ahdistaa, itkettää, motivaatio on nolla ja kouluun meneminen on joka päivä vaikeampaa. Onko tämä enää normaalia vai pitäisikö lopettaa? Ala on ihan väärä enkä halua koulusta valmistua mutta onko järkeä lopettaa puolen vuoden jälkeen? Kavereita mulla kyllä on ja muuten on kivaa mutta en pääse tenteistä läpi kun ei kiinnostaa ei sitten yhtään. Myös pieni ikävä on kotikaupunkiin (kun opiskelen siis eri kaupungissa missä olen elämäni asunut). Jotenkin vain tuntuu että olen hirveä epäonnistuja jos lopetan koulun ja ajatus maitojunalla kotiin vanhempien luo hirvittää. Onko ihmiset lopetttanu koulun ja onko se ollut oikea päätös jos tosiaan on paljon koulun käynti ahdistanut.Teenköhän elämäni virheen nyt. ja miltä kotona asuminen maistuu kun on puoli vuotta asunut yksin. Itse haluisin kotiin mennä koska ei ole rahaa asua yksin, ellei sitten sosiaalitoimisto anna jotain rahaa? Onko tietoa? Todella vaikea päätös lopettaa koulu näinkin pian, todella.
LOPETANKO koulun
pekkanenpätkäli
123506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi hait edes opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, jos sinulla ahdistaa se eivätkä rahatkaan riitä? Toisaalta miten ala voi osoittautua niin tyystin eriksi, kuin olit luullut?
No et ole ainakaan ainoa jolla samoja tuntemuksia..pahinta tässä on että tämä olisi itselläni jo toinen koulu minkä jätän kesken..:( mutta kun tosiaan ala on itsellenikin aivan väärä ja ei tentit ja kurssit tunnu menevän läpi niin en näe juuri mutuakaan vaihtoehtoa. Raha-asiat huolettavat itseänikin mutta tuet menevät nytkin aivan hukkaan koska opintopisteitä ei kerry!
Miten sitten meinaat tehdä elämälläsi jos lopetat koulun? Meinaan että missä meinaat asua ja millä rahalla. Kun mitään tukeahan ei tipu jos koulun lopettaa, paitsi jotain työttömyyskorvausta hyvällä tuurilla. En haluaisi enää parikymppisenä kotiinkaan mennä asumaan mutta kai se sitten on pakko
jos olet alle 21-vee, niin mitään tukea ei yhteiskunnalta tipu, jos lopetat opiskelusi ilman hyväksyttävää syytä. Menetät myös opiskeun takia saadun asuntosi. Suurin piirten näin se menee.
Opintoraha peritään takaisin koko kuukaudelta, jos lopetat väärään aikaan kuukaudesta. Menet kotiin ja vanhempasi ehkä elättävät sinua ja käyt työkkärissä, josta ne eivät sinulle mitään tarjoa, ennen kuin muutaman kuukauden päästä työharjoittelupalkkaa, josta saat noin 600 euroa palkaksi. Ssiaalitoimesta eivät anna rahaa kotonaan vanhempiensa luona asuvalle. Ehkä työkkärissä ehdottavat ammatinvalintapsykologille menoa ja odotat sitten taas ensimmäistä aikaa noin kuukauden. Päivät kuluvat vain. Koko ajan vanhempasi maksavat elämisesi, jos suostuvat siihen. Vanhempien huoltosuhde on lakiin kirjattu 21-vuotiaaksi asti, mutta kaikki vanhemmat eivät ota pois muuttanutta lastaan takaisin, vaan pitävät kiinni omasta elämästään ja katsovat, että elättäminen riitti 18-vuotiaaksi asti. Sitten kuukausien päästä ensi keväänä on taas edessä työpaikan haku tai uuden koulutusaikan haku ja koko pääsykoerumba ja muutto taas uuden opiskelupaikan perässä.
