Sanokaahan tarkoittaakko munuaissiirtoon joutuminen sitä että lähtölaskenta on alkanut? Luin jostain, että siirron saaneilla on suurempi riski saada syöpä ja että syöpä on usein vielä aggressiivisempi. Diabeetikoilla eloonjäämisennustekin näyttää olevan aika kehno:
"Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle munuaissiirto on paras hoito, eloonjäämisen todennäköisyys siirron jälkeen on suurempi kuin dialyysissä. Ensimmäisen vuoden kuolleisuus on 14-kertainen muuhun ikävakioituun väestöön verrattuna, tämän jälkeen nelinkertainen. Mikäli siirre on saatu elävältä luovuttajalta, on pitkäaikaisennuste parempi. Systeemisairauksissa (vaskuliitit, diabetes) ennuste on huonompi kuin pelkissä munuaissairauksissa (polykystinen munuaisdegeneraatio). Diabeetikkojen ennuste on huonoin, 5 v siirron jälkeen elossa on 45–75% siirron saaneista, mutta dialyysissä jatkavista diabeetikoista vain alle 35 %."
Lainaus on täältä: http://cc.oulu.fi/~sisawww/esitykset/esit/070830.htm
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kun munuaiset brakaa, niin on hyvä jos henki pihisee vielä 5 vuotta :(
"Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle munuaissiirto on paras hoito, eloonjäämisen todennäköisyys siirron jälkeen on suurempi kuin dialyysissä. Ensimmäisen vuoden kuolleisuus on 14-kertainen muuhun ikävakioituun väestöön verrattuna, tämän jälkeen nelinkertainen. Mikäli siirre on saatu elävältä luovuttajalta, on pitkäaikaisennuste parempi. Systeemisairauksissa (vaskuliitit, diabetes) ennuste on huonompi kuin pelkissä munuaissairauksissa (polykystinen munuaisdegeneraatio). Diabeetikkojen ennuste on huonoin, 5 v siirron jälkeen elossa on 45–75% siirron saaneista, mutta dialyysissä jatkavista diabeetikoista vain alle 35 %."
Lainaus on täältä: http://cc.oulu.fi/~sisawww/esitykset/esit/070830.htm
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kun munuaiset brakaa, niin on hyvä jos henki pihisee vielä 5 vuotta :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis esim. ensimmäisistä munuaisne pragaamis-merkeistä voi mennä vuosikausia ennenkuin tilanne pahenee niin, että edes dialyysiä suunnitellaa. Ja sitten jos siirto tulee eteen, niin eihän sitä tarvi itse kuulua siihen ryhmään, jolla ei homma skulaisi vuosikausia sirrännäisenkin kanssa.
Itse olen taiteillut jo kohta 20 vuotta diabeettinen nefropatia -diagnoosin kanssa eikä vieläkään ole dialyysi alkanut. Kaikilla ei tarvetta edes tule, jos hoitaa itseään hyvin ja noudattaa ohjeita mm. ravinnon suhteen.
Kun käy kontrolleissa säntillisesti ja munuaisten prakaaminen saadaa selville alkuvaiheessa ajoissa, niin on hyvät mahdollisuudet selvitä jopa ilman sen suurempia huolia.
Tuskin pelkkä kontrolleissa käyminen ja alkuvaiheessa huomaamine pelkästään riittää, jos vaan sattuu kuulumaan epäsopivaan geeniryhmään. Osa siirtojonossa olevista kuolee jo sen takia, ettei löydy kudostyyppiin ja muuten sopivaa elintä. Eipä tuota kovin positiivisena uskaltaisi odottaa, mitä tapahtuisi just omalle kohdalle ja miksei yhtä hyvin omalle kohdalle muka sattuisi niin, ettei kaikki skulaakaan putkeen, kun epäonistumis prosentitkin on noin suuria.
ei se hauta vielä 5 vuoden päästä odota, jos asia huomataan ajoissa ja toimitaan ohjeiden mukaan. Ne ongelmat todella kasvavat kovasti sitten kun jo dialyysiin joudutaan ja siirto on edessä (löytyykö sopivaa...) tai siirto on jo saatu.
Ei se posta tosiasiaa, että osa menee nopeammin siirtokuntoon, ok, mutta paljon on myös niitä, jotja porskuttavat tosi pitkään ja tilanne pysyy samana tai osalla jopa paranee, kun lääkitys on kohdallaan ja samoin ruokavalio. Eli kannattaisi mieluumin keskittyä siihen kuinka pitkään jotkut selviävät siirron jälkeen eikä niihin, joilla aika jää lyhyemmäksi. Positiivisuus kannattaisi ihan oman olan kannalta.
Olen pitkän linjan D1 ja jo 25 vuotta sitten ilmenivät ensimmäiset merkit munuaisten toiminnan ongelmista, tuosta meni 8 vuotta ennenkuin virallinen diagnoosi tuli, siis diabeettinen nefropatia.
Minusta kannattaisi olla positiivinen ja vaikka tilastoista kaivaa esille kuinka paljon on vähentynyt/hidastunut se diabeetikkojen vaikean asteen nefropatia, siis juuri 1-tyypeillä. Sitä nimittäin voidaan ehkäistä ja hidastaa ihan yksinkertaisesti huolehtimalla, että verensoperktasapaino on mahdollisimman hyvä, kuten myös verenpaine.
Tosin enpä tiedä kuinka konkreettisista tilanteistaan täällä nämä kirjoittajat kirjoittavat. Ovatko edes diabeetikkoja puhumattakaan, että heillä olisi diabeettinen nefropatia. Yleensä ympäristöllä on paljon negatiivisempi asenne kuin diabeetikoilla itsellään.
Ihan noin yleisesti, eikös kaikilla se lähtölaskenta ole alkanut suunnilleen syntymähetkestä ;)