Klassinen tarina, vastikään eronnut mies, "rakastui" minuun palavasti, lupaili yhteitä tulevaisuutta jne. Minä tasapainossa oleva, elämänkumppanista haaveileva herkkä tunteellinen nainen. Mies vakuutteli käsitelleensä eronsa ja olevansa kaikin tavoin asian kanssa sinut, vaikka siitä vähän aikaa vasta olikin. Minulla soi hälytyskellot järjen muodossa, mutta annon tunteiden viedä. Sainhan kuulla kaikkea sitä, mitä halusinkin, ja kai mies sillä hetkellä uskoi niihin itsekin..
Se oli tarinan alku, ja sitä kesti vuoden. Sitten minut hyljättiin selityksin en vain pysty, nyt ei ole aikaa suhteelle, parempi olla nyt yksin. Minä olin haaveillut ja uskonut vuoden. Pettymys oli valtava. Olen päässyt sen yli nyt, onneksi. Miten voin kuitenkin välttää silloin tällöin esiin puskevaa katkeruutta? Olinhan vain ylimenovaihe, laastari, autoin miestä elämässä eteenpäin. Nyt olen ihan ok, yksin, koittanut päästä asiasta yli ja niin olen päässytkin. Minä annoin aika paljon tuolle miehelle itsestäni enkä saanut mitään takaisin. Hyväksikäytetty olo. Nyt hän jo jakaa elämänsä sitoutuneena uuden naisen kanssa. Kiitos minun, että autoin häntä elämässään eteenpäin...ei ole reilua ei
olin laastari
109
16527
Vastaukset
- Elä yksin eron jälke
Heti hypätään tähän laastarisuhteeseen, ei juurikaan tunneta, sillä muutaman kuukauden tpaamiset silloin tällöin, jotka ovat vielä huvittelua, ei mitään elämää. Eivät todellakaan kerro totuutta toisesta ja toinen joka tulee siihen on kaikkea muuta kuin hieno ihminen, hän on täysin moraaliton ja metsästää vain saaliita, ei hänestä koskaan tule muuta.
Kumpa jokainen eroava jaksaisikin olla yksin ja elää itsenäistä elämää, saattaisi tämä ihminen tulla jälleen ehjäksi ja saada elämänsä jatkumaan tasapainoisena ja Onnellisina. Nämä laastari vain pitkittävät sitä kamalaa aikaa ja särkyy niin paljon.- hvgklgu
eli pitäkää mielessä että vasta eronneet ovat epävakaita.
- tervemenoa
hvgklgu kirjoitti:
eli pitäkää mielessä että vasta eronneet ovat epävakaita.
kestin minäkin,melkein alusta asti kun muutimme yhteen, alkoi kiukuttelu.Kehui, miten ihana ex-vaimo on ja minua mollasi koko ajan.
Olin itse kyllä tositarkoituksella ja en olis uskonut päällepäin siitä miehestä,mitä oli arjessa.
Alkoholi oli ongelma, joi muka suruunsa, minun kotona!
Tyhmä olin todella, jospa virheestä oppis jotain viimeinkin.Nimitteli minua vaikka miksi ja kehu ex-vaimoaan?
Nyt, vinkuu takas, empä ota enää. En olis uskonut miten aikuine mies on niin lapsellinen joka asiassa.
Lopulta, en ihmetellyt yhtään kun ex sen jätti ja niin jätin minäkin.Mikään muu ei ollut tälle miehelle hyvä, kun hän itse ja ex-vaimo.
Mikä minä olin?, ehkäpä pölvästi. - Kokemusta on
hvgklgu kirjoitti:
eli pitäkää mielessä että vasta eronneet ovat epävakaita.
Ei koske vai erooneita nyl niitä hörhöjä on
vapaissa ja varatuissakin - turhaa pillitystä
tervemenoa kirjoitti:
kestin minäkin,melkein alusta asti kun muutimme yhteen, alkoi kiukuttelu.Kehui, miten ihana ex-vaimo on ja minua mollasi koko ajan.
Olin itse kyllä tositarkoituksella ja en olis uskonut päällepäin siitä miehestä,mitä oli arjessa.
Alkoholi oli ongelma, joi muka suruunsa, minun kotona!
Tyhmä olin todella, jospa virheestä oppis jotain viimeinkin.Nimitteli minua vaikka miksi ja kehu ex-vaimoaan?
Nyt, vinkuu takas, empä ota enää. En olis uskonut miten aikuine mies on niin lapsellinen joka asiassa.
Lopulta, en ihmetellyt yhtään kun ex sen jätti ja niin jätin minäkin.Mikään muu ei ollut tälle miehelle hyvä, kun hän itse ja ex-vaimo.
Mikä minä olin?, ehkäpä pölvästi.On se niin surkeeta että kaltaisenne kierrätystavarat ulvovat saamaansa 'väärää kohtelua' palstoilla, ikäänkuin sattumoisin menisitte eroavan/eronneen/yhä 'epätyydyttävässä parisuhteessa' olevan miehen kanssa kimppaan.
Hakeuduttehan itse kuin haaskalinnut toisen naisen elämän raunioille, ja kyllä sen mieskin huomaa, tuon halpamaisen tyrkyttämisen ja hyödyntavoittelun. Miksi tollaset horot pitäisi ottaa vakavasti? - mene hoitoon
turhaa pillitystä kirjoitti:
On se niin surkeeta että kaltaisenne kierrätystavarat ulvovat saamaansa 'väärää kohtelua' palstoilla, ikäänkuin sattumoisin menisitte eroavan/eronneen/yhä 'epätyydyttävässä parisuhteessa' olevan miehen kanssa kimppaan.
Hakeuduttehan itse kuin haaskalinnut toisen naisen elämän raunioille, ja kyllä sen mieskin huomaa, tuon halpamaisen tyrkyttämisen ja hyödyntavoittelun. Miksi tollaset horot pitäisi ottaa vakavasti?Olet sä kanssa sairas ihminen. Toisen naisen elämän raunioille? Jaa, että kun ero tulee, niin se eronnut on toisen rauniot ja koko elämä siinä on mennyt? Sairasta riippuvaisuutta, eikä enää tervettä surua. Kyllä jos on eronnut, saa aloittaa uuden suhteen, ja jo eronneen kanssa voi olla. Tyrkyttäminen ja hyödyn tavoittelun? Jaa, mistä? Vapaalla markkinoilla olevasta ihmisestä? Taidat itse olla se raunio, joka ei vaan ole selvittänyt asioitaan itselleen. Ymppäät yhteen jo eronneet ja vielä suhteessa olevat, kuules nyt, ne on ihan eri asioita. Sinä todellakin olet pölvästi ja typerys, ilmeisen katkera ja ehkä kateellinenkin. Sinua ei kannata todellakaan kenenkään ottaa vakasti, mutta sinun itsesi kannattaisi. Jos tuota mieli suoltaa, niin olet totisesti avun tarpeessa. Ammattiavun.
- kysympä vaan
turhaa pillitystä kirjoitti:
On se niin surkeeta että kaltaisenne kierrätystavarat ulvovat saamaansa 'väärää kohtelua' palstoilla, ikäänkuin sattumoisin menisitte eroavan/eronneen/yhä 'epätyydyttävässä parisuhteessa' olevan miehen kanssa kimppaan.
Hakeuduttehan itse kuin haaskalinnut toisen naisen elämän raunioille, ja kyllä sen mieskin huomaa, tuon halpamaisen tyrkyttämisen ja hyödyntavoittelun. Miksi tollaset horot pitäisi ottaa vakavasti?Miten voit olla niin varma et hän on jako rasia .vai oletko kenties itse jakorasia.Minulle on käynyt melkein noin ja minä en ollut jakorasia .Kun mies sitten erosi vihdoin ja viimein vaimostaan hän pyysi minut asumaan kanssasi ,mut kun hän joi yhä edelleen ,en mennyt vaan jätin hänet..
- ei jakorasia
turhaa pillitystä kirjoitti:
On se niin surkeeta että kaltaisenne kierrätystavarat ulvovat saamaansa 'väärää kohtelua' palstoilla, ikäänkuin sattumoisin menisitte eroavan/eronneen/yhä 'epätyydyttävässä parisuhteessa' olevan miehen kanssa kimppaan.
