Minua kiinnostaisi tietää, mille kustantajalle oman käsikirjoituksensa kannattaisi lähettää. (Minä itse olisin myös valmis osallistumaan kirjan markkinointiin aktiivisesti ja toivoisin että myös kustantaja olisi aktiivinen.)
Olin alunperin ajatellut WSOY:ta, mutta vaikuttaa siltä että se on saanut lokaa niskaansa viimeaikoina.
Itse lähetin sähköpostilla kysymyksen erään kirjan uudelleen painatuksesta ja sain vastauksen WSOY:tä että kyseinen kirja tulee seuraavan kuun(lokakuun) alussa myyntiin. Kun niin ei tapahtunut(eikä kirjakaupoissa tiedetty uudesta painoksesta) lähetin kysymyksen uudestaan eikä siihen ole sen koommin vastattu. Eikä Sofi Oksasen eroaminen ja muut negatiiviset uutiset ole saaneet minua lämpenemään WSOY:lle.
Mutta takaisin asiaan. Vaikka kerroinkin oman syyni siitä mikä saa minut epäilemaan WSOY:ta, haluaisin kuitenkin kuulla perusteltuja mielipiteitä siitä mikä kustantaja olisi hyvä. Myös WSOY:ta voi ehdottaa jos siitä löytyy jotain hyviä puolia.
Olin alunperin ajatellut WSOY:ta, mutta vaikuttaa siltä että se on saanut lokaa niskaansa viimeaikoina.
Itse lähetin sähköpostilla kysymyksen erään kirjan uudelleen painatuksesta ja sain vastauksen WSOY:tä että kyseinen kirja tulee seuraavan kuun(lokakuun) alussa myyntiin. Kun niin ei tapahtunut(eikä kirjakaupoissa tiedetty uudesta painoksesta) lähetin kysymyksen uudestaan eikä siihen ole sen koommin vastattu. Eikä Sofi Oksasen eroaminen ja muut negatiiviset uutiset ole saaneet minua lämpenemään WSOY:lle.
Mutta takaisin asiaan. Vaikka kerroinkin oman syyni siitä mikä saa minut epäilemaan WSOY:ta, haluaisin kuitenkin kuulla perusteltuja mielipiteitä siitä mikä kustantaja olisi hyvä. Myös WSOY:ta voi ehdottaa jos siitä löytyy jotain hyviä puolia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvät puolet:
* isoin media käytössä
* talon omat isot apurahat
* mainostus on tehokasta, jos kirja alkaa myydä
* suurin kirjakerho (myynti hyvä, painosmäärät korkeita)
* jotkut toimittajat ovat legendaarisia (Haanpää mm.)
* käytössä residenssejä työntekijöilleen Suomessa ja ulkomailla
* suhdeverkosto on vakuuttava
* poliittiset kytkökset
* markkinoijat osaavat myydä jos kirjasi saa alkuinnostusta
* Hesarisuhteet
* talossa on tehnyt uraa suomalaisen kirjallisuuden merkkikirjailijoita
* traditiohenkisyys
* kokemusta vaikuttavien kirjailijaurien rakentamisesta (Hotakainen, Tervo, Remes, Krohn, Raittila, Saisio, Holappa, Kostamo, Mörö jne.)
* saat muutakin kuin kirjailijan työtä - jos olet taitava, lahjakas ja ahkera
Miinukset:
* jos et myy / et ole kulttuurikilpailussa katu-uskottava, et saa huomiota
* liiallinen byrokratia hidastaa keskivertokirjailijan työtä
* ei kovin nopea jos haluat olla kirjailijakäänteissä nopea
* miesten talo
* kova kilpailu (saattaa tosin innostaa kilpailuhenkistä ja lahjakasta kirjailijaa // voi aiheuttaa turhaa painetta)
* tapahtuu paljon muutoksia, jotka jatkuvat monen vuoden sotkujen takia - esikoiskirjailijalle voi olla
hankala tilanne juurtua ja rakentaa mielekkäitä suhteita talon sisällä seuraaville tärkeillä puurtamisvuosille, jotta saa otteen kirjailijan paikastaan kentällä
* kässäreiden käsittely voi kestää, ellet ole merkittävä talolle
* jos olet nurkkaan vetäytyvä, saatat pysyä positiossa pitkäänkin
* kaikki brändäykset eivät aina onnistu
olla legendaarinen kustannustoimittaja, niin pitääkö muiden muka uskoa häntä?
