Jepjep. Ahkerat palstan lukijat ovat voineet silloin tällöin seurata A-25526:n moottorinvaihtoprojektin edistymistä, tai ainakin siinä esiintyneitä ongelmia. Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että uutta konetta aletaan kohtapuoleen sovitella veneeseen sisään.
Kone on 37,5-hevosvoimainen Nanni Kubota, painaa 140 kiloa. Ei siis juuri mitään verrattuna isojen poikien masiinoihin ... mutta paikalleen se olisi hyvä sinne saada.
Olen tilannut asentajan. Tämä on kuitenkin kovin kiireinen, joten jos ei muuta niin terveestä uteliaisuudesta aloin miettiä, että olisiko tuo vaikea homma tehdä sittenkin itse. Ne, joiden ensireaktio on "jos et tuon paremmin tiedä, älä edes yritä", voivat lopettaa lukemisen tähän. Tuon palautteen osaan itsekin kuvitella.
Lähinnä olen antanut itselleni kertoa, että moottorin kunnollinen rihtaaminen on asia, jota ei kannattaisi omin päin asiantuntemattomana yrittää. No minulla nyt kuitenkin on siinä potkuriakselilla se joustonivel eli scatra, joka valmistajan lupauksen mukaan sallii jopa 8 asteen rihtausvirheen ilman haitallisia seuraamuksia. Tähtään toki pienimpään mahdolliseen virheeseen, mutta pelivaraa siis on ainakin vähän. Lisäksi veneessä on edellisen moottorin (Sole Mini-34) jäljiltä tukeva, raudasta tehty moottoripeti, joten perussuuntaus on kohdallaan. Uusi kone on muutaman sentin kapeampi, joten petiin täytyy tehdä kavennuspalat.
Ajattelin tehdä seuraavasti: katson uuden moottorin piirustuksista ne kiinnityspisteiden, kumityynyjen ja vetoakselin laipan tarkat mitat ja etäisyydet. Sitten valmistan jäykästä vanerista ja puupaloista mittatarkan mallineen, joka jäljittelee tarkasti uuden moottorin kiinnityspisteitä ja vetoakselin laippaa. Tämän puuhäkkyrän kanssa sovittelen metallisia kavennuspaloja paikoilleen vanhaan moottoripetiin, kunnes niiden päälle asetettuna malline onnistuu tuomaan vetoakselin laippaa markkeeraavan lätyskänsä täsmälleen oikealle kohdalle scatran etupäähän. Sitten vain pulttaan kavennuspalat näin löytyneille kohdilleen, myyn vanerimallineen eniten tarjoavalle seuraavalle omatoimiasentajalle ja pyydän hiiabbi-miestä nostamaan uuden koneen paikalleen. Letkujen, johtojen ym. asentelu onkin sitten jo yksinkertaisempi juttu.
Kuullostaako edellä esitetty suunnitelma toteuttamiskelpoiselta, vai olenko iskemässä käsiä kyynärpäitä myöten p-aan?
Kone on 37,5-hevosvoimainen Nanni Kubota, painaa 140 kiloa. Ei siis juuri mitään verrattuna isojen poikien masiinoihin ... mutta paikalleen se olisi hyvä sinne saada.
Olen tilannut asentajan. Tämä on kuitenkin kovin kiireinen, joten jos ei muuta niin terveestä uteliaisuudesta aloin miettiä, että olisiko tuo vaikea homma tehdä sittenkin itse. Ne, joiden ensireaktio on "jos et tuon paremmin tiedä, älä edes yritä", voivat lopettaa lukemisen tähän. Tuon palautteen osaan itsekin kuvitella.
Lähinnä olen antanut itselleni kertoa, että moottorin kunnollinen rihtaaminen on asia, jota ei kannattaisi omin päin asiantuntemattomana yrittää. No minulla nyt kuitenkin on siinä potkuriakselilla se joustonivel eli scatra, joka valmistajan lupauksen mukaan sallii jopa 8 asteen rihtausvirheen ilman haitallisia seuraamuksia. Tähtään toki pienimpään mahdolliseen virheeseen, mutta pelivaraa siis on ainakin vähän. Lisäksi veneessä on edellisen moottorin (Sole Mini-34) jäljiltä tukeva, raudasta tehty moottoripeti, joten perussuuntaus on kohdallaan. Uusi kone on muutaman sentin kapeampi, joten petiin täytyy tehdä kavennuspalat.
Ajattelin tehdä seuraavasti: katson uuden moottorin piirustuksista ne kiinnityspisteiden, kumityynyjen ja vetoakselin laipan tarkat mitat ja etäisyydet. Sitten valmistan jäykästä vanerista ja puupaloista mittatarkan mallineen, joka jäljittelee tarkasti uuden moottorin kiinnityspisteitä ja vetoakselin laippaa. Tämän puuhäkkyrän kanssa sovittelen metallisia kavennuspaloja paikoilleen vanhaan moottoripetiin, kunnes niiden päälle asetettuna malline onnistuu tuomaan vetoakselin laippaa markkeeraavan lätyskänsä täsmälleen oikealle kohdalle scatran etupäähän. Sitten vain pulttaan kavennuspalat näin löytyneille kohdilleen, myyn vanerimallineen eniten tarjoavalle seuraavalle omatoimiasentajalle ja pyydän hiiabbi-miestä nostamaan uuden koneen paikalleen. Letkujen, johtojen ym. asentelu onkin sitten jo yksinkertaisempi juttu.
