Miksi tietynlaiset ihmiset vaipuu masennukseen, alkoholismiin, huumeisiin ja sitten käyttäytyvät itsetuhoisesti lopettaen elämänsä ennenaikojaan.
Voisiko kuvitella että tietynlaisten ihmisten geeniperimä ei ole suotuisa kestämään luonnonvalinnan armottomassa kilpailussa.
Itsetuhoisen käyttäytymisen taustalla vaikuttaisi siis luonnonvalinnan ja biologian raa't lainalaisuudet.
Luonto pyrkii karsimaan heikot pois.
Voisiko kuvitella että tietynlaisten ihmisten geeniperimä ei ole suotuisa kestämään luonnonvalinnan armottomassa kilpailussa.
Itsetuhoisen käyttäytymisen taustalla vaikuttaisi siis luonnonvalinnan ja biologian raa't lainalaisuudet.
Luonto pyrkii karsimaan heikot pois.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta ajatteleppas että mikä etu noihin geneettisiin piirteisiin on täytynyt sisältyä, kun ne vaan säilyvät?
Jo kulunut fraasi: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? on vastaus tuohon kysymykseen.
Toisaalta inhimillisyys ja humanismi, toisesta ihmisestä välittäminen ja rakkaus on välttämätöntä ihmiskunnan säilyvyyden kannalta.
Kun darwinistinen ajattelu viedään äärimmilleen kuten kävi Natsi-Saksassa, alkaa ajattelu kääntyä itseään vastaan.
Natsi-Saksassa toteutettiin äärimmilleen vietyä järkevää ajattelua ilman tunteita. Kaikki vammaiset, vajaat ja ihmiskunnan huonot yksilöt laitettiin kaasukammioon.
Tämä raadollinen ja alhainen ajattelu johti kuitenkin kansakunnan kannalta turmioon, kansakunta ja yhteiskuntajärjestelmä tuhoutui kun se lähti tälle tielle ja sotimaan muita kansakuntia vastaan.
Säälintunne on juoppoja ja narkomaaneja säilyttävä voima. Kun ihminen tuntee sääliä näitä ihmisiä kohtaan, heitä ruetaan paapomaan ja hellimään. Säälistä perustetaan a-klinikoita ja narkomaanien vieroitushoitoloita.
Tämä säälintunne pitää yllä riippuvuuksiin alttiita geenejä, kun ne kaiken järjen mukaan pitäisi hävittää ja likvidoida.
Aivojen mielihyväkeskuksia ei saisi stimuloida alkoholilla tai huumeilla vaan urheilulla.
Urheilu saa aikaan sen että aivot alkavat tuottaa endorfiini-nimistä välittäjä-ainetta.
Juodessaan alkoholia tai käyttäessään huumeita ihminen saa tämän prosessin käyntiin helpolla.
Kunpa ihmiskunta, tiedemiehet ja hallitukset olisivat valmiita kehittämään sellaisen aivojen mielihyväkeskuksia hyväilevän aineen jolla ei olisi alkoholin tai huumeiden tuomia sivuoireita.
Ihminen tarvitsee jonkin huumeen, olipa se sitten alkoholi, jokin huume, uskonto, urheilu, tai jokin muu vastaava aivojen välittäjäaineita herkistävä aine.
Masennuksen ym.ahdistuksien sekä muiden mielenterveysongelmien taustalla on HÄPEÄ JA HYLKÄÄMINEN. Kun ne saa käsiteltyä,alkaa toipuminen ja paraneminen. Tuskallinen polku mutta se kannattaa.Itse koen parantuneeni vain sitä kautta kun myöntää häpeänsä ja kuinka on kantanut lapsuuskodin ym.häpeää.Häpeää joka ei kuulu minulle mutta olen ollut se joka on kantanut sitä tahtomattaan koska olosuhteet olivat liian hirveät ollakseen totta.Vaivuin jonkinasteiseen toive-haave-ilmiö olosuhteisiin ja pakenin kaikkea kauhua sen sijaan että olisin voinut tehdä jotain.Ja jos tahdoin tehdä en saanut tehdä.Sillä minua ei saanut olla olemassa.On tosi vaikeaa yhä mutta nyt tiedostan ongelmani enkä enää niin helposti pakene.
