Olen rakastunut mutsini serkkuun! Omaan sukulaiseeni! No, ihan kuin se ei jo itsessään olisi tarpeeksi kaunista, niin hän on 46-vuotias, itse olen 20! Itse asiassa rakastuin häneen jo 16-vuotiaana, kun hän oli 42. Ja mä nimenomaan en kaipaa teiltä mitään hyväksyntää, mua vain ihan pikkiriikkisen kiinnostaa, miten tälläiseen yleensä suhtaudutaan, särähtääkö kenenkään korvaan, vai onko ihan ok? Itse en tunne vähäisintäkään häpeää, miksi tuntisinkaan...
Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, ettei hän varmasti saisi tunteitani selville, mutta tavallaan haluaisin että hän aavistaisi jotain. En vain halua, että hänellä on todisteita yhtään mistään. Yleensä pystyn rakastumaan vain sellaisiin jotka eivät (ainakaan näennäisesti) rakasta minua, mutta tavallaan haluan, että hänelläkin olisi jotain sympatioita minua kohtaan. Ja jos niitä olisi, en haluaisi tietää sitä varmuudella. Mielestäni tuollainen epätietoisuuden vaihe on rakkaudessa parasta, enkä ikinä halua kehittää sitä yhtään pidemmälle. Ei ole tullut koskaan mieleenkään. Mitä parempaa sieltä avoimuuden tuolta puolen voi muka löytyä? Eikö se ole eräänlaista "rakkauden suorittamista loppuun", jos paljastetaan toisillemme kaikki, saati jonkinlainen seurusteluun ryhtyminen? En ole koskaan ymmärtynyt ihmisiä, jotka HALUAVAT jotain rakkautensa kohteilta, yhdessäoloa tai -eloa. Mieluummin ruokin rakkauttani harvoilla tapaamisilla, täysin sukupuolineutraaleine keskusteluineen, joihin tosin voin ujuttaa pieniä vihjeitä. Peliä vailla päämäärää.
Ja sitä paitsi: Millaista rakkautta voi muka odottaa 46-miehen taholta munkaltaista pikkutyttöä kohtaan? Korkeintaan samanlaista ylhäältäkatsovaa holhoavaa "rakkautta", jota itse tunnen kissojani kohtaan. Ellei jotain härskimpää. En usko rakkauteen edes ikätoveri-miehiltä, koska kaikki he valitsevat mieluiten itseään tyhmemmän naisen jota "rakastavat" ylhäältäkatsoen, ja haluavat seksiä. On syytä huomata, etteivät he ole sikoja, jos he haluavat pelkästään seksiä, vaan he ovat sikoja, jos he haluat seksiä vähäisissäkään määrin, vaikka kuinka paljon arvostaisivatkin (=rakastaisivatkin) kyseistä naista sen lisäksi. Jos siihen liittyy pienintäkin seksintarvetta, se ei ole enää rakkautta, vaan vietti. Rakkaus on täysin pyyteetöntä, vahvaa sympatiaa toista kohtaan. Se ei tarkoita että HALUTAAN häneltä jotain.
(To be continued...)
Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, ettei hän varmasti saisi tunteitani selville, mutta tavallaan haluaisin että hän aavistaisi jotain. En vain halua, että hänellä on todisteita yhtään mistään. Yleensä pystyn rakastumaan vain sellaisiin jotka eivät (ainakaan näennäisesti) rakasta minua, mutta tavallaan haluan, että hänelläkin olisi jotain sympatioita minua kohtaan. Ja jos niitä olisi, en haluaisi tietää sitä varmuudella. Mielestäni tuollainen epätietoisuuden vaihe on rakkaudessa parasta, enkä ikinä halua kehittää sitä yhtään pidemmälle. Ei ole tullut koskaan mieleenkään. Mitä parempaa sieltä avoimuuden tuolta puolen voi muka löytyä? Eikö se ole eräänlaista "rakkauden suorittamista loppuun", jos paljastetaan toisillemme kaikki, saati jonkinlainen seurusteluun ryhtyminen? En ole koskaan ymmärtynyt ihmisiä, jotka HALUAVAT jotain rakkautensa kohteilta, yhdessäoloa tai -eloa. Mieluummin ruokin rakkauttani harvoilla tapaamisilla, täysin sukupuolineutraaleine keskusteluineen, joihin tosin voin ujuttaa pieniä vihjeitä. Peliä vailla päämäärää.
