Perheen nuori lähtee armeijaan, äiti hämillään

Ei se 6 kk mikään automaatio ole, varsinkaan tuossa tapauksessa.

Itse yritin jo kutsunnoissa yksikköön, jossa olisi paljon 6 kk paikkoja. Ei onnistunut, koska koulunumerot oli ilmeisesti liian hyviä. Päädyin juurikin viestiin ja siellä suurin osa porukasta olikin yliopisto-opiskelijoita tai ylioppilaita, jotka tulisivat aloittamaan yliopisto-opinnot armeijan jälkeen. Heti ensimmäisillä viikoilla saimme kuulla, että meistä noin 10% pääsisi kuuden kuukauden palveluksella, vielä harvempi 9 kk ja loput olisivat sitten 12 kk.

6 kk pestit menivät pääasiassa miehille, joilla oli jo perhe tai ikää yli 25 vuotta. 6 kk palvelukseen pistettiin myös huonosti palveluksessaan muuten menestyneitä, eli ns. "perseilijöitä." Itse en täyttänyt näistä yhtään kriteeriä, joten 12 kuukautta napsahti.

Olihan se turhinta aikaa elämästäni. Ei siitä mitään henkisiä tai fyysisiä vammoja jäänyt, mutta koko tuo vuosi tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta, jonka olisi voinut käyttää paremminkin. Oikeastaan minulla on armeijasta enemmän hyviä kuin huonoja muistoja ja ne huonot muistotkaan eivät ole kovin pahoja, mutta ei se kokemuksena ollut vuoden menettämisen arvoinen. Myös opintojen jatkaminen armeijan jälkeen takkusi hieman, koska monet asiat ehtivät unohtumaan ja opiskelurytmi katkesi.

Suurimmat hyödyt armeijasta olivat, että itsevarmuuteni kohentui hieman. Opin myös yhtä ja toista ihmisluonnosta. Lähinnä manipuloimaan toisia ja tällä tavalla sumplimaan asioita minulle mieluisalla tavalla. Olen aina ollut melko sosiaalinen ja tullut ihmisten kanssa toimeen, joten myös kapiaisten pyörittäminen onnistui välillä. Tätä edesauttoi myös se, että tehtävää, johon minut koulutettiin, ei pystynyt suorittamaan kukaan muu kuin minä omasta yksiköstäni ja varamieheni olikin luutnantti. Mikäli en osallistunut harjoitukseen, niin luutnantin aika kului minun tehtävääni hoidellessa, jotta koko harjoitus ei lässähtänyt myös muiden kannalta. Tästä luutnantti ei tietenkään pitänyt, mutta oppi nopeasti, että mikäli hän halusi tehdä harjoituksissa muutakin kuin tuurata minua, niin kannatti olla meikäläisen kanssa hyvissä väleissä.

Sanoin aikaisemmin, että 6 kk ei ole automaatio, mutta kyllä sillä pääsee jos vaan pitää päänsä, eikä suostu muuhun. Jos yrittävät pistää pidempään palvelukseen, niin pitää vain rampata kapteenin juttusilla niin kauan, että 6 kk tulee.

Sanoisin, että 6 kk palvelukset ovat aika samanlaisia. Ensimmäinen 2 kk, eli alokasaika, on joka tapauksessa kaikille sama. Loput 4 kk sitten riippuu enemmän yksiköstä, mutta omasta mielestäni on aika sama käyttääkö tuon ajan vetämällä kelaa metsässä vai kantamalla ammuksia ilmatorjuntatykille. Kannattaa koittaa hakeutua yksikköön, jonka toiminta vastaa omia kiinnostuksenkohteita.

Jos nuori haluaa armeijaan ja tykkää olla siellä, niin menkööt. Ei siitä nykyään tarvitse olla huolissaan, koska palvelus on fyysisesti ja henkisesti kevyttä. Myös turvallisuudesta huolehditaan paremmin kuin aikaisemmin. Mutta jos haluja armeijaan ei ole, vaan nuori kokee armeijan suorittamisen vain velvollisuutena, niin ehdottomasti kannattaa mennä kuudella kuukaudella ja jatkaa tämän jälkeen opiskeluja.