No heipähei! Joo, häpeä. Oma häpeäni johtuu siitä että äitini on aina vetänyt perskännit perjantaisin, siis niin kauan kun muistan. Minua lapsena se pelotti ihan hirveesti ja olen kohta 30 ja pelottaa vieläkin ja tulee varmaan vielä pitkään pelottamaankin koska rakastan äitiäni niin paljon. Hän muuttuu humalassa toiseksi ihmiseksi, vihaan häntä kun hän juo!!!!!! Hän on muuten opettaja ammatiltaan, filosofian maisteri, siis ei mikään tyhmä ihminen. Rakastan häntä muulloim tavattomasti. Äiti tulee uniinkin kännissä, univaikeuksia....kun sais jollain vedettyä nupin tainnoksiin niin sais edes vähän aikaa levätä, unilääkkeitä on syöty ja syödään edelleen. Joopajoo, lääkärit sanoo tätä sijaisriippuvuudeksi mitä se toki on mutta tiedänhän minä sen, olen vaan yrittänyt itsekseni toipua tästä, välillä onnistuu, suurimman osan ajasta ei. Olen asunut toisella puolella maapalloa 6v. eikä sekään auttanut, unet tulivat sinnekin, ja siellä tunsin oloni todella tyhjäksi, niin suuri osa tää on mua. KERTOKAA JOS JOLLAIN ON SAMA ONGELMA, TIEDÄN ETTÄ TEITÄ ON!!!!!
Itse lähdin apua hakemaan kaksi vuotta sitten oikeata osoitteesta.Sitä ennen olin käynyt eri terapeuteilla mutta ketään en saanut ymmärtämään.
Sitten löysin traumaterapeutin,ja elämäni on on alkanut saada sisältöä.Nyt kun tiedän että ongelmani taustalla on häpeä,hylkääminen ja siitä seuranneet kivut,tuskat,pelot ym.ym.niin osaan ymmärtää itseäni paremmin ja olla rakastavampi itseäni kohtaan.
Tässä on traumaterapeuttini puhelinnumero jos tahdot parantua!! Tsemppiä!
Hän on:Tor G. Spiik 0400-939394 ja hän on kirjoittanut aivan loistavan kirjan nimeltä:Häpeän lapset. SUOSITTELEN! terveisin eräs häneltä avun saanut.
Kiitos oikein paljon vinkeístä. Kirjan haenkin jo tänään kirjastosta, jos se on siellä ja tuo traumaterapeuttiajatus tuntuu järkevältä. Olen myöskin käynyt jos jonkinlaisilla terapeutilla mutta tuntuu että kukaan ei ota tosissaan. Nyt vasta aikuisiällä voin alkaa itse hoitamaan itseäni kun ei tarvitse pyytää keltään rahallista apua. Tiedätkö paljonko tämä terapeutti maksaa? Olen kyllä valmis maksamaan omasta mielenrauhastani. Kiitos vielä.
Traumaterapeutin taksat on samaa luokkaa kuin muutkin terapiat. Lisäksi hän järjestää todella parantavia " Häpeästä rauhaan"-seminaareja. Ne on viikonlopun kestäviä ja itse olen saanut niistä suurimman avun.
Seminaari on juuri minun kaltaiselleni ainakin ollut todella parantava,koska olen niitä ihmisiä jotka eivät ole koskaan saaneet ääntään kuuluviin,eikä saanut lupaa olla olemassa.
Näissä seminaareissa on valtavan monet saaneet avun,ei tule yhtään ihmistä mieleen joka väittäisi toisin.
Tämä traumaterapeutti ottaa vastaan Helsingissä,ja Turussa. Helsingin päässä Konalassa on vastaanotto.
terveisin apua saanut
Masennus ja alakuloisuus on oire jostain ihmistä vaivaavasta epäkohdasta, eikä itse epäkohdasta aiheutuva seiraus. Esimerkiksi fyysinen kivuntunne on oire jostain epäkohdasta, kipu ei sinänsä ole seurausta siitä että ihmiselle tulee haava vaan oire joka vie ihmisen muun huomion pois, keskittymään itse haavan aiheuttaneen uhan poistamiseen.
Jos kerta masentuneisuus on ainoastaan heikkoutta niin miksi ihmeessä ihmisellä ylipäätänsä edes olisi kyky murehtia asioita?
Eihän kivun tuntokaan ole mikään luonnon tapa karsia herkkähipiäisiä ihmisiä pois, vaan luonnollinen hälytysmerkki(jonka puuttuminen pikemminkin on merkki sairaudesta) jostain ihmistä uhkaavasta vaarasta.
Endo- ja eksogeeninen depressio ovat kaksi aivan eri asiaa, joita ei todellakaan tule sekoittaa keskenään.
että luonto pyrkii karsimaan heikot pois - näinhän on esimerkiksi keskenmenojen kanssa, mutta kumma, kun masennus koko ajan lisääntyy Suomessa, jopa räjähdysmäisesti.
