Minua vaivaa ajatus, että podenkohan jollain lailla jonkin näköistä persoonallisuuteen ja tunteisiin liittyvää häiriötä. Jos jollain teistä on tietoa tästä, kertokaa ystävällisesti.
Mitenkähän aloittaisin...kyseessä on läheisyyden ahdistus. Olen 20-vuotias nainen. En ole koskaan ollut mikään romanttinen haaveilija. Joskus luulin, että voin ihastua miehiin. Mutta heti kun jokin vastakkaista sukupuolta oleva haluaa lähestyä minua, minut valtaa järkyttävä ahdistus. Vaikka kyseessä olisi kuinka mukava ja kaunis herrasmies, tunteeni ovat kylmät siltä osin, mistä hän haluaisi omiin tunteisiinsa vastauksen.
Minua hämmentää tämä, koska muuten olen lämmin ja myötätuntoinen ihminen. Seksi miesten kanssa herättää vastenmielisyyttä.
Tulin jokin aika sitten tulokseen, että olen lesbo. Mutta koska en ole ollut suhteessa naisen kanssa, en ole selvittänyt, herättääkö seksuaalinen kanssakäyminen samankaltaista ahdistusta. Ennemmin kuitenkin seurustelisin naisen kanssa kuin miehen kanssa.
Mutta sitten..ongelmallista on, että näkemykseni poikkeavat niin paljon muiden imisten näkemyksistä..en esimerkiksi halua lapsia, koska haluan kaiken huomion itselleni. Haluan itse keskittyä omaan onneeni. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen joutunut koko ikäni hoitamaan täyspäiväisesti pieniä sisaruksia. Mutta vastaavan kokemuksen omaavia kumppaneita ei löydy. Ja minähän en lapsia halua.
Tämä on toisaalta surullista. Pyrin täydellisyyteen. Minulla on syömishäiriöitä. Olen usein melankolinen. Käytän ihan liikaa tietokonetta. Haluan luoda itsestäni jotain, minkä mielessäni olen määritellyt täydelliseksi. Olen valmistautunut siihen, että saatan elää loppuelämäni yksin, vailla elämänkumppania. Kaikki ei vain tunnu olevan ihan kohdallaan.
Haluan oman pimeän ja siistin pesän, jossa voin toteuttaa syömättömyyttä ja elää omassa maailmassani. Haluan työn, jossa saa paljon liikuntaa. Personal trainer on toiveammattini. Ulkonäkö merkitsee minulle todella paljon, jos rehellisiä ollaan. Huonona päivänä saatan katsoa itseäni peilistä ja itkeä. Silloin en voi mennä ulos.
Tarkoitukseni on olla mahdollisimman rehellinen tässä kertomuksessa. Tämä on pimeä puoleni, jota muut eivät täysin näe eivätkä aavista. Mietin, että onko tämä narsistinen persoonallisuushäiriö. Mutta minulla on myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan enkä ajattele pelkästään itseäni.
Kertokaa,hyvät ihmiset, onko mielessäni jotain vikaa.
Mitenkähän aloittaisin...kyseessä on läheisyyden ahdistus. Olen 20-vuotias nainen. En ole koskaan ollut mikään romanttinen haaveilija. Joskus luulin, että voin ihastua miehiin. Mutta heti kun jokin vastakkaista sukupuolta oleva haluaa lähestyä minua, minut valtaa järkyttävä ahdistus. Vaikka kyseessä olisi kuinka mukava ja kaunis herrasmies, tunteeni ovat kylmät siltä osin, mistä hän haluaisi omiin tunteisiinsa vastauksen.
Minua hämmentää tämä, koska muuten olen lämmin ja myötätuntoinen ihminen. Seksi miesten kanssa herättää vastenmielisyyttä.
Tulin jokin aika sitten tulokseen, että olen lesbo. Mutta koska en ole ollut suhteessa naisen kanssa, en ole selvittänyt, herättääkö seksuaalinen kanssakäyminen samankaltaista ahdistusta. Ennemmin kuitenkin seurustelisin naisen kanssa kuin miehen kanssa.
