Mitä on myötähäpeä ja empatia?

Jos joku munaa itsensä tai käyttäytyy, että häpäisee itsensä, ei minua ainakaan hävetä munaajan puolesta vaan itseä. Olen lapsesta asti miettinyt tuota toisen puolesta häpeämistä, enkä käsitä sitä vieläkään
40 vuotiaana. Aina väliin kuulee kun joku häpeää toisen puolesta. Mitä empatiaan tulee googlasin sanalla empatia, mutta se ei tuonut selvyyttä. Kuka voisi kertoa selkeästi mitä on empatia?
261208
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 26

Vanhimmat

Luullakseni empatia on kykyä asettua toisen henkilön tilanteeseen, osata tuntea toisen tuskaa ja iloa. Nauttia toisen saavuttamasta onnesta.
Kyky auttaa ja tukea toista tarvittaessa.
Siinä mielessä myötähäpeäkin on empatiaa, tuntee itsessään ne tunteet mitä toinen tuntee.
Sydämen sivistyksen omaava henkilö on empaattinen.

Äänestä
  • Kyllähän normaali ihminen auttaa toista, jos vaikka tarvitsee pikkusen apua esimerkiksi kun auto on juuttunut kinokseen. Viime talvi oli luminen Helsingissä ja vain tyhmä ei auta. Mutta onko edes mahdollista tunnetasolla käsittää jonkun asiat?

    Äänestä

  • Sirkun kaveri kirjoitti:

    Kyllähän normaali ihminen auttaa toista, jos vaikka tarvitsee pikkusen apua esimerkiksi kun auto on juuttunut kinokseen. Viime talvi oli luminen Helsingissä ja vain tyhmä ei auta. Mutta onko edes mahdollista tunnetasolla käsittää jonkun asiat?

    Itselleni oma empatiani avautui hautajaisissa. Koska en tuntenut vainajaa ja en osannut surra hänen menetystä, mutta vainajan läheisten suru vei mukanaan. Tajusin että surin muiden surua! Muiden ihmisten tunnetilat peilautuvat siis minussa. Tilanteesta riipppuen joko enemmän tai vähemmän mutta muiden tunteet aiheuttavat aina jonkin tunnetason reaktion myös minussa.

    Ja kyse on puhtaasi aivojen toiminnasta, tai kai oikeammin palikasta aivoissa jota on oikealla tavalla ärsytetty lapsuudessa jotta se on ruvennut toimiaan. On tietysti ihmisiä joilla aivot eivät toimi näin, palikka puuttu tai ärsytys on ollut väärää. Uuseimmilla tämä toiminta kuitenkin on koska se on ollut yksi edellytys ihmiskunnan selviytymistarinassa. Evoluutio on kehittänyt niitä ominaisuuksia joista on ollut hyötyä henkiinjäämisen kannalta. Ihminen on laumaeläin, joten empatia on varsin tarpeelinen ominaisuus; lauma toimii paremmin kun sen jäsenet ovat empaattisia. Vaikka emme enää elä laumoissa niin esim. työpaikoilla empatiavajavaiset, kuten narsistit, aiheuttavat sekasortoa ja heikentävät lauman toimintakykyä.

    Äänestä

  • Sirkun kaveri kirjoitti:

    Kyllähän normaali ihminen auttaa toista, jos vaikka tarvitsee pikkusen apua esimerkiksi kun auto on juuttunut kinokseen. Viime talvi oli luminen Helsingissä ja vain tyhmä ei auta. Mutta onko edes mahdollista tunnetasolla käsittää jonkun asiat?

    Itsen kautta tapahtuvaa toisen ymmärtämistä. Olisi kurjaa jos autoni olisi juuttunut kinokseen, menenpä ja autan tuota poloista. :)

    Äänestä

  • old_profile_59029 kirjoitti:

    Itsen kautta tapahtuvaa toisen ymmärtämistä. Olisi kurjaa jos autoni olisi juuttunut kinokseen, menenpä ja autan tuota poloista. :)

    Itsetunto on empatian tuntemisessa avain asemassa. Itseään arvostavalla ja myönteisesti ajattelevalla on kuva itsestään, että hän riittää ja hän pärjää. Hyvä itsetunto auttaa selviämään erilaisista tilanteista ja on vahvana tukena empatian tuntemisessa. Liika itsekriittisyys ja itsensä riittämättömäksi tunteminen vähentää kykyä myötäelää toisen kriiseissä ja olla tukemassa häntä. Itselleen pitää myöskin olla armollinen ja muistaa, että itsekin pitää saada olla heikko ja epäonnistua ja olla huono. Me jokainen tarvitsemme myötätuntoa, sillä kukaan ei ole täydellinen ja jokainen kohtaa hätää jossakin elämänsä vaiheessa, jossa ei välttämättä osaa olla vahva, eikä osaa toimia ja tarvitsee toisten tukea ja empatiaa.

    Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen oppii selviämään romahduksistakin. Lapsena saatu malli ratkaisee, miten asioita käsitellään. Kun ympärillä on asiaan rauhallisesti ja myönteisesti suhtautuvia aikuisia, niin lapsi oppii turvallisessa ilmapiirissä luottamaan ja toisten tukeman ja saadun empatian myötä uskomaan, että asiat järjestyvät.

    Äänestä

  • old_profile_59029 kirjoitti:

    Itsen kautta tapahtuvaa toisen ymmärtämistä. Olisi kurjaa jos autoni olisi juuttunut kinokseen, menenpä ja autan tuota poloista. :)

    Todellinen empatia voi toteutua vain vertaisten kesken. Jos olet joskus ollut vilkkaassa tienristeyksessä jumissa autosi kanssa ja käynyt läpi siinä tunteet läpi epätoivosta häpeään ja siihen voitonriemuun kun viimein saat sen kotteron liikkelle, nähdessäsi jonkun toisen vastaavassa paikassa samassa tilanteessa, tunnemuistista palaavat nuo kaikki samat tuntemukset. Se on empatiaa.

    Muuttuuko se toiminnaksi, menetkö auttamaan miestä mäessä, riippuu taas kasvatuksesta. Voi olla, että menet auttamaan miestä mäessä, vaikket tuntisi pätkän vertaa empatiaa tuota miestä kohtaan, vaan teet sen velvollisuudentunteesta.

    Äänestä

  • UPDATE_9155111 kirjoitti:

    Todellinen empatia voi toteutua vain vertaisten kesken. Jos olet joskus ollut vilkkaassa tienristeyksessä jumissa autosi kanssa ja käynyt läpi siinä tunteet läpi epätoivosta häpeään ja siihen voitonriemuun kun viimein saat sen kotteron liikkelle, nähdessäsi jonkun toisen vastaavassa paikassa samassa tilanteessa, tunnemuistista palaavat nuo kaikki samat tuntemukset. Se on empatiaa.

    Muuttuuko se toiminnaksi, menetkö auttamaan miestä mäessä, riippuu taas kasvatuksesta. Voi olla, että menet auttamaan miestä mäessä, vaikket tuntisi pätkän vertaa empatiaa tuota miestä kohtaan, vaan teet sen velvollisuudentunteesta.

    Henkilö voi itse kärsiä kahvikuppineuroosista, mutta silti saattaa estoilla nauraa toista samasta asiasta kärsivää. Kun näkee jollakin kahvikuppineuroosin, yllyttää vielä toisiakin tuijottamaan siitä kärsivää.

    Äänestä

  • Sirkun kaveri kirjoitti:

    Henkilö voi itse kärsiä kahvikuppineuroosista, mutta silti saattaa estoilla nauraa toista samasta asiasta kärsivää. Kun näkee jollakin kahvikuppineuroosin, yllyttää vielä toisiakin tuijottamaan siitä kärsivää.

    ei estoilla vaan estoitta.

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Itsetunto on empatian tuntemisessa avain asemassa. Itseään arvostavalla ja myönteisesti ajattelevalla on kuva itsestään, että hän riittää ja hän pärjää. Hyvä itsetunto auttaa selviämään erilaisista tilanteista ja on vahvana tukena empatian tuntemisessa. Liika itsekriittisyys ja itsensä riittämättömäksi tunteminen vähentää kykyä myötäelää toisen kriiseissä ja olla tukemassa häntä. Itselleen pitää myöskin olla armollinen ja muistaa, että itsekin pitää saada olla heikko ja epäonnistua ja olla huono. Me jokainen tarvitsemme myötätuntoa, sillä kukaan ei ole täydellinen ja jokainen kohtaa hätää jossakin elämänsä vaiheessa, jossa ei välttämättä osaa olla vahva, eikä osaa toimia ja tarvitsee toisten tukea ja empatiaa.

    Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen oppii selviämään romahduksistakin. Lapsena saatu malli ratkaisee, miten asioita käsitellään. Kun ympärillä on asiaan rauhallisesti ja myönteisesti suhtautuvia aikuisia, niin lapsi oppii turvallisessa ilmapiirissä luottamaan ja toisten tukeman ja saadun empatian myötä uskomaan, että asiat järjestyvät.

    Samaa mieltä itsetunnosta. Mua on täydytty lapsena lohduttaa sopivassa paikassa koska osaan ja tunnen halua lohduttaa toista ihmistä. Kukapa meistä ei olisi ollut kovassa kuumeessa, jos silloin paikalla on lähimmäinen, joka laittaa peittoa ympärille, paijaa päätä, tuo lääkettä, kuumaa mehua...se tuntuu hyvältä. Niin teen itsekin.

    Narsistin opetus on se ettei myötätuntoon voikkaan aina luottaa; Olet 40 asteen kuumeessa, ja toinen katselee silmissään epäluuloinen ilme, 'nyt se kodin yleiskone makaa sohvan pohjalla, ja vieläpä ilman MINUN lupaa..tämä kostetaan' 8-)

    Narskun kanssa on elettävä tietyissä tilanteissa kuin yksin. Josta onkin seuraava looginen askel siirtyä kokonaan yksin eläjäksi. Tai empaattisemman ihmisen kimppaan. :)

    Äänestä

  • UPDATE_9155111 kirjoitti:

    Todellinen empatia voi toteutua vain vertaisten kesken. Jos olet joskus ollut vilkkaassa tienristeyksessä jumissa autosi kanssa ja käynyt läpi siinä tunteet läpi epätoivosta häpeään ja siihen voitonriemuun kun viimein saat sen kotteron liikkelle, nähdessäsi jonkun toisen vastaavassa paikassa samassa tilanteessa, tunnemuistista palaavat nuo kaikki samat tuntemukset. Se on empatiaa.

    Muuttuuko se toiminnaksi, menetkö auttamaan miestä mäessä, riippuu taas kasvatuksesta. Voi olla, että menet auttamaan miestä mäessä, vaikket tuntisi pätkän vertaa empatiaa tuota miestä kohtaan, vaan teet sen velvollisuudentunteesta.

    Totta tämäkin. Hyvä vertaus! Niitä mä ymmärrän, diagnooseja en pätkääkään :)

    Äänestä

  • UPDATE_9155111 kirjoitti:

    Todellinen empatia voi toteutua vain vertaisten kesken. Jos olet joskus ollut vilkkaassa tienristeyksessä jumissa autosi kanssa ja käynyt läpi siinä tunteet läpi epätoivosta häpeään ja siihen voitonriemuun kun viimein saat sen kotteron liikkelle, nähdessäsi jonkun toisen vastaavassa paikassa samassa tilanteessa, tunnemuistista palaavat nuo kaikki samat tuntemukset. Se on empatiaa.

    Muuttuuko se toiminnaksi, menetkö auttamaan miestä mäessä, riippuu taas kasvatuksesta. Voi olla, että menet auttamaan miestä mäessä, vaikket tuntisi pätkän vertaa empatiaa tuota miestä kohtaan, vaan teet sen velvollisuudentunteesta.

    Onko näin?

    Äänestä

  • Sirkun kaveri kirjoitti:

    Henkilö voi itse kärsiä kahvikuppineuroosista, mutta silti saattaa estoilla nauraa toista samasta asiasta kärsivää. Kun näkee jollakin kahvikuppineuroosin, yllyttää vielä toisiakin tuijottamaan siitä kärsivää.

    Onko näin?

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Onko näin?

    Minkä vuoksi ei olisi?

    Äänestä

  • old_profile_59029 kirjoitti:

    Samaa mieltä itsetunnosta. Mua on täydytty lapsena lohduttaa sopivassa paikassa koska osaan ja tunnen halua lohduttaa toista ihmistä. Kukapa meistä ei olisi ollut kovassa kuumeessa, jos silloin paikalla on lähimmäinen, joka laittaa peittoa ympärille, paijaa päätä, tuo lääkettä, kuumaa mehua...se tuntuu hyvältä. Niin teen itsekin.