Eikö Otavalla ole kutakuinkin kaikki Wösön plussat, mutta miinuksia ei yhtä paljon?
Toki esikoiskirjoittajalla (puhutaan vielä kirjoittajasta, ei kirjailijasta varsinkin kun harva edes haluaa päätoimiseksi kirjailijaksi, leipä otetaan muualta) on vaikeuksia saada mitään läpi, kuka tahansa kustantaja käy, joka kässärin kelpuuttaa. Mutta noin periaatteessa pidän Otavaa parhaana.
Kyse on myös siitä, mitä kukakin painaa ja millainen on oma kässäri. olen varma, että se kummemmin Savukeidas kuin Karistokaan eivät olisi minun tekstistäni kovinkaan kiinnostuneita.
että legendaan hänet ovat nostaneet hänen kirjailijansa.
kässäristä millaiseen kustantamoon lähettää. Genrellä on suuri merkitys. Tuskin kannattaa lähettää lastenromaania Likelle, uskonnollista ja tunnustuksellista WSOY:lle, postmodernia romaania Karistolle jne. Eli kyllä valintaan vaikuttaa se tuotanto, jota kustantamo nykyään painottaa. Ja tärkeä on muistaa, että esikoiskirjailija kilpailee myös talon kirjailijoiden kanssa paikastaan julkaisutähden alla.
Oletko jo yrittänyt lähettää käsikirjoituksia kustantajille?
Niistä hyväksytään noin 2 - 5 % siitä riippumatta kenelle lähetät.
Kynnys on korkein suurilla ja tunnetuilla kustantajilla.
Helpointa käsikirjoituksen lähettäminen on sellaisille kustantajille, jotka suostuvat vastaanottamaan sen sähköisessä muodossa. Ainakin Gummerus ja Myllylahti olivat viime vuonna sellaisia, en ole juuri nyt tarkistanut tilannetta. Myllylahti on julkaissut ainoan oman teokseni, joka on parhaillaan myynnissä.
Lähetä siis useille kustantajille samanaikaisesti, niin mahdollisuudet paranevat.
Ja muista noudattaa tarkoin kustantajien ohjeita missä muodossa ne käsikirjoituksen haluavat, älä jätä tekstiin kirjoitus- tai kielioppivirheitä. Lue läpi tekstisi uudelleen ja uudelleen ja stilisoi se viimeisen päälle ennen kuin ehdotat julkaistavaksi.
Viimeinen ohje: älä pety, kun saat kieltävän vastauksen, vaan jatka kirjoittamista ja kustantajien pomittamista.
Kyllä teksti on siinä vaiheessa, kun se lähetetään, jo niin monen hionnan läpikäynyt ja ainakin yhden arvostelupalvelun ja mahdollisesti muita lukijoita läpikäynyt, että sille lienee kokolailla mahdoton enää mitään tehdä.
Toki mille tahansa tekstille tekee lepuuttaminen hyvää, mutta sitäkin on syytä tehdä jo ennen kuin sen minnekään lähettää.
Joskus on pakko hyväksyä realitettit: ainakaan tällä kässärillä en pääse läpi. Tekee sitten vaikka uuden ja jos sen kanssa onnistaa, niin toiseksi kirjaksi voi kelvata se aiempikin.
Sellaista käsistä ei ole olemassakaan, jolle "olisi kokolailla mahdotonta mitään tehdä".
Ja hei haloo, jos kustantajasi julkaisee huonon ekan käsiksesi sitten kun on julkaissut toisen kirjana, vaihda kustantajaa!
Hei mitä? Ehkä neuvoja ja ehdotuksia alkaa tippumaan eri lailla, kun kirjoittaja on kertaalleen näyttänyt kyntensä. Näin aikaisemman käsikirjoituksen muokkaaminen käynee helpommin.