Hakeuduttehan itse kuin haaskalinnut toisen naisen elämän raunioille, ja kyllä sen mieskin huomaa, tuon halpamaisen tyrkyttämisen ja hyödyntavoittelun. Miksi tollaset horot pitäisi ottaa vakavasti?Oletko varma että on jakorasia.Taidat itse olla jakorasia.Minulle on käynyt melkein samanlailla ja en ollut jako rasia .vieläkin se mies haikailee perääni ja haluaisii minut samankaton alle,mut lopetin suhteen ja en enää hänen kanssaan jatka.
- 40
hvgklgu kirjoitti:
eli pitäkää mielessä että vasta eronneet ovat epävakaita.
Yleensä se toinen niistä on epävakaa. Ei molemmat.
- xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
turhaa pillitystä kirjoitti:
On se niin surkeeta että kaltaisenne kierrätystavarat ulvovat saamaansa 'väärää kohtelua' palstoilla, ikäänkuin sattumoisin menisitte eroavan/eronneen/yhä 'epätyydyttävässä parisuhteessa' olevan miehen kanssa kimppaan.
Hakeuduttehan itse kuin haaskalinnut toisen naisen elämän raunioille, ja kyllä sen mieskin huomaa, tuon halpamaisen tyrkyttämisen ja hyödyntavoittelun. Miksi tollaset horot pitäisi ottaa vakavasti?hei sulle turhaa pillitystä, nimitellä ainakin osaat muuta et taida osatakaan, itte olet horatsu ja miesten paijaaja ettet vallan jakorasia kun noin miehiä sympatiseeraat. kyllä miehet osaa ton säälin keräämisen ja naiset on luonnostaan hoivaajia.
En tiedä oliko ex:lle laastari mutta samanlaisen kokemuksen minäkin koin noin puoli vuotta sitten...jätettiin kuin nalli kalliolle, ilman minkäänlaista selitystä. Ensin oli kaikki "hyvin", sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta iski....lähetti tekstiviestin "tämä on tässä"....tuska ja katkeruus oli ja on kait edelleen kova...en voi tällä hetkellä ajatellakaan alkavani seurustella kenenkään kanssa kun en osaa luottaa toisen sanoihin....
Ehkä joskus olen onnellinen, muttannyt en halua edes ajatella ketään......tuska jäytää sydämessä.....
Jaksamista sulle laastari3213124213- life goes on
Noin se suurinpiirtein omassakin tapauksessa meni .. tosin kuulin sen "tämä on tässä", kun soitti mulle.. Katkeruus oli suunnaton, kuvittelin tunteiden olleen samanlaisia kuin itselläni oli. niin kuvitelmaahan se vain oli.. sanat oli kuin pommi, maailma tuntui hajonneen ympäriltä.. Kun sain itseäni muutaman kuukauden aikana hieman kasaan , otti uudestaan yhteyttä. Miksi?? Jäikö jotain rikkomatta, minkä vielä voisi rikkoa.. Tein kuitenkin päätöksen puhelun jälkeen etten enää ala samaan leikkiin.. Leikkikööt leikkejään vaikka hiekkalaatikolla.
Sen jälkeen piti vain pärjätä ja jatkaa omaa elämää, ei voinut jäädä märehtimään sellaisen ihmisen perään, joka ei aidosti arvosta sua sellaisena kuin olet.
Toivon todellakin jaksamisia sinulle, paljon voimia, että pääset yli sen mitä nyt käyt läpi.
- noornoor
Todella harmillinen tapaus! :( Ehkei kuitenkaan kannata padota niitä katkeruuden tunteita aivan tyystin, sillä ne ovat aivan normaaleja ja on lupa tuntea vihaa ja pettymystä. Kuitenkin niin, ettei anna sille ylivaltaa. Jossain suhteessa "katkeroituminen" voi olla vapauttavaa, terapeuttista. Mikäli pystyt, niin koeta suunnata katse eteenpäin! Ties kuka aito ja rakastava herrasmies siellä odottaa! Tsemppiä! :)
- vinkz
Annan sinulle neuvon.
Jos olet miehen eron jälkeen seuraava nainen, niin olet laastari. Älä ikinä kuvittele muuta. Muuta et ole ja jos joku väittää toisin, valehtelee. Olen itse ollut ihan vapaaehtoisesti laastarina kahdesti ja hyvin meni. Muisti vaan nättien puhumisten aikaan olevansa laastari, niin ihan ok pärjäsi ja toipumisaikaa ei tarvinnut.- tervemenoa
sitten kun mies salaa seurustelee ja salasuhteen vuoksi tulee ero. Mies menee asumaan tämän salasuhde naisensa kanssa, onko nainen laastari, vai mikä.
Itse kerron tuossa aiemmin, et oli ilkeä eronnut mies, jonka kanssa olin vuoden. Ero oli helppo, koska en itsekkään uskonut, että rakastaa minua ja itsesuojeluvaisto peasi hyvin, en ollut kuin ns.kaveri koko ajan, vaikka vähän harmitti kun ei siitä mitään tullut, olin miten vaan.
Eros oli miehellä aikaa vajaa vuosi, kun menimme yhteen.
Joten tässä esimerkki myös, olin vai laastari, oli suorastaan helpotus kun muutti pois, en edes kaipaa, välillä vaan harmittaa kun uskoin herkästi kaikkea ja lopulta tuntu, että parempi kun löytäs uuden naisen.
Eli en minäkään rakastanut, autoin kyllä kaikella tavalla, joskaan en ollut fyysisesti hänen kanssa, oltiin kuin kämppikset, ehkä oltiin yksinäisiä ja hyvä kun hänkin pääsi yli avioerostaan näin. - ,mnbvc
on kaksi "laastari" naista ollut eron joka tapahtui pari vuotta sitten. En kyllä lupaillut näille naisille mitään yhteistä tulevaisuutta, vaan heti aluksi sanoin etten todennäköisesti vielä sitoudu kehenkään. Naisissa on yksi paha vika monesti, että alkavat maalailemaan yhteistä tulevaisuutta viikon- kahden tuttavuuden jälkeen lähes painostamalla. Nyt olen muutaman kk ollut yksin ja aion toistaiseksi pysyäkkin. Eron jälkeen kaipaa toista ihmistä, mutta pysyvään suhteeseen harva pystyy ja jaksaa panostaa kaiken kuohunnan keskellä.
- Salasuhteesta eteenp
tervemenoa kirjoitti:
sitten kun mies salaa seurustelee ja salasuhteen vuoksi tulee ero. Mies menee asumaan tämän salasuhde naisensa kanssa, onko nainen laastari, vai mikä.
Itse kerron tuossa aiemmin, et oli ilkeä eronnut mies, jonka kanssa olin vuoden. Ero oli helppo, koska en itsekkään uskonut, että rakastaa minua ja itsesuojeluvaisto peasi hyvin, en ollut kuin ns.kaveri koko ajan, vaikka vähän harmitti kun ei siitä mitään tullut, olin miten vaan.
Eros oli miehellä aikaa vajaa vuosi, kun menimme yhteen.
Joten tässä esimerkki myös, olin vai laastari, oli suorastaan helpotus kun muutti pois, en edes kaipaa, välillä vaan harmittaa kun uskoin herkästi kaikkea ja lopulta tuntu, että parempi kun löytäs uuden naisen.
Eli en minäkään rakastanut, autoin kyllä kaikella tavalla, joskaan en ollut fyysisesti hänen kanssa, oltiin kuin kämppikset, ehkä oltiin yksinäisiä ja hyvä kun hänkin pääsi yli avioerostaan näin.Mulle kävi niin, että menossa oleva salasuhde kariutui siihen, kun nainen alkoi yhtäaikaisen seurustelun seuraavan miehensä kanssa.
Koin itseni laastariksi. Kuuden vuoden seurustelu meni kiville.
Tunsimme toisemme hyvin ja yhdessäolossa oli aivan taivaallisia molemmanpuolisia hetkiä. Kuitenkin hän aloitti lisäkseni toisen suhteen.
Vasta jälkennpäin tajusin, että hänellähän on usein ollut kaksi miestä yhtäaikaa käytössään.
- Dr.Phili
Moni on käyttänyt toista ihmistä 'terapiapilluna' tai 'terapiamulkkuna', sitä tekee yhtä paljon naiset ja miehet. Turha on ainoastaan miehiä syylistää. Eihän tuossakaan mitään pahaa ole, kunhan ei anna toisen osapuolen ymmärtää jotain muuta, eli ei lupailla ruusuista tulevaisuutta jne.