Oliskohan tässä yhteiskunnassakin jotain vikaa? On tämä aikamoinen kilpailuyhteiskunta! Esimerkiksi Japanissa, jossa lapset pannaan mahdottomaan koulutusprässiin jo ennen koulun alkua, on itsemurhatilastot huippua. Olisko Suomi hyvä kakkonen?
Suomessa on käytävä kouluja vaikkei olisi lukupäätäkään - ainakin 12 vuotta. Käsityöammatit katoavat ja tilalle tulee monen mielestä tylsät koneet. Yhteiskunta muuttuu kovaa tahtia, mikään ei ole pysyvää.
Työn perässä muuttamiset ajan oloon aiheuttavat masennusta, kun ihmissuhteet on aloitettava aina alusta. Ei ole tukiverkostoa ympärillä.
Sosiaalituki Suomessa on melkoisen hyvä, mutta samalla ihmistä vahtiva ja kontrolloiva. Työttömät ovat alistamisen ja komentamisen kohteita.
Hyvin menestyvä ei ymmärrä, kuinka jollekin "ei työ kelpaa", vaikkei hän itsekään olisi valmis vaihtamaan työttömäksi jouduttuaan esimerkiksi teknikon virkaa siivoojan toimeksi tai suostuisi tarvittaessa töihin kutsutuksi tuuraajaksi (mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, viikonloput ja kesät mukaan lukien).
Epävarmuus tulevaisuudesta masentaa ja se, ettei pysty itse suunnittelemaan tai hallitsemaan elämäänsä. Monella ei ole mitään mahdollisuutta vaihtaa ammattia, kun töitä ei yksinkertaisesti ole - tai siis palkan maksajia, vaikka saattaisi olla tarve vaihtaa alaa jo jaksamisenkin takia.
Ennen oli emempi mahdollisuus pyrkiä elämässä ylöspäin, nykyään tullaankin rajusti alaspäin, kun työ tai koko ammatti katoaa alta.
Tosi fiksusti pohdittu. Nyky-yhteiskunta on niin äärettömän kova varsinkin herkille ja vähän taiteellisimmille ihmisille. Itse yritän luoda uraa toimittajana, koultustakin on ihan yliopistosta, mutta silti on vaikeaa sopeutua tähän mielettömään kilpailumentaliteettiin. Mielestäni kaikkea ei voi mitata rahassa ja menestyksessä, esim. mielenrauha. Miten on mahdollista saavuttaa minkäänlaista mielenrauhaa kun koko ajan pitää suorittaa lisää ja lisää. Omat suorituspaineeni tulevat kasvatuksestani ja omasta asenteestani elämään. Ajattelen että kerran täällä vaan ollaan ja pitää ottaa kaikki irti siitä mitä on, mutta se on ehkä liian rankkaa koska jo nyt tunnnen eläneeni aivan mielettömästi ikääni nähden. Ulkomaat on kierretty, on opiskeltu, menty naimisiin, tehty töitä, mutta silti on tyhjä olo. Miksi? Sanokaa nyt herrantähden mulle mikä on elämän tarkoitus, muuta kun elää?!? Sen olen oivaltanut jo ajat sitten, mutta kun ei tunnu riittävän, haen jotain, ehkä jotain sielunkumppania, vaikka mieheni onkin sellainen tai ainakin luulen niin, mutta ei hän tajua mitä minä sössötän näin filosofoidessani. Täyttääkö lapsen saanti sitten sen aukon, siihen en usko, sittenhän vain sälyttäisin kaiken sen pienen poloisen harteille, täytyy kai olla ensin itse sinut elämänsä kanssa ennen kun moista voi edes harkita? Onko rakkaus se avain???? Ehkä vaan en sittenkään ole oikean ihmisen kanssa...enpä tiedä. Vastailkaa ja oikeen mukavaa päivän jatkoa!!!!!
olisi aika tärkeä juttu. Ehkä se ei löydykään kiirehtimällä ja ahmimalla mahdollisimman paljon tietoa, taitoa, kokemusta tms mahdollisimman lyhyessä ajassa. Hitaasti kiirehtimällä voikin löytyä sellaista tyydytystä, joka antaa enemmän sisältöä elämään kuin nykyinen hektinen elämänmeno.
Tämän päivän ihminen on kaukana luonnosta ja kaukana Luojastaan. Minulle elämän tarkoitus on elää yhteydessä Luojaani, täyttä elämää, kuunnellen sisäistä ääntäni ja myös turvautuen rukoukseen.
Lapsen saanti tuo suuren täyttymyksen tunteen (itselläni jo kolme), mutta en usko sen täyttävän sitä tyhjiötä, jos elää ilman Jumalaa.
