Koirien muisti???????

toiset ilmavainulla ja osittain käyttävät näköäkin. Hajujälki säilyy metsässä kauan, mutta ei kuukausia. Varmaankin joku muu oli kävellyt saman lenkin kuin te kesällä ja koira meni sen hajun perässä... Esim jälkikokeissa jäljet muistaakseni jopa 2 t vanhoja, mutta niissähän on paljon muitakin juttuja koiralle kuin vain jäljen seuraaminen.

Jos koirasi noin hyvä hommassa, niin tee ihmeessä sille hajujälkiä ja aktivoi sitä sillä tavoin. Taito kannattaa hyödyntää :)

vvgrertg kirjoitti:

toiset ilmavainulla ja osittain käyttävät näköäkin. Hajujälki säilyy metsässä kauan, mutta ei kuukausia. Varmaankin joku muu oli kävellyt saman lenkin kuin te kesällä ja koira meni sen hajun perässä... Esim jälkikokeissa jäljet muistaakseni jopa 2 t vanhoja, mutta niissähän on paljon muitakin juttuja koiralle kuin vain jäljen seuraaminen.

Jos koirasi noin hyvä hommassa, niin tee ihmeessä sille hajujälkiä ja aktivoi sitä sillä tavoin. Taito kannattaa hyödyntää :)

Lue lisää

Haju säilyy todella pitkään, meillä olen tehnyt joskus jäljen aamulla, ja se on ajettu työpäivän jälkeen ilman mitään ongelmaa(8-9 tuntia siis vanha). Samoin suositellaan, että samaan maastoon ei saisi tehdä jälkeä kuuteen viikkoon, jotta entiset hajut on varmasti sieltä haihtuneet. En tiedä miten kokeissa, kun ei niitä harrasteta, mutta muistaisin ajan vaihtelevan luokan mukaan, voin olla väärässäkin. Jälki on myöskin koiralle haastavampi, jos se ei ole ehtinyt "tasaantua", eli sitä ei suositella edes saman tien ajettavaksi. Itse siis kuitenkin menen hiukan tilanteiden mukaan, kun ollaan vaan tällaisia hupijäljestäjiä ilman mitään isoja koetavoitteita :)

vvgrertg kirjoitti:

toiset ilmavainulla ja osittain käyttävät näköäkin. Hajujälki säilyy metsässä kauan, mutta ei kuukausia. Varmaankin joku muu oli kävellyt saman lenkin kuin te kesällä ja koira meni sen hajun perässä... Esim jälkikokeissa jäljet muistaakseni jopa 2 t vanhoja, mutta niissähän on paljon muitakin juttuja koiralle kuin vain jäljen seuraaminen.

Jos koirasi noin hyvä hommassa, niin tee ihmeessä sille hajujälkiä ja aktivoi sitä sillä tavoin. Taito kannattaa hyödyntää :)

Lue lisää

Kyllä kaiken rotuiset koirat ajokoirista vinttikoiriin suunnistavat hajuaistinsa perusteella, vaikkakin osittain tietysti suuntavaiston sekä ehkä pikkuriikkisellä prosentin palasella myös muistinsa ja näköaistinsa. Hajuaistilla koira kuitenkin tietysti kulkee, jos sokkeloista reittiä pitkin menee.

Mutta kuka nyt sattumalta aivan saman lenkin kulkisi kuin toinen sokkeloisessa metsässä ? Sitä paitsi, minkä takia koira edes turhaan lähtisi vieraiden jälkiä seurailemaan...

Kaikki ei ole aina niin paljoa rodusta kiinni, kuten tässä tapauksessa lainkaan. Oli koira sitten minkä rotuinen hyvänsä, niin tuollainen suoritus tehdään vain ja ainoastaan hajuaistilla.

Koiran näköaisti ei ole mitään verrattuna sen hajuaistiin.Jo tapa kulkea metsässä kuvastaa sen millä mennään,ei se puidenlatvoja katsele vaan kuono maahan suuntaan, jäljelle toisilla on jo syntymälahja ja kova halu.Jälki on tehty vuorokautta aikaisemmin.Nuo tavat koirilla on selittämättömiä,olis kiva tietää mitä niiden päässä oikeasti liikkuu,ja paljonko on meidän omaa kuvitalmaa.