- :)
Kyllä tosiaan laastareita käytetään koko ajan, parempi tietysti olisi reilu peli ja kertoa jo alku vaiheessa mistä kyse. Ja jos ei laastarikumppani halua jatkaa, hyvä niin, saa vapaasti jatkaa elämäänsä niin kuin haluaa. Tällä hetkellä olen suhteessa, josta haen vain syliä ja lohtua, olen sen miehelle sanonut ja hän sen hyväksyy. Missään tapauksessa ei oikeita, aitoja tunteita ole, koska ikävöin mennyttä rakkautta. Tiedän ettei se palaa. Tämä on minun tapani toipua, muut saavat toipua ihan miten haluavat...
- capufi
. joo, siisti, nätti, saatto keikka, kyllä tytökin saman tempun osaavat,toivottavasti muistat vuoden päästä vain ne hyvät jutut ;-)
- Taivasta ei ole
..kaunista. Ihan sama onko ollut laastari, laastarin kaipaaja tai jotain muuta.
Itse olen "jättänyt" naisia, mutta syy on ollut aiheeton mustasukkaisuus, tasapainottomuus, milloin mikäkin.
Ed.mainittujen syiden vuoksi on ollut viisasta lopettaa suhteet ajoissa.
On syy mikä tahansa, kukaan järkevä ei jatka suhdetta, jos se ei omasta mielestä tule toimimaan.
Elämä on raakaa. Avioliitossa ollessani luulin kaksi kertaa rakkauden muuttuvan suhteeksi (liitto repeili), mutta
molemmat naiset menivät puihin, koska eivät silloin halunneet rikkoa omia (näivettyneitä) avoliittojaan.
Ja rakkaus oli kiihkeää molemmissa tapauksissa, ja toisessa luulin päässeeni taivaaseen. Mutta eihän siinä
niin käy oikeassa elämässä.
Ja yleensä kuulee vain sen toisen mielipiteen asioiden kulusta, tunteista jne.
Kaikkia meitä käytetään hyväksi- Isotissiblondi :)
Mene takas päiväuneilles untamo!! Ei kyl typerämpää juttua oo saanut aikoihin lukea!!!
- Pikkumyy35
Kuulostaa kovin tutulta. Itse rakastuin palavasti mieheen, jolla oli puoli vuotta aikaisemmin päättynyt 10-vuotinen suhde/aviolitto. Ehdimme olla 8 kuukautta yhdessä ja minähän jo suunnittelin/haaveilin yhteisestä tulevaisuudesta. Sitten yllättäen toinen sanoi, että hänestä ei vain ole tähän, että ei ole aikaa suhteelle, että haluaa ensin omat asiansa kuntoon. Niin romahti elämäni. Siitä on jo yli puolitoista vuotta, mutta edelleen sattuu... :( Päädyin syömään masennuslääkkeitä ja käymään terapiassa. Jotenkin tässä jatkan eteenpäin, mutta en ole ehjä vieläkään. Samoin käynyt myös aiemmin, mutta tuntuu, että tästä ei selviä millään...
- tervemenoa
vaan tuntuu, että eronnut mies ei aina uskalla aloittaa mitään vakavaa suhdetta, ihan kun pelkäis vielä ex-vaimoaan.Tämä minunkin suhde kärsi paljon, eli mitään ei voinut alkaa, koska mies pelkäs aina jos hänen ex-vaimo tulee jossain vastaan.
"olipas hyvin koulutettu",nyt jo nauran koko jutulle ja jos minusta oli apua hänelle, miksi olisin katkera, sainhan minäkin tavallaa uutta elämänkoulutusta. - Blackie Lawless
Samaa kokenut kuin sinä. Kun elämä romahtaa ja kaikki sisältä hajoaa. Usko minua kyllä sinä selviät ja onnesi vielä löydät. Minä myös uskon hyvyyteeni ja siihen että saan kaiken sen mistä olen aina haaveillut ja unelmoinut. Olen upea ja hyvä mies. En petä, ryypää, henkistä tai fyysistä väkivaltaa ole käyttänyt ikinä eikä ole mielessäni edes ollut. Oli perhe, yhteinen kaunis koti omin käsin kaikki remontoitu ja kaikki mitä kunnon mies voi toivoa. En syytä ketään enkä mitään. Kaikkeni panostin suhteeseemme ja perheeseemme ihan kaiken mitä itsestäni irti sain. Naiseni liekki sammui minuun en ollut kuin kaverisuhde hänelle enään. Halusi siis erota minusta. Asuntomme on myynnissä ja hän on uuden elämäkumppani löytänyt jo ja muuttavat yhteen. Kaikkea hyvää hänelle toivon ja isosti onnea ja menestystä uuteen suhteeseen. Omat asiat eivät kovinkaan hyvin. Surua ja kyynetä on todella pitkään vuodatettu menetysten johdosta. Ennen terve mies nyt masennus sairaus painaa miehen hartoita alaspäin raskaalla taakallan. Silloin kun uni tulee niin painajaisten muodossa kylläkin. Öitä on valvottu ja asiota pohdittu että mikä minussa oli vikaa. Itstuho ajtukset on sentään saanut terapian ja lääkärin ja lääkityksen avulla poistettua. Tuskainen on ollut taival todella ja ajatellut että ei tästä helvetistä selviä. Tiedän että tuolla jossain minua odottaa se oikea sielun kumppanini jolle itseni kokonaan annan. En voi sitä tehdä viellä pitää toipua ja käsitellä kaikki asiat itseni kanssa. Kovaa vauhtia alkaa tämän uroksen hartiat taas suoristumaan ja rintahehä työntyy eteen päin siihen on tulevan rakaani hyvä painautua. Kyyneleet eivät poskillani enään vuolaasti öisi vieri. Kyllä Tästä pikkumyy selvitään ja elämä näytää taas valoisamman puolensa kunhan on ensin pohjamudissa käynyt rypemässä. Kyllä ihmiset on luotu toisille ei kenenkään pitäisi joutua yksin olemaan. Ei kenenkään pitäisi toista kyetä satuttamaan. Minä en vain voi aloitaa uutta suhdetta jos en ole kunnolla eroprosessia käynyt se on niin väärin toista kohtaa jos ei voi toiselle kokonaista itseään antaa. Ei ole elämä helppoa ja välillä joutuvat hyvät sielut kärsimään. Paljon voimia sinulle pikkumyy:)
- 1risuparta
tervemenoa kirjoitti:
vaan tuntuu, että eronnut mies ei aina uskalla aloittaa mitään vakavaa suhdetta, ihan kun pelkäis vielä ex-vaimoaan.Tämä minunkin suhde kärsi paljon, eli mitään ei voinut alkaa, koska mies pelkäs aina jos hänen ex-vaimo tulee jossain vastaan.
"olipas hyvin koulutettu",nyt jo nauran koko jutulle ja jos minusta oli apua hänelle, miksi olisin katkera, sainhan minäkin tavallaa uutta elämänkoulutusta.minä löysin pitkä-aikaisen kumppanin ennen kuin olin eronnut entisestä
- etsikko50
Ainakin kertomasi perusteella se mies oli rehellinen sanoessaan haluavansa ensin omat asiansa kuntoon.
Itse olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa avioliitto on ollut tukevasti karilla yli kymmenen vuotta, puoliso ei halua keskustella ja minulla on (valitettavasti?) ulkopuolinen suhde. Toivottavasti hän ei ole minulle laastari. Ainakaan en halua ajatella sitä niin. Miten tästä eteenpäin, sen näyttää aika.
Tahallani en ainakaan käytä ketään hyödyksi. Avioliitossa olen taas kokenut olevani se hyödyksi käytetty.
