KARANNUT KOIRA MALMI HELSINKI

Jos koira karkaa niin se ei kyllä johdu semmoisesta että sille ei olis osoitettu ketä on johtaja laumassa.. mitään johtajuusongelmia ei oo olemassakaan... koiralle ei vain ole opetettu tarpeeks hyvin -tänne käskyä ei siinä ole mitään sen kummallisempaa. Meijän koira osaa sne käskyn joten ei pääse siten karkaamaan.. ellei sitten ole vapaana ja haista jonku kiimasen nartun sulotuoksut silloin ei kyllä auta mikään.

oplaes kirjoitti:

Jos koira karkaa niin se ei kyllä johdu semmoisesta että sille ei olis osoitettu ketä on johtaja laumassa.. mitään johtajuusongelmia ei oo olemassakaan... koiralle ei vain ole opetettu tarpeeks hyvin -tänne käskyä ei siinä ole mitään sen kummallisempaa. Meijän koira osaa sne käskyn joten ei pääse siten karkaamaan.. ellei sitten ole vapaana ja haista jonku kiimasen nartun sulotuoksut silloin ei kyllä auta mikään.

Minähän kirjoitin, että pienetkin koirat täytyy kouluttaa tottelemaan. En kirjoittanut pelkästä johtajuudesta. Mutta tietysti myös lauman arvojärjestys on oltava koiralle selvä.

Luehan tarkkaan tekstit, ennen kuin alat kritisoimaan niitä.

blam bluujuu kirjoitti:

Minähän kirjoitin, että pienetkin koirat täytyy kouluttaa tottelemaan. En kirjoittanut pelkästä johtajuudesta. Mutta tietysti myös lauman arvojärjestys on oltava koiralle selvä.

Luehan tarkkaan tekstit, ennen kuin alat kritisoimaan niitä.

se voi lähteä vaistojensa perässä koska tahansa, keltä tahansa, juoksut, pelästyminen, kainipaisti tms.

blam bluujuu kirjoitti:

Minähän kirjoitin, että pienetkin koirat täytyy kouluttaa tottelemaan. En kirjoittanut pelkästä johtajuudesta. Mutta tietysti myös lauman arvojärjestys on oltava koiralle selvä.

Luehan tarkkaan tekstit, ennen kuin alat kritisoimaan niitä.

Mainittiinko aloituksessa että koira olisi ollut pieni? Ja tuntemani suomenpystykorva karkaa heti jos ei ole hihnaa, samoin 2 tuntemaani kultsua, cockerspanieli mutta sitten en tiiä mtn pientä koiraa joka karkaisi ;) Eli kyse on koulutettavuudesta, jos kerran on salittu karkaaminen nii koirahan karkaa AINA. Ps, opetelkaa niin isojen kuin pienienkin koirien kohdalla se koulutus, jos ette hallitse sitä niin hankkikaa pehmolelukoira ;)))

blam bluujuu kirjoitti:

Minähän kirjoitin, että pienetkin koirat täytyy kouluttaa tottelemaan. En kirjoittanut pelkästä johtajuudesta. Mutta tietysti myös lauman arvojärjestys on oltava koiralle selvä.

Luehan tarkkaan tekstit, ennen kuin alat kritisoimaan niitä.

saada koulutettua pystykorva tai ajokoira tai karhu- tai hirvikoira tottelemaan ehdotonta tänne sanaa... Nouvei, ever ja never. Kun vietit vie, ne vie. Ja ne vie lujaa.

Ja toiseksi, edellísten käsitys reviiristä on hiukan laajempi kuin vaikka sakemannilla tai muulla sylibuudelilla. Useimmiten ei oma kylä edes tahdo riittää...

Varmin keino taata pihassa pysyminen on aidata piha ja pitää portti kiinni. Ja lenkeillä kihlat kaulassa.

grvtfrvftrvftr kirjoitti:

se voi lähteä vaistojensa perässä koska tahansa, keltä tahansa, juoksut, pelästyminen, kainipaisti tms.