    Narsistin opetus on se ettei myötätuntoon voikkaan aina luottaa; Olet 40 asteen kuumeessa, ja toinen katselee silmissään epäluuloinen ilme, 'nyt se kodin yleiskone makaa sohvan pohjalla, ja vieläpä ilman MINUN lupaa..tämä kostetaan' 8-)

    Narskun kanssa on elettävä tietyissä tilanteissa kuin yksin. Josta onkin seuraava looginen askel siirtyä kokonaan yksin eläjäksi. Tai empaattisemman ihmisen kimppaan. :)

    Minun narsistini pörähti luokseni passattavaksi (6vrk), kun olin palannut sairaalasta polvileikkauksesta kotiin. Tuossa se istui kiikkustuolissa ja valitti kuinka hänen jalka on tosi kipeä??!!! Siinä oli kuulema saattanut olla veritulppa alkuvuodesta. Ja nyt yllättäin sitä oli alkanut särkemään niin, että hän oli melkein liikuntakyvytön.

    Loukkaantui pirulainen, kun en hänen pyykkiään lähtenyt saunalle pesemään. Vaan kehoitin häntä laittamaan itse pyykit koneeseen ja kääntämään nappulaa.

    Ja mikä kumminta, kaasujalassa ei näyttänyt olevan enää mitään vikaa, kun läksi takaisin kotiinsa.

    Äänestä

  • UPDATE_9155111 kirjoitti:

    Todellinen empatia voi toteutua vain vertaisten kesken. Jos olet joskus ollut vilkkaassa tienristeyksessä jumissa autosi kanssa ja käynyt läpi siinä tunteet läpi epätoivosta häpeään ja siihen voitonriemuun kun viimein saat sen kotteron liikkelle, nähdessäsi jonkun toisen vastaavassa paikassa samassa tilanteessa, tunnemuistista palaavat nuo kaikki samat tuntemukset. Se on empatiaa.

    Muuttuuko se toiminnaksi, menetkö auttamaan miestä mäessä, riippuu taas kasvatuksesta. Voi olla, että menet auttamaan miestä mäessä, vaikket tuntisi pätkän vertaa empatiaa tuota miestä kohtaan, vaan teet sen velvollisuudentunteesta.

    Täytyy sanoa, etten ole kanssasi samaa mieltä. Empaattisuus nimenomaan ei ole mitään hyvä veli toimintaa,.."sinä autat minua, niin minäkin autan sinua". Tai tietysti siinä mielessä tuo voi olla totta, että kun itseä on autettu, niin haluaa itse tehdä samoin, mutta empaattisuus ei vaadi tätä, se ei ole laskelmoitua toimintaa, vaan myötätunto toista ihmistä kohtaan saa ihmisen tuntemaan empatiaa. Empatia on siis myötätuntoa, eikä siinä mietitä itselle sattuneita tapauksia ja sen pohjalta auteta. Tiedän, että sitäkin tapahtuu, mutta siinä kyse ei ole empaattisuudesta.

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Täytyy sanoa, etten ole kanssasi samaa mieltä. Empaattisuus nimenomaan ei ole mitään hyvä veli toimintaa,.."sinä autat minua, niin minäkin autan sinua". Tai tietysti siinä mielessä tuo voi olla totta, että kun itseä on autettu, niin haluaa itse tehdä samoin, mutta empaattisuus ei vaadi tätä, se ei ole laskelmoitua toimintaa, vaan myötätunto toista ihmistä kohtaan saa ihmisen tuntemaan empatiaa. Empatia on siis myötätuntoa, eikä siinä mietitä itselle sattuneita tapauksia ja sen pohjalta auteta. Tiedän, että sitäkin tapahtuu, mutta siinä kyse ei ole empaattisuudesta.

    Eikö empatia ole toisen tunne-elämysten myötäelämistä peilaamalla niitä omien (tunne)kokemustan kautta?

    Minusta empatiaa on karkeasti kahta laatua. On 'voi hyvänen aika sentään'/'voi kauheeta' -empatiaa ja sitten on sitä toista 'minultakin on katkennut sääriluu' -empatiaa. Jos ajatellaan näitä kahta karrikoitua empatiakokemusta, kumman kuvittelet tavoirttavan enemmän erilaisia tunteita myötäeläjällä?

    Äänestä

  • UPDATE_9155111 kirjoitti:

    Eikö empatia ole toisen tunne-elämysten myötäelämistä peilaamalla niitä omien (tunne)kokemustan kautta?

    Minusta empatiaa on karkeasti kahta laatua. On 'voi hyvänen aika sentään'/'voi kauheeta' -empatiaa ja sitten on sitä toista 'minultakin on katkennut sääriluu' -empatiaa. Jos ajatellaan näitä kahta karrikoitua empatiakokemusta, kumman kuvittelet tavoirttavan enemmän erilaisia tunteita myötäeläjällä?

