voisin kertoa, ja miksi, että sinut yhä haluaisin elämääni, kaiken jälkeenkin. Oppia tuntemaan sinut, ajatuksesi, tunteesi, tapasi katsoa maailmaa. Menneisyytesi, lapsuutesi, haaveesi, odotuksesi, pelkosi. Kannatella sinua salaa, kun et sitä huomaa, antaa sinulle tilaa kasvaa. Seistä kanssasi lentokentän lähtöaulassa, saapua perille, istua piknikille aurinkoisille kallioille ja nauraa menneille hölmöyksille. Olen ollut idiootti, olen ollut pelkuri, olen kohdellut sinua väärin kuten sinä minuakin, mutta en kanna siitä kaunaa, sillä olemme mustakylkisiä kumpikin. Ehkä se lienee jo kaikki mennyttä, hukattuja lähtöportteja, elämäsi ottanut uuden suunnan, mutta jotain silti aina jäänyt jäljelle. Tunne.
http://www.youtube.com/watch?v=bAsA00-5KoI
http://www.youtube.com/watch?v=bAsA00-5KoI
Vastaukset 18
Vanhimmat
ihmisen?
Ei tähän kyllä pysty mitään sanomaan.... Ainakin sen että jos tämä olisi oikealta henkilöltä, niin kovin osuvasti osasti toiveesi ilmaista.
Tarvitseeko siihen toisaalta jotain sanoa? Anonyymi viesti tuntemattolle kohteelle julkisella palstalla. Halusin vain kirjoittaa edes hiukan pois näitä tunteita ja ajatuksia, joita olen tämän viikonlopun pyöritellyt kykenemättä niitä kenenkään kanssa jakamaan. Ja kyllä, olen tuntenut hänet jo monta vuotta ja oppiessani tuntemaan yhä paremmin myös tunnen häntä kohtaan yhä enemmän, vaikka tilanne onkin aina ollut ja on yhä niin vaikea.
jos hän ei menneisyyttään halua avata ja kertoa? Ei sillä, että olisi jotain salaista ja menneisyys kertoisikin paljon miksi on täksi ihmiseksi kasvanut kuin on, mutta se että joku ei voisi ymmärtää tai jopa pelästyä tai olisi vaikea kohdata se ihminen sen jälkeen? Etkö hyväksyisi hänen päätöstään olla kertomatta?
sillä että hän olisi jokin mörkö saati hirviö vaan hän olisi kokenut kovia elämänsä varrella, mitä ei ehkä toinen voisi ymmärtää?
Kaikilla meillä on menneisyytemme ja minua ei ainakaan voi oppia tuntemaan tai ymmärtämään tietämättä miksi minusta on tullut juuri sellainen kuin olen. Rakastaminen vaatii tiettyä avoimuutta ja haavoittuvuutta toisen edessä, pelkkää kuorta on vaikea rakastaa, ja se vaatii myös luottamusta. Tietysti kaikkea ei ole pakko kertoa, jos ei halua, meillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen, mutta toisaalta itse olen sellainen, että haluaisin seistä toisen edessä aivan avoimena ja todeta, että tälläinen hirviö minä olen, voitko elää sen kanssa?
mutta toisella voi olla niin vaikeita asioita, ettei niitä voi tai halua kertoa? Voi olla myös ihan vain tulevasta selviytymisen takia parempi olla kertomatta, jotta ei vanhat haavat repeytyisi auki? Kunnioittaisitko hänen päätöstään olla kertomatta ja hyväksyisit sen? Eihän se tarkoita pelkän kuoren rakastamista.
Kunnioittaisin kyllä, ei toista saa pakottaa muuttumaan, ja toisaalta - omassa tapauksessani ajattelisin nykyisyydellä ja tulevalla olevan suurempi merkitys. Sitä haluaisi katsoa eteenpäin ja tavallaan aloittaa alusta. Kaiken ei tarvitse, eikä pidäkään olla yhteistä.
ei se kertominen muuttaisi ihmistä, mutta aina ei halua muistella niitä kipeitä asioita menneestä, ne on kasvanut osaksi itseään ja ne tapahtumat on hyväksytty, mutta sitä haluaa nauttia tästä päivästä ja tästä hetkestä ja keskittyä tulevaan :)
Pelkäätkö, että jokin asia sinussa olisi sellainen että tuo toinen ei pystyisi elämään sen kanssa? Jos kysymys on aikuisista ihmisistä, niin aivan varmasti jokaisen elämään mahtuu sellaista, jota ei siihen toivoisi kuuluvan. Kukaan ei ole täydellinen tekemisissään.
