aikojen merkit vahvistavat selvästi, että nyt maan päällä elää viimeinen sukupolvi ennen Jeshuan paluuta. Jos laskemme, kuten Pietari antaa ymmärtää, huomaamme että Tuhatvuotinen Valtakunta ei ole Sapatti. Alla oleva taulukko osoittaa, että Tuhatvuotisen Valtakunnan aika on YWm HSSY kuudes päivä, Sapatin valmistuspäivä. Tuhatvuotisessa Valtakunnassa tehdään vielä työtä. Myös ylöstemmatut työskentelevät, sillä "he tulevat olemaan Jumalan ja Messiaan pappeja ja hallitsevat Hänen kanssaan ne tuhannen vuotta" (Ilm 20:4-6), mutta sen jälkeen alkaa Sapatti (Ilm 20:4-6; 21:1ss.; Hbr 4:9). Kuudentena päivänä toteutuu apostoli Paavalin profetaallinen sana: "Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: 'Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'" (Rm 11:25-27).
1Ms 1:31:n jakeen loppuosaan ja 2:1:een jakeeseen ja 2. jakeen alkuosaan on "kätketty" viesti, jonka löydämme lukemalla joka seitsemännen kirjaimen.
"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.". Kirjaimista muodostuu sanat: YSRAL MMS jotka suomeksi tarkoittavat: Israel on todellisuutta, Israel on konkreettinen. Voimme esittää sen myös taulukkona:
Kuusi luomispäivää (kukin 1000 v.):
1. vrk viikon 1. päivä: valkeus eli päivä, pimeys eli yö (1Ms 1:3-5)
2. vrk viikon 2. päivä: taivaanvahvuus, vedet (1:6-8)
3. vrk viikon 3. päivä: maa, meri, ruohot, puut (1:9-13)
4. vrk viikon 4. päivä: aurinko, kuu, tähdet (1:14-19)
5. vrk viikon 5. päivä: kalat ja linnut (1:20-23)
6. vrk viikon 6. päivä: eläimet ja ihminen (1:24-31)
Ihmisen luomisesta:
1. vrk SHABAT vv. 0 - 1000 Aadam - Hanok;
2. vrk viikon 1. päivä vv. 1001 - 2000 Hanokista - Aabrahamiin;
3. vrk viikon 2. päivä vv. 2001 - 3000 Aabrahamista - Daavidiin;
4. vrk viikon 3. päivä vv. 3001 - 4000 Daavidista Jeshuan syntymään;
5. vrk viikon 4. päivä vv. 4001 - 5000 päättyi keskellä pimeyttä valhemessiaan hallinnassa;
6. vrk viikon 5. päivä vv. 5001 - 6000 päättyy Jeshuan paluuseen;
7. vrk viikon 6. päivä vv. 6001 - 7000 Tuhatvuotinen Valtakunta;
8. vrk SHABAT v:sta 7001 IANKAIKKISUUS
Jos vertaamme ylläolevaa edelliseen esitykseen, joka sisälsi ajan kuudennen päivän illasta ensimmäisen päivän aamuun, huomaamme, että illalla, keskiyöllä, aamulla ja keskipäivällä esiintyvät nimet, jotka ovat keskeisiä Raamatussa.
1. Sapatin alkaessa illalla Aadam;
2. keskiyöllä Hanok;
3. Sapatin aamuna Aabraham;
4. keskipäivällä Daavid;
5. Sapatin päättyessä Jeshua;
6. Viikon ensimmäisenä päivänä yöllä valhemessias (antikristus);
7. Viikon ensimmäisenä päivänä aamulla Jeshua.
Lukija voi ajatella, että miten kaksi erilaista esitystapaa voivat olla kumpikin oikeita. Mutta monet muutkin asiat Raamatussa esitetään toisistaan poikkeavilla kuvilla. Esimerkiksi seurakuntaa kutsutaan morsiameksi (Jh 3:29), vaimoksi (Ilm 21:9), kaupungiksi (Ilm 21:2), temppeliksi (1Kr 3:16s.; 6:19; Ef 2:21 sekä 2 Ts 2:4 joka voidaan tulkita myös kirjaimellisesti), huoneeksi (1Tm 3:15; Hbr 3:6; 1Pt 2:5; 4:17), viljelysmaaksi ja rakennukseksi (1Kr 3:9), lammastarhaksi (Jh 10:1), sekä laumaksi (Lk 12:32; Jh 10:16; Apt 20:28; 1Pt 5:2s) jne. Ensimmäinen esitystapa on alunperin juutalainen käsitys ja se tavataan kristikunnassa jo Irenaeuksen opetuksessa (147 - 202), mutta kuitenkin virheellisenä. Toinen esitystapa juontuu Jeshuan ilmoittamista yövartioista, ja tämän kirjoittaja ei epäile sen oikeellisuutta
Tärkeintä meille ei ole kuitenkaan ratkaista, mikä laskutapa on oikea, vaan huomata mikä aika nyt on. Molemmat laskutavat ilmoittavat meille, että tämä aikakausi on loppumassa ja Jeshua tulee pian. Viimeinen sukupolvi ennen Jeshuan paluuta on nyt maan päällä! Olemme jo kolmannen yövartion viimeisellä neljäksennellä tai neljännen viimeisellä kolmanneksella. Virallisessa juutalaisessa kalenterissa on todennäköisesti 242 vuoden virhe eli vuoden 5760 sijasta elämmekin jo vuotta 6002 vuonna 2000 kristillisen ajanlaskun mukaan. (Lähde: E.W.Faulstich, Chronology History Research Institute, Iowa, USA / Risto Santala / Matti Päivänsalo: Taistelu Raamatusta, sivu 34, kust. Ev. lut. Herätysseura ry, 1993). Sen mukaisesti vuonna 1998 täyttyi kuudes vuosituhat eli silloin alkoi vuosi 6000. Se olisi Hoosean kolmannen päivän alku. Hän on ennustanut: "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan (Hoos 6:1-3)".