Ja sitä paitsi: Millaista rakkautta voi muka odottaa 46-miehen taholta munkaltaista pikkutyttöä kohtaan? Korkeintaan samanlaista ylhäältäkatsovaa holhoavaa "rakkautta", jota itse tunnen kissojani kohtaan. Ellei jotain härskimpää. En usko rakkauteen edes ikätoveri-miehiltä, koska kaikki he valitsevat mieluiten itseään tyhmemmän naisen jota "rakastavat" ylhäältäkatsoen, ja haluavat seksiä. On syytä huomata, etteivät he ole sikoja, jos he haluavat pelkästään seksiä, vaan he ovat sikoja, jos he haluat seksiä vähäisissäkään määrin, vaikka kuinka paljon arvostaisivatkin (=rakastaisivatkin) kyseistä naista sen lisäksi. Jos siihen liittyy pienintäkin seksintarvetta, se ei ole enää rakkautta, vaan vietti. Rakkaus on täysin pyyteetöntä, vahvaa sympatiaa toista kohtaan. Se ei tarkoita että HALUTAAN häneltä jotain.
(To be continued...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä mies, sukulaiseni (en voi olla hehkuttamatta tota), on kaiken lisäks luonteelta sellainen, etten usko hänen hirveästi voivan rakastua keneenkään, ja hyvä niin, koska en olisi muuten voinut itsekään rakastua häneen. Hän ei ole koskaan ollut naimisissa, mutten usko hänen harrastavan hirveesti irtosuhteitakaan. Hän elelee koiransa kanssa, ja mäkin olen tulevaisuuden vanhapiika, joka elää kissojensa kanssa. Meissä on itseasiassa aika paljon samaa, paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, matkailu, kielet, valokuvaaminen, kaikenlaiset maailmankatsomus-, yhteiskunta-asiat... samantapainen kyynistynyt huumorintaju :) Hän on mantsanmaikka. Kiertänyt koko maailman ympäri. Monet teistä aikuisista kyseenalaistaisivat varmaan mielellään, että mun ikäinen pystyy edes kuvitella mitä 46 v:n miehen päässä liikkuu, ja että voin väittää meitä samanlaisiksi. Itsekin kyseenalaistan sen, mutta yritän ainakin parhaani lukea häntä hänen jokaisesta lauseestaan. Hän asuu ulkomailla, onneksi (etten pääse tapaamaan häntä liian usein), ja vietin hetki sitten yhden yön hänen huoneessaan - ilman häntä :), ja tein loistolöydön hänen kaapeissaan: hänen älykkyysosamääränsä on 152!! Sitten vietin kokonaisen illan hänen kanssaan jutellen mummon synttäreillä, ja eiköhän tuolla IQ:lla ja siinä ajassa ehdi tajuta, miten paljon meillä on yhteistä, varsinkin jos pistää vertailuun hänet 20-senä ja minut, sellaisissa perusasioissa, kuten sosiaalisuuden määrässä, ksenofilisuudessa, suvaitsevaisuudessa jne. Sain jopa kerjätyksi ton illan aikana sen sähköpostiosoitteen, ikään kuin "varmuuden vuoksi", mutta hän vielä itse jälkeenpäin muistutti että kirjottaisin. No kirjoitan kyllä, mutta miten paljastavasti? Itse hän ei taida ihan hirveästi osoittaa merkkejä, että olisi musta mitenkään erityisesti "kiinnostunut". Ei ihme, eikö olekin vähän kaukaahaettua odottaa omalta sukulaiselta, täysin eri sukupolveen kuuluvalta henkilöltä vastarakkautta? Enkä usko, ettei hänellä ei naista, koska hän on jotenkin epätoivoinen tapaus, vaan päinvastoin, se lienee hänen oma tyylikäs valintansa.
Sitä en epäile yhtään, ettenkö pääsisi kyllästymään tähän henkilöön, jos totun häneen liikaa, jos meistä tulee liian läheisiä. Mutta ainakin olen rakastanut häntä tämän lyhkäsen elämäni aikana aidoimmalla mahdollisella tavalla (lue: kaikkein henkisemmin) ja yllättävän pitkään.
Ja vielä kysymys, kuulostaako tämä teistä jonkinlaisen isähahmon etsimiseltä? Olen nimittäin kasvanut ilman isää. Yksi osasyy, miksi en halua hänen tietävän, että rakastan häntä, on se, etten halua hänen saavan päähänsä, että etsin isähahmoa. Ties vaikka se olisi tottakin. Samalla hän saa tietää, että katson häntä ylöspäin, että olen hänelle alisteinen heikko pikkutyttö, ja sitä en voi sallia. Vaikka alitajuisesti saatan haaveilla alisteisena olemisesta, se johtuu vain siitä, että tosielämässä olen kontrolloivampi, kuin luontoni sallii.