PERUSTEELLA kirjoitti:

Koiran näköaisti ei ole mitään verrattuna sen hajuaistiin.Jo tapa kulkea metsässä kuvastaa sen millä mennään,ei se puidenlatvoja katsele vaan kuono maahan suuntaan, jäljelle toisilla on jo syntymälahja ja kova halu.Jälki on tehty vuorokautta aikaisemmin.Nuo tavat koirilla on selittämättömiä,olis kiva tietää mitä niiden päässä oikeasti liikkuu,ja paljonko on meidän omaa kuvitalmaa.

Lue lisää

Sekin on ihan luontaista, se pyrkii ilmeisesti paikallistamaan riistaakin. Kun se kuulee lintujen ääniä, se pysähtyy, ja kuuntelee, ihan selvästi. Paikallistamistarkoituksessa. Kaikki lintujen äänet ei toki saa sitä kiinnostumaan, mutta isommat linnut se bongaa heti. Se kuitenkin käyttää myös näköaistiaan reitin suunnitteluun. Ja ei se oikeastan muulle voi perustuakaan, koira on erittäin ketterä hankalissakin maastoissa. Pomppii kiveltä kivelle, tai mättäältä mättäälle. Vauhti ei juuri hidastu, vaikka reitti saattaa olla melkoista siksakkia mm hakkuuaukeilla. Eikä se kompastele siellä, eikä satuta itseään. Tähän ympäristön hahmottamiseen se käyttää ihan takuulla näköään. Koiramme käyttää myöskin ns. ilmavainua paljon, ei se nenä maassa kulje, vaan esimerkiksi kiipeää lähes jokaiselle isommalle kivelle metsässä, joka vastaan tulee. Osittain varmaan siksi, että se on siitä kivaa, mutta luulen suurimmaksi syyksi sen, että se vainuaa sieltä eri asioita kuin maanpinnasta. Niitä, jotka ovat merkityksellisimpiä sen mielestä.

Tämä lintukoira on muutoinkin erittäin paljon poikkeava aikaisemmista paimen/palveluskoiristamme. Mutta kyllä se kaikkia aistejaan käyttää, myös sitä näköään. Muisti tuohon päälle, niin lopputulos on aika vahva suoritus. Loppujen lopuksi se kulkee ns. nenä maassa hyvin vähän. Eikä se ole käyttötarkoitukseen nähden edes kovin tarkoituksenmukaista, linnut kun harvoin maata pitkin liikkuvat hajujälkiä jättämässä. Itseasiassa se on opetettu asia enemmän kuin tuo riistan etsintä.

En tiedä sitten koiran näön tarkkaa laatua, mutta ei se tunnu kovin paljon ihmisestä poikkeavan. On paljon mm- telkkaria katselevia koiria. Meilläkin toinen koira katselee sitä, ja tunnistaa hyvin nopeasti eri eläinlajeja. Koira tai koiraeläin kun ilmestyy ruutuun, se aiheuttaa reaktion, joka poikkeaa muista eläimistä. Luultavasti se hahmittaa ruudusta runsaastikin eri asioita, koska sillä on omat suosikkiohjelmansa, joita se todellakin jaksaa katsoa. Tai jaksoi, ennen kuin sen näköaisti vaurioitui. Television katseluun sillä on oma suosikkipaikkansa sohvalla. Ennen se oli siellä itsekseen, nyt kun näkö on vammautunut, se tulee sinne lähinnä seuran vuoksi, eli kun on ihminen siellä, niin tulee, mutta torkkumaan ja nauttimaan rapsutuksista. Tämä toinen koiramme myöskin seuraa katseellaan tuttuja ihmisiä mm. autosta pitkään. Tämän huomaa vaikka siitä, että kun viemme jonkun vaikkapa kaupungille, niin se seuraa sitä tuttua hahmoa ihmisjoukoissakin pitkään. Korttelin verran. Joten ihan merkityksettömänä en suostu koiran näköaistia pitämään, vaikka sen merkitys suhteessa muihin onkin erilainen kuin ihmisellä. Pitkän matkan päästä pystyy koiraa myöskin eleillä ohjaamaan. Se kykenee erottamaan kaukaakin, onko kädessä sormet pystyssä (seis), vai onko ne suorana eteenpäin (osoittaa toivottua suuntaa). Ihan huonolla näöllä tämä ei olisi niin yksinkertaista. Varmasti on kyse osittain opitusta aistinkäytöstä, mutta ei ne pysty niitä seurailemaan, jos ei niillä olisi edellytyksiä siihen. Eli, koiran näköaisti ei todellakaan voi olla surkea.

