En jaksa nähdä kertakaikkiaan mitään hyvää elämisessä tällaisena vuodenaikana....jos saisi vain mennä vällyjen alle ja nukkua, nukkua, kroooh, vähän siemailla välillä jotain lämmintä juotavaa...tai kömpiä takkatulen ääreen.....tai vain puuhastella jotain puolihorroksessa, niin hyvä...ehkä selviäisin hengissä.
Mutta ei, työnorja repii itsensä ylös väkipakolla....ajelee jonossa sorvin ääreen pilkkopimeässä, lähes sokkona, ainaski siltä tuntuu.....viettää parhaat hetket päivässä työmaalla ja raahautuu sitten pimeässä taas takaisin kotiin tai kauppaan hankkimaan influenssaa kaupanpäälliseksi.
Jos loka-marraskuun jotenkin selviää hengissä, niin joulua pukkaa päälle hetimiten.....kuka saakeli sitä jaksaa kaamosmasennuksessa revittää jouluostoksilla, kuunnellen jotain "hip hei tonttu-ukot hyppikää" -rallatusta. Siis tammikuu menee pelkästään siitä toipuessa, että on väkipakolla oltava joulukuussa iloisella mielellä, naama virneessä.
Eli viimeistään lokakuussa tämä kaamostelu iskee ja sitä sitten kestää......ainaski tammikuun loppuun.
Sitten kun kevätaurinko rävähtää paistamaan, niin se on sitten sellanen kirkasvaloshokki, että huh, huh....puhumattakaan siitä, kun kelloja keväällä taas siirretään yhtäkkiä eteenpäin ja päivää riittää iltaan asti eli juuri kun oot tottunu siihen, että saat kulkea tummissa vaatteissa pimeässä eikä kukaan sua huomaa olleskaan, niin ihan on sellanen olo kuin joutuisít yhtäkkiä puoli vuotta kellarissa vietettyäsi suoraan parrasvaloihin kaiken kansan nähtäväksi! Ei kestä, ei tosiaankaan.
Mutta ei, työnorja repii itsensä ylös väkipakolla....ajelee jonossa sorvin ääreen pilkkopimeässä, lähes sokkona, ainaski siltä tuntuu.....viettää parhaat hetket päivässä työmaalla ja raahautuu sitten pimeässä taas takaisin kotiin tai kauppaan hankkimaan influenssaa kaupanpäälliseksi.
Jos loka-marraskuun jotenkin selviää hengissä, niin joulua pukkaa päälle hetimiten.....kuka saakeli sitä jaksaa kaamosmasennuksessa revittää jouluostoksilla, kuunnellen jotain "hip hei tonttu-ukot hyppikää" -rallatusta. Siis tammikuu menee pelkästään siitä toipuessa, että on väkipakolla oltava joulukuussa iloisella mielellä, naama virneessä.
Eli viimeistään lokakuussa tämä kaamostelu iskee ja sitä sitten kestää......ainaski tammikuun loppuun.
Sitten kun kevätaurinko rävähtää paistamaan, niin se on sitten sellanen kirkasvaloshokki, että huh, huh....puhumattakaan siitä, kun kelloja keväällä taas siirretään yhtäkkiä eteenpäin ja päivää riittää iltaan asti eli juuri kun oot tottunu siihen, että saat kulkea tummissa vaatteissa pimeässä eikä kukaan sua huomaa olleskaan, niin ihan on sellanen olo kuin joutuisít yhtäkkiä puoli vuotta kellarissa vietettyäsi suoraan parrasvaloihin kaiken kansan nähtäväksi! Ei kestä, ei tosiaankaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos pimeys niin stressaannuttaa niin kokeile muuttaa etelämpään jos voit.
Ainakin D-vitamiinilisä sinun pitää ottaa, vähintään 20 mikrogrammaa päivässä.
...nuo vitamiinit (D (jopa 40 mikfogrammaa / päivä), B, C) ja omega kalaöljyt. Kirkasvalon tuijottelu aamupalan ääressä on merkittävästi parantanut elämänlaatua. Vielä kun muistaisi, ehtisi ja laiskuudeltaan saisi itsensä hilattua ulos lenkille (kävely tai juoksu) iltaisin, niin jo virtaa riittäisi. Tämä kaikki tietysti muutoin terveiden elämäntapojen lisäksi.
Pidin aiemmin kaikkea tätä "akkojen hömpötyksenä", mutta jotain on ollut pakko kokeilla noihin oireisiini. Kirkasvalo on auttanut eniten. Unen laatu on parantunut huimasti aiempaan verrattuna.
Minun mielialaani D-vitamiini vaikuttaa selvästi tähän aikaan vuodesta. Ei se masennusta paranna, mutta korjaa oireiston pahenemisen. Koska mitään muuta elämässäni ei ole tapahtunut, en keksi olon helpottumiselle muutakaan syytä kuin D-vitamiinin (otan 2 tabl. päivässä eli 40 mikrogr. vaikka pilleripurkissa sanotaan, ettei annostusta saa ylittää, mutta kun noista määristä on oltu niin montaa mieltä ja suosituksiakin vasta nostettiin).
Oikeastaan tämä yllätti minut itsenikin. Hämmästyin, miten nopeasti aloin voida paremmin 40 mikrogramman annoksella! (Olen suhtautunut hyvin skeptisesti kaikkiin ravintolisähömpötyksiin, mutta kyllä D-vitamiinin puute on näillä leveysasteilla todellisuutta ja sinänsä ihmiselle luonnoton tila, jolla varmasti on terveysvaikutuksia, miksei siis myös psyykkisiä. Kuulemma D-vitamiinireseptoreja on kaikissa soluissa, myös hermosoluissa, ja D-vitamiini toimii elimistössä hormonin tavoin.)
Loogisesti ajatellen riittävä D-vitamiini on olennainen osa koko elimistön normaalitilaa, mutta Suomessa sitä ei saada riittävästi auringosta, joten puutos on korjattava muuten. Tämän voisivat masennuspotilaatkin ottaa tosissaan eli korjata mikä korjattavissa on. Siis todella suosittelen!
napostelemisesta, oliko se jotain luiden heikentymiseen liittyvää vai rasittiko se munuaisia vai mitä?
Ei kai sitä nyt kuole, jos 1 - 2 tbl D-vitamiinia nautiskelee pv:ssä? Kirkasvalolamppu on yhtä must kuin vesisänky tai rullaluistimet - ei vaan, itsellänikin on sellanen, kyllähän se vähän auttaa joo ja ulkoilukin auttaa joo....kunhan näkis kulkiessa nenäänsä pitemmälle tuolla hämäränhyssyssä.
Minä otan D-vitamiinia 50 mcg päivässä, käytän kirkasvalolamppua aamuisin ja vieläpä sarastusvalolamppua herätyskellona. Ei auta mikään. Voisin nukkua 24 h vuorokaudessa ja syödä, syödä, syödä ja maata. Olo on täysin vetämätön. Liikunta auttaisi, mutta en jaksa lähteä pimeällä lenkille tai salille. Tämä tilanne toistuu joka talvi ja jokaikinen talvi on entistä raskaampi. Talvella painoni nousee 7-9 kiloa, jotka kesällä aina pudotan pois. Viime talvena käytin SSRI-lääkettä ja se auttoi hieman. Täytyy varmaan turvautua siihen taas.