Ihminenkin voi lähteä omille teilleen milloin tahansa, varsinkin murrosiässä tai pikkulapsena, mutta myös aikuisena. Ainakin minun mieheni on viikoittain lähes yllättäen kadonnut, mutta löytynyt baarista kaljottelemasta.

EIpienetvsisot kirjoitti:

Mainittiinko aloituksessa että koira olisi ollut pieni? Ja tuntemani suomenpystykorva karkaa heti jos ei ole hihnaa, samoin 2 tuntemaani kultsua, cockerspanieli mutta sitten en tiiä mtn pientä koiraa joka karkaisi ;) Eli kyse on koulutettavuudesta, jos kerran on salittu karkaaminen nii koirahan karkaa AINA. Ps, opetelkaa niin isojen kuin pienienkin koirien kohdalla se koulutus, jos ette hallitse sitä niin hankkikaa pehmolelukoira ;)))

Laumaeläin on aina laumaeläin.

kihlattu... kirjoitti:

saada koulutettua pystykorva tai ajokoira tai karhu- tai hirvikoira tottelemaan ehdotonta tänne sanaa... Nouvei, ever ja never. Kun vietit vie, ne vie. Ja ne vie lujaa.

Ja toiseksi, edellísten käsitys reviiristä on hiukan laajempi kuin vaikka sakemannilla tai muulla sylibuudelilla. Useimmiten ei oma kylä edes tahdo riittää...

Varmin keino taata pihassa pysyminen on aidata piha ja pitää portti kiinni. Ja lenkeillä kihlat kaulassa.

Kyllä minä tunnen ainakin suomenpystykorvan ja karjalankarhukoiran sekoituksen, joka on ehdottoman uskollinen ja miellyttämisenhaluinen. Ja tunnen beagleja ja suomenajokoiran, jotka myös ulkona vapaana ollessaan viihtyvät ihmisten lähettyvillä.

Metsästäjät sen sijaan kouluttavat koiriaan tuskin muuhun kuin metsästykseen.

Minu tuntemani tuon rotuiset koirat ovat hyvin koulutettuja.

bhkjgjuhg kirjoitti:

Kyllä minä tunnen ainakin suomenpystykorvan ja karjalankarhukoiran sekoituksen, joka on ehdottoman uskollinen ja miellyttämisenhaluinen. Ja tunnen beagleja ja suomenajokoiran, jotka myös ulkona vapaana ollessaan viihtyvät ihmisten lähettyvillä.

Metsästäjät sen sijaan kouluttavat koiriaan tuskin muuhun kuin metsästykseen.

Minu tuntemani tuon rotuiset koirat ovat hyvin koulutettuja.

Oletko ollut vieressä näkemässä millä vauhdilla jopa ei-metsästykseen koulutettu lähtee, kun rusakko muutaman metrin päästä pinkaisee. Siis se sama koira, joka antaa esimerkiksi kotipihalla niiden olla rauhassa, samoin lemmikkikanien kanssa ei ole mitään ongelmaa olla yhdessä, molemmat vapaana.

Komppaan tuota edellistä, että vietit vie, sopivan tilaisuuden tullen, eikä itse koulutuksen tasolla ole välttämättä isoakaan merkitystä. Meillä meni kymmenen vuotta hyvin, ilman tuollaista sinkoamista. Sitten se yhden kauniin kerran vain sattui koiralle liian vastustamaton tilaisuus kunnon jahtiin. Ja siinä ei ollut mitään tekemistä omistajalla, muuta kuin toivoa parasta. Kyllä se koira takaisin palasi, ei siinä mitään, mutta riski on todellinen. Olin kyllä hyvin järkyttynyt silloin ekan ajon vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään, että sellaisen lenkin tekisi. Koskaan en ole kuullut siltä minkäänlaista ajohaukkua, silloin se kyl kuului, valitettavan kaukaa. Ja koira palasi takaisin lähtöpaikalle, ehkä kyllästyttyään, tai muistettuaan, ettei ollutkaan yksin. Mikä lie oli syy. Mutta ikinä en olisi uskonut, miten lujaa, ja korvattomana se koira tosiaan meni. Sillä kertaa vaan 'ärsyke oli liian suuri vastustettavaksi. Toimeliasta kotikoiran elämää ilman metsästysreissuja viettäneelle koiralle. Itseasiassa, tiesimme, että koirallamme on jonkinasteista riistaviettiä, mutta emme olleet pitäneet sitä edes kovinkaan vahvana. Ja taas kerran, huomasimme olleemme pahan kerran väärässä. Tuota tapausta oli siis edeltänyt valtava määrä luonnossa liikkumista, irti, ja ilman minkäänlaista riistaviettiongelmaa.

