Täällä usein kirjoitellaan, ettei isät osallistu lasten hoitoon yms.
Olen mennyt itse kahdesti naimisiin ja kummastakin liitosta on lapsia. Kummatkin lapsieni isät ovat olleet loistavia isiä. Koskaan ei ole ollut kiistaa siitä, että heidän olisi pitänyt "hoitaa" omia lapsia. Eihän se tosin edes ole ollut mitään hoitamista, vaan oman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Isilläkin on oikeus olla lapsiensa kanssa joskus siten, ettei äiti ole paikalla, vaikka oltaisiinkin parisuhteessa. Mieheni on paljon töissä ja käytännössä hoidan arkisin lapset yksin. Kuitenkin jos haluan pitää lyhyen loman tai mennä teatteriin illalla, niin mieheni järjestää itselleen silloin vapaata ollakseen lasten kanssa.
Mietityttääkin tuo otsikkoni kysymys.
Eli kuka sen miehesi valitsi?
Jos sinä itse, niin mitkä olivat valintakriteerisi?
Oliko miehesi vastuullinen ja huolehtiva ennen lapsenne syntymää?
Kuinka miehesi kohteli poikamiehenä lapsia/eläimiä/huonommassa asemassa olevia?
Muuttuiko miehesi lapsen syntymän jälkeen?
Tässä mietittävää kaikille, jotka eivät ole tyytyväisiä miehensä panokseen lastenhoidossa.
Olen mennyt itse kahdesti naimisiin ja kummastakin liitosta on lapsia. Kummatkin lapsieni isät ovat olleet loistavia isiä. Koskaan ei ole ollut kiistaa siitä, että heidän olisi pitänyt "hoitaa" omia lapsia. Eihän se tosin edes ole ollut mitään hoitamista, vaan oman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Isilläkin on oikeus olla lapsiensa kanssa joskus siten, ettei äiti ole paikalla, vaikka oltaisiinkin parisuhteessa. Mieheni on paljon töissä ja käytännössä hoidan arkisin lapset yksin. Kuitenkin jos haluan pitää lyhyen loman tai mennä teatteriin illalla, niin mieheni järjestää itselleen silloin vapaata ollakseen lasten kanssa.
Mietityttääkin tuo otsikkoni kysymys.
Eli kuka sen miehesi valitsi?
Jos sinä itse, niin mitkä olivat valintakriteerisi?
Oliko miehesi vastuullinen ja huolehtiva ennen lapsenne syntymää?
Kuinka miehesi kohteli poikamiehenä lapsia/eläimiä/huonommassa asemassa olevia?
Muuttuiko miehesi lapsen syntymän jälkeen?
Tässä mietittävää kaikille, jotka eivät ole tyytyväisiä miehensä panokseen lastenhoidossa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Saman kysymyksen voisi esittää sinulle, kun et kerran ole miehesi kanssa viihtynyt, vaan olet eronnut. Miksi valitsit miehen, jonka kanssa et haluakaan elää? Vai olisikohan ollut, että miehen valitsemisen jälkeen tilanne olisikin muuttunut tai kenties osoittautunut toiseksi kuin alunperin ajattelit?
isä ja puoliso on ihan eri asia. voi olla loistava isä ja roisto puoliso. ja voihan aloittajakin olla loisto äiti mutta ikävä puoliso.
Niin voikin. Mutta eikö miestä valittaessa kannattaisi valita saman tien myös hyvä puoliso, eikä vain hyvää isää? Jos on eronnut, ei ole valinnut hyvää puolisoa itselleen, joten on mielestäni aivan väärä henkilö arvostelemaan kenenkään muunkaan miesvalintaa.
Voisitko valottaa, että missä kohdin aloitustani puhuin, että olisin eronnut?
Luin vielä itsekin aloitukseni uudestaan kun ihmettelin, että miksi olisin sellaista kirjoittanut.
Kyllä, olet oikeassa, että tilanteet voivat muuttua rajustikin, varsinkin jos toinen kuolee.
Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen miehiin, jotka valitsin puolisoikseni ja lasteni isiksi.
Ilmeisesti sitten miehet vain ovat valinneet itselleen huonon vaimon, kun tämä ilman mitään syytä jättää heidät. No, vääriä valintoja sattuu.
aloittajalle?
En jättänyt ensimmäistä miestäni, kuten tästä ketjustakin selviää. Kuolema ei kysele, että sopiiko jotakuta viedä vai ei.
Toisen mieheni kanssa olen vieläkin onnellisesti naimisissa.
Terveisin "Minäkin olen hyvin valinnut"
hm no kaikille ei käy niin hyvä tuuri kuin sinulle.
Mikä tuuri? Itsehän jokainen lastensa isän valitsee.
