Varhainen puuttuminen ilmaantui samaan aikaan kuin nk. Laukaan malli ja molempia mainostettiin iskulauseella lasta kasvattamaan tarvitaan kokonainen kylä.
Käytännössä tämä on tarkoittanut paluuta viime vuosisatojen ahdasmieliseen ja sovinnaiseen maalaiskulttuuriin, jossa jokainen poikkeava, yksinhuoltaja, poliittisesti epäilyttävä tai ulkomaalaistaustainen häpäistiin ja lyötiin ulos pikkukylän" meikäläisten" piireistä.
Erilaiset kasvatuskumppanuudet ja moniammatillinen yhteistyö ovat yrityksiä painostaa jokainen lasten kanssa työskentelevä mukaan kyläpoliisien kyttäysrinkiin pitämään kylät siisteinä uusista ja vieraista vaikutteista tai liian persoonallisista yksilöistä.
Molemmat kasvatusmenetelmät ovat moderniin moniarvoiseen kaupunkikulttuuriin soveltumattomia yrityksiä palata agraariyhteisön arvoihin ja asukasvalvontaan, ts. junttikylän kyttäysmeininkiin.
Maalaiskylän mentaliteetista uusiin kasvatusmalleihin on omaksuttu lastenhoito- ja talkooavun sijaan vain negatiivinen kontrolli.
VARPU ja Laukaan malli ovatkin onnistuneet jalostamaan asenteellisuudesta, ennakkoluuloisuudesta, sovinnaisuudesta ja panettelusta pseudotieteellistä sosiaalityön työmenetelmiksi kelpaavaa puoskarointia ja syrjäyttämistä.
Käytännössä tämä on tarkoittanut paluuta viime vuosisatojen ahdasmieliseen ja sovinnaiseen maalaiskulttuuriin, jossa jokainen poikkeava, yksinhuoltaja, poliittisesti epäilyttävä tai ulkomaalaistaustainen häpäistiin ja lyötiin ulos pikkukylän" meikäläisten" piireistä.
Erilaiset kasvatuskumppanuudet ja moniammatillinen yhteistyö ovat yrityksiä painostaa jokainen lasten kanssa työskentelevä mukaan kyläpoliisien kyttäysrinkiin pitämään kylät siisteinä uusista ja vieraista vaikutteista tai liian persoonallisista yksilöistä.
Molemmat kasvatusmenetelmät ovat moderniin moniarvoiseen kaupunkikulttuuriin soveltumattomia yrityksiä palata agraariyhteisön arvoihin ja asukasvalvontaan, ts. junttikylän kyttäysmeininkiin.
Maalaiskylän mentaliteetista uusiin kasvatusmalleihin on omaksuttu lastenhoito- ja talkooavun sijaan vain negatiivinen kontrolli.
VARPU ja Laukaan malli ovatkin onnistuneet jalostamaan asenteellisuudesta, ennakkoluuloisuudesta, sovinnaisuudesta ja panettelusta pseudotieteellistä sosiaalityön työmenetelmiksi kelpaavaa puoskarointia ja syrjäyttämistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On hämmästyttävää kuinka harvat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota VARPUN kaupungeista junttikyliä- missioon ja mentaliteettiin. Mieleeni tulee vain Roos, Harrikari ja Satka. Ja juristi Leeni Ikonen.
"Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat. Lapsen leikkikään ei enää ole leikkiä, vaan toimintaa, jossa lapsi tuottaa tietoa tarkkailijoille. Huoli puheeksi -koulutus tuottaa työntekijöitä seulomaan lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta. Monessa kunnassa vanhemmat odottavat edelleen tietoa, mihin huoliluokkaan heidän lapsensa kuuluu. Huoliajattelu johtaa vikojen etsimiseen kehittyvästä ihmistaimesta ja ns. väärät positiiviset löydökset ovat vakava oikeusturvaongelma. Lasta ei tule perusteetta leimata sairaaksi ja arvostelun kohteena oleminen tuottaa selvästikin perheille pahoinvointia. Perusopetuslaki velvoittaa lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseen.
2000-luvulla päiväkodin ja koulun suhtautumistapa lapsiin on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Päiväkodit ja koulut kohdistavat lapsiin väkivaltaa, jota kutsutaan eri nimikkein, kiinnipitoja, terapeuttisia kiinnipitoja, turvaamistoimia. Mikäli vanhemmat pitelisivät lapsiaan mustelmille, heidän sanottaisin pahoinpitelevän lapsiaan.
Koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet voivat heijastua lapsen käytökseen mielenterveyden ongelmina ja käytöshäiriöinä. Kun koulukiusattu lapsi puolustautuu, hänen sanotaan oireilevan, hänet passitetaan perheneuvolaan ja hänestä tulee psykiatrinen tapaus. Julkisuudessa puhutaan tällöin pahoinvoivista perheistä ja lapsista
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus osoittaa koulun ja lastensuojelun välillä olevan huolestuttavia yhtymäkohtia (2.4.2007 tutkimustiedonanto 76). Tutkimuksen mukaan lapsen kouluvaikeudet näyttäytyvät suurena syynä (37 %) kodin ulkopuolelle sijoituksissa.
Kouluvaikeuksien seurannaisilmiö eli sosiaaliset vaikeudet on toisena suurena syynä (52 %). Mitään empiiristä tietoa ei kuitenkaan ole, että lapsen tuki löytyisi sosiaalitoimistosta.
Moniammatillisissa tiimeissä istuminen on varmasti miellyttävä tapa lähestyä asioita. Se on varmasti helpompaa kuin puuttua kiusaamiseen, miettiä opetuksen järjestelyjä, opettajan pedagogisia kykyjä, ohjata ja tukea lasta ja kulkea tämän äidin ja isän vierellä kasvatustyötä tukien. Tähän työtapaan ei tarvita edes lisäresursseja, vain asenteen muutos."
lainaus Leeni Ikonen