Toisaalta ihan jännä juttu, mutta toisaalta pelottaa...
Meillä on jo 3 poikaa, joitten kotiäitinä olen ollut 9 vuotta. Just oli tarkoitus siirtyä vähitellen työelämään. Olen myös aina ajatellut että ei minulle lapsia enää yli kolmekymppisenä... nyt olen jo 36.
Edelliset raskaudet oli pahoja ja kävivät terveydenkin päälle, puhumattakaan mistään jaksamisesta. Ja juokseminen taas vuorokaudet ympäri 1-2 vuotiaan perässä tuntuu rasittavalta ajatukselta...
Rahatkin on tosi tiukilla ja jostain pitäis sitten repiä rahat autoon johon mahtuu koko perhe.
Toisaalta... nyt on aikaa vauvalle kun isommat menee jo kouluun ja eskariin. Pojista lienee myös jos ei hoito- niin ainakin viihdytysapua. Vauvanhoito on muutenkin ollut kerta kerralta helpompaa. Ja voi hyvällä omallatunnolla jättää taas töihin menemisen väliin. Se olikin vähän pelottava ajatus, vaikka toisaalta olisi varmaan sekin ihan hyvää tehnyt vaihteeksi... ja onhan se äitiysraha/kotihoidon tukikin jotain rahaa, ainakin parempi kuin ei mitään, mikä nyt vallitsee...
Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Meillä on jo 3 poikaa, joitten kotiäitinä olen ollut 9 vuotta. Just oli tarkoitus siirtyä vähitellen työelämään. Olen myös aina ajatellut että ei minulle lapsia enää yli kolmekymppisenä... nyt olen jo 36.
Edelliset raskaudet oli pahoja ja kävivät terveydenkin päälle, puhumattakaan mistään jaksamisesta. Ja juokseminen taas vuorokaudet ympäri 1-2 vuotiaan perässä tuntuu rasittavalta ajatukselta...
Rahatkin on tosi tiukilla ja jostain pitäis sitten repiä rahat autoon johon mahtuu koko perhe.
Toisaalta... nyt on aikaa vauvalle kun isommat menee jo kouluun ja eskariin. Pojista lienee myös jos ei hoito- niin ainakin viihdytysapua. Vauvanhoito on muutenkin ollut kerta kerralta helpompaa. Ja voi hyvällä omallatunnolla jättää taas töihin menemisen väliin. Se olikin vähän pelottava ajatus, vaikka toisaalta olisi varmaan sekin ihan hyvää tehnyt vaihteeksi... ja onhan se äitiysraha/kotihoidon tukikin jotain rahaa, ainakin parempi kuin ei mitään, mikä nyt vallitsee...
Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä on yllätysvauva? Seksiä sitä kai on harrastettu?
Hassu sana.. Yllätysraskaus jota seuraa yllätysvauva.. ;))
seksiä ja tiedostettu että aina voi sattua niin että lisää jälkikasvua tulee. Mutta tätä vauvaa ei varsinaisesti oltu suunniteltu. siinä mielessä yllätys.
Kunhan hypin täälä nenille!! =) Ihanaa tietty että vauva tulee! Tsemppiä jatkoon!!
Ehkäisykin on keksitty jos lapsia ei enää lisää halua.
Esim. vaikka sterilisaatio.
Kas kun sekin voi pettää. Nimittäin mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisen varma, mutta sen kai tiesitkin.
Ketjun aloittajalle vain tsemppiä. Minä olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa. Hyvin olen jaksanut pikkuisen kanssa, vaikka ikää on enemmän kuin sinulla.
Miten te elätte sillä pienellä kelan korvauksella kun olette kotona monta vuotta??? meillä molemmat kovatuloisia mutta lainatkin isot. Ei tulisi mieleenikään jättää miestä yksin tienaamaan ja elättämään koko perhe.
* ei saa ottaa hernettä nenään, tää oli ihan oikeesti silkaa tietämättömyyttä miten rahat voi riittää *
Sinun osuutesi perheen elatukseen olisi, ainakin toivottavasti, se että ette tarvitsisi niin usein ja paljon puolivalmisteita, vaan tekisit kotiruokaa, joka tulee halvemmaksi. Samoin voisit ommella lapsille vaatteita, mikä sekin tuo säästöä pitkän pennin. Ja suurin tuloerä on se, että kalliit päivähoitomaksut jäävät pois, kun itse hoitaa lapset kotona.
Joten siis ajatus siitä, että "Ei tulisi mieleenikään jättää miestä yksin tienaamaan ja elättämään koko perhe" ei ole ihan realistinen.
jostain on tingittävä. Meilläkin on 6h k omakotitalo ja kaksi autoa, mutta mitään hienoja ne eivät ole (talo 600000 mk ostettaessa, autot max 1000€). Vaatteet ja huonekalutkin on kaikki kirpputorilta mutta se ei meitä haittaa. Pääasia että ollaan saatu olla ja elää kotona.
Minähän olen ollut jo kaks ja puoli vuotta kotona ilman sitä "Kelan korvaustakaan" ja miehen nettopalkka on 1900€/kk.
otta kai siinä joutuu tinkimään. Ei voi käydä ulkomailla, ei voi shoppailla miten haluaa, ei voi ylläpitää paria uutta autoa... on paljon asioita joista on pakko tinkiä.
Mutta ei se maailma siihen kaadu, ei siihen jos on vanha auto, ei kotona oloon, ei vanhoihin vaatteisiin.
Ja kuten kävi jo ilmi, kotona ollessa säästää, esim. ei mene päivähoitomaksuja, ei toisen työmatkakuluja, ruokakin tulee halvemmaksi kun on aikaa tehdä itse.
Asennekysymyshän tämä siis on, ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot :)
Olen äitiyslomalla neljännen lapsemme kanssa, ikää hänellä 6 kk. Hän on ihan suunniteltu, eikä millään muotoa yllätys, mitä nyt raskaus aloin ensimmäisestä suojaamattomasta yhdynnästä :))
Mutta noita samoja asioita mietin minäkin, kun vauvakuumetta podin. Tuntui pöhköltä haluta uutta vauvaa kun viimeinen raskaus oli ollut aika hankala, ja sitä seurasi paha synnytyksen jälkeinen masennus. 3. lapsen vauva- ajasta en muista paljoakaan, ja se tuntuu todella pahalta. Olin juuri päässyt kunnolla työelämään kiinni, tein yötöitä hoitoalalla, joten raskauden myötä tiesin että sairaslomalle tulisin jäämään jo paljon ennen la:aa. Ja autohan meiltä meni vaihtoon, jo siinä vaiheessa kun mahdollista raskautta harkittiin.
Pohdin myös omaa mielenterveyttäni, oliko mitään järkeä toivoa vielä yhtä vauvaa, eikö nyt kolme lasta riittäisi? Jaksaisinko?
Mutta nyt tuntuu ihanalta, isommat lapset (10, 8 ja 5 vuotta) palvovat pikkuveljeä, ainakin vielä toistaiseksi. Itse olen nauttinut kotona olosta, vaikka töitä onkin hurjasti. Ja vauvakuume nostaa päätään taas- mies tosin on ilmoittanut että NYT piisaa!
Hyvää jatkoa sinulle, nauti raskaudestasi, ja tulevasta vauvasta :)
meillä mies sanoi että nyt kun kerran niitä alkoi tulla lisää niin anti sitten saman tien tulla kymmenen. Minulla voi kyllä olla jotain sanomista siihen... tai ehkä yksi vielä voisi olla mahdollinen jos tämä raskaus menee ok. Tietysti jos niistä kahdesta tulee edellisten tapaan poikia, voisi käydä mielessä seitsemän veljeksen väsääminen :P
Täytyy yrittää liikkua paljon, niin ei vauva pääse imemään kaikkea energiaa. Voisin yrittää todentaa päteekö hypoteesini: jos en liiku, vauvastani tulee iso ja hyvinvoiva mutta minusta loppu, jos liikun vauvastani tulee pieni ja kitisevä, mutta minä jaksan :) Tähän astinen otos viittaa tällaisen suutaan...yhtä odottaessa oli nimittäin puutarhatöissä ja se oli yli kilon pienempi kuin muut ja edelleen pienempi kuin pari vuotta nuorempi pikkuveljensä.
Kyllä minä uskon tästä selviäväni, tietysti, kunhan vaan saan ensin väännettyä vauva-asenteen päälle :)
Hyvää kevättä kaikille.
Hei Mrs Chaos,
kiva kuulla, että on mennyt hyvin vielä pienimmän kanssa edellisestä masennuksesta huolimatta. Minulla on 8 ja 6 vuotiaat, ja nyt sitten toivottu kolmas tulossa. Vaikka iloinen tulevasta vauvasta, silti olo on ristiriitainen. Miten sitä taas jaksaa saman rumban valvomisineen (kärsin aikoinaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aika pitkään) Ikää on, ja painoa, mutta silti olen toiveikas. Ihanaa kun saa olla kotona vauvan kanssa, kun vanhemmat lapset tulevat koulusta.