Ihan samoilla linjoilla olen aloittajan kanssa, niin makaa kuin petaa.
itelle kävi näin: oltiin ennen lapsien tuloa molemmat tosi leväperäsiä, laiskoja, epäsiistejä jne. kun eka lapsi tuli, musta kuoriutu esiin siisteydestä pitävä, huolellinen ja vastuullinen äitykkä, mitä en siis aikasemmin ole koskaan ollu! miehelle ei käyny samoin ja nyt riitaa tulee esim. siivouksesta. mies viihtyy vähän sotkusemmassakin, sellasessa itekkin ennen viihyin, mutta nykyään olen siivousintoilija. eli, itse mieheni valitsin, itse muutuin, silti korpeaa :) mutta ei onneks ku ajoittain, onnellinen ja tyytyväinen olen miesvalintaani.
Hieman samoin kävi mulle. Olimme molemmat yökukkujia ja pidimme alkoholin nauttimisesta aina tilanteen salliessa. Tykättiin kuunnella kovalla musiikkia ja kumpikin sai rauhassa harrastaa omia asioitaan. Mies autoja ja minä kulttuuria. Nyt en enää itse halua valvoa yöhön tai käyttää vähäisiä yhteisiä iltoja juopotteluun, en myöskään jaksa kuunnella möykkäävää musiikkia. Minä olen muuttunut ja mieheni ei. Lapsen myötä olen alkanut nauttimaan vaunulenkeistä, säännöllisestä päivärytmistä ja rauhallisesta ajasta illalla. Ja mitä tulee harrastuksiin, mies kuluttaa paljon aikaa omansa parissa. Tietenkin, eihän häntä ole koskaan ennenkään siinä rajoitettu. Olen vain itse ruvennut arvostamaan erilaisia asioita.
Tosin tämä asia on helpottunut pikkuhiljaa, olemme molemmat tulleet vastaan. Mies jaksaa kyllä valittaa "ettet sää ennen ole juomisesta marissut" tai sellasta.
Miten päädyitte hankkimaan lapsia tässä vaiheessa? Meillä ainakin oli suurimpana vaikuttajana se, että molemmat oli kyllästyneitä yöjuoksuihin ja oltiin valmiita jättämään nuoruusaika ja biletys ja perustamaan perhe. Ja molemmat on siihen sitoutunut antaen kuitenkin tilaa molempien harrastamiselle.
No kuule ihan samat jutut puhuttiin mun miehen kans ja luulin ja uskoin hänenkin olevan valmis muutokseen. Jostain syystä kuitenkaan ei muuttanutkaan tapojaan tai ehkä huomasi sen olevan vaikeampaa kuin luuli. Mullahan kaikki meni itsestään kun olin raskaana ja huolehdin omasta ja vauvan voinnista.
Sikäli meillä meni tuo asia aika erilailla, että meillä nuo baarikäynnit ym. jäi vähän kuin itsestään pois kun ei kumpaakaan enää huvittanut siellä pyöriä. Mielummin vietettiin iltaa kotona tai hyvässä kaveriporukassa mökillä tai vastaavaa. Meillä siis muutos tuli ensin ja vauvakeskustelut vasta sitten.
muuttuu yleensä täysin, kun lapsia tulee. Ennen lapsia sai kärjistetysti sanoen nukkua tarpeeksi, olla siivoamatta, eipä tarvinnu paljoo ruokaa tehdä jos ei huvittanut, sai tehdä ja harrastaa mitä millloinkin haluaa, kuten mieskin, joka toki tällöin sopivan vastuullinen, rakastava, lapsirakas ym. Eli naisetkin ovat tottuneet elämään itsekästä (?) ja mukavuudenhaluista elämää. Mutta kun lapsia tulee, naisen rooli PAKOSTI muuttuu:alkaa se lapsiperheenrumba valvomisineen, ruuanlaittoineen ym. Mutta yllätys, yllätys, usein silloin vasta paljastuu monille, millaisen miehen on rinnalleen ottanut (tätä ei aina osaa ennakoida, yllätyksiä tapahtuu suuntaan jos toiseen...). Valitettavan usein mies haluaa ja pystyy jatkamaan entisenlaista elämää, ja nainen on siitä taas katkera...
voi hemmetti.. itselläni oli aivan täydellinen mies, sopi isäksi ja oli mulle ihana mutta kun lapsi syntyi huomasi ettei se olekaan ihan sitä mitä kuvitteli ja muuttui laiskaksi isukiksi ja agressiivisuus kohtauksia sai katella aina.
mun mielest täst on ny nostettu liian iso haloo. hyvä vaan jos on ihana mies ja isä mut jotkut ei vaan voi sille mtn että ihminen muuttuukin ihan eri suuntaan ku pitäis. tää on mun mielipide, joten siihen on turha sanoa yhtään mitään. :) ja eikös se ole sen ihan oma asia miten on valinnut miehensä, sehän on sitten sen oma murhe. voi huoh.
ja eipä siinä kummempia kriteerejä ollut kuin että on mukava,hauska,kivan näköinen jne. Ei sitä sen ikäisenä edes miettinyt perhettä ja millainen toinen olisi puolisona tai isänä tai itte äitinä jne. Eikä ollut lähipiirissä kellään lapsia et ois nähny millanen se on niiden kanssa eikä meidänkään lapsi ollut suunniteltu.