Niin, kerran täällä vain ollaan, kannattaako elämää suorittaa "veren maku suussa"? Minä löydän suurimmat onnen hetkeni, kun kalenteri on tosi tyhjä ja on aikaa itselle, hiljaa olemiseen, rauhallisiin kävelylenkkeihin, jotka käytän myös rukoukseen. Siunaan silloin kaikkia ihmissuhteitani ja etenkin läheisimpiäni.
Täyttymystä tuo myös harrastukset, puuhat tai työ kaikkein heikoimpien hyväksi (kehitysmaan ihmiset, vanhukset tai vammaiset jne).
Mitä enemmän ihminen hankkii omaisuutta tai vastuuta töissä, sitä enemmän on huolen aiheita ja hoidettavia asioita. Eräs tuttuni sanoi, että köyhän uni on makea - tarkoitti minua. Hänellä oli monta taloa ja paljon työtä niiden huoltamisessa.
Ura ja koulutus on OK, jos sitä itse todella haluaa ja siihen on riittävästi voimia, mutta joku raja tälle yhteiskunnan vaatimusryppäälle pitäisi laittaa. Elinikäinen oppiminen, hieno muotisana, mutta kuinka monelle liikaa? Jatkuvasti putoaa nollille, jos ei saa viimeisintä koulutusta ja ammattitietoa.
En tiedä annoinko tällä sepustuksellani sinulle tyhjentävää vastausta, mutta itse koen olevani melko onnellinen ihminen, siitä huolimatta, että on ollut tosi raskaista menetyksiä elämässä. Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Sinulle toivon parasta mahdollista elämään!
Kiitos paljon kun jaoit filosofiasi. Itse rukoilen myös aina iltarukouksen, mutta en ole varma onko se aito rukous vai vaan opetettu rituaali,jonka äiti opetti lapsena. Olen toki muunnellut sitä oman mieleni mukaisesti, siis se ei ole mikään suoraan kirjasta rukous. Rukoilen että lähimmäisilleni ei tapahtuisi mitään pahaa ja että kaikki olisivat onnellisia ja eläisivät pitkään terveinä. Itseäni osaan harvoin todella ajatella muutoin kuin vaimona, tyttärenä ja työntekijänä. Olen kai jonkinmoisessa kolmenkympin kriisissä. Olen aika voimakas persoonallisuus ja kuten sinäkin sanoit tunnet olevasi parhaimmillaan kun sinulla on aikaa itsellesi, minä myös. Aikaa vaan on aika vähän, tai sitä ei osaa ottaa tai käyttää oikein. Itsekin rakastan luonnossa kävelyä ja mökkeilyä jne. Suomen luonto on todella kaunis, mutta olisihan se kiva jakaa jonkun kanssa, kaipaan kuitenkin läheisyyttä mitä minulla näennäisesti on, mutta sisimmässäni olen yksin. Tuntuu ihan kun vetäisin kaikkien kanssa jotain ihme roolia, en oikeastaan voi olla oma itseni koska se olisi liian räiskyvä ja täynnä mielipiteitä ja jos kaiken sen näytän olen todella yksin konkreettisesti, tai sitten en. Tälläisiä pohdintoja vaan. Onneksi on musiikki ja maalaaminen mihin voi turvautua kun haluaa purkaa tunteitaan. Tällä hetkellä olen vaan niin köyhä ettei ole varaa ostaa maalustarvikkeita vaikka palan halusta maalata, täytyy odotella palkkapäivää. Hyvää jatkoa sinullekin ja jatka samaan malliin.
Puhut vähän, mutta asiaa.
Ihminenhän on kopeloinut alkuperäistä luonnovalintaa esim. lääkkeillä, joten myös sellaiset ihmiset, joiden perimä on huono, pääsevät jatkamaan sukua. Niinpä siis myös jälkipolvet ovat heikkoja. Ja näin kierre jatkuu.
Tulevaisuudessa tilanne tulee varmasti kärjistymään entistä enemmän, kun vielä ulkoinen paine kasvaa. Geenimanipulaatiossa saattaa tosin olla ehkä jonkinlainen ratkaisu, niille joilla siihen tulee olemaan varaa. Mutta se ei tietenkään korjaa tilannetta kokonaan.
Itse en luultavasti aio jatkaa sukua, sillä en en halua jälkipolvista yhtä heikkoja kuin itse olen. Tottakai se on ristiriidassa viettien kanssa, mutta sellaiset ihmiset joutuvat painimaan jatkuvasti ongelmien kanssa, joiden geenit eivät ole suotuisat lisääntymistä varten!
Yksi asia on täydellinen ja se on luonto!