Masentavia vastauksia. Ei koko elämä koulun lopettamiseen kaadu. Joskus se voi avata myös aivan uusia ovia. Älä polta itseäsi loppuun äläkä jää yksin, vaan hae apua; kerro totuus. Se helpottaa. Joskus oma ala löytyy yllättävää tietä ja vasta vuosien päästä. Et sinä ole epäonnistuja. Ei sinun tarvitse hävetä. Ole armollinen itsellesi. Hyvät vanhemmat ottavat sinut kyllä vastaan ja ymmärtävät. On hyvä, että sinulla on myös kavereita.
"Sosiaalitoimesta eivät anna rahaa kotonaan vanhempiensa luona asuvalle". -
ei pidä paikkaansa.
Mulla on ihan sama tilanne, tosin olen ollut uudessa koulussa 3 kk (ja jo kuukauden sisällä huomasin, ettei se ala ole minua varten). Oksennus kurkussa kipitän joka arkipäivä nätisti kouluun (mutta lintsaan lopputunnit). Tämä on minulle ongelma, mutta jos lopettaisin koulunkäyntini nyt, minulle tulisi vielä pahempia ongelmia. En saisi mistään rahallista tukea, joutuisin maksamaan opintotuet takaisin kelalle ja jäisin taas työttömyysrumbaan ja karenssihelvettiin märehtimään. Ennen koulua pidin "välivuoden". Ikää vasta 19 vuotta ja ahdistus kasvaa. :-(
On minulla suunnitelma. Sellainen pienen suuri suunnitelma:
Aion käydä tämän 1. vuoden loppuun, mutta aion nyt myös keväällä 2011 hakea opiskelemaan unelma-alaani. Jos pääsen sisään, I will be very happy, mutta jos en pääse sisään... Jatkan sitten 2. vuoteen, jos terveyteni sen kestää.
Jos mahdollista, koita jaksaa olla siellä, missä nyt oletkin, mutta hae keväällä opiskelemaan sinne, minne haluaisit mennä. En keksi nyt muutakaan hyvää vaihtoehtoa, mutta sen tiedän, ettei kannata jäädä opiskelemaan väärää alaa, mikä syö mielenterveyttä ja tuhoaa itsetuntoa!
Toivottavasti löydät hyvän ratkaisun tilanteeseesi. Pakko sanoa, että suurin osa näistä toisten ihmisten vastauksista on melko negatiivisia. :-/
On myös mahdollista, että voit työharjoitella paljon ja sitä kautta saada töitä. Allekirjoittaa "oppisopimuksen" jonkun rekrytoijan kanssa, tms. Työkkäristä tästä saa lisää tietoa, mutta suosittelen kääntymään opinto-ohjaajasi puoleen. :-) Hän voi ehkä auttaa tilanteeseesi kaikista parhaiten, en tiedä.
Hei.
Ei se koulun lopettaminen elämää päätä. Riippuen oppilaitoksen tasosta, joskus on parempi lopettaa ja säästää tukikuukausia, eteenkin korkeakoulussa, ennen kuin löytää oman alansa.
Rahasta ei kannata huolehtia, vaikka lopettaisitkin koulun voit mennä työkkärin kautta työharjoitteluun, josta saa rahaa jo 2viikon päästä. Tähän toki liittyy myös karenssi joka on sen 5kk, mutta sen ajan saa työharjoittelusta täyden työttömyystuen ja joskus jospa 9e plus peruspäivärahan. Hätätapauksessa sosku auttaa. Sinun ei tarvitse muuttaa takaisin kotia. Voit jäädä joko paikkakunnalle jolla nyt asut, tai sitten hakea kunnalta omaa asuntoasi kotipaikkakunnalta. Koska muutat paikkakunnalle ja olet asunnoton on kunta velvoitettu hankkimaan sinulle jonkinlaisen katon pääsi päälle. Kela antaa asumistukea ja sosku muuttorahaa. Asioista kannattaa ottaa selvää etukäteen, ettei jää paperisodan jalkoihin.