Tiedämme, että myös kristillinen kalenteri on virheellinen. Ensinnäkään siinä ei ole vuotta nolla (0) ollenkaan. Laskelmat tehnyt munkki myös ajoitti Jeshuan syntymän myöhemmäksi, kuin se todella oli tapahtunut. Syntymän tarkasta ajankohdasta on useampia toisistaan poikkeavia tulkintoja. On mm. päätelty, että oikea ajankohta olisi vuonna 2 eKr., erään tulkinnan mukaan syntymä olisi tapahtunut jo vuonna 12 eKr. Yleisin ja tarkimmin perusteltu tulkinta vahvistaa syntymän tapahtuneen kuitenkin noin 7-4 eKr. Jos Jeshuan syntymä on tapahtunut silloin, niin oikea vuosiluku kristillisen kalenterin mukaan olisi pitänyt kirjoittaa alkavaksi numerolla kaksi (2) jo vuonna 1998.
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole ilmoittaa milloin Jeshua palaa tai milloin alkaa ahdistuksen- tai vihanaika. Tarkoitus on havahduttaa uskovat näkemään, että AIKAA ON VÄHÄN! Tuhatvuotinen Valtakunta, Sapatin valmistuspäivä, viikon kuudes päivä alkaa hyvin pian!
"Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan" (Mt 25:6),
"Maran ata, Herramme tulee!" (1Kr 16:22),
"Amen, tule, Herra Jeshua!" (Ilm 22:20).
Joo,näin on. Mutta entäs kun menin kirkkoon ja ilosesti kerroin olevani uskomassa...tuli "uskonveli" ; puotti maan pinnalle, hänen mielestään en ollu täyvvellinen...ilo meni pois...Kerroin miten oon saanu ihmeellisiä rukousvastauksia...epäluulon siemen kylvettiin, rouvansa sano, jotta "kai se joillekkin voi noin ihmeellisellä tavalla Jumala puhua...". Tämä hurskas pariskunta siis mitätöi kokemukseni. Siitä huolimatta, pyyvän esirukousta itseni ja perheeni puolesta. Kiitos kauniista sanoista ja pyyvän anteeksi, jos purkaukseni on loukkaukseksi.
Ystävä hyvä,- ÄLÄ OTA HEIDÄ VAKAVASTI. He ovat itse laittomuuten tekijöitä. Ja ovat itse tuomineet itsensä. Älä ajattele toisia ihmisiä, ja älä seraa heitä. Jos noin teet olet äkkiä harhateillä. Vaan tutki mitä sinun oma sydän sanoo. Ja kuuntele vain
Herraa. Herra siunaa sinua tosi väkevästi. ( katso nyt on hyvin paha aika, saatanalla on vain muutama sekuntti aikaa Jumalan kellossa, ja saatana tietää sen , saatanalla on tosi kiire. Katso vain ja kuuntele, niin huomaat sen ) Herra olkoon kansasi.
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
kiitän sinua "oikea uskon veli" lohuttavista sanoista. Näin uskon tiellä alkuusa kompastellessa sitä on niin aralla mielellä ja halu olis toimia oikein. Ja mieli on arka, jottei kettään loukkais.
Siunatuin terveisin yks "musta lammas"
On vain yksi joka on oikia veli, Jeesus Kristus, meidän Herramme ja kuningas yli kaiken.
Uskovaisille voi syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä ja ne menee vaikka tuleen,kun joku vaan
saarnaa niille kaksituhattavuotta vanhasta potaskakirjasta.
Sellaiset ihmiset ovat heikkoja toisten ohjailtavissa,naruista vedeltäviä,juoksutettaviä,huijattavia,oppimattomia,käsittämättömien todistamattomien uskomusten todeksi ottavia hyväksikäytettäviä pölvästejä.
Tiede on jo osoittanut teologialle suunnan,joka on kohti roskapönttöä.
Ei tässä ajassa laivurit kaiva raamattua esille navigoidessaan,ei lentäjät chekkaa konettaan raamatusta,
ei kokki paista puuroaan käyttäen keittokirjanaan 2000 vuotta vanhaa raamattua,vaan kaikki edellämainitut ohjeistavat toimintaansa tämänpäivän opeilla ja tietämyksellä ja ovat valmiina päivittämään niitä edelleen jatkossakin sementoimatta toimintatapojaan ja tietojaan yhteen aikakauteen.
Kirkko on sementoinut toimintansa ja ajattelutapansa yhteen aikakauteen,jonka perustana on raamattu.
Raamatun aikana ei tiedettä ollut ja jos oli, se tiede -"henki" poistettiin yksilöstä uskonnollisin "rituaalein".
Lopettakaa hyvät ihmiset PÖLVÄILY, ottakaa jo uusi askel tiedontiellä.
puhut viisaita sanoja, Ei ole muita kuin, Mainitu, se on se jumala joka sanoo, että kun jää alasti pakkaseen kuolet, sen sen synnin palkka. Jos sammut aurinkoon, kärvennyt, se on sen synnin palkka.
Jos laiskana saarnaat, etkä kerää talvivarastoja, kuolet nälkään. saarnat eivät auta.
Se on se jumala, se kova ja sälimätön luonto.