se lintukoiran omist kirjoitti:

Sekin on ihan luontaista, se pyrkii ilmeisesti paikallistamaan riistaakin. Kun se kuulee lintujen ääniä, se pysähtyy, ja kuuntelee, ihan selvästi. Paikallistamistarkoituksessa. Kaikki lintujen äänet ei toki saa sitä kiinnostumaan, mutta isommat linnut se bongaa heti. Se kuitenkin käyttää myös näköaistiaan reitin suunnitteluun. Ja ei se oikeastan muulle voi perustuakaan, koira on erittäin ketterä hankalissakin maastoissa. Pomppii kiveltä kivelle, tai mättäältä mättäälle. Vauhti ei juuri hidastu, vaikka reitti saattaa olla melkoista siksakkia mm hakkuuaukeilla. Eikä se kompastele siellä, eikä satuta itseään. Tähän ympäristön hahmottamiseen se käyttää ihan takuulla näköään. Koiramme käyttää myöskin ns. ilmavainua paljon, ei se nenä maassa kulje, vaan esimerkiksi kiipeää lähes jokaiselle isommalle kivelle metsässä, joka vastaan tulee. Osittain varmaan siksi, että se on siitä kivaa, mutta luulen suurimmaksi syyksi sen, että se vainuaa sieltä eri asioita kuin maanpinnasta. Niitä, jotka ovat merkityksellisimpiä sen mielestä.

Tämä lintukoira on muutoinkin erittäin paljon poikkeava aikaisemmista paimen/palveluskoiristamme. Mutta kyllä se kaikkia aistejaan käyttää, myös sitä näköään. Muisti tuohon päälle, niin lopputulos on aika vahva suoritus. Loppujen lopuksi se kulkee ns. nenä maassa hyvin vähän. Eikä se ole käyttötarkoitukseen nähden edes kovin tarkoituksenmukaista, linnut kun harvoin maata pitkin liikkuvat hajujälkiä jättämässä. Itseasiassa se on opetettu asia enemmän kuin tuo riistan etsintä.

En tiedä sitten koiran näön tarkkaa laatua, mutta ei se tunnu kovin paljon ihmisestä poikkeavan. On paljon mm- telkkaria katselevia koiria. Meilläkin toinen koira katselee sitä, ja tunnistaa hyvin nopeasti eri eläinlajeja. Koira tai koiraeläin kun ilmestyy ruutuun, se aiheuttaa reaktion, joka poikkeaa muista eläimistä. Luultavasti se hahmittaa ruudusta runsaastikin eri asioita, koska sillä on omat suosikkiohjelmansa, joita se todellakin jaksaa katsoa. Tai jaksoi, ennen kuin sen näköaisti vaurioitui. Television katseluun sillä on oma suosikkipaikkansa sohvalla. Ennen se oli siellä itsekseen, nyt kun näkö on vammautunut, se tulee sinne lähinnä seuran vuoksi, eli kun on ihminen siellä, niin tulee, mutta torkkumaan ja nauttimaan rapsutuksista. Tämä toinen koiramme myöskin seuraa katseellaan tuttuja ihmisiä mm. autosta pitkään. Tämän huomaa vaikka siitä, että kun viemme jonkun vaikkapa kaupungille, niin se seuraa sitä tuttua hahmoa ihmisjoukoissakin pitkään. Korttelin verran. Joten ihan merkityksettömänä en suostu koiran näköaistia pitämään, vaikka sen merkitys suhteessa muihin onkin erilainen kuin ihmisellä. Pitkän matkan päästä pystyy koiraa myöskin eleillä ohjaamaan. Se kykenee erottamaan kaukaakin, onko kädessä sormet pystyssä (seis), vai onko ne suorana eteenpäin (osoittaa toivottua suuntaa). Ihan huonolla näöllä tämä ei olisi niin yksinkertaista. Varmasti on kyse osittain opitusta aistinkäytöstä, mutta ei ne pysty niitä seurailemaan, jos ei niillä olisi edellytyksiä siihen. Eli, koiran näköaisti ei todellakaan voi olla surkea.