Varmaan kaikki riippuu pääsääntöisesti itsestään, mitä haluaa tehdä. Motivaatiota kun ei saa kaupan hyllyltä tai nettikaupasta. Ikävä kyllä. Jos koulu ei nappaa, niin ei kannata omaa mielenterveyttä siellä tuhota. Täytyy etsiä vain uutta polkua. Tähän saa kyllä apua työkkärin opintopsykologilta ja muilta tarpeen vaatiessa.
Kokemusta löytyy. Jätinekan opiskelupaikkani yhden lukuvuoden opiskelujen jälkeen, ei kiinnostanut ko. ala niin yhtään, halusin vain opiskella edes jotain tuskallisen välivuoden jälkeen. Nostin sen 9kk opintorahaa, sain ko. opiskelupaikan perusteella huokeavuokraisen opiskelija-asunnon, kovalla vaivalla änkesin tentteihin, muuten minua ei tosin koulussa näkynyt. Ei huvittanut mennä kouluun naama norsun vituilla pilaamaan, kun ei ala kiinnosta.
Samaan aikaan kun vielä kävin tuota ihanaa opinahjoa lueskelin pääsykokeisiin ja pääsinkin yliopistoon alalle joka oli aina kiinnostanut jollain tapaa. Motivoin itseäni sillä, etten halua enää toista lukukautta samaa paskaa. Sitten kun aloitin opiskelut, minulla ei ollut mitään niistä ongelmista mitä muilla, minulla oli jo halpa kämppä ja opintotukipäätös valmiina. Tosin fuksivuotenani hylsytin yli puolet tenteistä, ei yhtään huvittanut tehdä mitään koulun eteen (muutaman kurssin sain tosin aiemmasta koulusta hyväksiluettua). Homma ei oikein ollutkaan mitä olin kuvitellut. Sitten menin kesätyöhön, mikä ihan oikeasti näytti millaista paskaa sitä joutuu työkseen tekemään jos ei koulu nappaa, yllättäen koulu maistui seuraavana vuonna ihan eri malliin. Nyt sitten käynnistyi kolmas vuosi ja nyt huomaan samoja vitutuksen oireita kun ekana vuonna, mutta nykyään pärjään koulussa melko hyvin ja alempi tutkinto on enää parin tentin päässä, joten lopettaminen ei olisi oikein järkevää. Ajattelin siis rankaista itseäni jälleen ensi kesänä jollain käsittämättömällä duunilla, jospa se sitten alkaisi taas motivaatio koulua kohtaan nousta. En vieläkään osaa sanoa tarkalleen, mitä teen loppuelämäni, saatan keksiä jonkun uuden alan mikä kiinnostaa, mutta ainakin minulla on edes joku paperi valmiiksi, kun sitten lopulta keksin mitä haluan tehdä.
Mitä yritän nyt tällä sanoa, niin motivaatio vaihtelee laidasta laitaan ja kun menee työelämään tai keksii sitä ennen mihin ihan oikeasti haluaa kouluttautua, niin kaikki muu aiempi koulutus on siinä vaiheessa pelkästään hyväksi. Tietenkään ei tarvitse kärvistellä jossain missä ei oikeasti viihdy, mutta jos ei ole vielä uutta paikkaa tiedossa niin se kärvistelykin kannattaa.
Miten opiskelija pystyy viikon, kuukauden, puolen vuoden tai edes vuoden päästä opintojen alusta realiteetteihin nojautuen toteamaan, "ettei tää oo mun juttu"? Tämä varsinkin tapauksissa, joissa loppututkinto häämöttää vasta viiden kuuden vuoden päästä. Opintojen alussa kaikkialla paahdetaan etupäässä yleisaineita, eikä opiskelijaa päästetä edes vilkaisemaan, minkälaista on ammatti- ja syventävien aineiden parissa, mikä on tavallisesti aivan erilaista.