Kaikkein huvittavinta on se, että koiramme on meille aikanaan ostettaessa väitetty kahden seurakoirarodun miksaukseksi. Eli, vain ulkonäön ja käytöksen perusteella olemme sen itse päätellee Suomen pystykorvamiksiksi oikeasti, se ei kerta kaikkiaan voi olla sitä, minä se meille myytiin :)

säikähtänyt kerran kirjoitti:

Oletko ollut vieressä näkemässä millä vauhdilla jopa ei-metsästykseen koulutettu lähtee, kun rusakko muutaman metrin päästä pinkaisee. Siis se sama koira, joka antaa esimerkiksi kotipihalla niiden olla rauhassa, samoin lemmikkikanien kanssa ei ole mitään ongelmaa olla yhdessä, molemmat vapaana.

Komppaan tuota edellistä, että vietit vie, sopivan tilaisuuden tullen, eikä itse koulutuksen tasolla ole välttämättä isoakaan merkitystä. Meillä meni kymmenen vuotta hyvin, ilman tuollaista sinkoamista. Sitten se yhden kauniin kerran vain sattui koiralle liian vastustamaton tilaisuus kunnon jahtiin. Ja siinä ei ollut mitään tekemistä omistajalla, muuta kuin toivoa parasta. Kyllä se koira takaisin palasi, ei siinä mitään, mutta riski on todellinen. Olin kyllä hyvin järkyttynyt silloin ekan ajon vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään, että sellaisen lenkin tekisi. Koskaan en ole kuullut siltä minkäänlaista ajohaukkua, silloin se kyl kuului, valitettavan kaukaa. Ja koira palasi takaisin lähtöpaikalle, ehkä kyllästyttyään, tai muistettuaan, ettei ollutkaan yksin. Mikä lie oli syy. Mutta ikinä en olisi uskonut, miten lujaa, ja korvattomana se koira tosiaan meni. Sillä kertaa vaan 'ärsyke oli liian suuri vastustettavaksi. Toimeliasta kotikoiran elämää ilman metsästysreissuja viettäneelle koiralle. Itseasiassa, tiesimme, että koirallamme on jonkinasteista riistaviettiä, mutta emme olleet pitäneet sitä edes kovinkaan vahvana. Ja taas kerran, huomasimme olleemme pahan kerran väärässä. Tuota tapausta oli siis edeltänyt valtava määrä luonnossa liikkumista, irti, ja ilman minkäänlaista riistaviettiongelmaa.

Kaikkein huvittavinta on se, että koiramme on meille aikanaan ostettaessa väitetty kahden seurakoirarodun miksaukseksi. Eli, vain ulkonäön ja käytöksen perusteella olemme sen itse päätellee Suomen pystykorvamiksiksi oikeasti, se ei kerta kaikkiaan voi olla sitä, minä se meille myytiin :)

Mutta turhaan ne eivät omille teilleen lähde. Heti rusakon kadotettuaan ne palaavat takaisin ulkoiluttajien kannoille.

bhkjgjuhg kirjoitti:

Mutta turhaan ne eivät omille teilleen lähde. Heti rusakon kadotettuaan ne palaavat takaisin ulkoiluttajien kannoille.

Niin kuin sanoit, heti sen kaadettuaan palasi. Meillä on tyyppi niin pienikokoinen, että ei rusakkoa kiinni saanut ainakaan näköpiirissäni. Ehkäpä sekin olisi palannut heti kaadettuaan, ja en tiedä, onko se rusakko millaisissa voimissaan nyt. Mutta lähti, ja tuli takaisin, luojan kiitos terveenä, kun oltiin kaukana liikenteestä ja asutuksesta :)

Niinpä niin... kirjoitti:

Niin kuin sanoit, heti sen kaadettuaan palasi. Meillä on tyyppi niin pienikokoinen, että ei rusakkoa kiinni saanut ainakaan näköpiirissäni. Ehkäpä sekin olisi palannut heti kaadettuaan, ja en tiedä, onko se rusakko millaisissa voimissaan nyt. Mutta lähti, ja tuli takaisin, luojan kiitos terveenä, kun oltiin kaukana liikenteestä ja asutuksesta :)

Käskyä ne ei kuuntele, jos rusakon näkee lähettyvillä, mut pari kertaa jotkut niistä koirista on palannu nopeesti takas rusakko suussaankin. Hyvin koulutettuina ne koirat kumminkaan ei turhaan keskity riistaan, vaan vasta sellasen havaittuaan. Mutta kaukana rusakon nähtyään ne ei viitti sen perään pinkasta. Ihmisrakkaita, sosiaalisia ja miellyttämisenhaluisiakin ne ovat. Mutta koiran pieni kierros rusakon perässä ei niiden ulkoiluttajia haittaa, koska liikenne on niillä ulkoiluttamispaikoilla kaukana, mutta kaduilla ja ihmisten piirissä kulkiessa ne koirat tietysti pidetään kytkettyinä.

bhkjgjuhg kirjoitti:

Käskyä ne ei kuuntele, jos rusakon näkee lähettyvillä, mut pari kertaa jotkut niistä koirista on palannu nopeesti takas rusakko suussaankin. Hyvin koulutettuina ne koirat kumminkaan ei turhaan keskity riistaan, vaan vasta sellasen havaittuaan. Mutta kaukana rusakon nähtyään ne ei viitti sen perään pinkasta. Ihmisrakkaita, sosiaalisia ja miellyttämisenhaluisiakin ne ovat. Mutta koiran pieni kierros rusakon perässä ei niiden ulkoiluttajia haittaa, koska liikenne on niillä ulkoiluttamispaikoilla kaukana, mutta kaduilla ja ihmisten piirissä kulkiessa ne koirat tietysti pidetään kytkettyinä.

Juuri niin kuin kuvailin, ja siinä ei koulutsu ja kiellot auta, kun se oikea tilaisuus on :) Olemme siis ihan samaa mieltä, että vaikka kuinka kouluttaa, niin vietti vie ja lujaa joissakin tilanteissa.

(((((((((( kirjoitti:

Ihminenkin voi lähteä omille teilleen milloin tahansa, varsinkin murrosiässä tai pikkulapsena, mutta myös aikuisena. Ainakin minun mieheni on viikoittain lähes yllättäen kadonnut, mutta löytynyt baarista kaljottelemasta.

Yksi tuttu löysi muijansa muutaman kerran väärästä pedistä. Siinä sitten kyllä lauman määrä pieneni yhdellä aika nopeaan. Kun vietit vie, ne vie ja lujaa. Seurauksia ei aina ehdi miettiä. Enempää ihmislapsi kuin hauvavauvatkaan.

(((((((((( kirjoitti:

Ihminenkin voi lähteä omille teilleen milloin tahansa, varsinkin murrosiässä tai pikkulapsena, mutta myös aikuisena. Ainakin minun mieheni on viikoittain lähes yllättäen kadonnut, mutta löytynyt baarista kaljottelemasta.

eheheheheee :DDD Toi oli hyvä