Iloisella mielellä ja melko suurin odotuksin saavuin Koskenrantaan, tanssimaan.
Kestin reippaana vielä vaeltelun pimeässä etsimässä parkkipaikkaa ja sen jälkeen itse tanssitaloakin piti tovi etsiä.
Kestin vielä sen kakofoniankin, jonka oli ilmeisesti tarkoitus säestää sitä tanssimista. Eikä se kait kenenkään vika ole, jos hallia ei ole suunniteltu musiikin soittamista tai kuuntelua ajatellen.
Mutta siitä pääasiasta, tanssimisesta, ei sitten tullutkaan mitään. Ei kerrassaan mitään.
Ja sitä minä en kestä!
Edes vertaus luistinrataan ei ole oikea, sillä olo oli kuin olisi kävellyt kuulalaakereiden päällä.
Ja kävelyähän se olikin, nähtävästi jokaisella, sillä tanssiaskeleita ei uskaltanut ottaa, eikä edes heittäytyä omaan, mukavaan tanssiasentoonsa. Sillä koko ajan tuntui, että kohta lähtee jalat alta.
Ja niinhän siinä kävi, valitettavasti.
Hakijani halusi edes hieman tyylikkäästi pyöräyttää, ja siellä sitä oltiin, lattialla, kasassa. Ja minä tietysti alimmaisena.
En pidä (enkä käytä) voimasanoista. Mutta nyt oli lähellä, sillä sattui niin ***********.
Löin takaraivoni, ja lonkkani, ja kyynärpääni, polvi vääntyi, ja nilkkakin.
Ja mies tietenkin pahoittelemaan ja kiskomaan ylöspäin. Vaikka eihän se hänen vikansa ollut.
Kolauksen sai tietysti myös itsetuntoni, mutta sitähän sattuu aina välillä!
Enemmän sattui ne oikeat fyysiset kolaukset.
Hyvä kun pääsin edes raahautumaan istumaan. Tanssimiseen ei kyllä ollut enää mahdollisuuksia, sen verran kaikkiin kohtiin jo koski.
No ehdinpä sitten ainakin enemmän istua, ja seurata illan kehittymistä.
Ja omituiseltahan se näytti, kaikki tuntuivat menevän hieman oudossa asennossa, ja käsijarru päällä.
Enkä tosiaankaan ollut ainoa joka kaatui!
Eli en ollut yksin liukkausongelmineni.
Koskenrantaa ei ole suunniteltu tanssimiseen.
Eikä minun mielestäni ole edes tarkoitettu, että siellä tosissaan joskus pitäisi tanssia.
Lattia on erittäin huono ja kova.
Lattia on todella liukas, vaarallisen liukas.
Akustiikkaa ei ole.
Koko miljöö on karu, eikä tunnelmallisuudesta ole tietoakaan.
Kahvilapalvelut ovat erittäin pikakyhätyn oloiset.
Mutta wc:t ovat siistit, mikä on hieno asia. En siellä kuitenkaan halua iltaani viettää...
Orkesterit yrittivät hoitaa oman roolinsa illan onnistumisessa kunnialla, mutta olosuhteet vain kertakaikkiaan olivat vastaan.
Olen aina pitänyt suuresti Myrskytuulesta, ja he hoitivat nytkin osuutensa kunnialla.
Ainakin niin kuvittelen, sillä välillä ei voinut olla täysin varma, mitä siellä lavalla tapahtuu, sillä niin paljon ääni heijasteli, ilmeisesti katosta ja seinistä.
Mutta edelleen se svengaava ote on orkesterilla säilynyt, siitä kiitos heille.
Illan kakkosorkesteri, In the mood, kärsi selkeästi vielä enemmän olosuhteista.
Kun osaaminen ja laatu ei ole vielä kovin korkealla, varmanoloisella tasolla, heikentävät huonot olosuhteet esitystä jo kohtuuttomasti.
Jotenkin toivoisi, että hinku esiintymään ei olisi niin kova, ettei malteta harjoitella ja hioa esitystä valmiiksi jo ennen estraadeille saapumista.
Mutta istuminen ja kuunteleminen ei tuo itsellekään tarpeeksi mielihyvää, kun tanssimaan oli tarkoitus tulla.
Ja tuhkimon omaisesti poistuin kosteaan ja pimeään iltaan, nuolemaan haavojani. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Haluan jatkossa käydä tansseissa, ja päästä tanssimaan. Ja nauttia siitä!