Ei vit.. kun motivaatio on kadonnut kokonaan tänä vuonna, olen nyt 3:tta eli viimeistä vuottani opiskelemassa ei ole vielä yhtään 0 (hylsyä), mutta motivaatio kadonnut ja nyt hän niitä 0 ruvennut paukkumaan.. jotenkin pitäis jaksaa vähän yli puol vuotta vielä mutta ei vaan pysty! ahdistaa koko ajatus että menisin taas 1h matkan kouluun jossa en ole muuta tehnyt kuin istunut, ei mitään oppinut (tai ehkä jotain).. tuo koulu on ihan käsittämätön enkä vaan enää jaksa vaivautua sinne.. nytkin mietin pitäisikö aamulla mennä sinne mutta en nyt enää saa herättyäkään tarpeeksi aikaisin, uni rytmitkin sekaisin kun nukun päivät ja valvon yöt.. masentaa...
samantapainen tilanne, siis sen suhteen että haluaisin lopettaa koulun kesken (amk). Asun tosin vielä vanhempien luona, ettei rahallisia huolia ole, mutta kauhea epäonnistumisen tunne tosta lopettamisesta. Mutta oon kuitenkin samaa mieltä kun moni muu täällä ettei itteänsä kannata kiusata ja opiskella alaa, joka ei ollenkaan tunnu omalta. Sitä vaan miettii että mitä v***** sitä sitten tekis kun on tän koulun lopettanu??!! Itte aattelin käydä jouluun asti ja sitten...töitä? Jonkun aikaa ei kyllä varmaankaan oo sitten mitään, ei töitä ei koulua...ja sekin voi ahdistaa...
Come on, hei!
Ei todellakaan ole epäonnistumista lopettaa paskaa koulua kesken. Rohkeuttahan se nimenomaan vaatii seurata omantunnon ääntä ja tehdä sitä, mitä aidosti haluaa. Ympäristön sormenosoittelusta välittämättä.
Jos tässä nyt puhuu parikymppiset amk-/yliopisto-opiskelijat niin what's with the hurry? Jos opiskelu ei innosta nyt, koita parin vuoden päästä uudelleen. Ei todellakaan kannata opiskella jotain, mistä tietää, että siitä ei tule koskaan sun juttu. Eikä koskaan oo liian myöhäistä alottaa opiskelua. Duunia on tehtävä 70-vuotiaaksi asti kuitenkin, niin onko sillä yhdellä välivuodella oikeasti niin isoa merkitystä, häh?
Jos tuntuu, ettei rahat riitä, mee duuniin. Nuori ja reipas ihminen saa viikossa työpaikan, jos sellaisen oikeasti haluaa. Selaile lehtiä, käy duunihaastatteluissa, ole innokas.
Missä ikinä oletkin, oletan, että lukuvuosi loppuu keväällä. Opiskele siihen asti koulussasi vaan niitä kursseja, mitkä kiinnostaa ja mitkä saattaisivat liittyä tulevaisuuteesi. Ainakin yliopistossa voi opiskella melkeinpä mitä tahansa sivuaineena. Jos tiedät, missä oikeasti haluaisit opiskella, ota kevät koulun kanssa rennosti ja etsi se kipinä, minkä voimalla hankit itsesi siihen sulle sopivaan kouluun. Edelleenkin, jos ihminen tosiaan haluaa jotakin, sen saa. Oli kyse sitten vaikka helsingin yliopiston kovimmista koulutuksista. Jos kipinää ei tunnu löytyvän, opiskele edelleen lukuvuosi loppuun ja hanki duunipaikka siltä paikkakunnalta, mihin haluat muuttaa takaisin. Kämppä löytyy aina. Hyvä lähtökohta on vaikka suomi24:n keskustelun kimppakämppä-palsta :)
Tsemppiä! Älkää ottako kaikkea niin raskaasti. Toi älytön huolehtiminen on se, mikä saa aikaan ton epätoivon.