Ja ehkä tässä on pikemminkin kyse rakastumisesta "turvalliselta etäisyydeltä", eli että saan rakastaa häntä ja tavatakin välillä ilman pelkoa siitä, että hän arvaa sen, tai voi itsekin rakastua.
Hän voi arvata sen vasta jos hän tajuaa, että olen kykeneväinen vaikka mihin normista poikkeavaan.
PS: Jos jotain en hänestä tiedä, valitettavasti, niin sitä, missä määrin HÄNELLÄ on taipumusta kaikkeen normista poikkeavaan. On hän ainakin suht avoin...
isähahmoa etsit? Toiset vaan pitää vanhemmista miehistä, kokee ehkä olevansa henkisesti enemmän samalla aaltopituudella kuin ikäisten kanssa... ja kukaan ei voi kieltää, etteikö joidenkin ihmisten kohdalla niin olisikin. Vanhemmat miehet osaa ajatella, nuorilla ei yleensä liiku päässä mitään.
http://www.youtube.com/watch?v=sxqaw4UVvhM&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=6MCPpGT5v8o&feature=related
Sä et tiedä rakkaudesta mitään, ihastusta tuo vain on.
"On syytä huomata, etteivät he ole sikoja, jos he haluavat pelkästään seksiä, vaan he ovat sikoja, jos he haluat seksiä vähäisissäkään määrin, vaikka kuinka paljon arvostaisivatkin (=rakastaisivatkin) kyseistä naista sen lisäksi. Jos siihen liittyy pienintäkin seksintarvetta, se ei ole enää rakkautta, vaan vietti."
Ethän sä voi helvetti olla 20 vuotta ja noin tyhmä?
Aijaa, että oikein tyhmä? Ja minkähän perusteella? Taidat olla itse aika tyhmä, kun taidat tulkita tuon lauseeni juuri niin väärin, kuin tuossa kohtia voikin odottaa. Vai luuletko kenties, etten tiedä, että siihen, mitä useimmat ihmiset sanovat rakkaudeksi, kuuluu henkisen "rakkauden" lisäksi seksiä? Tai toisin päin, seksuaalista vetovoimaa toisiaan kohtaan voivat tuntea myös henkistä yhteenkuuluvuutta? Tiedän sen paremmin kuin hyvin, että tuo on juuri sitä, mitä teille tarkoittaa sana rakkaus. Mutta älä yritä kieltää, etteikö voisi rakastaa, ilman että haluaa kohteeltaan seksiä ja läheisyyttä. En katsos edes tiedä, kiellätkö sen, kun et vaivautunut edes selittämään. Totuus on, etten voi väittää sanan "rakkaus" tarkoittavan mitään tiettyä, koska sanat syntyvät yhteisöllisesti, eikä niille siis ole yhtä oikeata merkitystä. Mutta tarvitseehan pelkkä henkinen rakkaus oman sanansa. Tuollaisella "muka-rakkaus" seksi-yhdistelmällä on jo oma nimensä, vaisto, vietti. Miksi sitä täytyy kutsua rakkaudeksi, kun se saa vielä jonkun kuvittelemaan henkistä rakkautta samaksi asiaksi?
Tai ehkä tarkoitit, etten tunne itseäni, enkä tajua että tämäkin on pohjimmiltaan sitä sukupuolista vetoa? Jos sinä et tiedä "puhtaimmasta" rakkauden muodosta mitään, se ei tarkoita ettei sellaista olisi olemassa.
Niissä tyypillisimmissä "rakkaus"-suhteissa on aina kyse ensisijaisesti sukupuolivietistä. Ihmisen perustarpeet on nälkä, jano ja seksi, ei rakastaminen. Jos siihen liittyy henkistä yhteenkuuluvuutta, tai jos "rakastumisesi" vaikka lähtee siitä lähtökohdasta, se ei vielä tee siitä (minun käsitykseni mukaista) rakkatta, vaan vietti säilyy ensisijaisena taustavaikuttajana. Henkisen yhteenkuuluvuuden avulla luonto huijaa teitä pysymään yhdessä riittävän kauan, edes ensimmäisen lapsen syntymiseen asti, koska sehän on luonnon päätavoite.