Mutta sitten..ongelmallista on, että näkemykseni poikkeavat niin paljon muiden imisten näkemyksistä..en esimerkiksi halua lapsia, koska haluan kaiken huomion itselleni. Haluan itse keskittyä omaan onneeni. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen joutunut koko ikäni hoitamaan täyspäiväisesti pieniä sisaruksia. Mutta vastaavan kokemuksen omaavia kumppaneita ei löydy. Ja minähän en lapsia halua.
Tämä on toisaalta surullista. Pyrin täydellisyyteen. Minulla on syömishäiriöitä. Olen usein melankolinen. Käytän ihan liikaa tietokonetta. Haluan luoda itsestäni jotain, minkä mielessäni olen määritellyt täydelliseksi. Olen valmistautunut siihen, että saatan elää loppuelämäni yksin, vailla elämänkumppania. Kaikki ei vain tunnu olevan ihan kohdallaan.
Haluan oman pimeän ja siistin pesän, jossa voin toteuttaa syömättömyyttä ja elää omassa maailmassani. Haluan työn, jossa saa paljon liikuntaa. Personal trainer on toiveammattini. Ulkonäkö merkitsee minulle todella paljon, jos rehellisiä ollaan. Huonona päivänä saatan katsoa itseäni peilistä ja itkeä. Silloin en voi mennä ulos.
Tarkoitukseni on olla mahdollisimman rehellinen tässä kertomuksessa. Tämä on pimeä puoleni, jota muut eivät täysin näe eivätkä aavista. Mietin, että onko tämä narsistinen persoonallisuushäiriö. Mutta minulla on myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan enkä ajattele pelkästään itseäni.
Kertokaa,hyvät ihmiset, onko mielessäni jotain vikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä oikeen, mutta sen voin kertoa että joskus ahditukseen tai masennukseen liittyy persoonallisuuden häiriöitä, kuten tunne-elämältään epävakaa ym. En muista niitä toisia, koska itselläni edellä mainittu masennus. En myöskään nauti masennuksen aikana läheisyydestä ja mieheni kärsii siitä tavattomasti, kun tiuskahdan melkein hänen tullessa viereen. Mutta en usko sulla olevan epävakaa persoonallisuus, koska mulla siihen ainaki liittyy agressiivisuutta ja impulsiivisuutta ym. paljon oireita. Koitahan jaksaa ja iloista kesää.
Kaunista kesää sinullekin!
Minäkään en voi sietää jos mies koskee, en voi. Kavahdan heti etäämmälle tai jos on pakko sietää niin hampaita kiristellen...en todellakaan nauti siitä.
Jos olen vaikka yökerhossa niin seuraan tuppaa aina kaiken maailman lähentelijöitä ja minua oksettaa se. Koitan olla huomioimatta heitä, mutta he tulevat silti klääppimään ja kiskovat mukaansa!!! Raivostuttavaa!!!!
Mutta niin, tsemppiä myös sinullekin. Koitetaan elää eteenpäin.
Minusta tuntuu, että sinulla on vain vähän kärjistyneitä reaktioita ei ehkä mitään mielenterveyteen viittaavaa. Olet nuori ja etsit vielä sitä omaa minää. Olet joutunut hoitamaan paljon ja nyt on aika ihan sinulle itsellesi, ehkä et halua ihan heti sitoutua. Monia muitakin yököttää nuo kimpussa olijat ja voihan olla mahdollista, että olet lesbo, se selviää kyllä myöhemmin. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että vältät miehiä, koska et halua perustaa perhettä.
Itsestä huolehtiminen on hyvä asia, mutta ei nyt syömishäiriön tasolla. Täydellisyyteen pyrkiminenkin on hyvä, mutta muista jossain löytyy aina joku parempi. Mikäli asia alkaa sinua tosissaan vaivata, käy terveyskeskuksessa ja pyydä lähete psykiatriselle polille, siellä kyllä aika äkkiä selviää onko sinulla persoonallisuushäiriö. Tulet varmasti pärjäämään elämässä.
Tuo saattaa olla ihan totta..*huokaus*..no, kiitos sinulle ja hyvää kevättä=)