Parisuhde on aina vaikeaa, sukupuolesta riippumatta. Minä en halua yleistää "miehet ovat sellaisia", "naiset ovat tällaisia". Jokaiseen henkilöön voi liittyä tunnekylmyyttä, itsekeskeisyyttä ja narsismia, herkkyyttä, julmuutta... sukupuolesta riippumatta. - aikamies.49
Blackie Lawless kirjoitti:
Samaa kokenut kuin sinä. Kun elämä romahtaa ja kaikki sisältä hajoaa. Usko minua kyllä sinä selviät ja onnesi vielä löydät. Minä myös uskon hyvyyteeni ja siihen että saan kaiken sen mistä olen aina haaveillut ja unelmoinut. Olen upea ja hyvä mies. En petä, ryypää, henkistä tai fyysistä väkivaltaa ole käyttänyt ikinä eikä ole mielessäni edes ollut. Oli perhe, yhteinen kaunis koti omin käsin kaikki remontoitu ja kaikki mitä kunnon mies voi toivoa. En syytä ketään enkä mitään. Kaikkeni panostin suhteeseemme ja perheeseemme ihan kaiken mitä itsestäni irti sain. Naiseni liekki sammui minuun en ollut kuin kaverisuhde hänelle enään. Halusi siis erota minusta. Asuntomme on myynnissä ja hän on uuden elämäkumppani löytänyt jo ja muuttavat yhteen. Kaikkea hyvää hänelle toivon ja isosti onnea ja menestystä uuteen suhteeseen. Omat asiat eivät kovinkaan hyvin. Surua ja kyynetä on todella pitkään vuodatettu menetysten johdosta. Ennen terve mies nyt masennus sairaus painaa miehen hartoita alaspäin raskaalla taakallan. Silloin kun uni tulee niin painajaisten muodossa kylläkin. Öitä on valvottu ja asiota pohdittu että mikä minussa oli vikaa. Itstuho ajtukset on sentään saanut terapian ja lääkärin ja lääkityksen avulla poistettua. Tuskainen on ollut taival todella ja ajatellut että ei tästä helvetistä selviä. Tiedän että tuolla jossain minua odottaa se oikea sielun kumppanini jolle itseni kokonaan annan. En voi sitä tehdä viellä pitää toipua ja käsitellä kaikki asiat itseni kanssa. Kovaa vauhtia alkaa tämän uroksen hartiat taas suoristumaan ja rintahehä työntyy eteen päin siihen on tulevan rakaani hyvä painautua. Kyyneleet eivät poskillani enään vuolaasti öisi vieri. Kyllä Tästä pikkumyy selvitään ja elämä näytää taas valoisamman puolensa kunhan on ensin pohjamudissa käynyt rypemässä. Kyllä ihmiset on luotu toisille ei kenenkään pitäisi joutua yksin olemaan. Ei kenenkään pitäisi toista kyetä satuttamaan. Minä en vain voi aloitaa uutta suhdetta jos en ole kunnolla eroprosessia käynyt se on niin väärin toista kohtaa jos ei voi toiselle kokonaista itseään antaa. Ei ole elämä helppoa ja välillä joutuvat hyvät sielut kärsimään. Paljon voimia sinulle pikkumyy:)
Tosin liitto jatkuu edelleen, mutta iloa siitä ei ole kummallekaan. Minä miehenä olen yrittänyt olla hyvä aviomies, isä, remonttireiska jne... ne nyt vaan ei riitä.
Ehkä iloisempi päivä huomena.
Tsemppiä Blackielle ja PikkuMyylle
- saman kokenut mies
Mies ei välttämättä tarkoittanut satuttaa, olisko ollut ite niin rikki eron takia että halusi jatkaa elämäänsä heti ensimmäisen naisen kanssa jonka kohtasi. Olet auttanut miehen uuteen elämään ja satuttanut sen vuoksi itseäsi , kunpa elämä sinua jotenkin palkitsisi.
- Vasjuska
Alottaja, et ole ilmeisesti päässyt siitä yli, kun kerran kirjoitat siitä tänne. Ilmeisesti olet vieläkin katkera tapahtuneesta.
- tervemenoa
aloittajalle, kun rakastaa, silloin se sattuu, ymmärrän
Itselläni, ei ollut rakkaudesta kysymys, vaan uskoin elämän olevan helpompaa toisen kanssa kuin yksin.
Opin sen tästä suhteesta, että yksin on paljon parempaa elämä kun epävarman kumppanin kanssa.Itsekkin ihmettelin, miksi en rakasta vaikka samassa asuttiin.
- arska tehtaalla
Sitä saa mitä tilaa. Heti ollaan jalat kattoa kohti kun äijä puhuu kauniisti.
Mitä muuta ne pellet haluu kun pilluu, aikansa höyläävät ja kehuvat, sitten kun kyllästyy
niin seuraava, haluavat tavatakkin silloin kun panettaa. Varsinkin, jos naisella on lapsia niin lirkutellaan kuinka tykkään lapsista ja vitut, teenskentelee tykkäävänsä kun haluaa pillua, helppo vedättää, mutta näin se menee, ei omista lapsista ole vieraat ihmiset kiinostuneet.
Jatkakaa ja itkekää, joka päivä tulee uusia sankari tekoja!!!!- tervemenoa
kaukaa miehet, en vaan enää luota. Asun yksin lopunikää, sitä saa mitä tilaa, näin se on.Kiva, kun joku kertoo suoraan, mistä kysymys useimmin kun nopeasti mies haluaa yhteen eron jälkeen tai jopa kihloihin, eli hän hakee vaan tilapäistä turvapaikkaa ja terapeuttia, voihan naisetkin näin toimia.
- atwood
Miehet haluavat vain seksiä, se on nyt nähty itse, kuultu ystäviltä, seurattu vierestä. Jos ei minulta tai toiselta irtoa, niin seuraavalta sitten. Kehutaan ja ollaan niin sosiaalisen charrmantteja, jos vaikka onnistaisi. Kerran onnisti yhtä onnekasta, meni nalkkiin ihan hetkessä meikälikka. Tosin ei seksiä ensimmäisenä iltana ollut, mutta sitten sitä seuraavilla ja sitä, ja tavattiinkin muutaman kerran vain seksin merkeissä. Miehen puheet, silloin kun niitä ensimmäisen illan pitkän vuodatuksen jälkeen enää oli, koskivat myös yhteisiä tulevaisuuden näkymiä ja jopa kertoi, että jos hän olisi silmistäni nähnyt, että olen vain yhden illan juttua vailla, hän olisi kiertänyt minut kaukaa. Ajattelin, että tässä mies, joka etsii vakavampaa. Ja olin siinä uskossa koko ajan, laitoin häneen kaikki odotukset unelmien prinssistä. Hän kohtelikin minua kuin prinsessaa, haki taksilla, vei ulos, teki ruokaa, palveli ja passasi. Minä puolestani omassa kotonani passasin häntä. Koko ajan oli hyvä henki. Sitten ei kuulu mitään miehestä. Odottelen ja odottelen. Painostuksen ansiosta sain tekstarin, jossa hän kertoi ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta, koska ei kuulemma toiminut. Kysyin mikä ei toiminut? Ei osannut selittää, ei kuulemma "napannut sillai tarpeeksi!" Hän siis otti itselleen reilun kuukauden kestävän panon minusta ja antaen minun ymmärtää jotain ihan muuta. Sitten jättää kuin nallin kalliolle selittämättä, ja selitys on loppujen lopuksi kuin teinipojan, napata-verbi, ei viisikymppisen aikuisen miehen. Olin helppo uhri, olinhan juuri eronnut raastavasta parisuhteesta, ja luulin, että tämä uusi mies olisi pelastajani. Sain paskaa silmilleni hyväuskoisuudestani. Sain loistavan opetuksen. Miehet haluaa vain panna. Ketä vain ja missä vain. Kuka muuta väittää, on höynäytettävä hölmö. Eronneet ja karanneet tai poispotkitut aikuiset miehet ovat niin traumatisoituneita exissään kiinniolevia ihmisraunioita, ettei niillä enää "nappaa".
Monta vuotta ,olen etsinyt ja aina jatkuvasti tuorjuttu tarvitsen jo monta laastaria mistä löytyy se oikea
joka käy haavaani..- avery123
Minulle kävi vähän samalla tavalla, tosin ehdimme seurustella vain kolmisen kuukautta, joten en ehtinyt haaveilla ihan niin pitkään, mutta sitä se ei tarkoita ettenkö olisi kerennyt henkilöön rakastua. Tai sitten vain rakastuin siihen omaan tunteeseeni ja illuusioon ihmisestä.
Nyt kuitenkin: sinun tarvitsee päästää irti miehestä. Elä ulkoista oman elämäsi hallintaa! Sinä olet vastuussa omista tunteistasi ja sinä päätät, kuka sinun elämääsi vaikuttaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta paras tapa päästä yli miehestä, on hankkia uusi. Vaikka sinun ei mieli tekisikään tapailla ketään, niin jo parit treffit piristävät kummasti. (talking from experince) Pääasia, että pääset ulos omasta kuplastasi. Saatpahan vähän perspektiiviä siihen, että maailmassa on oikeasti parempia miehiä, eikä ajatuksesi pyöri tuon yhden ympärillä.