Toki on toinen vaihtoehto: päättää maailmanlaajuisesti, että rakkaus on synonyymi sukupuolivietille. Silloin voi sanoa, etten minä ole rakkautta koskaan tuntenutkaan. Mutta mitä sitten on omani, en pysty sanoa sitä pelkäksi sympatiaksi. Enkä ole itsepetturi, jos niin luulet. Idiootti.
Tietysti.. jos tiedät edelleen jotain, mitä minä en, niin kerro ihmeessä.
Olen aika säälittävä että vähän yli kolmekymppisenä miehenä vastaan tällaisen juniorin kirjoitukseen, mutta annetaan mennä. Vitsihän tää varmasti onkin.
”Mutta älä yritä kieltää, etteikö voisi rakastaa, ilman että haluaa kohteeltaan seksiä ja läheisyyttä.”
Tottakai. Sellaista kutsutaan ei-romanttiseksi rakkaudeksi, siis kuten äidinrakkaus. Sitähän usein sanotaan aidoimmaksi rakkaudeksi.
Mutta sukupypsä olento, minkä ihmeen takia hän ei harrastaisi seksiä rakkaussuhteessa? Se on nautinto. Jos et ole koskaan orgasmeja saanut olen todella, todella hyvin pahoillani puolestasi. Onhan se yksi asia minkä takia miehet jaksavat elää, niin hyvää. Mutta miehelle, luonnostaan erittäin seksuaaliselle olennolle, tuollainen ilman seksiä oleminen on kidustusta. Jos mies ei pääse yhtymishommiin, täytyy hoitaa hommat omalla kädellä. Täytyy tulla vähintään kerta /päivä. Mutta tottakai nuolen leidille orkut sitä ennen, useimmat saa, mutta, jos nainen paljastuu saamattomaksi, yritän antaa muuta rakkautta ja läheisyyttä mikä korvaisi sen ja olisi samaa mitä minulle fyysinen kanssakäyminen.
Kuules nyt, tyttö, useimmat naiset nauttivat rakastelusta joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Paljon orgasmeja saavien naisten kanssa suhteiden alut ovat aika paljon naimista. Ja se on ihmiselämää. Sitten suhde voi kaatua johonkin muuhun, mutta se ei ole seksin vika. Totta puhuen, sinusta tulee mieleen erittäin sairas ihminen. Ehkä Abrahamilaisten aavikko-uskontojen (Islam, kristinusko, juutalaisuus) vankka kannattaja. Niin paljon olet seksiä vastaan.
”Jos sinä et tiedä "puhtaimmasta" rakkauden muodosta mitään”
”Ihmisen perustarpeet on nälkä, jano ja seksi, ei rakastaminen.”
SINÄKÖ MÄÄRITTELET MITÄ RAKKAUS JA RAKASTAMINEN ON?
Jumalauta. Siitähän tässä koko sinun perverssiossa on kyse. Ei kukaan voi määritellä rakkautta. Se on eri ihmisille aivan eri asia. Omassa mielessäsi yrität tuoda jotain salaperäistä todella henkistä rakkautta ja vakuuttaa että kyllä sellainen on olemassa. Omat vanhempani olivat naimisissa 46 vuotta ja se oli varmasti niin henkistä kuin fyysistä rakkautta. Tuollainen on loukkaavaa.
”Totuus on, etten voi väittää sanan "rakkaus" tarkoittavan mitään tiettyä, koska sanat syntyvät yhteisöllisesti, eikä niille siis ole yhtä oikeata merkitystä. Mutta tarvitseehan pelkkä henkinen rakkaus oman sanansa.”
Sinussa ei ole henkistä kypsyyttä määrittelemään yhtään mitään, älä nolaa itseäsi enempää.
”"Muka-rakkaus" seksi-yhdistelmällä on jo oma nimensä, vaisto, vietti.”
Kyllä mä tajuan mitä sä ajat takaa. Loogista päättelykykyä löytyy enemmän kuin sulta koskaan. Rivien välistä voi lukea esimerkillistä lesbojen politiikkaa, ei rakkautta miehen kanssa voi koskaan olla! Ei sitä kyllä sun mittapuilla voikkaan olla. Koskaan et noilla toimenpiteillä saisi mieheltä vastarakkautta, se on jo toi pelkkä asenne.
Mies voi rakastaa, itse rakastin omaa pitkään ennenkuin aloimme seurustelemaan ja vakituinen pimppa tuli. Ja rakastan edelleen. Ei se ole siitä ja siitä kiinni, pitkiäkin aikoja ollaan olosuhteiden pakossa erossa oltu. Tykkään tästä naisesta. Viihdyn hänen seurassaan missä vain olenkin.