    Nyt en tiedä, voidaanko noissa tapauksissa puhua empatiasta, myötäelämisestä vai onko kyse vaan tavallisesta "just noin minullekin on käynyt"-jutusta, jossa asia kyllä ymmärretään, mutta toisaalta siihen suhtaumisessa ei tarvitse ollenkaan mukana olla empaattista tunnetta,..ymmärtkös mitä tarkoitan? Empatian tunteminen lähtee "sydämestä", eli liikuttuneesta mielestä, rakkauden, hellyyden, hoivaamisen, suojelemisen jne...tunteista, se itseasiassa on rakkautta, syvää kiintymyksen tunnetta, joka osaa myötäelää toisen tunnemaailman kanssa, koska rakkaus nyt vain osaa niin tehdä. Siksi narsistin on vaikea tuntea sitä empatiaa, koska hän ei osaa sillä tavalla aidosti tuntea rakkautta, ei tiedä mitä se on, mutta ymmärtää kyllä hyvän ja pahan eron ja auttaa sitä kaveria mäessä, koska se on oikein. Näin minä sen ajattelen, entäs sinä?

    Äänestä

  • -tytär- kirjoitti:

    Minun narsistini pörähti luokseni passattavaksi (6vrk), kun olin palannut sairaalasta polvileikkauksesta kotiin. Tuossa se istui kiikkustuolissa ja valitti kuinka hänen jalka on tosi kipeä??!!! Siinä oli kuulema saattanut olla veritulppa alkuvuodesta. Ja nyt yllättäin sitä oli alkanut särkemään niin, että hän oli melkein liikuntakyvytön.

    Loukkaantui pirulainen, kun en hänen pyykkiään lähtenyt saunalle pesemään. Vaan kehoitin häntä laittamaan itse pyykit koneeseen ja kääntämään nappulaa.

    Ja mikä kumminta, kaasujalassa ei näyttänyt olevan enää mitään vikaa, kun läksi takaisin kotiinsa.

    Itsekeskeisellä on otsaa esineellistää toinen :)

    Sun esimerkki oli hyvä, narsku haluaa olla jopa vaivoissa parempi, huomioitavampi. Jos sulla pärkee pää, turhaan valitat, narskulle iski just migreeni.. ;-)

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Nyt en tiedä, voidaanko noissa tapauksissa puhua empatiasta, myötäelämisestä vai onko kyse vaan tavallisesta "just noin minullekin on käynyt"-jutusta, jossa asia kyllä ymmärretään, mutta toisaalta siihen suhtaumisessa ei tarvitse ollenkaan mukana olla empaattista tunnetta,..ymmärtkös mitä tarkoitan? Empatian tunteminen lähtee "sydämestä", eli liikuttuneesta mielestä, rakkauden, hellyyden, hoivaamisen, suojelemisen jne...tunteista, se itseasiassa on rakkautta, syvää kiintymyksen tunnetta, joka osaa myötäelää toisen tunnemaailman kanssa, koska rakkaus nyt vain osaa niin tehdä. Siksi narsistin on vaikea tuntea sitä empatiaa, koska hän ei osaa sillä tavalla aidosti tuntea rakkautta, ei tiedä mitä se on, mutta ymmärtää kyllä hyvän ja pahan eron ja auttaa sitä kaveria mäessä, koska se on oikein. Näin minä sen ajattelen, entäs sinä?

    Minusta empatia on asioiden näkemistä toisen silmin. Toisen asemaan asettumista ja sen toisen aseman hyväksymistä tosiasiaksi (ottamatta moraalista kantaa siihen, onko asema oikea tai väärä). Tämä tunne- ja ajattelutasoilla yhtäaikaa -- tai miksei erikseenkin, riippuu ihmisestä.

    Äänestä

  • UPDATE_9155111 kirjoitti:

    Minusta empatia on asioiden näkemistä toisen silmin. Toisen asemaan asettumista ja sen toisen aseman hyväksymistä tosiasiaksi (ottamatta moraalista kantaa siihen, onko asema oikea tai väärä). Tämä tunne- ja ajattelutasoilla yhtäaikaa -- tai miksei erikseenkin, riippuu ihmisestä.

    Sitä se minustakin on. Astua toisen saappaisiin, katsella maailmaa toisen ihmisen silmien läpi. Empatiaa voi tuntea vaikka yhteiskunnan normien kannalta pahaan ihmiseen, enkä tarkoita että pahuutta pitäisi hyväksyä. Ymmärtää se ihminen. Lukea se. Empatian osaava osaa jaotella (helpommin) ihmiset symppiksiin ja kusisteihin, ja siltä monenkirjavalta väliltä.

