heräsin juuri
klo 22.58
olin nähnyt unta
hurrasin pienelle joukolle
hyppäsivät korkeutta
minäkin halusin
komeasti ponnistivat
ilman keppejä
yhtäkkiä tekivät lähtöä
huusin, hei minne menette
tuletteko pian takaisin
juttelin paikalle kävelevän
tytön kanssa
keskustellessani hänen kanssaan
totesinkin heidän olevan
harrastajateatterin väkeä
sanoivat menevänsä naapuriin harjoittelemaan
tule sinäkin tyttö sanoi
tunsin sydämessäni suurta rakkautta
minäkin, harrastajateatteriin
voisin laulaa, kirjoittaa
ilon pallo sykähteli
mikä ajatus
mitähän muut sanoisivat
synkkä pilvi lehahti
mieleni sade piiskasi
ukkonen jylisi
riuhtaisin ajatukseni liisteristä
päätin mennä katsomaan
sade hieman hellitti
tuntui paremmalta
melkein hymyilitti
näyttelijä
minäkin
klo 22.58
olin nähnyt unta
hurrasin pienelle joukolle
hyppäsivät korkeutta
minäkin halusin
komeasti ponnistivat
ilman keppejä
yhtäkkiä tekivät lähtöä
huusin, hei minne menette
tuletteko pian takaisin
juttelin paikalle kävelevän
tytön kanssa
keskustellessani hänen kanssaan
totesinkin heidän olevan
harrastajateatterin väkeä
sanoivat menevänsä naapuriin harjoittelemaan
tule sinäkin tyttö sanoi
tunsin sydämessäni suurta rakkautta
minäkin, harrastajateatteriin
voisin laulaa, kirjoittaa
ilon pallo sykähteli
mikä ajatus
mitähän muut sanoisivat
synkkä pilvi lehahti
mieleni sade piiskasi
ukkonen jylisi
riuhtaisin ajatukseni liisteristä
päätin mennä katsomaan
sade hieman hellitti
tuntui paremmalta
melkein hymyilitti
näyttelijä
minäkin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämän suuressa teatterissa.
Jokaisella roolinsa.
Oma hahmonsa.
Minullakin.
Kun kärpäsenä hyörin katossa.
En ihan päänäyttämöllä.
En tunkiolla.
Mut kaiken kansan huviksi.
Suruksi.
Joskus nuotiolla.
Laulan.
"Tuli räiskyy nuotiossa.
Savu hiljaa laijailee.
Ja me illan tummutessä.
Metsä meille kuikailee"
Kiitos runostasi.
terve, totta täällähän me olemme, eipä aina muista maailman teatteria, hyvä vertaus, viikonloppuja
Unet heijastavat haaveitamme, tämä runosi
tarina oli taas mieleistäni luettavaa.
On niin paljon mistä haaveilen mutta
arkana en ole uskonut pystyväni,
en ole löytänyt paikkaa mihin sopisin olen
jäänyt kurkistamaan kulissien takaa.
Vaikka en tiedä runosi olevan
pelkkää unta niin kirjoituksistasi päättelen
että olet luova ja monipuolinen ihminen. Runoissasi on usein
pieni kertomus takana, sävy joka viehättää.
Kiitos tästäkin!
terve, kukaan muu ei meihin usko kuin itse, verho auki ja näyttämölle, jokaiselle luoja on varannut sen paikan
mikä itsekullekin sopii parhaiten, kiittäen
Voi Aabel kun sait mut miettimään itseäni. Silloin nuorena kauan aikaa sitten, mulle suositeltiin teatterikorkeakoulua ja sinne olisin itsekin halunnut mutta suku oli sitä mieltä että eihän se ole työtä eikä mitään. Noh sitten valitsin akateemisen alan josta ei mulle miksikään ja niin ed. No nyt teen duunia alalla jonka osaan ihan kokemuksen perusteella ja heh :) sen vuoksi koska osaan näytellä hyvin. Osaan olla vakuuttava ja pitää suuni kiinni oikeissa kohden ja yhä enemmän saan jalansijaa tällä miesten alalla. Älä mieti mitä muut sanovat vaan tee sitä mitä sun oikeesti pitääkin tehdä. Kiittää niksautan tästä runosta ja hyvää vkonloppua!
terve hulda, anteeksi vastaus hieman viipyi, kiva kun vastasit. Mikään ei mielestäni ole
myöhäistä, näin ajattelen. Unelmissakin voi elää, ja tehdä samalla hieman
, sitä mitä todella haluaa, kiitos ja hyvää tulevaa viikonloppua sinullekin, aabel