Koskenrannassa se tuskin on mahdollista.
Kestin reippaana vielä vaeltelun pimeässä etsimässä parkkipaikkaa ja sen jälkeen itse tanssitaloakin piti tovi etsiä.
Kestin vielä sen kakofoniankin, jonka oli ilmeisesti tarkoitus säestää sitä tanssimista. Eikä se kait kenenkään vika ole, jos hallia ei ole suunniteltu musiikin soittamista tai kuuntelua ajatellen.
Mutta siitä pääasiasta, tanssimisesta, ei sitten tullutkaan mitään. Ei kerrassaan mitään.
Ja sitä minä en kestä!
Edes vertaus luistinrataan ei ole oikea, sillä olo oli kuin olisi kävellyt kuulalaakereiden päällä.
Ja kävelyähän se olikin, nähtävästi jokaisella, sillä tanssiaskeleita ei uskaltanut ottaa, eikä edes heittäytyä omaan, mukavaan tanssiasentoonsa. Sillä koko ajan tuntui, että kohta lähtee jalat alta.
Ja niinhän siinä kävi, valitettavasti.
Hakijani halusi edes hieman tyylikkäästi pyöräyttää, ja siellä sitä oltiin, lattialla, kasassa. Ja minä tietysti alimmaisena.
En pidä (enkä käytä) voimasanoista. Mutta nyt oli lähellä, sillä sattui niin ***********.
Löin takaraivoni, ja lonkkani, ja kyynärpääni, polvi vääntyi, ja nilkkakin.
Ja mies tietenkin pahoittelemaan ja kiskomaan ylöspäin. Vaikka eihän se hänen vikansa ollut.
Kolauksen sai tietysti myös itsetuntoni, mutta sitähän sattuu aina välillä!
Enemmän sattui ne oikeat fyysiset kolaukset.
Hyvä kun pääsin edes raahautumaan istumaan. Tanssimiseen ei kyllä ollut enää mahdollisuuksia, sen verran kaikkiin kohtiin jo koski.
No ehdinpä sitten ainakin enemmän istua, ja seurata illan kehittymistä.
Ja omituiseltahan se näytti, kaikki tuntuivat menevän hieman oudossa asennossa, ja käsijarru päällä.
Enkä tosiaankaan ollut ainoa joka kaatui!
Eli en ollut yksin liukkausongelmineni.
Koskenrantaa ei ole suunniteltu tanssimiseen.
Eikä minun mielestäni ole edes tarkoitettu, että siellä tosissaan joskus pitäisi tanssia.
Lattia on erittäin huono ja kova.
Lattia on todella liukas, vaarallisen liukas.
Akustiikkaa ei ole.
Koko miljöö on karu, eikä tunnelmallisuudesta ole tietoakaan.
Kahvilapalvelut ovat erittäin pikakyhätyn oloiset.
Mutta wc:t ovat siistit, mikä on hieno asia. En siellä kuitenkaan halua iltaani viettää...
Orkesterit yrittivät hoitaa oman roolinsa illan onnistumisessa kunnialla, mutta olosuhteet vain kertakaikkiaan olivat vastaan.
Olen aina pitänyt suuresti Myrskytuulesta, ja he hoitivat nytkin osuutensa kunnialla.
Ainakin niin kuvittelen, sillä välillä ei voinut olla täysin varma, mitä siellä lavalla tapahtuu, sillä niin paljon ääni heijasteli, ilmeisesti katosta ja seinistä.
Mutta edelleen se svengaava ote on orkesterilla säilynyt, siitä kiitos heille.
Illan kakkosorkesteri, In the mood, kärsi selkeästi vielä enemmän olosuhteista.
Kun osaaminen ja laatu ei ole vielä kovin korkealla, varmanoloisella tasolla, heikentävät huonot olosuhteet esitystä jo kohtuuttomasti.
Jotenkin toivoisi, että hinku esiintymään ei olisi niin kova, ettei malteta harjoitella ja hioa esitystä valmiiksi jo ennen estraadeille saapumista.
Mutta istuminen ja kuunteleminen ei tuo itsellekään tarpeeksi mielihyvää, kun tanssimaan oli tarkoitus tulla.
Ja tuhkimon omaisesti poistuin kosteaan ja pimeään iltaan, nuolemaan haavojani. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Haluan jatkossa käydä tansseissa, ja päästä tanssimaan. Ja nauttia siitä!