    Kaadan olutlasin...miltä se näyttää kaverin silmin. Practical training :)

    Äänestä

Sen minäkin haluaisin tietää...
Tai sitten en...Ne on jotain turhia juttuja, joista ei oikeasti liikoja kannata välittää. :)

Minä ainakin repeän nauramaan, jos joku nolaa itsensä.
Tai jos paikalla on paljon porukkaa olen hiljaa ja katson paheksuvasti niitä jotka nauraa...

Paras esimerkki mitä minä olen lukenut empatiasta, oli:
Empaattinen ihminen ei voi satuttaa toista, vaikkapa lyömällä, ilman että tuntee sen toisen kivun itsessään...

( täysin käsittämätöntä, itse en tuntisi kyllä yhtään mitään. Onko tuo tunne sitten fyysistä, vai henkistä, vai mitä, niin sitä siinä ei mainittu, mutta empaattiset yksilöt tietävät sen varmaan sanomattakin...Mulle nämä jutut on hepreaa. )

Äänestä

vq=auto&pd=0&md=1&debug_date=Thu Nov 4 18:26:29 GMT 0200 2010&cr=US&smoothing=0&scoville=1&vw=480&hl=fi_FI&w=480&vh=360&fmt=34&sd=BADC20985HH1288887882999092&el=detailpage&fexp=905500,907505&fs=0&h=360&nsiabbl=34262&nsidf=96&nsiabl=4.922&vid=b-bkYi3VzF9dAgUGirspJDtnPMBFMHKsC&debug_videoId=sS_LsiQJIfw&screenw=1280&nsivbbl=429198&cfps=24.549918166939445&nsipbps=7139.268626110731&plid=AASUPJhNhFONqFrO&debug_playbackQuality=medium&playerw=640&csipt=watch&debug_flashVersion=WIN 10,0,22,87&playerh=390&debug_sourceData=BADC20985HH1288887882999092&screenh=800&nsivbl=5.08

Äänestä
  • Mikähän tuosta koneelle latautuu? Voisitko hieman selventää?

    Äänestä

  • old_profile_59029 kirjoitti:

    Mikähän tuosta koneelle latautuu? Voisitko hieman selventää?

    Yritin yhtä filmiä mutta lopputulos on näkyvissä, :(

    Äänestä

Narsisti puolestaan ei välttämättä ole väkivaltainen eikä piittaamaton, mutta hän on lipevä, niljakas ja sosiaalisista normeista piittaamaton hyväksikäyttäjä. Narsistilla on vääristynyt käsitys itsestään. Narsisti on kuin musta aukko, joka imee toisista ihmisistä tunteita, energiaa ja voimaa antamatta mitään tilalle. Hän petkuttaa, huijaa ja käyttää heitä hyväkseen. Hän elää itseään varten. Hän tarvitsee jatkuvaa ihailua, kehumista ja saada olla huomion keskipisteenä. Ja jos joku asettuu hänen kanssaan poikkiteloin, hän kostaa aina - joko suoraan tai epäsuorasti, joko puhumalla pahaa tästä, vainoamalla tätä tai vaikkapa häväistyskirjoituksin. Narsistilla on tunteet, mutta hänen tunne-elämänsä on hyvin jäsentymätön ja kehittymätön. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on suuruusharhainen kuvitelma omasta ainutlaatuisuudestaan ja kyvyistään. He kuitenkin vaativat paljon huomiota ja ihailua. Heidän ihmissuhteensa kärsivät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Toisin kuin psykopaatiksi, narsistiksi ei synnytä: narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä kehittyä varhaisaikuisuudessa. Giacomo Casanova on fyysisen narsistin arkkityyppi: seksiaddikti, joka on kykenemätön ihmissuhteisiin emotionaalisella tasolla.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Sirkun kaveri kirjoitti:

Jos joku munaa itsensä tai käyttäytyy, että häpäisee itsensä, ei minua ainakaan hävetä munaajan puolesta vaan itseä. Olen lapsesta asti miettinyt tuota toisen puolesta häpeämistä, enkä käsitä sitä vieläkään
40 vuotiaana. Aina väliin kuulee kun joku häpeää toisen puolesta. Mitä empatiaan tulee googlasin sanalla empatia, mutta se ei tuonut selvyyttä. Kuka voisi kertoa selkeästi mitä on empatia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu