Järki sanoo, että mun olisi jo kauan sitten pitänyt unohtaa sut kokonaan, mutta...
Kumpa päänupissa olis delete-nappula, jolla vois tuhota muistista kaiken haluamansa valikoiden.
Kumpa päänupissa olis delete-nappula, jolla vois tuhota muistista kaiken haluamansa valikoiden.
Vastaukset 28
Vanhimmat
varmaankin niin, ettei voi unohtaa...kai..
..ehkä se ei sitten ollut vain hetken huumaa ja hetkellinen päähänpisto, mutta oman hyvinvoinnin kannalta olis vaan parasta unohtaa, mutta kun ei onstu...joku keino täytyy olla. Mikään "korvikekkaan" ei auta ja toisaaltaei se ole oikein ketään kohtaan.
sitten vaan on elettävä elämää, joten kuten...sen tiedän, toinen ei voi korvata sydämmessä asuvaa.
tuokin on kyllä tiedossa ja välitetty samainen tieto aivoilleni jo jokin aikaa sitten, mutta välillä vaan iskee masis ja mieli on maassa. Ja jotenkin vaan haluais elää "normaalia" elämää johon kuuluisi toinenkin osapuoli. Jotenkin täytyy saada tuo toinen aivoista pois ennen kuin voin harkita jotain muuta, mutta kun siihen menee aikaa ja on vähän tämmöinen "heti kaikki valmiina" luonne
ei toivoisi vierelleen kumppania, joka oikeesti olisi siinä hyvinä ja huonoina päivinä..ei jaksaisi enää haeskellakaan..kai se on vain oltava muistoissaan.
jaksa haeskella, mutta kuulostaa liki karmealta että siinä vierellä ei tulevaisuudessakaan kulje kukaan ritirinnan. ..vuosiakin on vielä (toivottavasti) jälkellä ihan riitt'västi...
sen verran lujaa, (vaikka on yrittänyt unohtaa monin keinoin)..aina muistuu mieleen monet jutut..ja nyt on itkun aika..sori...
kyllä sitä on viime päivinä vierähtänyt muutama kyynel omallekin poskelle ja on taas tullut mietityksi omia "kolhuja" Toisaalta oman pahan olon pyrkii kaikin keinoin peittämään ulkopuolisilta ja varsinkin lapsilta. Itselle yrittää moneen otteeseen toitottaa että onhan sinulla asiat hyvin,kun sinulla on terveet ja mukavat lapset, mutta se nyt ei aina vaan riitä...
lapset on kantava voima monta kertaa, heidän vuokseen yrittää näyttää, että kaikki on hyvin, samoin kuin muittenkin ihmisten läsnäollessa.Monikaan ei varmasti aavistakaan...että jossain tuolla on hän..retkikaveri yms. jonka kanssa miilustettiin säässä, kuin säässä..lämmitti pelkkä läsnäolo.
kuinka jonkun seurassa voi viihtyä ja kuinka sitä seuraa voi kaivata :( ja kuinka aina tietyissä tilanteissa tulee henkilö mieleen kuten laavulla...
Kaiken tämän haittapuolena on se, että yrittää löytää keinon kuin keinon unohtamiseen ja varmaan minun kohdalla se on järjetön työn teko...ei hetkeäkään aloillaan, jotta ei jäisi aikaa ajattelemiseen. Toki tuossa "säntäilyssä" ei ole järkeä ja varmaan sekin kostautuu uupumisena.
sen verran maltat pysyä aloilasi, että ehdit osallistua pikku rupatteluhetkeen ikävän merkeissä. ;) Ei vaan, ongelma on kyllä ikävä, jos jotakuta ikävöi oikein kovasti.
luulin jo omituisia juttuja..että hän..mutta laavulla emme käyneet..jeps..muuten on kuin hänen tarinaansa..
taas tulee mieleen, että minkähän ihmeen takia "avaudun" edes täällä.
Toki on tiedossa että ei tämä mihinkään johda päinvastoin.
takia varmaankin Täällä on aina silloin tällöin saman yskän ymmärtäviä empaattisia ihmisiä, joiden kanssa on kiva jutella. Niinä hetkinä tuntuu, että ikäväkin on hieman helpompi kestää...
todennäköistä että täällä " törmäsisi" siihen TOISEEN.
se puhelin käteesi...ehkä vastaus löytyy..
kuitenkaan ole siitä ihan varma :)
täysin oikeassa. Mutta onhän tämä nyt aikas epätoivoista. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tyytyä siihen mitä itsellä on eikä kuvitella liikoja onnen suhteen.
Ihmisluonto on vaan siitä ihmeelinen, että jää ajatuksissaa kiinni johonkin mahdottomaan vaikka järki sanoo toisin. Jonain heikkonahetkenä käy aina näin..kunne jälleen ryhdistäytyy. ..läpäsyttää itseään kovainnollisesti poskelle ja sanoo "kasva aikuiseksi"
on oikeasti kuin neulaa etsisi heinäkasasta.
Ja jos ei kantti riitä keskustella asianomaisen kanssa maamatusten niin sitten voi unohtaa koko jutun. Toisaalat ei pitäisi ylläpitää "harhakuvitelmia" ja kiusata itseään.
voisi, mutta onhan vastapuolellakin puhelin ja jääräpäisenä en soita.
on jo aikaa siitä, kun naamatusten keskustelit kyseisen ihmisen kanssa..
Minä olin puh.yhteydessä vrk.sitten..
ihan hirveesti ole aikaa..ehkä viikko, mutta lähinnä työjutskia.
kalajutskia..ok. heips.
oli vissiin joko inside juttu ei mennyt mulla jakoon mutta heips vaan ja kuten akujaan jo mielessä niin ei oikeesti olisi pitänyt tännekään kirjoittaa ei tästä nyt ainakaan parempi olo tullut, mutta oma moka
oisitpa se T, ketä mä kans ikävöin!! Näin hänet kans viimeks vähän yli viikko sitten. Mistä päin sinä olet T?
vinkki itsestäs ensin?
hirveen ikävä vaik.koht.4v.kulunut elämä ollut sen jälkeen paskaa
unohtaa vaikka se olisi mahdollista, ei se unohtaminen edes ole :) sinä olet ikuisena etkä vain mielessäni myös sydämessäni. En kadu hetkekäkään, vaikka koin itseinhoa sen jälkeen kun olin kiukutellut sulle niin mietiskelin, että onko niin jotta rakkautta punnitaan joskus purkamalla niitä olojaan silläkin tavalla.. mietin, että ikävää sitä suurta ikävää kun tekee mieli huutaa, että olen tässä ja ota minut heti äläkä kyseenalaista yhtään mitään ja.. no. mutta. niin. joskus olis asiaa joskus ei.