Eli lääke nimeltä Lamictal. Onko muille aihettanut outoa oloa? Mulla nostettiin juuri annostusta koska pitoisuudet veressä oli melkein nollissa ja nyt on selvästi epätodellisempi olo kuin ennen. Oon aika erilainen kuin ennen lääkkeen nostoa, mutta ihan syystä tuo muutos tehtiin kun masennus valtasi kaiken ajan. Kai tämä menee ohi, vai pitäisikö huolestua tai koskea neurolepteihin?
Unentulo on myös täysin lääkkeiden varassa ja jos ilman yritän olla niin on pelkkää levotonta koiranunta kokoajan. Tämä voi kyllä johtua muustakin.
Ihan vaan aloitus/nostokokemuksia kuulisin mielelläni, koska pelkään mahdollista alkavaa psykoosia.. Voiko tuo laukaista sen?
Ei tunnu vaan kukaan vastaavan...
Unentulo on myös täysin lääkkeiden varassa ja jos ilman yritän olla niin on pelkkää levotonta koiranunta kokoajan. Tämä voi kyllä johtua muustakin.
Ihan vaan aloitus/nostokokemuksia kuulisin mielelläni, koska pelkään mahdollista alkavaa psykoosia.. Voiko tuo laukaista sen?
Ei tunnu vaan kukaan vastaavan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
..sä otat nyt sitä Lamictalia/vrk?Ja mikä sun aloitusannos oli?Itse aloitin 25mg,ja annosta nostettiin 2 viikon välein 50mg-75mg-100mg-150mg ja lopulta mulle sopiva 200mg.Ite syön hypomaniaan(ja agressiivisuuteen).Hyvin on auttanut-yhdessä Efexorin 225mg kanssa.Toi yhdistelmä auttanut mua tosi hyvin,en ole enää ailahtelevainen,vihainen tuuliviiri.
Mulla oli ekan kuukauden ajan kun aloin lääkettä syömään sellainen epätodellinen olo,päässä suhisi,keinutti..sitten helpotti.
Annos oli 200mg nyt 300mg. Ennen oli kanssa Efexor siinä mukana 150mg vahvuisena (ois saanu olla vahvempana), mutta se jouduttiin väliaikaisesti lopettamaan. Kattoo nyt jos vois jossain vaiheessa alottaa uudelleen.
On alkanut olot vähän helpottaan eikä pelota enää. Mulla on skitsoaffektiiviseen häiriöön toi lähinnä masennuksen ja hypomanian kanssa tasapainoiluun.
Sulla ilmeisesti toiminut kanssa hyvin! Itsekin tykkään kovasti, mutta tuo nosto vähän järkytti. Tosin välillä mieli on aivan maassa ja ties mitä ideoita pyörii päässä eikä saa mitään aikaiseksi kun tekisi mieli vaan olla ja tuijottaa tyhjyyteen tai sitten maata ja itkeä.