Kannattaako terapiassa kertoa aivan kaikki? Onko siitä eniten hyötyä vai onko joitain asioita joiden kertominen voi olla terapiasuhdetta tai omaa paranemista heikentäviä/estäviä asioita? Itse haluan ottaa terapiasta kaiken irti ja ihan oikeasti saada siitä jotakin elämääni. Terapia kuitenkin maksaa paljon ja meillä on tiettävästi vain tämä yksi elämä ja jos terapia voi minulle jotain tarjota, niin haluan onnistua siinä. Nyt vaan mietin, että millä keinoin saan terapian onnistumaan parhaiten. Minulla on sos.pelkoja, ahdistusta ja masennusta. Onko hyväksi vuodattaa koko elämäni ja kaikki sen ongelmat sellaisina kuin ne ovat? Paljon olen jo kertonut, olen pyrkinyt rehellisyyteen ja terapia on tuntunut hyvältä. Paljon on vielä kerrottavaa ongelmista ja asioista, mutta mietin mitä terapeutti haluaa kuulla ja mikä on olennaista.
Puhuminen terapiassa
Suu Suppuun
5365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millaisia asioita ajattelit että pitäisi salata? Asennehan terapeutilla voi muuttua ja joissain jutuissa ne voi "rikkoa" vaitiolon, eli ilmoittaa poliisille jos aikoo vakaasti esim tappaa jonkun. Näin lääkäri sanoi mulle.
... en osaaa sanoa, paitsi sen että kaikki kannattaa kertoa. Ainakin minusta. Tuntuu siltä, että asioita voidaan yhdistellä ja tällai... Jos ymmärrät. :)
Riippuu siitä missä puhut yksityisellä vai julkisella puolella? Yksityisille voi ihan mitä vaan mutta julkisella puolella kannattaa olla varovainen.
Sanotko jotain tiettyä vai et. Ei minun mielestäni tarvitse kaikkea kertoa jos et koe sitä tarpeelliseksi. Itse olen käynyt kolme vuotta nuorempana psykolla ja hoito suhde meillä oli aivan paska. Aluksi kyllä tulimme toimeen mutta jonkin ajan kuluttua hän alkoi piikitellä ja murentaa omaa tuntoani. En kai kokenut ihmeparantumista niin hän turhautui. Tosi hyvä psykologi kun rupesin miettimään tosissani itsemurhaa vasta kun rupesin hänen juttusilla käymään.
Nyt olen käynyt jonkin aikaa toisella henkilöllä ja eri paikkakunnalla. Kokonaisuudessaan koen ainakin julkisen puolen ihan turhaksi. Okei se autttaa ehkä hetkeksi kun saa tukea mutta ei sieltä saa mitään oikeaa apua (ainakaan itse en saa). Heillä käy muutenkin varmaan kymmeniä asiakkaita viikoittain joten ei ne muista sinun olemassa oloasikaan kun lähdet sieltä.
ps. hyvän ystävän kanssa hengailu on parasta terapiaa
Terapiaan pitää uskaltaa heittäytyä, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Se on hyppy tuntemattomaan, mutta se hyppy pitää tehdä. Ei siitä tule mitään, jos asioiden kohdalla alkaa miettiä, kannattaako tämä nyt kertoa vai ei. Ammattitaitoinen terapeutti osaa kyllä rajata keskustelua olennaiseen, se on hänen työtään. Joskus joku mitättömältä vaikuttava asia voi johtaa suuriinkiin kuvioihin, eli kannatan voimakkaasti avautumista kunnolla.