Ja mitä katkeruuteen tulee: Älä anna hänelle valtaa siihen! Hän hallitsi tunteitasi jo vuoden ja katkeruudella vain myrkytät oman sielusi! Katkeruuden tunne ei satuta miestä (vaikka sisimmässäsi niin toivoisit) vaan se syö sinua itseäsi. Anna anteeksi itsellesi, että menit tunteidesi mukana, ei siinä ole mitään väärää. Ja anna anteeksi miehelle, että hän on vain ihminen eli itsekäs ja tyhmä. Elämä jatkuu, kun teet tietoisen päätöksen siitä, että saat alkaa nauttia siitä. Keskittyä tekemään niitä asioita, mitkä tekevät sinut aidosti onnelliseksi! If you want to be loved, love yourself and be loveable :) - X
Ikavaa mutta totta on se, etta helposti joutuu hyvaksi kaytetyksi. http://mattiviikate.newsvine.com/
- www.crackcookie.com
www.crackcookie.com
- jou_
Ei sinun ehkä tarvitse välttää esiin puskevaa katkeruutta. Koe ja katso noita tunteita. Ne tulevat ja menevät.
Elämässä sattuu mukavia ja vähemmän mukavia asioita. Voisihan käydä myös vaikka niin, että seurustelisit unelmien miehesi kanssa ja tämä jäisi auton alle ja kuolisi. Sittenkin elämä tuntuisi katkeralta, kun tuo suhde päättyisi tuolla lailla epäreilun tuntuisesti. Jatkuvasti tapahtuu "epäreiluja" asioita ja niitä tapahtuu loppujen lopuksi kaikille. Ennemmin tai myöhemmin.
Toisaalta voi ajatella, että mitä muuta ihmisiltä voi odottaa, kuin mitä olet kokenut. Ihmiset eivät todellakaan ole täydellisiä ja jos sitä "odottaa" , joutuu varmaan usein pettymään. Nyt näit totuuden tuosta kaverista, vaikka olisit halunnut nähdä hänet jonain toisena, parempana ihmisenä. Jos etukäteen jo aavistit asiaa, voi miettiä, olitko oikeastaan osallisena tapahtumiin siinä missä mieskin. Hän oli omalla laillaan "heikko" lähtiessään suhteeseen ehkäpä hakeakseen vain korjausta egonsa saamaan kolhuun ja sinun "heikko" kohtasi oli siinä, että halusit uskoa parempaan, kuin mitä tuo mies todellisuudessa oli. - Why?
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse koin aivan saman, mutta suhde kesti vain puol vuotta. Annoin itsestäni kaiken ja uskoin mitä hän minulle tunteistaan puhui... Kaikki oli kuitenkin vain sanan helinää!
Voisiko joku ystävällisesti kertoa, mistä erottaa tuollaiset miehet niistä, jotka oikeasti rakastavat, eivätkä vaan tarvitse sinua johonkin????- etktaas
Jaa, mistä tietää, rakastaako mies oikeesti vai puhuuko vaan? Jos sitä ei tunnista olemuksesta sanojen lisäksi, niin silloin voi kuulostella, mitä mies puhuu, kun ei ole haluamassa mitään. Ja jos tunteista puhutaan hakemalla, itse muotoilemalla, ei fraasimaisesti. Jos nainen kerjää rakkauspuhetta, silloin miehen pitää sitä tuottaa. Muuten mies puhuu niinkuin haluaa, rakkaudesta silloin, kun se nousee esiin.
Itse olen jonkun aikaa sitten eronnut mies. Kaipuu läheisyyteen on väliin valtava, mutta en halua mitään kertakäyttösuhdetta. Vaikka minuus onkin repaleinen, kunnioitan kyllä naisia edelleen täysillä. Minusta tuntuu, että nyt olisin niin herkkä ja avonainen, että minulle sopivan naisen kanssa pystyisin luomaan todella syvällisen ja vankan suhteen. Vaikka siinä on laastarivaikutusta, sen tarkoitus ei ole kertakäyttöisyys, vaan vuorovaikutteinen oikean rakkauden rakentaminen. Kaikilla on heikot kohtansa, jos ne vain väistelee ja odottaa vain juhlaa, ei siinä minusta ole kyseessä rakkaussuhde. Ehkä avioliitto, mutta ei rakkautta. Mutta minä olenkin vanhanaikainen ihminen, ajalta, jolloi oli muutakin kun pikajuttuja.
Vain sydämmellä näkee hyvin. Hakekaa ihmistä, älkää rakkautta. Kun sopiva ihminen on edessänne, tutustukaa oikeesti. Sieltä se löytyy. - Valoaurinko
etktaas kirjoitti:
Jaa, mistä tietää, rakastaako mies oikeesti vai puhuuko vaan? Jos sitä ei tunnista olemuksesta sanojen lisäksi, niin silloin voi kuulostella, mitä mies puhuu, kun ei ole haluamassa mitään. Ja jos tunteista puhutaan hakemalla, itse muotoilemalla, ei fraasimaisesti. Jos nainen kerjää rakkauspuhetta, silloin miehen pitää sitä tuottaa. Muuten mies puhuu niinkuin haluaa, rakkaudesta silloin, kun se nousee esiin.
Itse olen jonkun aikaa sitten eronnut mies. Kaipuu läheisyyteen on väliin valtava, mutta en halua mitään kertakäyttösuhdetta. Vaikka minuus onkin repaleinen, kunnioitan kyllä naisia edelleen täysillä. Minusta tuntuu, että nyt olisin niin herkkä ja avonainen, että minulle sopivan naisen kanssa pystyisin luomaan todella syvällisen ja vankan suhteen. Vaikka siinä on laastarivaikutusta, sen tarkoitus ei ole kertakäyttöisyys, vaan vuorovaikutteinen oikean rakkauden rakentaminen. Kaikilla on heikot kohtansa, jos ne vain väistelee ja odottaa vain juhlaa, ei siinä minusta ole kyseessä rakkaussuhde. Ehkä avioliitto, mutta ei rakkautta. Mutta minä olenkin vanhanaikainen ihminen, ajalta, jolloi oli muutakin kun pikajuttuja.
Vain sydämmellä näkee hyvin. Hakekaa ihmistä, älkää rakkautta. Kun sopiva ihminen on edessänne, tutustukaa oikeesti. Sieltä se löytyy.Olispas hienoja ja upeitas anoja Jupsalla:-) Asennetta ja elämänmyönteisyyttä hänen tekstissä löytyy. Tsemppiä ja niitä valon pisaroita sinulle.
Missä kaltaisesi miehet luuraa?
Kuten sanoit "kun sopiva ihminen on edessänne, tutustukaa oikeesti".
Ja niitä ihania ihmisiä varmasti on, mutta sen kyllä tietää kun oikea osuu kohdalle.
Itse tiedän että se oikea Mies varmasti kävelee vastaan.
Alkuperäiselle kirjoittajalle ja muillekin, luottakaa intuitioonne ja ajatelkaa omaa hyvinvointianne.
Parempaa huomista kaikille:-) - ei laastari
etktaas kirjoitti:
Jaa, mistä tietää, rakastaako mies oikeesti vai puhuuko vaan? Jos sitä ei tunnista olemuksesta sanojen lisäksi, niin silloin voi kuulostella, mitä mies puhuu, kun ei ole haluamassa mitään. Ja jos tunteista puhutaan hakemalla, itse muotoilemalla, ei fraasimaisesti. Jos nainen kerjää rakkauspuhetta, silloin miehen pitää sitä tuottaa. Muuten mies puhuu niinkuin haluaa, rakkaudesta silloin, kun se nousee esiin.
Itse olen jonkun aikaa sitten eronnut mies. Kaipuu läheisyyteen on väliin valtava, mutta en halua mitään kertakäyttösuhdetta. Vaikka minuus onkin repaleinen, kunnioitan kyllä naisia edelleen täysillä. Minusta tuntuu, että nyt olisin niin herkkä ja avonainen, että minulle sopivan naisen kanssa pystyisin luomaan todella syvällisen ja vankan suhteen. Vaikka siinä on laastarivaikutusta, sen tarkoitus ei ole kertakäyttöisyys, vaan vuorovaikutteinen oikean rakkauden rakentaminen. Kaikilla on heikot kohtansa, jos ne vain väistelee ja odottaa vain juhlaa, ei siinä minusta ole kyseessä rakkaussuhde. Ehkä avioliitto, mutta ei rakkautta. Mutta minä olenkin vanhanaikainen ihminen, ajalta, jolloi oli muutakin kun pikajuttuja.
Vain sydämmellä näkee hyvin. Hakekaa ihmistä, älkää rakkautta. Kun sopiva ihminen on edessänne, tutustukaa oikeesti. Sieltä se löytyy.Missäköhän tämän ajatusmaailmain omaavia oikeita miehiä liikkuu?
