ja uskotko muiden juttuja ?
Itse yritän välttää valehtelua kun nykyään ei enää oikein muista mitä on tullut puhuttua, paras puhua totta.
Usko kuulemaani ja lukemaani on kyllä aika huono.
En edes usko että Valion maito olisi suomalaista
Itse yritän välttää valehtelua kun nykyään ei enää oikein muista mitä on tullut puhuttua, paras puhua totta.
Usko kuulemaani ja lukemaani on kyllä aika huono.
En edes usko että Valion maito olisi suomalaista
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elämä on tähän ikään mennessä opettanut, että saa yönsä nukuttua hyvin eikä ole ylipääsemättömiä ongelmia, jos ei ole mitään salattavaa keneltäkään. Se tarkoittaa sitä, että puhuu totta, noudattaa lakeja eikä tee mitään sellaista mitä ei toivo itselle tehtävän, on helppo elää ja olla. Silloin ei tarvitse pelätä paljastumista. Siihen pyrin ja olen onnistunutkin. Kokeile sinäkin...
Eikä kenenkään tarvitse uskoa mitään, mitä ei itse pysty toteamaan todeksi.
edes" valkoisia valheita" ole tullut kerrottua?
itselle valehtelu?
että ei koskaan valehtele, valehtelee.
Mitä elämästä tulisi jos sanottaisiin kaikki suoraan ilman suodatinta.
Valehtelen joskus ihan tarkoituksella säästääkseni vastapuolen tunteita.
On asioita joissa ei pidä valehdella, ne ovatkin sitten asia erikseen.
minulla olisi varaa puhua totta? Jos valehtelisin, en voisi luottaa vastapuoleenkaan sen vertaa, kuin järki sanoo.
No joskus, ainakin itselleni. Mutta olen oppinut pitämään jotenkin suuni ja mieleni tukossa, jos joku valehtelee. Paitsi politiikot ;)
En osaa valehdella aktiivisesti.
Valehteluani on jättää jotain kertomatta.
Lähtökohtani kohtaamistilanteissa on aina se että vastapuoli on rehellinen.
Tietysti tulee pettymyksiä.
Minusta olisi kammottava ajatus elää koko ajan epäluuloisena.
Tämä hyväuskoisuus on siirtynyt lapsiimmekin joille on siitä aiheutunut käytännön vahinkoakin.
Otan omaan piikkiini.
Tuotteiden alkuperän suhteen olen ollut epäluuloinen jo vuosikymmenet.
Teknisiä vekottimia on koottu suomalaisten ja muiden "luotettavien" merkkien nimiin ympäri maailmaa haalituista, halvoista komponenteista.
Kyllä valehtelen silloin kuin joku pyrkii hyötymään minusta, en esim. lähde lainaamaan rahaa, sanon kylmästi, että minulla ei ole.
Muuten valehtelemiseni on sitä, että en kerro kaikkea. Oikeasti inhoan valehtelua.
Myös usko kuulemaani ja lukemaani on aika usein epäilevä.
Rakas siippani kertoi aikoinaan värikkäitä tarinoita missä hän oli aina sankari. Hän oli myös omien juttujen mukaan se joka meillä teki kaiken ja maksoi kaiken. Totuus oli, että herra oli äärettömän harvoin edes kotona, ei koskaan osallistunut taloustöihin ja oli aina pa. Toiset uskoivat hänen tarinoita, toiset ei.
Omista menemisistään hän tarjosi selityksiä mitkä päihittivät Simo Salmisen ja kumpp. tv-ohjelman olikohan sen nimi suomalasia selityksiä. Tosi hauskoja siinä, kotona vähemmän huvittavia.
aina ollut ja lähden siitä, että ihmiset puhuvat totta (siis sitä, mikä on heille totta). Vanhemmiten tulee kai myös herkkävaistoisemmaksi, astii heti, jos joku tahtoo hyötyä, samoin osaa selvittää omat tarkoitusperänsä (ei asia tietenkin on, tuleeko ymmärretyksi).
Puoliso sanoo, että minulla näkee kaiken "naamasta", eli en voi valehdella senkään vuoksi. Voisi olla hyväksi, jos pokka pitäisi joka tilanteessa, mutta eikö kuminaamaisuuskin ole valehtelemista - vai onko se nyt näitä sosiaalisia taitoja ?
Epäluuloisuus on epärehellisyyden veli, ja joka epäilee muita on usein itse luonteeltaan kiero. Se joka pelkää provoja, on itse kirjoituksissaan taipuvainen valehtelemaan.
Varmaankin, osittain. Täällä olen oppinut ainakin sen, ettei saa uskoa, ainakaan joidenkin nikkien kirjoituksiin. Ovat itse ilmoittaneet laittavansa osan totta, osan fiktiota. Mitäpä sitten lainkaan uskoisin heihin, koska en viitsi suinkaan kysellä joka kerta, kumpaa tuo on?
Mitä tulee provoihin, joita tälläkin saitilla esiintyy aika-ajoin, ei onneksi kovin usein, ne vain huomaa, koska kirjoittajat usein sen verran nuorempia. Ei kai MOLlin sivustoilla, heitä välillä haettaisi, jos heitä ei tarvittaisi? Heidän vaan on vaikeampi uskottavia olla ikäryhmissä.
Teemmehän me onneksi itsekin paljon aloituksia, joihin on helppo osallistua.
Yleensä haluan uskoa vastapuoleen, aina ei vain voi, olkoon minkä ikäinen tahansa. Kasvokkain kehonkieli kertoo paljon, kirjoittaessa, lukiessa, se elementti puuttuu.
Olikohan L-L, joka kirjoitti tuossa ei valehtelevansa, vaan jättämättä kertomisen, joissain asioissa. Samoin pyrin tekemään itsekin, joskus hiljaisuus on parempi, kuin totuus. Yleensä ne liittyvät epämiellyttäviin asioihin. En tarkoituksella halua saada toiselle pahaa mieltä, kertomalla totuuden, livessä. Silloin voin olla hiljaa, en niinkään valehdella. Hyvät ystävät kestävät totuuden, mutta tuttavat eivät kaikki, olen huomannut.
Valehtelusta en niinkään pidä.