Lue lisää

Tarkoittanut sokeutta,vertasin vain haju-ja näköaistia.Koirilla hajuaisti lyö paremmuudellaan näköaistin mennen tullen.Jotkut viisaat on sen niin tutkineet ja huomaahan sen koiran tavoista jokainen itsekkin

Tullut ymmärretyksi kirjoitti:

Tarkoittanut sokeutta,vertasin vain haju-ja näköaistia.Koirilla hajuaisti lyö paremmuudellaan näköaistin mennen tullen.Jotkut viisaat on sen niin tutkineet ja huomaahan sen koiran tavoista jokainen itsekkin

Lue lisää

ei erota värejä ym. Lähellämme asuu yksi sokea koira, hyvin vanha, liikkuu silti vapaana ulkona hiljakseen kävelee emäntänsä perässä eli kuulon ja hajun perusteella köpöttelee :) Toinen vanha koira on lähes sokea ja tekee samoin.

.ijmkuyubhy kirjoitti:

ei erota värejä ym. Lähellämme asuu yksi sokea koira, hyvin vanha, liikkuu silti vapaana ulkona hiljakseen kävelee emäntänsä perässä eli kuulon ja hajun perusteella köpöttelee :) Toinen vanha koira on lähes sokea ja tekee samoin.

Lue lisää

Riippuu näköjään koirasta kuinka hyvin näköaisti toimii.

Meillä, kuten tuolla ylempänä olevalla lintukoiran omistajalla, on myös koiralla näköaisti ylivoimainen verrattuna muihin aisteihin. Olen monta kertaa ihmetellyt kuinka tuo pystyy näkemään ja erottamaan jonkun myyrän liikahduksen ruohikon keskellä. Tuossa kesällä monta kertaa kuljettiin tienviertä koiran kanssa, yhtäkkiä koira hyppäsi monen metrin loikan, joskus heti täysosuma ja napakymppi. Toisinaan taas vaati pari pienempää loikkaa. Mutta saalis oli satavarma.

Samoin miltei säkkipimeässä jos heitän namin kauas eteenpäin, jotain 8-10 metrin päähän, tuo ihme kyllä löytää sen. Ennenkaikkea silloin kun on nähnyt namin liikkeessä, seuraa sitä minne pysähtyy ja löytää lähes erehtymättömällä tarkkuudella. Yhden käden sormet riittää vieläkin laskemaan hukkaan menneet...

Meillä näyttäisi haju- ja kuuloaistit astuvan kuvaan kun löytää myyränkolon, silloin ensin kuuntelee tarkkaan, sitten tekee koeporauksen jonka jälkeen haistaa oikean suunnan. Ja kaivaa kunnes löytää. Hajuaistia käytetään lähinnä toisten koirien viestien lukemiseen, mutta myös jäniksen jälki näyttäisi aiheuttavan reaktion. Ei tosin niin usein eikä niin mahtavaa kuin silloin kun jänis säntää karkuun. Se on haukun päivän kohokohta. Niin lintukoira kuin onkin.

.ijmkuyubhy kirjoitti:

ei erota värejä ym. Lähellämme asuu yksi sokea koira, hyvin vanha, liikkuu silti vapaana ulkona hiljakseen kävelee emäntänsä perässä eli kuulon ja hajun perusteella köpöttelee :) Toinen vanha koira on lähes sokea ja tekee samoin.

Lue lisää

Meidän cockerspanielillamme on paljon tarkempi näkö kuin ihmisillä. Se erottaa liikkeet paljon paremmin kuin ihmiset. Pienen pallonkin se saa ihmeen nopeasta vauhdista kiinni (suuotteella) ilmasta. Koiran näkökykyä ei pidä aliarvioida ihmiseen verrattuva, vaikka koiran ehdottomasti tarkin aisti on hajuaisti. Metsässäkin cockerspanielimme pystyy juoksemaan todella nopeasti jäniksiä jahtaamassa, ilman että törmää tai kompastuu mihinkään, sillä se samaan aikaan seuraa nopeasti liikkuvaa jänistä ja väistää kaikkia esteitä. Koiran näkökyvyn olen havainnut monella muullakin tavalla todella tarkaksi. Värisokeus helpottaa pimeällä näkemistä - susi on yöllä saalistava peto -.