- 1risuparta
ei laastari kirjoitti:
Missäköhän tämän ajatusmaailmain omaavia oikeita miehiä liikkuu?
missä miehiä näkee,ei niitä kotoaan löydä kun ovat harrastamassa kuka missäkin viikonl.,sohvaperunoita saattais kotoaan löytää mutta ne eivät valitettavasti tiedä mitä kaikkia iloa naisesta olisi paitsi passaajana ja paidanpesijänä.Kyllä se vähän lottorivin täyttämistä muistuttaa kaverin löytäminen..siis sellaisen jonka kanssa voi aamukahvin nauttia ilman sanomalehden taakse piiloutumista vielä monien vuosienkin jälkeen.
- tosi on
etktaas kirjoitti:
Jaa, mistä tietää, rakastaako mies oikeesti vai puhuuko vaan? Jos sitä ei tunnista olemuksesta sanojen lisäksi, niin silloin voi kuulostella, mitä mies puhuu, kun ei ole haluamassa mitään. Ja jos tunteista puhutaan hakemalla, itse muotoilemalla, ei fraasimaisesti. Jos nainen kerjää rakkauspuhetta, silloin miehen pitää sitä tuottaa. Muuten mies puhuu niinkuin haluaa, rakkaudesta silloin, kun se nousee esiin.
Itse olen jonkun aikaa sitten eronnut mies. Kaipuu läheisyyteen on väliin valtava, mutta en halua mitään kertakäyttösuhdetta. Vaikka minuus onkin repaleinen, kunnioitan kyllä naisia edelleen täysillä. Minusta tuntuu, että nyt olisin niin herkkä ja avonainen, että minulle sopivan naisen kanssa pystyisin luomaan todella syvällisen ja vankan suhteen. Vaikka siinä on laastarivaikutusta, sen tarkoitus ei ole kertakäyttöisyys, vaan vuorovaikutteinen oikean rakkauden rakentaminen. Kaikilla on heikot kohtansa, jos ne vain väistelee ja odottaa vain juhlaa, ei siinä minusta ole kyseessä rakkaussuhde. Ehkä avioliitto, mutta ei rakkautta. Mutta minä olenkin vanhanaikainen ihminen, ajalta, jolloi oli muutakin kun pikajuttuja.
Vain sydämmellä näkee hyvin. Hakekaa ihmistä, älkää rakkautta. Kun sopiva ihminen on edessänne, tutustukaa oikeesti. Sieltä se löytyy.Kun haluaa vain pelkkää seksiä, eikä mitään muuta kahdenkeskeistä tekemistä.
Jauhaa ja vakuuttelee kaikkea paskaa.
Herätkää, älkää olko niin sinisilmäisiä, kunnon miehiäkin löytyy, mutta
kuka niistä välittää, kun he ovat niin tavallisia!
Olen huomannut tämän.
Ilmeisesti naiset ovat niin pinnallisia, ettei kunnon mies kelpaa! - kauris-leijona
Valoaurinko kirjoitti:
Olispas hienoja ja upeitas anoja Jupsalla:-) Asennetta ja elämänmyönteisyyttä hänen tekstissä löytyy. Tsemppiä ja niitä valon pisaroita sinulle.
Missä kaltaisesi miehet luuraa?
Kuten sanoit "kun sopiva ihminen on edessänne, tutustukaa oikeesti".
Ja niitä ihania ihmisiä varmasti on, mutta sen kyllä tietää kun oikea osuu kohdalle.
Itse tiedän että se oikea Mies varmasti kävelee vastaan.
Alkuperäiselle kirjoittajalle ja muillekin, luottakaa intuitioonne ja ajatelkaa omaa hyvinvointianne.
Parempaa huomista kaikille:-)Kiitos Valoauringolle kimaltavasta kannustuksesta. Näistä pienistä merkeistä huomaa ihmisen, joka haluaa kohdata. Joka pystyy välittämään, keskustelemaan, olemaan mukana ja rakentamaan ymmärrystä sensijaan, että keskustelu on viihdyttävää seurapeliä.
Missä meitä on? Aivan jokapaikassa, no ei ehkä kuitenkaan trendikilpajuoksupaikoissa, mutta kaduilla kuljeksimassa kuitenkin. Huomaatko katsoa arjessa ympärillesi? Mihin kiinnität huomiosi? Sinulle tärkeisiin asioihin. Löytyykö sinulle tärkeistä asioista se, mitä elämääsi vilpittömästi haluat?
Jos haluat hyvän rakastajan, katsot eriasioita, kun jos haluat rakkudellista lämpöä. Valintoja.
On kyllä totta, että seuranhakupaikat painottavat tietyntyylistä seurustelumuottia. Se ei sovi kuitenkaan ehkä suurimmalle osalle ihmisistä. Netti avaa uudet ulottuvuudet, voi hakea juuri sitä, mitä haluaa. Mutta mitä enemmistö hakee? Samaa, mitä baareistakin, treenattua, urheilullista ja komeaa. Ehkä pitäis puhua ja pussata, mutta muuten pitäisi mahtua tavallisuuden tiukkaan muottiin. Ei sanaakaan sisällöstä.
Juttu karkaa alkuperäisestä, mutta pointti on se, että laastarisuhde ei ole yhtään epävarmempi kun muukaan suhde. Laastarisuhteessa on parempi mahdollisuus kasvaa oikeaan syvään parisuhteeseen jos kummallakaan osapuolella on siihen kiinnostusta tai kykyä. Johtuu siitä, että vastaeronnut on herkemmässä tilassa, avoimempi ja sopeutuvampi. Eli kun oikea ihminen on lähellä, tartu kiinni pelkäämättä epäolennaisia vaikutteita tai ympäristön mieleipidettä. Elä omaa elämää ja jaa se sopivien ihmisten kanssa.
- tänään onnellisempi
Aivan kuin olisin itse tuon kaiken kirjoittanut, sillä erotuksella vain, että "suhde" kesti kahdeksan vuotta!!
- hankienloiste
valta osa miehistä on keskenkasvuisia koleerikkoja,mutta ellei naiset usko heihin ,kukas sitten ,katso ohi tuo typpi oli mötiäinen joka santsas verta ja jatkoi sitten lentoaan ,olet arvokkaampi tsemppiä
- laastarimies
Tässä tarinassa kävi näin. Rakastuin aikoinani yhteen naiseen jonka kanssa seurustelin jonkin aikaa. Hän jätti antamatta syytä. Pidimme silti yhteyttä silloin tällöin. Hänen miessuhteensa ei oikein toiminut ja avioliittokin päättyi itsemurhayritykseen. Tuolloin itse naivina ja edelleen rakastavana nostin hänet ylös ja uuteen elämään. Ehdin siinä samassa kiintyä hänen 5 vuotiaaseen poikaansa. Syksy sujui ihan kuin olisin elänyt kaiken 10 vuotta sitten tapahtuneen uudestaan kunnes, uusi mies -> 2kk jälkeen kihloihin ja paksuksi. Tunsin itseni jätetyksi toisen kerran.
Eli ei ne miehet ainoastaan. - Blackie Lawless
laastarimies kirjoitti:
Tässä tarinassa kävi näin. Rakastuin aikoinani yhteen naiseen jonka kanssa seurustelin jonkin aikaa. Hän jätti antamatta syytä. Pidimme silti yhteyttä silloin tällöin. Hänen miessuhteensa ei oikein toiminut ja avioliittokin päättyi itsemurhayritykseen. Tuolloin itse naivina ja edelleen rakastavana nostin hänet ylös ja uuteen elämään. Ehdin siinä samassa kiintyä hänen 5 vuotiaaseen poikaansa. Syksy sujui ihan kuin olisin elänyt kaiken 10 vuotta sitten tapahtuneen uudestaan kunnes, uusi mies -> 2kk jälkeen kihloihin ja paksuksi. Tunsin itseni jätetyksi toisen kerran.
Eli ei ne miehet ainoastaan.Ei ole kiva kirjoitstasi lukea. Aika paskaa on naiseltasi tullut todella
Niin se näyttää menevän. Järki kuuluu rakkauteenkin.
Fiiliksiä tulee mitä tulee, mutta älä suotta yllytä itseäs ylikierroksiin (pidä järki matkassa). Älä tyydy toisen mollaamiseen vaan oman hyödyllisen opetuksen etsimiseen eli tapahtumien kulun ymmärtämiseen. Siinä fiksu kaveri voi auttaa. Typerys vain peesaa ja yllyttää syvemmälle ja sivuun.