Vuosia myöhemmin tiedän kyl tasan millaisen miehen haluan ja mitä ominaisuuksia sillä ei saa olla tai pitää olla ja itse lapsestani huolehdin,mutta eksäni on vielä vuosienkin jälkeen ihan samanlainen. Hurmaa mennen tullen ja jättää palavat sillat taakseen..
Eli kuka sen miehesi valitsi? Minä tietenkin
Jos sinä itse, niin mitkä olivat valintakriteerisi? Silloin ihan järkevät, mies oli hyvinkin mukava, isäehdokkaaksi ns. normaalinoloinen
Oliko miehesi vastuullinen ja huolehtiva ennen lapsenne syntymää? Ei ajatellen raskausaikaa, paitsi oli mukana neuvolassa mutta silloinkin puhui vain omista asioistaan minun neuvola-ajalla. Muutoin oli ihan riittävästi mielestäni, tosin se kissanristiäisissä juokseminen oli liiallista mutta kuvittelin sen menevän ohi kun hän saa elämäänsä todellisen tarkoituksen.
Kuinka miehesi kohteli poikamiehenä lapsia/eläimiä/huonommassa asemassa olevia? Mielestäni ihan normaalisti, tosin nyt ymmärrän että vai siksi kun ne eivät olleet omia "hankaluuksinaan".
Muuttuiko miehesi lapsen syntymän jälkeen? Aivan totaalisesti, niinhän narsistinen persoonallisuushäiriöstä kärsivä tekee: muuttuu totaalisesti kun saa naisen joko naimisiin tai odottamaan lasta. Siksi vastasin tähän "kyselyysi", koska ei voi samaistaa kaikkia miehiä jotka on ns. huonoja. Persoonallisuushäiriöiset pitää laittaa aivan omaan kategoriaaansa.
puolestasi!
Sairas ihminen on oma lukunsa, enkä tarkoittanut tällä kyselyllä loukata heitä, jotka joutuvat elämään esim.narsistin kanssa.
Ihmettelen vaan kun tällä palstalla välillä morkataan lasten isiä ja siksi tein aloitukseni. Suurin osa näistä miehistä on ilmeisesti kuitenkin terveitä, normaaleja miehiä.
T: Aloittaja
Eli kuka sen miehesi valitsi?
- Minä.
Jos sinä itse, niin mitkä olivat valintakriteerisi?
- Ihminen, jonka seurassa viihdyn, alkoholin kohtuu käyttö, tupakoimattomuus jne. Tärkein kriteeri oli kuitenkin se, että on valmis pitempiaikaiseen parisuhteeseen ja haluaa joskus lapsia.
Oliko miehesi vastuullinen ja huolehtiva ennen lapsenne syntymää?
- Ei kovin vastuullinen, täytyy myöntää. Huolehtiva kyllä sen verran, minkä omalta sairaudeltaan (masennus) kykeni.
Kuinka miehesi kohteli poikamiehenä lapsia/eläimiä/huonommassa asemassa olevia?
- Halusi itse saada lapsia nuorena, mutta oli aluksi ainakin ujo tuttavien lasten seurassa. Yksin tuli heidän kanssaan toimeen paremmin, jos kävi vaikka luistelemassa tuttavaperheen pojan kanssa. Viihtyi lasten seurassa, mutta koska itse olen lastenhoitaja koulutukseltani, täytyy sanoa, ettei hän siinä lainkaan yhtä hyvä ollut kuin minä. Aika samanlainen kai kuin miehet yleensä. Eläimiä rakasti paljon ja pelastikin meille kotiin milloin minkäkinlaisia eläimiä luonnosta. Jaksan tuota ihmetellä edelleen. Haaveili ja haaveilee myös edelleen lähihoitajan opinnoista (kysymyksen viimeiseen vaihtoehtoon viitaten).
Ei siis ole ainakaan näillä näkymin ero suunnitelmissa, mutta ei meillä aina helppoakaan ole ollut, mutta kellä nyt aina olisikaan. Mies ei oikeastaan ole juurikaan muuttunut, mutta vaikeaa meillä oli jo ennen lapsia. Nyt jokainen varmaan miettii, että miksi sitten valitsin hänet kaikesta huolimatta lasteni isäksi, ja voin vastata, että lääkäri käski. En olisi sairauteni vuoksi myöhemmin ehkä enää voinut saada lapsia.