Tullut ymmärretyksi kirjoitti:

Tarkoittanut sokeutta,vertasin vain haju-ja näköaistia.Koirilla hajuaisti lyö paremmuudellaan näköaistin mennen tullen.Jotkut viisaat on sen niin tutkineet ja huomaahan sen koiran tavoista jokainen itsekkin

Lue lisää

Juu. Itse vastasin lähinnä sillä ajatuksella, kun tässäkin ketjussa on aliarvioitu koiran näköaistia. Se on koirallakin takoitukseensa nähden hyvä. Erilainen kuin ihmisellä, mutta ei missään tapauksessa millään lailla vähämerkityksinen. Koira käyttää näköaistiaan muiden aistien ohella jatkuvasti, ja se on tarpeellinen ja oiva lisä muihin aisteihin. Vaikka koira ei värejä erota niin kuin ihminen, niin se on koiran aistiksi hyvä. Esimerkiksi käsittääkseni vinttikoirien metsästys on näönvaraista. Kun saalis häviää näkyvistä sen into laantuu. Koira käyttää siis näköaistiaan jatkuvasti. Kun koira sokeutuu, se alkaa näkymään usein mm. törmäilynä jne... Siihen asti, kunnes se sen muilla aisteilla pystyy kompensoimaan, ja oppii kulkemaan lähiympäristössään. Mutta jos sokean koiran kotona siirretään huonekaluja, niin kyllä se vaan näkyy alkuun.

Omani koira ei ole sokea, mutta sillä on vanhemmiten vaurioitunut silmät, ja molemmat on operoitu kertaalleen. Ja jo senkin kyllä huomasi, vaikka tavallaan huononeminen tapahtuikin hitaasti. Nykyään arjessa se ei näy kuin sillä, että ne asiat, mihin se ennen näköään käytti, ei sitä kiinnosta enää samoissa määrin (kuten juuri se tv:n katselu). Maastossa koira pärjää hienosti, joskin ehkä on muuttunut hiukan varovaisemmaksi. Eli, vauhti on hitaampaa, koira välillä pysähtyy kunnolla katsomaan jne... Tämä siis ei ole se lintukoiramme, vaan se toinen :)

se lintukoiran omist kirjoitti:

Juu. Itse vastasin lähinnä sillä ajatuksella, kun tässäkin ketjussa on aliarvioitu koiran näköaistia. Se on koirallakin takoitukseensa nähden hyvä. Erilainen kuin ihmisellä, mutta ei missään tapauksessa millään lailla vähämerkityksinen. Koira käyttää näköaistiaan muiden aistien ohella jatkuvasti, ja se on tarpeellinen ja oiva lisä muihin aisteihin. Vaikka koira ei värejä erota niin kuin ihminen, niin se on koiran aistiksi hyvä. Esimerkiksi käsittääkseni vinttikoirien metsästys on näönvaraista. Kun saalis häviää näkyvistä sen into laantuu. Koira käyttää siis näköaistiaan jatkuvasti. Kun koira sokeutuu, se alkaa näkymään usein mm. törmäilynä jne... Siihen asti, kunnes se sen muilla aisteilla pystyy kompensoimaan, ja oppii kulkemaan lähiympäristössään. Mutta jos sokean koiran kotona siirretään huonekaluja, niin kyllä se vaan näkyy alkuun.

Omani koira ei ole sokea, mutta sillä on vanhemmiten vaurioitunut silmät, ja molemmat on operoitu kertaalleen. Ja jo senkin kyllä huomasi, vaikka tavallaan huononeminen tapahtuikin hitaasti. Nykyään arjessa se ei näy kuin sillä, että ne asiat, mihin se ennen näköään käytti, ei sitä kiinnosta enää samoissa määrin (kuten juuri se tv:n katselu). Maastossa koira pärjää hienosti, joskin ehkä on muuttunut hiukan varovaisemmaksi. Eli, vauhti on hitaampaa, koira välillä pysähtyy kunnolla katsomaan jne... Tämä siis ei ole se lintukoiramme, vaan se toinen :)

Lue lisää

En tarkoittanut näkövammaista koiraa verratessani koiran haju-ja näköaistia,Sanoin vaan että sillä on parempi hajuaisti,ei se estä koiraa näkemästä.Milläs muulla kuin hajulla voi selittää esm.hukkuneita löytävät koirat,tokko se katselee sinne veden alle,kyllä se on selittämätön hajuaisti.Monta muuta virkakoiraa joka toimii hajun,ei näön perusteella.