Eli tämä on nuoren päätös eikä sitä tulisi vanhempien sanella. Neuvoja voi toki antaa. Monesti tämä armeija-aika sattuu sille samalle kynnykselle, kun nuori on myös muuttamassa pois kotoa opiskelujen perässä ja tämä saattaa olla rankkaa myös vanhemmille, koska täytyy pitää päästää irti. Nuoren pitää kuitenkin antaa aikuistua, eikä vanhempien pidä väkisin yrittää roikkua kiinni nuoressa. Aikansa kutakin.

Ensinnäkin intissä ei fiksun ihmisen tarvitse olla 6kk pidempään jos ei halua. Fiksuimmat ihmiset pääsevät sieltä jo ennen kuin sinne joutuvat. Eli hankkimalla vapautuksen jollakin keksityllä verukkeella.

Jos tähän ei halua ryhtyä ja haluaa suorittaa asepalveluksen 6kk ajalla niin ei tarvitse kuin alisuorittaa kaikissa testeissä. Intissä on kuitenkin niin paljon tyhmää porukkaa, etteivät he tajua näissä alisuorittaa, vaikka eivät intissä haluaisi vuotta ollakkaan. Myös yleinen negatiivisuus koko palvelusta kohtaan takaa sen, että intissä ei tarvitse olla vuotta.

Velvollisuudeksi asepalvelusta ei voi sanoa, koska se on pakollinen vain alle puolelle Suomen väestöstä. Eli velvollisuudentunnosta armeijaan ei ole mitään järkeä mennä.

Kannattaa myös katsoa siviilipalveluksen tarjoamat vaihtoehdot. Jos poikasi aikoo mennä yliopistoon niin kyseisen alan siviilipalvelus olisi varmasti enemmän hyödyksi kuin asepalvelus.

Toinen vastaaja tuossa mainitsi, että armeija ei ole rankkaa fyysisesti eikä henkisesti ja turvallisuudesta huolehditaan. Tämä ei kuitenkaan pidä läheskään kaikilta osin paikkaansa. Liikkumaan joutuu toisinaan sairaanakin ja suksilla lasketaan hiekoitettuja mäkiä raskaat kantamukset selässä ja peräkkäin. Siinä voi huonossa tapauksessa tulla aika ikävää jälkeä. Itse tiedän muutamia, joiden selkää on pitänyt leikata armeijan takia.

Armeija voi olla myös masentava paikka, koska se on ihan oma maailmansa. Tuolla ihminen vieraantuu reaalimaailmasta ja puheissa on vain kokoajan intti. Erittäin huono asia on myös se, että armeijassa aika tehokkaasti unohtaa opit, jotka on juuri lukiossa tarttunut mieleen. Siviilipalveluksessa nämä eivät varmasti niin nopeasti katoa. Lisäksi siviilipalveluksen aikana on helpompi käydä pääsykokeisiin valmistavilla kursseilla tai vaikka suorittaa kursseja avoimessa yliopistossa jo ennakkoon.

No ei ole pelkoa Aukkiin joutumisesta. Meillä Porin prikaatissa 2/10 erässä yli 6kk oli ne, jotka vastasi kyllä, kun kysytiin motivoiko ne joilla vastaus kuului ei, ei pistetty. Ja omissa kutsunnoissa tai intissä mitään koulunumeroa katsottu.. Koiraohjaajahärdellijutska on 9kk..

poika menee ilosta hyppien armeijaan.

10 ylioppilas on 12kk rukki kamaa.

aatelkaas vaihtoehtoa, poikanne jää armeijaan on kessuna hetki aikaa hakee mpkk:hon lukee SOTATIETEIDEN KANDIDAATIKSI on n.3v. luutnanttina menee takas mpkk:n ja valmistuu SOTATIETEIDEN MAISTERIKSI.
veron maksajat maksaa tosipaljon opiskelusta luutnantin palkka on 2000ekun paremmalla puolella.
kandin jälkeinen luutnantin tyäpaikka ja sitten vähä myöhemmin maisterin opiskelu paikka on automaatio oikeastaan PAKKO.
eiks olis ihan sikamakee ku perhees olis sotatieteiden maisteri, ja kukas tietää vaikka jatkais ihan proffaks tai mikä se on mä en tiä ku en kalastele noita akateemisia lässyn lässyjä.

ja lisä pointti on et armeijas on monia eri juttuja joita kandi ja/tai maisteri voi tehä kyllä siitä mainetta ja rahaa urkenee.