Kärsimys oli lahja meille. Me kasvoimme. Saimme olla jaloja. Saimme rakastaa. Ja nyt sitten arvostamme toisiamme entistä enemmän kun olimme erillään kaiken kokien. Mutta olen niin uupunut etten juuri muuta jaksa kuin katsoa sähköpostit. Jospa sinne lopulta tulisikin jotakin, joka vapauttaa meidät kahleista. Meitä on kolme: Sinä ja kaksi minääni. Suuri minä on dominoinut pientä minää, mutta sen parasta tarkoittaen. Se on ollut yhteydessä oikeisiin tahoihin. Ja se myös hoitaa homman loppuun asti. Ja loppu tulee sekunnin päästä. Meille ja kaikille muille new dawn myös tulee. Sen minkä paha eroitti sen rakkaus yhdistää. Olemmeko me kolme tuonpuoleisessa yksi. Ainakin lopullisena on vain tietoisuuden eli rakkauden koski, sillä kuohuva se on, tyventä ei löydy. Ennenkuin rakkaus räjähtää minuuden murtaen.
Kaakkoon naiselle...
Kaakkoon naiselle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä yritä sekoittaa. Olen tiennyt että olet skitso.
Juu,...
tai kuka kirjoittaa, niin tunnistan tässä totuutta suurempaa. Olisipa niin, väsymys on suurta täälläkin.