Koskenrannassa se tuskin on mahdollista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Koskenranta on todella ongelmallinen tämän kokemisen jälkeen. Tätä ei paikkaa täällä ilmestyvä ylistyslaulukaan. On käsittämätöntä ja ihmeteltävää kuinka heppoisin eväin muka vuosien kokekeneet järjestäjät ryhtyvät yrittämään ja tuollaiseen sekakäyttöhalliin koetetaan työntää käsitystä onnistuneesta tanssipaikasta.
Kyllä ei voi kuin ihmetellä tuota pääkaupunkiseuden onnetonta touhua.
Muutakaan paikkaa ei ole.Tanssipaikkaa ollaan yritetty useaan paikkaan Helsingissä,huonolla menestyksellä.Annetaan nyt paikalle mahdollisuus.Katsotaan mitä paikalle tehdään jatkossa.
menisi ihan vielä TUOMITSEMAAN koko paikkaa ( seppoa enkä liisaa ) .... siltikään vaikka ....
KYLLÄ SAOISI JO HÄVETTÄÄ NÄITÄKIN MARISIJINOITA! KUNEI ITSE OSATA KUNNOLLA TANNSIA, HAUKUTAAN PAIKKAA! KUKAAN EI KAATUN KOSKENRANNASSA JA VAAN SIITÄ HATUNNOSTOA JAKSAAVILLE TANNSIN JÄRJESTÄJÄILLE, JOTKA VIITSIVÄT AINA TEHDÄ KAIKKEESA TANNSIJOIDEN ETEEN, JA SAA PALKAKSI VAIN MARINAA! HÄVETKÄÄ!
KOSKENNRANTA ON NUMERO 1 JA MUUT PAIKAT OVAT JO HÄTTÄÄ KÄRSIMÄSSÄ1
Luuletko tosiaan, että sinne pääkaupungin ruuhkiin lähdetään perjantaina työpäivän jälkeen ajelemaan muualta Suomesta? Voitte pitää paikkanne. Hieman todellisuuden tajua siis sinulle huutaja.
PS. MITEN VOITKAAN KIRJOITTAA NOIN HUONOA SUOMEA? LIENET JOKU MAAHANMUUTTAJA..
Veikkaan että mies on se suklaaamies joka tanssittaa Suunnistajia tansseissa. Eli Maahanmuuttaja kyseessä.
"KUNEI ITSE OSATA KUNNOLLA TANNSIA"
- kun et osaa edes oikeinkirjoitusta..
kun et itse osaa edes oikeinkirjoitusta?
Koskenrannassa ei perjantaina tapahtunut kaatumisia. Keksitty juttu.
No aivan varmasti tapahtui. Ja useampia. Yhden todistin aivan vierestä. Takaraivo KUMAHTi lattiaan. Vaarallinen paikka. Amerikoissa järjestäjät olisivat jo oikeudessa.
Tehkää sille tanssilattialle jotain. Ennen kuin joku viedään Ambulanssilla sairaalaan hoidettavaksi.
Vähintään yhtä luikkaita lattioita on suomen tanssilavoilla vaikka kuinka paljon. Muutamalla lavalla on yliliukkaudella tavoitteenakin pitää lava eläkeläisten pauikkana. Lyhyellä ja hitaalla askeleella tanssivia eläkeläisiä luikkaus ei häiritse. Pyytääpä moni eläkeläinen lisääkin luistoainetta, vaikka liukasta on jo tarpeeksi. Ainakin aikaisemjmin kun Koskenrannassa oli eläkeläistansseja, niin silloin siellä aika useinkin pyydettiin lisää liukkautta. Mikään toivottoman luikas paikka se ei ole edelleenkään.
Olen 31v mies. Hyvässä fyysisessä kunnossa. En pystynyt kunnolla kävelemään lattialla. Tanssista ei tietenkään tullut mitään.
Koskerannnan vois korvata sillä, että Ryysylinna aloittaisi tanssit perjantaisin ja sunnuntaina (16-21)
Hyvä parketti, riittävästi tilaa. Parkkipaikat jne asiat kunnossa.
Koskenrannnan voi unohtaa. Aamen.
Suosittelen lämpimästi edellä olevan ajatusta. Hyvät orkesterit vielä mukaan: Sinitaivas. Finkut ym.
Tilaa riittävästi ja parkkipaikkoja. Eikä tarvitse änkeä itseään sinne Helsingin ytimen tuntumaan.