Siis auttakaa! Läheiselläni on tullut ongelma tänä kesänä, että hän kuvittelee, että hänen asunnossan käydään, siirretään kelloa, ja tavaroita katoaa ym. Hän on normaalisti fiksu ihminen, käynyt kouluja, matkustellut paljon. Nyt hän kuvittelee, että me/hänen rakkaat ystävänsä ovat liittotuneet johonkin salaliittoon häntä vastaan, ja että me olemme tuon salaliiton takana. Kun hän oli vieraanamme, hän oli aluksi vihainen, ja syytti meitä, että meidän täytyy selvittää, kuka häneltä varastaa ja kuka häntä vainoaa.Yön nukuttuaan, kävi llapsuuden kamun luona ja seuraavana päivänä oli ihan normaali, mutta heti kun lähtee omaan asuntoon, niin kaikki nuo harhat palaavat. Hän käy myös koulua ja on pärjännyt siellä hyvin, ainakin tähän asti. Siis miten me voimme auttaa, hän asuu toisella paikkakunnalla kun me. Pelko on kova, ettei tekis itelle mitään, kun sitäkin on uhkaillut.
Miten auttaa
nuyt
4185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hänet pitäisi jotenkin saada ymmärtämään tilanne ja lääkäriin. Erään tapauksen tiedän että meni suoraan osastolle, mutta hän olikin todella harhainen. Tilanne ikävä kyllä voi paheta ja johtaa ties mihin ellette vaikka te rakkaat ystävät nyt saa häntä jotenkin avun piiriin. Harmi, että juuri te häntä hänen mielestään vainoatte, koska se hankaloittaa tätä kummasti.
Onko hänellä ketään keneen vielä tosissaan luottaa? Jos tällainen ihminen (esim lähisukua) puuttuisi asiaan? Nuo kuvailemasi ovat psykoosin merkkejä, kuten varmaan tiedätkin. Asiaan olisi hyvä puuttua mahdollisimman pian!
Ja sitä mietin vielä, että eikös tuossa tilanteessa voi jo itse ainakin keskustella lääkärin kanssa tai soittaa apua ihan suoraan sinne kotiin..? Siis viimeistään pakkolähetteellä hän pääsee hoitoon, jos on kerran uhannut tehdä itselleen jotain ja nuo oireet ovat. Tosin tätä hän ei hevillä varmaan rakkauden eleenä näe.
Itse ei usein sairauttaan huomaa, joten siksi tilanne voi olla vaikea hänen hahmottaa.
Varmaan kannattaa soittaa suoraan ja saada vastaanotolle. Niin selvia ovat oireet. Itsellani homma meni vaikeaksi viime talvena. Itse olen aina ollut se vahva, se joka ottaa vastaan kaiken, se joka tukeen se jota pidettiin pilarina. Ihan totaalinen black out, burn out ja on se kumma kuinka heikko ihminen sitten onkaan. Ma jotenkin huusin apua mutta ei sita oikeasti saa silloin kun maailma putoaa. Mulle olisi riittanyt etta joku olisi tullut viereen, pitanyt kadesta, vaikkapa ollut sanomatta mitaan - varannut yhden viikonlopun ja ollut lahella. Paljon se olisi ollut mutta olisi hirveata pudota mustassa aukossa ja yrittaa pitaa kiinni jostain. Kaikilla on omat agensa, omat suunnitelmat eika niihin oikeasti sovi auttaminen - siis vaikkapa varata se aika, olla vieressa ja kuunnella. Ihminen, vahvinkin tarvii ainakin kerran elamassa pyyteetonta ihmista lahelle, se ei tarvi olla kuin se tunne etta on joku. Nuo harhat mita ylla mainittiin saattaavat olla kliinisiakin, joten siina ei aina kadesta pitaminen auta, mutta muistakaa aina mika on oikeaasti tarkeata elaamassa. Hyva ystava(t) on maailman arvokkain asia - pitakaa sita ohjeena.
Hei, olen ammatiltani psykiatri/psykologi, ja voin sanoa että kaikki merkit viittaavat siihen että kaverisi on ns. "narsissi" eli haluaa huomiota koko aja