Mulla on ollut paniikkihäiriö jo monta vuotta.Olen syönyt citalopramia 20mg päivässä siihen. Lääke on sopinut mulle tosi hyvin ja kohtaukset oli jäänyt pois kunnes..... Pienensin itse lääkitystä 10mg päivässä.Kaikki tuntui menevän hyvin mutta nyt kun olen syönyt n.kaksi kuukautta tuota 10mg niin oireet ovat palanneet.Sekoamisen pelko on hirveä!!!!Huono olo,päätä särkee ja epätodellinen olo päällä. Vapina ja tärinääkin on vähän väliä :( Johtuukohan tämä lääkkeen pienentämisestä vai mistä???? Terapiassa en ole ollut ikinä.Luulin jo pääseväni irti tästä sairaudesta,koska olen ollut n.kaksi vuotta oireeton.Nyt harmittaa ja PALJON :(
Paniikki tuli takasin :(
PANIIKISSA 1983
4320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö annostuksen pienentämisestä kannattaisi ensin keskustella lääkärin kanssa?
Nosta annos takaisin jos se parantaa oloa.
Ulkopuoliset harvemmin ymmärtävät miltä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö tuntuvat.
varsinaisesti koskaan parane, remissiossahan se voi olla, vuosikymmeniä.
Miksi säätelit itse lääkitystäsi?!
Hakeudu terapiaan, ei pelkällä lääkehoidolla pitkälle pötkitä.
SSRI -lääkkeet kuuluu vähentää hiljalleen. Äkkinäinen 50% vähentäminen päiväannoksesta saattaa olla turhan "hazardia". Citalopramista ei ole kokemusta, mutta sertraliinista on. Vähensin annosta 100mg/pvä --> 50mg/pvä niin, että söin 75mg n. 2kk ja siitä sitten 50mg/pvä, enkä kokenut tuona aika juurikaan mitään vieroitusoireita. ehkä lievää masennusta jota lievensin reippaalla liikunnalla. Sinuna ottaisin yhteyttä lääkäriin ja keskustelisin oikeasta lääkityksestä ja mahdollisesta terapiasta. Turha sitä on kitua kuitenkaan?
Lääkkeitä ei saa vähetää kerralla liikaa, voi oikeesti tulla hirvee olo! Olen itse sairastanut jo 15 vuotta. Välillä se uinuu puolitoista vuottakin, ja jokin pieni elämän muutos herättää nukkuvan karhun ja siinä sitä sitten taas opetellaan elämää uusiksi kunnes elämä taas kantaa. Tämä on elämänmittainen taistelu. hyvänä puolena se, että myös ne suuret ja pienet onnenhetket korostuu ja niitä arvostaa. Lisäksi tässä on pakko tutustua itseensä ja opetella tuntemaan itsensä, välillä haastaa itsensä. Noiden lääkkeiden kanssa on vähän niin, että se lääke on laastari, joka ei kauaa pidä, kyllä se vaatii työskentelyä oman mielen kanssa. Voimia sinulle. Muistan itsekkin, kuinka se otti pähän, kun kohtaukset alkoivat uudestaan ensimmäisten taukovuosien jälkeen.