Oli mielipiteeni kirjoitti:

En tarkoittanut näkövammaista koiraa verratessani koiran haju-ja näköaistia,Sanoin vaan että sillä on parempi hajuaisti,ei se estä koiraa näkemästä.Milläs muulla kuin hajulla voi selittää esm.hukkuneita löytävät koirat,tokko se katselee sinne veden alle,kyllä se on selittämätön hajuaisti.Monta muuta virkakoiraa joka toimii hajun,ei näön perusteella.

Lue lisää

http://www.metsastysnoutajat.com/artik9_master4.html

Tässä artikkelissa kerrotaan koiran näköaistista- Se eroaa ihmisen aistista monin paikoin, mutta tarkoituksenmukaisesti. Ja vaihtelee roduittain. Osa roduista on tarkempinenäisiä kuin toiset, koirat myöskin käyttävät aistejaan vaihtelevasti. Kyllä se virkakoirakin käyttää kaikkia aistejaan, mutta tottakai hajuaistiaan. Tuota aistia pyritään mm. venäjällä vielä jalostamaan paremmaksi, olikohan se sakaali, jota on risteytetty koiran kanssa, ja tuloksena on saatu koira, joka nuuhkii erittäin pieniä räjähdeainejäämiäkin.

Aisteihin voi myöskin vaikuttaa opettamalla koiraa käyttämään niitä vieläkin tehokkaammin. Tai ei oikeastaan tehokkaammin, mutta kannustamalla koiraa valitsemaan ne tietyt hajut, mitä se pyrkii aktiivisemmin etsimään. Itse aistia se ei paranna. Virkakoirien jalostuksessakaan ei paneuduta vain yhteen hajuun, vaan muihin koiran ominaisuuksiin. Suomessa on perinteisesti käytetty näissä tehtävissä paljonkin palveluskoiria, niiden monipuolisuuden vuoksi, mutta esimerkiksi englannissa on eri rotuisia koiria eri tehtävissä. Siellä on mm. spanieleita käytetty menestyksekkäästi hajuun perustuvaan etsintään, mutta ne tarvitsevat työssään kyllä kaikkia muitakin aistejaan :)

se lintukoiran omist kirjoitti:

http://www.metsastysnoutajat.com/artik9_master4.html

Tässä artikkelissa kerrotaan koiran näköaistista- Se eroaa ihmisen aistista monin paikoin, mutta tarkoituksenmukaisesti. Ja vaihtelee roduittain. Osa roduista on tarkempinenäisiä kuin toiset, koirat myöskin käyttävät aistejaan vaihtelevasti. Kyllä se virkakoirakin käyttää kaikkia aistejaan, mutta tottakai hajuaistiaan. Tuota aistia pyritään mm. venäjällä vielä jalostamaan paremmaksi, olikohan se sakaali, jota on risteytetty koiran kanssa, ja tuloksena on saatu koira, joka nuuhkii erittäin pieniä räjähdeainejäämiäkin.

Aisteihin voi myöskin vaikuttaa opettamalla koiraa käyttämään niitä vieläkin tehokkaammin. Tai ei oikeastaan tehokkaammin, mutta kannustamalla koiraa valitsemaan ne tietyt hajut, mitä se pyrkii aktiivisemmin etsimään. Itse aistia se ei paranna. Virkakoirien jalostuksessakaan ei paneuduta vain yhteen hajuun, vaan muihin koiran ominaisuuksiin. Suomessa on perinteisesti käytetty näissä tehtävissä paljonkin palveluskoiria, niiden monipuolisuuden vuoksi, mutta esimerkiksi englannissa on eri rotuisia koiria eri tehtävissä. Siellä on mm. spanieleita käytetty menestyksekkäästi hajuun perustuvaan etsintään, mutta ne tarvitsevat työssään kyllä kaikkia muitakin aistejaan :)

Lue lisää

Sain selvän todisteen koiran muistista kun kävin eräässä kylässä. Kun vein koirani erääsään taloon sisölle eka kertaa, oli talon kissa sattumalta lattialla ja kissa hyppäsi uunille. Kului kolme viikkoa ja tuli toisen kerran asiaa samaan taloo, edelleen koiram mukaan, kosk sää ei sallinut ulos jättämistä. Nyt koira vilkaisi oikopäätä ensin uunille, että olisiko kissaa. Ja sama toistui kun tuossa eilen köytiin koiran kanssa kylästelemäss, neljä viikkoa edellisestä kerrasta, taas katsottiin ensin uunille ja nyt koiran riemuksi kissa olikin paikalla.