Murehdit nyt sitä, kun todellisuus ei ollutkaan sitä mitä luulit. Olit arvioinut asiat virheellisesti. Ensi kerralla teet kuitenkin oikein. Suuri murhe, iso opetus.
Näitä kaikenlaisia edesottamuksia tulee jatkossakin ja kun niitä ei murehdi liikaa, jaksaa paremmin. Asenne ratkaisee!
Kyl se siitä! Aivan varmasti. :)- ...
Luuletko tosiaan että tällainen lohduttaa naisia. Ei todellakaan, en usko.
- +08976ytf
Et sä välttämättä ole laastari ollut. Kaikki hokee paskaa vastaeronneista, mutta kyllä mä nyt vaan satun tietämään useammankin ihmisen, jotka ovat voineet alkaa seurustelemaan ihan oikeasti hyvinkin nopeasti eronsa jälkeen, ja asiat ovat todella olleet niin selvät. Usean jolla se suhde on kestänyt ja ollut todella se pysyvä, toistaiseksi.
Ehkä hän tosissaan tykkäsi ja haaveili myös, muttei vaan tykännyt tarpeeksi eikä sitten lopulta ollutkaan sitä, mitä piti. Hän ei osannut sitä suoraan sanoa, niin tyytyi raukkamaisesti jauhamaan paskaa ajasta ja muusta, joten hannari mikä hannari, mutta ehkäpä suhteenne päättyi vain, koska suhteet nyt joskus päättyy. Toinen tykkää enemmän ja toinen ei, ja sitten löytyy joku muu. Ihan normaalia elämää. Olisitko vähemmän katkera, jos hän olisi sanonut suoraan, ettei vaan rakastakaan tarpeeksi? Ehkä... Ehkä et.
Ole vain surullinen, ettei suhde nyt ollutkaan se, mistä haaveilit, mutta älä ole katkera. Eroilleen voi keksiä katkeria selityksiä ja itseään pitää martyyrina, mutta sinähän sait vuoden rakkautta, suhteen, haaveilla, mutta se vaan ei kestänyt. Kyllä sinä ihan rehellisesti sentään jotain siitä suhteesta sait: miksi olisit muuten ollut siinä vuoden? Jos tapanasi on roikkua onnettomissa suhteissa vuoden, mistä et saa mitään ja vain annat ja annat, niin silloin sinulla on kyllä todellakin ongelma...
No, eikös niin ole elämässä käynyt joskus ennenkin ettei aina käy niinkuin haaveillaan? Ei ole syytä olla katkera, eikä väheksyä itseään tai suhdetta. Et ole ollut hyväksikäytetty martyyri, jos niin valitset. Teillä oli, mitä oli ja nyt on aika mennä eteenpäin, etsiä joku joka olisi sopivampi.
Pettymykset on pahoja, erot ei ole mukavia koskaan, suhteessa aina haaveilee ja toivoo, ja näinhän se on. Mutta yritä jatkaa eteenpäin ja todella päästä yli asioista, ei ne ehkä ole olleet niin huonosti kun luulet ja ne voivat tulla olemaan paljon paremmin. Tottakai uusia pettymyksiäkin voi tulla, mutta rakkaus on riskialtista. Parempi kuitenkin rakastaa kuin olla rakastamatta!- ---
"Toinen tykkää enemmän ja toinen ei, ja sitten löytyy joku muu."
Niinpä niin. Kauniimpi /komeampi /rikkaampi siis tykkää vähemmän koska toisen ulkomuoto ja "luonne" ei miellytä. Ja löytyy entistä kauniimpi /komeampi. Lennossa. :s Eh. Sisäinen puoli jää tutustumatta, jos pelimies pelaa.
- vetojuhta väsymätön
...meitä, laastareita ja laastaroituja.
Kumpaisenkaan osaa en kokeneena kadehdi.
Laastaroituja miettiessäni, alun katkeruuden ja kiukun jälkeen, toivon heille kantoa siipiin ja onnea tulevaan.
Laastareitani miettiessä, surettaa aiheuttamani paha olo ja mielen murhe, heillekin soisin onnea ja iloa elämään.- laastari+laastari
onko harvinaisen hyvä onni vai vain itsepetosta...
Ei olla puhuttu siitä, mutta tiedän että hän ajattelee samoin.Meistä ei koskaan tule mitään tämän enempää, nyt vain suremme yhdessä ja samalla yritämme olla lohtuna... - i still love her
Samoin kävi minulle. Ihastuin ja rakastuin naiseen ja hänkin vakuutti olevansa vilpittömällä mielellä matkassa. Tunteet ehti vuoden aikana kasvaa aika suureksikin. Sitten hän yks kaks pamauttaa: -Painu vittuun, tää oli tässä. Hän oli löytänyt jotain muuta. Olin hänelle vain väliajan huvi.
Ihmettelen miten ihmiset viitsivät sydämen asioissa käyttää toista niin törkeästi hyväksi. Lupaillaan mitä sattuu ja ollaan itsekin muka vilpittömästi matkassa ja totuus on kuitenkin jotain muuta. Itsekin innostuin asiasta enemmän kun hänkin kertoi tunteiden olevan molemminpuolisia ja uskalsin antaa tunteille sijaa ja rakkauden "roihahtaa liekkeihin." Hoh hoijaa. Tuuli vaan taisi huulia heilutella hänellä.
Vaikka hän tahtoi olla ilkeä, itse en kuitenkaan. Rakastan häntä edelleen. Hän vain lähti.
- Laastari minäkin
Vuoden kesti se laastarointi kunnes kuvaan tuli uusi nainen. Nykyään he ovat onnellisesti kihloissa ja omakotitalon omistajia, minä sinkku ja ehkä hieman vielä katkera vaikka olenkin päässyt asiasta yli. Ainakin oppii arvostamaan itseään eikä lähde mukaan ihan mihin vaan. Sattuuhan se, mutta niin se vaan menee että tasan ei käy onnenlahjat.
- 14
Miten ihmiset voivat olla noin raakoja ja hyväksikäyttävät toisia pitämällä pelkkänä laastarina!!!? Onko se tämä suomi24:n vai onko noin iso osa porukasta oikeasti tällaista vastenmielistä p*skasakkia...?
Eri asia jos asiasta on yhteisesti sovittu, mutta kun vaikuttaa siltä ettei toinen osapuoli ole sitä tiennyt suurimmassa osassa näitä laastari caseja. - monimutkaisempaa.
14 kirjoitti:
Miten ihmiset voivat olla noin raakoja ja hyväksikäyttävät toisia pitämällä pelkkänä laastarina!!!? Onko se tämä suomi24:n vai onko noin iso osa porukasta oikeasti tällaista vastenmielistä p*skasakkia...?
Eri asia jos asiasta on yhteisesti sovittu, mutta kun vaikuttaa siltä ettei toinen osapuoli ole sitä tiennyt suurimmassa osassa näitä laastari caseja."Eri asia jos asiasta on yhteisesti sovittu, mutta kun vaikuttaa siltä ettei toinen osapuoli ole sitä tiennyt suurimmassa osassa näitä laastari caseja."
Ei se ole silloinkaan eri asia, koska rakkaus on sokea. Miksi miehet jättävät kaikki muut ihmiset paitsi sen uuden, ihan kuin muita ei olisi olemassa.
- Band Aid
Klassinen tarina, vastikään eronnut nainen, "rakastui" minuun palavasti, lupaili yhteitä tulevaisuutta jne. Minä tasapainossa oleva, myös eronnut, elämänkumppanista, sielunkumppanista haaveileva herkkä tunteellinen mies. Nainen vakuutteli käsitelleensä eronsa ja olevansa kaikin tavoin asian kanssa sinut, vaikka siitä vähän aikaa vasta olikin. Minulla ei soinut hälytyskellot järjen muodossa, ja annoin tunteitteni viedä. Sainhan kuulla kaikkea sitä, mitä halusinkin, ja kai nainen sillä hetkellä uskoi niihin itsekin... Ja miksipä ei, olinhan kaikkea sitä mistä hän oli aina haaveillut. :-)
Se oli tarinan alku, ja sitä kesti puoli vuotta. Sitten minut hyljättiin selityksin "en vain pysty, nyt ei ole aikaa suhteelle, parempi olla nyt yksin."
