mieheen, johon en missään tapauksessa saisi ihastua. Kysessä on sentään työpaikkani ja mies on "asiakkaani", eli epäeettistä ja epäammatillista..tiedän itsekin, etten koskaan voi näyttää tunteitani ja kärsin tilanteesta, mutta minkäpä tunteillensa voi. Saahan niitä tunteita olla, mutta en tule koskaan ihastukselleni asiasta kertomaan..vituttaa tällainen!
ihastuin
rontti01
8442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vai rontti.
kyllä vaan :)))
syylisyyttä moisesta kantaa. Ehkäpä tuolla ihastumisella, niin epätoivoinen kuin se lieneekin on jokin
tarkoitus. Löysit ainakin itsestäsi suuria tunteita, joita ihmisen on tarkoituskin tuntea. Et ole varmasti
ainoa. Ihastus tai rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Jokin ihmisessä vain vetoaa toiseen. Turha yrittää järjellä selittää. Ammattietiikalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä! Kelle tahansa voi käydä noin. Yritä selvittää tunteesi ajan kanssa. Jossain vaiheessa
tiedät kyllä pääsetkö asiasta ohi. Jos mikään muu ei auta on parempi keskustella kuin jättää keskustelematta.
joa olen ihan väärässä, mut epäilyttää.....ÄLYPÄÄ!
siinä voi sattua . Toivottavasti jää ainoaksi kuitenkin. Aika rankkaahan se on. Mut ei sille nyt kuitenkaan
oikein mitään voi. Aika haavat parantaa, toivon. Kiroilu ei auta!
Minä puolestani olen naispuolinen asiakas ja ihastuin myyjään. Minäkään en voi koskaan paljastaa tunteitani hänelle, vaikka olen vapaa. En ota sitä riskiä, että tulen torjutuksi. Hänkään ei varmaan sitten voi näyttää kiinnostustaan minuun, jos sitä olisi. Että silleen :( Pitäisi olla todella selvät merkit, että tekisin aloitteen.
Jospa joskus sattuisin häneen muualla törmäämään, mutta ei ole kovin todennäköistä. En voi "sattumaa" edes itse järjestää, kun en tiedä hänen liikkeistään ja mielenkiinnon kohteistaan mitään. Kaipa tämä ihastus menee joskus ohi..
paha, aika paha. Vaikea kuvitella miltä susta tuntuu, kun en ole itse kokenut moista....
ihania, kannustavia vastauksia..ja anteeksi kiroiluni, ei se tosiaan auta..ihana tunnehan tämä ihastuminen on ja yritän siitä nauttia, mutta nytkin vain itkettää, kun on niin täynnä rakkautta, eikä voi sitä toiselle mitenkään osoittaa. Kuulostaa varmaan teinimeiningiltä, mutta olen jo aikuinen nainen. No, huomenna taas näen hänet töissä ja yritän säilyttää ammatillisen etäisyyteni. huoh..