Loppujen lopuksi kysymys on vain ihmisten tavasta ajatella ja käsitellä asioitaan sekä menneisyyttään. Sekin on jo rohkeutta, jos uskaltaa olla itselleen rehellinen ja armollinen myöskin. Joskus vain tapahtuu asoita, hyviä ja huonoja. Tuo, että on rehellinen itselleen ja on jollain tavalla antanut itselleen jotain anteeksi, osoittaa sen että pystyy katsomaan asiaa tarpeeksi objektiivisesti. Mennyttä ei tosiaan voi muuttaa. Toki jokainen katsoo viisaammaksi olla puhumatta, jos ei halua jotain kertoa, mutta itse ainakin toivoisin asian olevan sellainen, joka ei vuosien päästä "hyppää puskista" romuttaen kaiken.
Jos välillänne on rakkautta tai halua tutustua vakavassakin mielessä, nuo asiat ovat toissijaisia.
Tämä koko menneisyyskeskustelu on sillä tavalla epäoleellinen, etten edes tarkoittanut menneisyydellä mitään luurankojen kaivamista - niiden pohdinta vain alkoi tuosta yhdestä kommentista. Tarkoitin menneisyydellä enemmänkin historiaa, tarinoita siitä mitä oli tehnyt joskus nuorena jne. Niitä on ollut hauska kuulla, juttuja siitä mitä toinen on tehnyt elämässään silloin kun itse on tehnyt toista.
Mutta kirjoitat hyvin ja olen samaa mieltä monestakin seikasta, ja tiedän myös että olen hämmentänyt häntä käytökselläni, joka kumpuaa juuri menneestäni - asioista, joita minulle on tapahtunut ja tehty. Mutta mutta... Tämä pohdinta täällä on vain vertaistuen etsintää ja se lyhyt, ihana hulluus ei ehkä enää toistu, vaan on historiaa.
No joo, ehkä oli epäoleellista, mutta yhdessä viestissä mainitsin sanan hirviö. Mutta itse ainakin haluaisin tietää juuri sen, miksi ja miten hänestä on tullut se ihminen jona hänet olen tottunut näkemään.
Ja se että haluat todella oppia tuntemaan hänet, on hienoa - se tuntuu siltä että on enemmän tosissaan, että siinä on muutakin kuin lyhyttä ihastumista kyseessä. Itse käytin sanaa hirviö, koska sellaiselta minusta usein tuntuu, kun en oikein sovi mihinkään muottiin ja kärsin huonosta itsetunnosta, vaikka moni onkin tottunut pitämään minua vahvana. Todellisuudessa olen usein hyvin ujo ja herkkä, sekä tottunut pitämään ihmisiä loitolla, koska pelkään heidän satuttavan minua. Monet vain tulkitsevat sen väärin: ylpeydeksi, välinpitämättömyydeksi...
Aika paljon taitaa kuitenkin riippua siitä miten ja milloin suhde on alkanut - uudelle tuttavuudelle ei välttämättä kannata ensitreffeillä latoa kaikkea pöytään, mutta jos on vetkutellut jo useamman vuoden, niin ehkä silloin jonkinlainen välitilinpäätös olisikin paikallaan - varsinkin jos tuntuu siltä, että väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä mahtuu niihin vuosiin monia.
Ehkä aikuisena on juuri siksi vaikeaa -tietää mitä on ja mistä on koostuu. Jos tietää. Nuorena on helppoa solmia ihmissuhteita sen kummemmin ajattelematta -menee vain vilpittömästi kaiken mukana. Omana itsenään -tietämättä seurauksista. Jokainen joutuu väistämättä jonkinlaiselle törmäyskurssille/ joutuu pysähtymään. Olivatpa olosuhteet minkälaiset tahansa. Syitä voidaan etsiä loputtomiin, mutta loppujen lopuksi jokainen on täällä aika yksin. Tai ainakin minusta on joskus tuntunut siltä. Kai sitä jokainen kehittää jonkilaisen selvitymisstrategian pärjätäkseen. Joko se tulee tiedostamalla tai tiedostamatta. Kai ne on niitä persoonallisia tekijöitä, joilla jokainen ratkaisee ongelmiaan.
Ihmiset tulkitsevat aina omalla tavallaan toisten käyttäytymistä. Joskus siitä ei voi välittää, mutta on toisaalta sääli, että nuo mainitsemasi piirteet ihmisessä tulkitaan tuollaisiksi. Ehkä ihmisillä on niin "kiire" -ei kuulla, mitä toinen sanoo -ehkä.