Kuullostaako edellä esitetty suunnitelma toteuttamiskelpoiselta, vai olenko iskemässä käsiä kyynärpäitä myöten p-aan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin eilen ja toissapäivänä Helsingin Rajasaaressa valmistelemassa venettäni vesillelaskukuntoon (eilen illalla sitten molskahti). Idonea-veneeni kupeella käväisi jompanakumpana päivänä (varmaankin tiistaina) muuan kanssaveneilijä kysymässä, onko veneeni menossa veteen saman tien ja tiedänkö siis nosturiauton liikkeistä ja aikatauluista. Kertoi, että hänen veneestään pitäisi nostaa vanha moottori pois. Kysäisin uteliaisuuttani, mikä tuo vanha moottori on ja mitä on tulossa tilalle. Tuo vanha oli kuulemma Sole Mini 34 hv ja uusi Nanni Kubota 37,5 hv!
Jollakulla on meneillään tämälleen samanlaiset puuhat kuin sinulla – tai vaihtoehtoisesti juttelin juuri sinun kanssasi!
Mitä tuohon rihtaamiseen tulee, niin omassa veneessäni on Toyota Hiacen 74 hv -moottorin perässä BMW 500 -sarjan auton vetoakselista lyhennetty vakionopeusnivelhäkkyrä toimittamassa Scatran tms. virkaa. Nivel kompensoi veneessäni useamman asteen sovituseron vaihteen toisioakselin ja potkurinakselin välillä, mutta tarkkaa astelukua en ole mitannut. Vene on tehty 1992 (varsin pätevän itserakentajan toimesta); Bemarin vetoakselin ikää ja historiaa en tiedä. Vene on minulla v:sta 2000. Viime kesänä nivelhäkkyrän sisuskalut väljenivät kelvottomaan kuntoon. Murikka pois ja akselistopajalle (Ko-Met Oy, Espoo). Siellä se avattiin ja sisuskalut eli pesissä olevat varsinaiset nivelosat (jotain standardoitua kokoa) uusiksi. Eihän tuo juttu ilmainen ollut, mutta jäi sentään varmaankin alle puoleen uuden Scatran tms. hinnasta. Nyt ajellaan taas varmaan nätisti kymmenkunta kautta ilman nivelongelmia.
Tekstistä päätellen sinun pitää tehdä uudet 'korvakkeet' tai muut kiinnikkeet, joilla kone laitetaan vanhoihin tykkeihin kiinni.
Teepä niistä sellaiset, että niissä on kierretapit pystyssä. nämä sitten pultataan runkoon kiinni kukin parilla pultilla kiinteästi kiinni. Niihin sitten kiertelet aluksi alimmaiseksi mutterit, jotka eivät ole kierrettynä aivan pohjaan asti, vaan noin sentin verran rakoa. Nyt sitten laitat koneen kiinnityskorvakkeet näiden muttereiden päälle ja sitten toiset mutterit, joilla sitten puristat koneen kiini. Tämä on käytännöllisin perusrakenne.
Näitä kiinnittimiä tehdessäsi mittaa asiat sitten kuvailemasi tavalla alustavasti rihtaillen, että kone on likimain okeassa asennossa, kun se lepää näiden alimmaisten muttereiden päällä. Jos haluat sitten rihtauksen tarkakai, niin ota se scatra pois siitä akselinpäästä ja laita tilalle tavallinen laippa ja sitten ryhdyt kääntelemään koneen lopullisesti paikalleen. Se tapahtuu seuraavasti. Työnnät akselin ja tietenkin laipan kiinni koneessa olevaan laippaan. Tällöin huomaat aluksi jo silmälläkin, että laipat eivät ole aivan vastakkain, vaan joku kohta ottaa kiinni ja vastakkaisella puolella on sitten rako.
koneen asentoa voit sitten muutella kiertämällä niitä alimmaisia ruuveja tarvittavasti niin, että lopulta saat laipat aivan samansuuntaisiksi.(Ne ylemmät ovat tietenkin tässä vaiheessa löysällä)
Kun hommaa on jonikn aikaa iteroinut, niin saat laipat aivan yhdensuuntaisksi. Tavallinen rakotulkki on oiva apuväline tässä touhussa. Se on tarkempi kuin silmä.
Jos haluat sen olevan aivan viimeisen päälle niin tee tämä lopullinen säätö silloin kun vene on vesillä. Vaikkei uskoisi, niin kaikkien veneiden rihtaus muuttuu vähän kun ne laitetaan veteen. Runko on heiman eri muotoinen maissa kuin vedessä.
Itse asiassa Scatran kanssa homma ei ole mitenkään kriittinen, mutta sekin kestää kauemmin jos homma on jotakuinkin linjassa.
mutta pikku korjaus. Scatraankin kannattanee nimenomaan jättää vähän kulmaa, jotta nivelen neulalaakerit liikkuisivat akselin pyöriessä. Jos neulalaakeri on kaikenaikaa liikkumatta, on selvää että laakeri kuluu nopeasti kuopalle. Kokemusta ei ole juuri Scatrasta, mutta raskaan ajoneuvokaluston nivelakselistojen suunnittelusta paljonkin. Hyväksi kulmaksi on todettu 3 astetta.
Hyvä, mutta minkälainen rakotulkki saa mahtua laippojen väliin( O,O5-0,2 ?) että kone on vielä SUORASSA
hyvinkin kun kerroit johtojen ja putkistojen asennuksen olevan yksinkertainen juttu Sinulle.
Ei siinä mitään "rihtausta" tarvita jos kerran olet ostanut Skatran nivelakseliston painelaakereineen ja sieltä tulee yleensä erittäin hyvät kuvalliset ohjeet mukana joiden mukaan toimien ei pitäisi olla virhemahdollisuutta
Tärinänvaimennustyynyt Sinun pitäisi valita jonkin asiantuntevan myyjän luetteloista mahdollisimman pehmeät ja koneen painon sekä värähtelytaajuuden (kierrosluvun) mukaan.
Kyseleppä lisää postistani ja vaikka puh. n:o kera.