Katoin eilen hetken ajan BB-tä. Siinä oli joku vinkuva eukko, joka itki ja rääkyi kuin perseeseen ammuttu aasi. En tiedä minkä takia se parkui, mutta se toi mieleeni kaikki teinivuosina tapaamani draamakuningattaret ja kuninkaat, joiden niin sanottuja perhehuolia jouduin kuuntelemaan.
Itse olen aina pitänyt turpani kiinni ongelmistani. Muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Omassa perheessäni on tapahtunut niin sairaita asioita, ettei niistä yksinkertaisesti ole voinut puhua. Jotkut kertomani asiat ovat saaneet terapeuttinikin sanattomaksi. Ja olen jättänyt pahimmat asiat kertomatta.
On mahdoton kuvailla sitä tunnetta, kun kuuntelee jonkun onnellisen perheen kasvatin niin sanottuja ongelmia samalla kun pitää kaiken kokemansa paskan sisällään.
"BYHYY! Faija pakottaa lähtemään viikonloppuna mökille vaix olis hyvät bileet tiedossa. Vittu mä vihaan sitä!"
Sitä ajattelee, että pääsispä toi pelle minuutiksi mun nahkoihin, niin johan loppuisi vinkuminen. Viikonloppu mökillä normaalien vanhempien kanssa on skenaario, josta näin teininä unia. On jännää kuunnella kavereiden valittavan asioista, joista itse unelmoi.
Oletteko muut yksinäiset joutuneet turhasta valittavien pellejen terapeuteiksi?
Itse olen aina pitänyt turpani kiinni ongelmistani. Muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Omassa perheessäni on tapahtunut niin sairaita asioita, ettei niistä yksinkertaisesti ole voinut puhua. Jotkut kertomani asiat ovat saaneet terapeuttinikin sanattomaksi. Ja olen jättänyt pahimmat asiat kertomatta.
On mahdoton kuvailla sitä tunnetta, kun kuuntelee jonkun onnellisen perheen kasvatin niin sanottuja ongelmia samalla kun pitää kaiken kokemansa paskan sisällään.
"BYHYY! Faija pakottaa lähtemään viikonloppuna mökille vaix olis hyvät bileet tiedossa. Vittu mä vihaan sitä!"
Sitä ajattelee, että pääsispä toi pelle minuutiksi mun nahkoihin, niin johan loppuisi vinkuminen. Viikonloppu mökillä normaalien vanhempien kanssa on skenaario, josta näin teininä unia. On jännää kuunnella kavereiden valittavan asioista, joista itse unelmoi.
Oletteko muut yksinäiset joutuneet turhasta valittavien pellejen terapeuteiksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
no joo, ehkä välillä. mullakin ollu aika karmee lapsuus. mutta aina on joku jolla on asiat vielä huonommin kun mulla, niin sallittakoon jokaiselle oma hetkensä. sitä en kestä jos joku koko ajan valittaa jostain.
Kävin viime vuoden elokuu-kesäkuu joka päivä polkupyörällä töissä (3 km sivu).
Töissä otti päähän, kun autolla kulkeva kaljamaha valitti, kun on niin kylmä, sataa paljon lunta, pitää käydä laittamassa auto lämppäriin, bensaa kuluu enemmän kuin kesällä.
Ja mä kuljen ympäri vuoden fillarilla töihin, joka päivä kun ei bussi aikataulut sovi. Matkaa sellanen 6-7km, pyöräteitä ei edes ole aamulla aurattu kun talvella menen töihin. Mitä sitten?? Se on ihan mun oma valintani. Voisin ajaa kortin ja ostaa auton jis haluaisin. Mutta kun ei kiinnosta eikä ole tarvetta. Säkin voisit varmaan tehdä samoin. Joten annappa vaan sen työkaverisi valittaa sitä kylmyyttään. Voi herranen aika kun on taas negatiivista porukkaa. Miksi pitää verrata omia asioitaan muiden asioihin? "Mä kuljen pyörällä ja se istuu autossa ja valittaa kylmyyttä"..