Kai se on niinkin, että riippuu tosiaan siitä, miten suhde on alkanut. Kaikella pahalla -parempi jopa ehkä niin kuin elää jatkuvassa epävarmuudessa ja että mitähän seuraavaksi ja miten toimisi että kelpaisi -jos kuitenkin kelpaisi ihan sellaisenaan.
"... jos kuitenkin kelpaisi ihan sellaisenaan. "
Sehän se taitaa olla, jokaisen ihmisen suurin toive ja haave - että tulisi rakastetuksi juuri omana itsenään, eikä minkään muuttuvien, ulkoisten tekijöiden takia. Se on vain aika harvinaista nykyään - ehkä - ei välitetä tutustua niin hyvin, on todellakin niin kiire suoriutua elämästä hyvin arvosanoin ja kumppanista etsitään niitä raameja (prinssipuolisoa tai jumalatarta), eikä tutustuta siihen sisältöön.
Huono itsetunto on kiivaasti kilpailevassa yhteiskunnassa melkoinen kirous: jos ei koe raamien olevan kunnossa, niin luulee ettei sisältökään kiinnosta.
Kiitos sullekin kommenteistasi. Tottakai se on varmasti se jokaisen haave tulla rakastetuksi omana itsenään, mutta onko maailmassa mitään muuta niin vaikeaa asiaa? Tietääkö sitä edes, ennenkuin sen puutteeseen on joskus havahtunut? Suhteellista tämäkin, mutta onhan paljon ihmisiä, jotka kaipaavat vierelleen ihmistä paikkaamaan tai täydentämään väärällä tavalla omaa itseään. Koska aina voidaan yrittää, aina voidaan sopia käyttäytymismalleista ja muista asioista, jotka helpottavat vaikeissa tilanteissa missä tahansa ihmissuhde kysymyksissä. Tilanteet vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Joustamista, ja yhteen hiileen puhallusta. En ehkä osaa ilmaista pointtiani selvästi. Riippuu ihmissuhteesta. Ja persoonallisista eroista, näkemyksistä ym.
Kaikki ylpeys ei ole aina huonoa itsetuntoa, joskus se voi olla ihan todellista, mutta sekään ei ole ihmisen itsensä syy. Kuka loppujen lopuksi on niin loistava, että todella pelkällä ylpeydellä tms. menestyy? Jos menestyy -se hänelle suotakoon. Vaikeata se ainakin hänelle on -voisi kuvitella. Henkillökohtaisesti uskon siihen, että kukaan ei tahallaan tee ilkeitä tekoja, ole ilkeä tai muuten vaan muiden yläpuolella vain siksi että kuvittelisi todella olevan muita vahvempi sillä käytöksellä mitä on. Se voi olla selvitymiskeino täällä -mutta onnea se ei voi tuoda kenellekään.
En ehkä oikein osannut vastata tuohon mitä vastasit. Ymmärsin kuitenkin tuon mitä ilmaisit noilla raameilla ja muulla. Tottahan se on -ja niin surullista. Ihminen vaikuttaa kuitenkin itse omaan elämäänsä eniten, mutta miten tehdä se täällä?
Mutta kiitos sinulle että olet vastaillut näihin viesteihin. Ei ole tarkoitus jatkuvasti vain vastailla ja vastailla, mutta kommenttisi ovat olleet hyviä.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit ja hyviä keskusteluita näillä palstoilla syntyy harvoin - enemmänkin nämä ryhmät täällä ovat täynnä sokeiden huutelua toisilleen. Elämäntilanne todellakin vaikuttaa paljon parisuhteitten syntyyn - pelkkä rakkaus ei riitä, jos yhteiset intressit ovat liian erilaisia.
Omalta osaltani en tiedä mikä tilanne on ja mihin se on johtamassa - tiedän vain mitä tunnen ja se on aika iso askel kaiken sen järjellisen vatvomisen jälkeen. Kaikki mennyt ja tapahtunut on vain kirkastanut sen, mutta samaan aikaan kaikki myös on mahdollista ja mahdotonta - kai sitä lopulta jokaisen elämässä on yksi suuri rakkaus, josta on vaikea luopua.
http://www.youtube.com/watch?v=bg2knMSq9sQ
Vaikea sanoa, kun en tiedä kuka olet. Olemme täällä kaikki vain mielikuvituskavereita toisillemme.