Olen joskus miettinyt, kun olen vaikka lukenut jonkin kirjailijan kymmenettä teosta, että mahtaisiko se mennä äpi kustantajalla, jos se olisi juuri se esikoinen. Taso ei läheskään aina pysy edes tasaisena, puhumattakaan noususuhdanteesta. Tässä suhteessa lukijatkin antavat suosikkikirjailijalleen monesti anteeksi. (Ja kustantajat tietävät sen)
Utsin väänsi rauta-aidasta sen, mitä aiemmin kirjoitin niille jotka eivät sitä tajunneet yai olleet tajuavinaan. Muokkaus kustantajan haluamaan malliin onnistuu varsmasti toisessa ja sen jälkeisessä kässärissä, mutta enaimmäistä kustantaja ei ehkä halua lähteä muokkaamaan, jos se ei häntä miellytä.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että kässri olisi erityisen "huono", vaan vaikkapa siitä, ettei se sovi selkeästi mihinkään tiettyyn genreen, vaan jää niiden välille.
Ja olen kyllä sitä mieltä, että jossain tulee vastaan raja, jossa omat kyvyt muokata tekstiä loppuvat. Kun se on käynyt läpi arvostelupalvelut sun muut lukijat ja muokkausta on tehty toistuvasti. Lisämuokkaus ei enää tekstiä paranna: jonkun adjektiivin poisjättö, sanajärjestyksen muuttaminen tai muu pintakosmetiikka. Kirjoittajan rajat kirjoittajana tulevat vastaan. Itse ainakin olen myöntänyt itselleni, etten ole Dostojevski enkä Sofi Oksanen.
Tekstin muokkaaminen ei ole vain sanatason muokkaamista, vaan joskus pitää rakennekin muuttaa. Jos et ole valmis kirjoittamaan kaikkea uusiksi kymmenen vuoden ähräämisen jälkeen, sinusta ei ole kirjailijaksi.
No sitä rakennetta on tietenkin jo muutettu ja kenties useampia kertoja.
Arvelen, että kun kahdella arvostelupalvelulla ja hovilukijoillani ei ollut rakenteeseen mitään sanottavaa, paitsi että se piti homman koossa ja toimi, niin ei rakenteellisia uudistuksia enää tarvita. Tein ne rakennemuutokset aiemmin.
En aio ährätä samaa kässäriä kymmentä vuotta. Jos se ei muutaman vuoden kuluessa muotoudu (jonka ohella tietenkin käyn päivätöissä) niin siirryn seuraavaan.
Täällä on selvästikin tullut vastauksia ihan asiasta ja vähän sen laidoiltakin. Varsinkin "Gerald Gerald" on antanut hyvin valaisevaa tietoa WSOY:stä. Olisin kiinnostunut tietämään myös muistakin kustantajista kuten Otavasta, Tammesta, Gummerruksesta jne. "Romppeinen Rix" mainitsi että Otavalla olisi plussia aika lailla samalla tavalla kuin WSOY:llä?
Kiitos jo valmiiksi kaikille jotka vastavaat.
Nykytekniikalla paperin tulostaminen on vaivatonta että mitä sitä yhdestä kuukausia vastausta odottamaan kun voi samaan aikaan olla kaikilla. Sit jos useampi kiinnostuu on se lottovoitto.
Jos suurilta tulee vain kirje: kiitos miellenkiinnosta kustannusyhtiötämme kohtaan! kannattaa suunnata sitten pienkustantamoja kohden. luulen että lopulta olet tyytyväinen jos joku vain sen kirjoituksen julkaisee, niin ettei sinun itse tarvitse siitä maksaa. Elämä on karua kirjoittajan tie vielä karumpaa!
Onkin aika kornia tai itsevarmaa kyyä suurin piirtein niin, että "minkä kustantajan valitsee", kun todennäköisesti mikään niistä ei valitse sinua. Lähetä kaikille mahdollisille ja kuvaile myyvästi sisältöä lähetteessäsi.