Mulle on ainakin ihan se ja sama jos jollakin ihmisellä on asiat paremmin kuin itellä, ei se multa ole pois. Elämä on valintoja, niillä voi vaikuttaa elämänsä suuntaan. Empatiaa tunnen kyllä niitä kohtaan jolla on asiat huonommin kuin itellä. Mutta ei ole mitään tarvetta kahdetia paremmassa asemassa olevia..
"Ja mä kuljen ympäri vuoden fillarilla töihin, joka päivä kun ei bussi aikataulut sovi. Matkaa sellanen 6-7km, pyöräteitä ei edes ole aamulla aurattu kun talvella menen töihin. Mitä sitten?? Se on ihan mun oma valintani. Voisin ajaa kortin ja ostaa auton jis haluaisin."
Tuskin saisit korttia ja tuskin sulla on varaa autoon. Osta sen sijaan vaikka vaatteita.
"Miksi pitää verrata omia asioitaan muiden asioihin?"
Niinhän ihmiset ovat tehneet läpi historian. Ihmisvietti on kilpailu. Eipä paljon "Afrikan lapsilla on nälkä" lämmitä sydäntä, jos veljellä on vaimo ja itse on varastolla työskentelevä hikikomori. Siksipä vertailu on hyvin ymmärrettävää, yleistä ja luontaista. Ihminen on kilpailuhenkinen ja olisi lapsellista olettaa että mummon lämpöisillä villasukilla sitä kelpaa olla aivokuollut elämän ystävä. Ihmiset ovat juuri siksi onnellisia, koska voittavat naapurin jossain asiassa. Itsetuntokin on yhteiskunnan keksimä ja sidoksissa siihen kuinka monta ihmistä on elämässä voittanut. Leijona syö gasellin jotta vahvistuu. Miksi Garry Kasparov pelaa shakkia? Hän voittaa jonkun, eli on parempi kuin joku toinen. Harjoittelee tuntikausia, että voittaisi toisen, olisi toista parempi. Ei hän pelaa shakkia vaan tavatakseen kivoja ihmisiä.
"Mulle on ainakin ihan se ja sama jos jollakin ihmisellä on asiat paremmin kuin itellä, ei se multa ole pois."
Hyvä, mutta älä evää muilta mahdollisuutta verrata itseään toisiin.
"Elämä on valintoja, niillä voi vaikuttaa elämänsä suuntaan. "
Elämä on sinällään tylsää, ja pitää olla jossain huippu, jotta kokee sen mielekkääksi.
"Empatiaa tunnen kyllä niitä kohtaan jolla on asiat huonommin kuin itellä. Mutta ei ole mitään tarvetta kahdetia paremmassa asemassa olevia.."
Et luultavasti tunne empatiaa, koska olet lintukodossa kasvanut, etkä ole kokenut paljon mitään elämässä. Se, että sinulla ei ole mitään tarvetta kadehtia, ei merkitse mitään. Meillä, jotka haluamme humaltua itsestämme ja elämässämme, elämä on kilpailua, jossa häviäjille jää vain luu käteen.
Juuri tuollaiselta välillä tuntuu, tavallaan jopa "epäoikeudenmukaiselta".
Muistan esimerkiksi kouluajat. Olin AINA yksin, ei kavereita, ei mitään koulun ulkopuolista sosiaalista elämää ja koulukiusausta/syrjintää tuohon päälle vielä. Sitten kaksi tyttöä samalta luokalta suunnilleen itki, kun joutuivat istumaan ruotsin tunnit (viikossa 2 x 45 minuuttia) erillään, kun opettaja vaihtoi istumajärjestystä. Kaikkea tällaista oli ja samalla mietti, että voi kunpa itsellä olisi noin pienet ongelmat. Minä olin yksin koko kouluviikon vielä vapaa-ajan.
Tosin ymmärrän sen, että jokaista ärsyttää ja inhottaa välillä aina jokin, mutta se tuntui vaan kauhealta ajatella, että miten epäreilusti asiat on.
se että vaikka lapsena / varhaisteininä oli kavereita niin nuoruuden rajamailla 25vuotiaana ei ole yhtään kaveria ja sosiaalisuus nolla.. ainoat kontaktit on työpaikassa.. ja on niin huono itsetunto että asuu vanhemmilla, joten heitä vaan melkein näkee päivittäin ... näin on käynyt mulle
Eli koska sulla on ollut rankka lapsuus niin kenelläkään muulla ei ole lupa valittaa kuin sinulla.. olet selvästi hueno ja lämmin sydäminen ihminen, en voi käsittää miksi olet yksinäinen.
Ihmisen perusluonteeseen kuuluu se, että koskaan ei ole asiat niin hyvin etteikö löytyisi jotain mistä valittaa. ja se oikeus sallittakoon jokaiselle. Murheita ne on pienetkin murheet, eikä se mun käsittääkseni sulta ole millään tavalla pois jos joku valittaa kun on kynsi lohjennut.. olen vähän samanlainen kuin sinä, murheistani en ikinä puhu kenellekään. Ja mullakin on ollut aika vaikeaa lapsena. Mikä on varmasti osasyy siihen että olen ujo enkä kovin sosiaalinen. Silti, antaa ihmisten murehtia. Typerää lähteä tuossakin asiassa punnitsemaan kumman murheet ovat isompia. Murheet on murheita ja thats it.. jokaisen ihmisen on taakkansa yksin kuitenkin kannettava.
Oli vain ajan kysymys milloin joku idiootti saapuu kertomaan nuo iänikuiset "totuudet". Onko teillä jokin sossutanttojen käsikirja, josta noita viisauksianne revitte?
"Eli koska sulla on ollut rankka lapsuus niin kenelläkään muulla ei ole lupa valittaa kuin sinulla."
Ei...
Aivan kuin ymmärtäisit pointtini tahallaan väärin, jotta voisit kirjoittaa jotain mukamas älykästä. Tai ehkä olet vain tyhmä.
"olet selvästi hueno ja lämmin sydäminen ihminen, en voi käsittää miksi olet yksinäinen."
Voitko ystävällisesti kastaa jalkasi sementtiämpäriin ja hypätä suomenlahteen? Tai vaihtoehtoisesti voisit lähteä sienestämään hirviasussa. Taitaa nimittäin olla hirvistyskausi.
Olet suuren luokan kusipää vihjaillessasi, että olisin yksin siksi että olisin ilkeä ihminen. Silloin kun minulla oli vielä kaveripiiri, minut tunnettiin porukan kilteimpänä, ja siksi kaikki kertoivatkin huolensa minulle.
Tässä kolmas vaihtoehto jos nuo kaksi ensimmäistä eivät lämmitä: pukeudu KKK:n kaapuun ja hölkkää Harlemin läpi. Maksan mielelläni lentolippusi Nykiin.
"Ihmisen perusluonteeseen kuuluu se, että koskaan ei ole asiat niin hyvin etteikö löytyisi jotain mistä valittaa. ja se oikeus sallittakoon jokaiselle."
Tuo virke selittää paljon. Rivien välistä pystyy lukemaan, että uskot kaiken valittamisen olevan samalla viivalla. Uskot, ettei turhasta valittamista ole olemassakaan. Ei ihme, että pointtini ei läpäissyt paksua kalloasi.
Silloin on kyse turhasta valittamisesta kun perspektiiviä vaihtamalla kyseessä ei ole ongelma laisinkaan. Jos esimerkiksi tämä mökkireissusta vinkuva kaverini olisi päässyt minun pääni sisälle, hän olisi ymmärtänyt kuinka etuoikeutettu hän on. Hän olisi ymmärtänyt, että viikonloppu raittiiden, tervejärkisten, rikkaiden ja rakastavien vanhempien kanssa heidän kesämökillään on kuin taivaan lahja.
Voit tietysti yrittää argumentoida, että kehitysmaiden lasten perspektiivistä minun ongelmani eivät ole ongelmia laisinkaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Minun kokemani paska olisi samaa paskaa, tapahtui se sitten kehitysmaan lapselle tai mökkireissusta valittavalle kaverilleni. Tältä planeetalta ei löydy ainoatakaan ihmistä, jonka perspektiivistä minulle tapahtunut paska olisi positiivinen asia. Ja silti olen aina pitänyt turpani kiinni samalla kun olen kuunnellut toisten valittavan asioista, joista itse unelmoin.
Menikö läpi vai onko pääsi umpiluuta?
"Murheita ne on pienetkin murheet"
Pieni murhe = pieni valitus.
"Typerää lähteä tuossakin asiassa punnitsemaan kumman murheet ovat isompia."
Siinä ei ole mitään typerää. Jos esimerkiksi tämä mainitsemani kaveri olisi tajunnut, että hänen "ongelmat" eivät ole minun perspektiivistäni ongelmia laisinkaan, hänen arvostuksensa omaa elämäänsä kohtaan olisi kasvanut. Miksi se olisi ollut typerää?
Sulla tuntuu olevan jokin sairas tarve tasoittaa kaikki samalla viivalle ja hioa kulmat pois ihmisyydestä. Taidat olla nykyisin muodissa olevan yltiötasa-arvoa kannattavan mentaliteetin uhri.
Joo, eiköhän tää keskustelu ollut tässä. Niin iloisesti paistaa tuo viha ja katkeruus läpi kirjoituksistasi etteipä tässä kannata varmaan mitään kirjoitella. Voit pitää mua tyhmänä tai ijan minä tahdot. Mun elämääni se ei liikauta juuri mitenkään. Selkeästi vaan kirjoituksiasi lukiessa näkee että ainoa tarkoituksesi on vaan tulla tänne haastamaan riitaa. Rivien välistä voi selkesästi lukea ettet pidä muita juuri minään. Vain sinun mielipiteesi on se oikea. Vähän kun joku on eri mieltä alkaa tolkuton vittuilu. Jos se sun mieltäsi jotenkin parantaa niin ole hyvä vaan. Mulla ei enempää sanottavaa tähän ketjuun ole. Voit nyt musta kirjoittaa tänne mitä tahdot, en edes vaivaudu niitä enää lukemaan..
ime munaa.
Totuus sattuu.
joku on vihainen ja ärsyyntynyt toisten pienistä valituksista, mutta aika ikävää tekstiä. Jos olet kiltti ihminen niinkuin sanoit, niin miksi alat nimittelemään toista yhden kirjoituksen perusteella? Ja oikein huolella. Kyllä kai jokaisella on oikeus mielipiteeseen vaikka se ei vastaisikaan omia mieltymyksiä.
Totuus kuitenkin on, että aina on joku, jolla on ja on ollut vielä vaikeampaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö kyseiset ihmiset silti joutuisi sietämään itselleen pieneltä tuntuvien ongelmien kuuntelua. Se nyt vain pitää sietää. Vaikka saisitkin jonkun ymmärtämään kuinka vaikeaa sinulla on ollut, hän saattaisi hetken ehkä hävetä turhaa valitteluaan, mutta ihmisten persoonallisuutta on mahdotonta muuttaa. Itse heidän on se ymmärrettävä. Turhaan valitteluun vaikuttaa myös ihmisten tunnetila sillä hetkellä. Väsymys, ja joskus on sellaisia päiviä kun kaikki pikkuasiat menee pieleen ja sitten se purkautuu isona parkuna :) Se on oikeasti ihan normaalia. Draamakuningattaret erikseen.
BB-talon asukkaiden valituksiin en ota kantaa.. Onhan se totta, että joskus tekisi mieli sanoa pienistä valittelevalle, että huoh, jos tietäisit. Mutta tosiasiassa tämä ei hyödyttäisi ketään. Rasitat vain itseäsi ajattelemalla noin. Kaikki valittaminen ei ole samalla viivalla, mutta uskoisin, että ukko27 tarkoitti, että ei ole ketään yksittäistä ihmistä joka voisi sanella ihmisille mikä on tarpeeksi painava syy valittaa. Mielestäni hermostuit suotta.
On vaikeaa mennä sanomaan, että se on sama olisiko kokemasi tapahtunut kehitysmaan lapselle tai jollekin muulle. Kehitysmaan lapset taistelevat hengestään päivittäin. Kehitysmaassa tapahtuukin aivan sairaita asioita. Sairauksia, silpomisia, raiskauksia jne. Vaikka jollain on taatusti vielä hirveämpi lapsuus kuin sinulla, ei sekään kuinkaan sulje pois sitä, että sinulla on ollut kamalaa. Ne ovat niin henkilökohtaisia asioita, että ei näitä vaan voi verrata. Miksi muutenkaan vertailla? Itseäni on harmittanut joskus kun olen purkanut sydäntäni jollekin, niin keskustelu siirtyi aina häneen ja kuinka vaikeaa/vaikempaa hänellä on ollut. Ja jos nyt syyllistyn sitten vertailuun, niin hänelle oli sattunut se asia kerran mitä minä koin vuosia. Kyllähän se harmitti, sillä tuki olisi ollut tarpeen, mutta edelleen, me ollaan vain niin ihmisiä. Ja olihan hänelläkin oikeus puhua asioistaan, olisin kuitenkin toivonut, että hän olisi ymmärtänyt tilannetajullaan, että oma kokemukseni oli silloin pinnalla.
Tiedän ihmisiä joilla on ollut aivan järkyttävä lapsuus. Toinen esimerkki ei moralisoi toisia heidän "pikku"murheistaan. Toinen taas valittaa AIVAN joka asiasta, ja ottaa kaikki negatiivisesti mitä hänelle sanotaan. Ja kyllä, valittaa pikkuasioista jatkuvasti. Ja tiedän, että hänellä on ollut todella kamala lapsuus. Pointtina siis, me olemme kaikki niin erilaisia. Ole itsellesi ystävällisempi ja yritä olla ärsyyntymättä. Ainoa joka siinä kärsii on sinä.
terapeutti jää sanattomaksi, niin ei kovin ammattitaitoinen terapeutti ole. Kohtaan itse työssäni kaikkea maan ja taivaan väliltä, transseksuaaleja, insestin uhreja, alkoholisteja, alkoholistivanhempien lapsia, väkivaltarikollisia, väkivaltarikollisten uhreja, itsemurhaa yrittäneitä, heidän läheisiään, viiltelijöitä, narkkareita, narsisteja, narsistien läheisiä...
Jos luulet olevasi erikoistapaus, niin olet väärässä.
Voit jatkaa elämääsi uhrina ja marttyyrina tai voit aloittaa sellaisen elämän, mitä itse haluat. Valinta on sinun. Itsesäälissä rypeminen ei vahingoita ketään muuta kuin sinua itseäsi.
Mikä vittu siinä on, että kun kertoo pelkkiä totuuksia itsestään ja historiastaan, saa pikkeuksetta vastauksia tyyliin "Mikä marttyyri sä luulet olevas? Luulexä olevas ainoo?"
En kuvittele olevani erikoistapaus koko vitun ihmiskunnan skaalassa. Omassa kaveripiirissäni olin kyllä erikoistapaus.
OHO! Sori! Nyt tuli suoritettua anteeksiantamaton kuolemansynti. Menin sanomaan, että olin erikoistapaus kaveripiirissäni!!! Munhan kuuluis hyssytellä kokeemaani ja valehdella itselleni olleeni aivan samanlainen teini kuin kaikki kaverinikin. Muutenhan mä olen sääliä huoraava martyyri, eikä sellanen käy päinsä!!!
Anteeks, anteeks, anteeks.... Olen tästä lähtien hiljaa kokemuksistani.
Miksi aina silloin pitää vetää mukaan kaikki viiltelijät, narkkarit, narsistit, yms., kun joku kertoo omista henkilökohtaisista kokemuksistaan? Mielestäni se on vain tapa mitätöidä yksittäisen ihmisen tunteet. Juuri tuo "Jos luulet olevasi erikoistapaus, niin olet väärässä." Yhtä hyvin siinä voisi lukea "Sulla ei ole oikeutta tuntea mitään, sillä maailmassa on niin paljon muitakin, jotka kärsii." En tiedä, mitä nimim. 6 4=64 ajaa takaa, mutta ainakin itselleni välittyy viestistä vähättelevä asennoituminen. Tämähän on juuri yksi tapa kasvattaa niitä viiltelijöitä ja narsisteja.
"Voit jatkaa elämääsi uhrina ja marttyyrina tai voit aloittaa sellaisen elämän, mitä itse haluat. Valinta on sinun. Itsesäälissä rypeminen ei vahingoita ketään muuta kuin sinua itseäsi."
Lause on täyttä totta, sitä en kiellä, mutta se on kuitenkin totta vain järjen tasolla. Ihan kuin olisit skipannut tunnepuolen kokonaan. Eikös erilaisten tunteiden tunteminen ja ilmaiseminen nimenomaan kuulu paranemisprosessiin. Järjellä ajatellen voitaisiin sanoa myös esim. vakavasti masentuneelle, että on sinun oma päätös, jäätkö sänkyyn makaamaan vai nousetko ylös. Masentunut henkilö sen sijaan itse tietää, että helpommin sanottu kuin tehty.
Oletko miettinyt että ehkä kaverisi valitti turhasta tietoisesti. Ehkä hänelle oli kotona opetettu miten köyhät saa kivasti eristettyä. Ehkä se valitus oli osa yläluokan maneereita sellaisia maneereita joilla toimimalla hyvä osainen voi tunnistaa huono osaisen ja jopa eristää tämän kivasti. Ilman että tarttee sanoa sulla on taas halpa halista ostetut vaatteet olet siis köyhä painu vittuun siitä aikaa tuhlaamasta ei sinusta koskaan tule mitään.
Sanoit sen itsekin, että olet vain kateellinen. Pääset itse helpommalla kun et kanna vihaa ja katkeroidu. Ne jotka joutuvat kantamaan sitä taakkaa olet sinä itse, vaimosi ja etenkin lapsesi. MUTQ EI KUKAAN YMMÄRRÄ tyyppi asettaa itsensä aika paljon kaikkien muiden yläpuolelle. Yksillä on yhdenlaiset koettelemukset ja toisella toisen laisten, niin se vaan on.
Olen tullut siihen tulokseen, että kaikilla on omat murheensa. Tiedän kyllä nämä pikkuasioista valittajat, joille mikään ei tunnu koskaan olevan "oikein". Jos ei kenkä purista niin sitten on kengässä lunta tms. Heidän on aina saatava oma tahtonsa läpi.
En suivaannu siitä, että minulle valitetaan nuista pienistäkin asioista. Teen miekii niin. Tuskin ihmiset edes avautuvat niistä oikeista ongelmistaan - ainakaan ennen kuin tuntevat ihmisen tosi hyvin, jos edes silloinkaan. Yksi kaveri saattaa sanoa minulle siitä, että häntä ärsyttää kun ei pääse bileisiin. Myöhemmin sama kaveri kertoo minulle siitä, kuinka hänen läheisensä vietiin sairaalaan ja pelkää, ettei hän selviä yms.
Mistä asioista saa valittaa? Ei se, että välillä valittaa pikkuasioista tarkoita, että ne pikkuasiat olisi ainoa murhe elämässä. Minä valitan siitä, että ostamani takki oli kallis, mutta perheessäni oli silti itsemurha, minulla on silti ollut itsetuhoisia ajatuksia yms. Ei ne vakavat ongelmat kuitenkaan aina ole mielen päällä, jos niistä on päässyt yli, kuten minä olen.
aika tarkkaan samaa mieltä. Saatan itsekin "valittaa" tai puhua jostain mitättömästä pikkuongelmasta mutta se ei tarkoita että kyseinen asia olisi elämäni negatiivisin kokemus vaan se nyt oli vaan asia joka tuli mieleen.
Tänään taisin valittaa siitä että kahvi oli liian kuumaa ja poltin kieleni. Melko mitätöntä, mutta totta. Vakavat ongelmat etenkään menneisyydessä eivät tosiaan ole aina mielen päällä, olisihan se jo melko outoakin jos vatvoisin kavereille päivät pitkät asioita jotka tapahtuivat 20, 15 tai 10 vuotta sitten. Ja sekin, jos vatvoisin syvimpiä nykymurheitani tuntemattomille. Eniten kai tällä hetkellä stressaa se, ettei ole pysyvää naissuhdetta mutten oikein haluaisi siitä alkaa avautumaan kun hyville ystäville jotka taas tietävät hyvin että mulla on ns. haku päällä. Pelkään, etten löydä koskaan sitä mitä haluaisin ja tässä iässä, 30 meni juuri ohi, se alkaa vähän rasittaa.
Olisiko asiasi muuta kuin olla kateellinen muille voimatta edestuoda esiin asioitasi jotka eivät kestä julkisuutta ja ovat ileisesti valonnarkoja? Haukut nimitellen ihmisiä jotka pyrkivät saamaan esiin asioita jotka veronmaksajien varoista kustannetaan.Kai ymmärrät että suuret terveysmenomme yhteiskunnassa kasvavat kokoajan ja tulokset näkyvät ulkoisesti lihavissa henkilökuntajoukoissa ja luuta ja nahkaa olevissa potilaissa.Koko koneistomme Sosiaalipuolelta -terveyspuolelta ja Griminaalipuolelta kuten veronkantatkin jne. ovvat lypsäämässä niitä rahoja jotka ihmiset työllään ovat ansainneet,kunnes veronmaksajat ovat kuivilla.Mitä on valtion velka? Ei mitään mielestäsi ehkä? Missä on markkamme aikainen vakaa talous? Ei varmaan missään laskutikkusi mukaan?Ellet olekoskaan työtä tehnyt elääksesi,ja olet tyytyväinen kunnannelätti,voit tietenkin hyvin ja sinua ärsyttää muiden esille tuomat vinoutumat.Pyrit viemään heiltä jopa perustus lailliset sanan-ja julkaisun oikeutensakin omilla aivosoluillasi.
Virheet ovat kyllä perseestä myönnetään,mutta loppuja en myönnä.Olisit pysynyt siellä korvessa mistä tänne tulitkin marisemaan.Kukaan ei ole kaivannut tänne pellejä ei kotimaasta eikä muualtakaan." Maa köyhä on ja siksi jää." Eikö näin ole nutipäät?
Saattaahan tuommoiset ärsyttää, mutta ei nyt pitäisi tuommoisten takia muuttua katkeraksikaan vaikka oma tilanne olisi heikompi. Saati sitten kateelliseksi jne.
Aina löytyy heikomman ja paremman tilanteen omaavia. Vaikeudet eivät yleensä lopu vaikka oma tilanne parantuisikin vaan entistä pienemmistä asioista valitetaan.