Tässä istun, sohvallani, ja muistelen yksin mennyttä kuumaa kesäämme. Vielä muutama viikko sitten hän puhui kaikesta kivasta yhdessä tulevaisuudessa. :-) Haaveilin yhteisestä tulevaisuudesta, kodista, harrastuksista ja lapsista, yksinkertaisesta hellästä yhdessäolosta ihan missä hän vain niin haluaisi tehdä.
Olin tunnin puhelun jälkeen järkyttynyt ja sekaisin. Nyt muutaman päivän jälkeen edelleen ajattelen häntä rakastavani palavasti. Tämä ketju selvensi hienosti päätäni: kyllä, olen ollut laastari. Entä sitten?
Olen äärimmäisen kiitollinen, mille? elämälle? universumille?, kaikista niistä kauniista hetkistä joita olen rakkaani kanssa saanut viettää. Olen saanut käyttää elämäni päiviä ihaniin hetkiin, suudelmiin, rakasteluihin, ihaniin pitkiin keskusteluihin, hellyyteen, yhdessä seesteisessä hiljaisuudessa toistemme läsnäolossa nauttimiseen, kävelyihin käsi kädessä kaupungilla, nukkua yhdessä tiukasti toinen toisissamme kiinni, kauniista sanoista toisillemme... Niitä hetkiä ei mikään saa sydämestäni pois. Rakastan häntä yhä hölmönä, entä sitten? Olen saanut rakastaa ja tuntea itseni rakastetuksi.
Kaikella on aikansa. Jotkut suhteet kestävät vähän aikaa toiset vähän pitempään. Yhtä kaikki, tavalla tai toisella ne aikanansa päättyvät. On turhaa myrkyttää itsensä ja mielensä pahoilla ajatuksilla, sääliä itseään. Kaikella tapahtuneella on syynsä; ei pidä jumittua omiin ikäviin ajatuksiinsa vaan rauhoittaa mielensä ja katsoa toiveikkaana eteenpäin. - fdhasjgf
Edellisessä suhteessani tilanne alkoi ikään kuin päinvastaisena, mutta käätyi jo suhteen alussa samoihin uomiin kuin teidänkin suhde.
Suhteen alussa mä olin se, joka murehti sitä, etten vain lähde suhteeseen uuden miehen kanssa vääristä syistä ja käytä häntä hyväkseni päästäkseni noin puoli vuotta aiemmin käymästäni kivuliaasta erosta. Koska näin, kuinka sisimmiltään hyväntahtoinen mies oli, en missään nimessä halunnut satuttaa häntä tai hyväksi käyttää millään tapaa. Suhteen mittaan huomasin kuitenkin, että mä olin se joka antoi suhteelle enemmän kuin sain ja se joka tuli jokseenkin hyväksikäytetyksi. Mies oli rumasti sanottuna uusavuton narsisti tai hellästi sanottuna äitihahmoa etsivä rassukka. Vaikka hänellä ei ollut taustalla parisuhdekriisejä, montaa muunlaista ongelmaa löytyikin. Pahinta siinä oli se, että hän ei tehnyt ongelmilleen mitään, valitti kuitenkin niistä ja odotti, että joku muu hoitaisi hänen ongelmansa pois päiväjärjestyksestä. Liian kilttinä ihmisenä ja liikaa suhdetta kaipaavana suostuinkin siihen vuoden ajan, kunnes päätin oman hyvinvointini olevan tärkeämpi kuin huono tai keskinkertainen parisuhde.
Varmasti kokemus siitä, että on auttanut miehen pahimman yli vain, jotta hän voi vaihtaa toiseen mielestään parempaan naiseen, satuttaa. Kannattaa kuitenkin pohtia, oliko se mies todella niin hyvä, että hänet haluaisit. Haluatko todella miehen, joka oikeasti käyttää toista ihmistä laastarina? Tai joka lupailee paljon, mutta ei ole sanojensa mittainen mies? On parempi, että annat itsellesi tilaa ja luvan ihastua johonkin, joka ei tarvitse, vaan joka oikeasti rakastaa sinua. - laastari(ko)
olen nyt noin 2 kuukautta seurustellut eronneen ( tapaamisemme aikana tapahtunut) miehen kanssa ja toistaiseksi kaikki hyvin. olen hyvin selkeästi ilmoittanut hänelle, että en tämän hetkistä enempää haluakkaan; eli vietämme aikaa yhdessä kivoja harrastuksia puuhaillen, silloin kun se meille kummallekkin sopii. itse koin satuttavan eron 10 vuotta sitten ja tein päätöksen, etten enää tämän hetkistä kummempaan suhteeseen haluakkaan. Mies on tilanteeseen hyvin tyytyväinen, samoin minä!
Mutta voimia sinulle kootessasi elämääsi, kyllä aurinko vielä paistaa :)- epätietäväinen
En tiennykkään et naisillekin voi käydä noin.
- eräst naista kaipaan
epätietäväinen kirjoitti:
En tiennykkään et naisillekin voi käydä noin.
En tosin itse muista aivan varmasti että ko nainen sanoi minun tarvitsevan laastaria mutta kun hän sen sitten repäisi muutamia kuukausia myöhemmin, haava oli vain syventynyt. Sen parantamiseen meni yli vuosi kun hänen tullessa kuvioihin siihen meni vain reilu 6kk.
Väitän ja tiedän että molemmissa sukupuolissa on niitä jotka tulee ja menee laastareina, edes mainitsematta sitä että haluutko kokeille minun terapiaani.
En ole vieläkään, reiluun kahteen vuoteen päässyt tuosta laastaristani kokonaan eroon vaan muistutan häntä välillä kohteliaalle tekstarilla. Tiedän etten häntä enää koskaan saa takaisin, en varmaankaan ees haluisi vaikka saisinkin. Raha ei tee minua onnelliseksi vaan aito tunne molempien välillä. Nyt minulla on minua 14v nuorempi suhde ja toistaiseksi menee ihan ok, vaikka hänellä on 6 lasta ja nuorin vielä vaippa iässä. - juuZoZ
eräst naista kaipaan kirjoitti:
En tosin itse muista aivan varmasti että ko nainen sanoi minun tarvitsevan laastaria mutta kun hän sen sitten repäisi muutamia kuukausia myöhemmin, haava oli vain syventynyt. Sen parantamiseen meni yli vuosi kun hänen tullessa kuvioihin siihen meni vain reilu 6kk.
Väitän ja tiedän että molemmissa sukupuolissa on niitä jotka tulee ja menee laastareina, edes mainitsematta sitä että haluutko kokeille minun terapiaani.
En ole vieläkään, reiluun kahteen vuoteen päässyt tuosta laastaristani kokonaan eroon vaan muistutan häntä välillä kohteliaalle tekstarilla. Tiedän etten häntä enää koskaan saa takaisin, en varmaankaan ees haluisi vaikka saisinkin. Raha ei tee minua onnelliseksi vaan aito tunne molempien välillä. Nyt minulla on minua 14v nuorempi suhde ja toistaiseksi menee ihan ok, vaikka hänellä on 6 lasta ja nuorin vielä vaippa iässä.Paljon on ilkeääkin kirjoittelua .. paljon myös aitoa tunnetta..
Minulla tämä nyt kohta edessä kun asiat on kohtapuoleen virallisesti tässä tilassa. Toinen puolisko ei juuri malttanut odottaa .. laittoi haisemaan ja tarinat ovat ilman reposteluakin ... hmm .. "ei heikkohermoisille" -tavaraa - ja tästä ei siis pidä traumoja kantaa ..heh ... no ei tietenkään... laastaria tai ei niin nyt minulla jotakin hentoja kontakteja ... olen koittanut olla lupailematta liikaa, juuri mitään .. kun ei ole nyt paljoa mitä lupaa ja voisi myös pitää ... Naiset vaan haluaisivat kovasti lupauksia .. vaikka ne ei sitten toteutuisikaan ?? .. paremmat fiilikset kuulemma .. vähän vaikeata tämä kun ikääkin jo on ja lapsiakin - ilman mitään salailua ... huh.. Kait tämä tästä, laastareilla tahi ilman... saas nähä..
- oh man
kyl'se siittä... onneks ei vienny sulta kaikkee ja lapsia.
Kaikki mitä kirjoitat tulee egosta; draama, katkeruus, viha, petetyksi tuleminen. Ryvet kurjuudessa, koska sinua on loukattu ja sinua on hyväksikäytetty. Ja sitähän sinä sisimmässäsi olet kaivannut. Kaikkea sitä, mitä BB, salkkarit, ja sinkkuelämää ja täykkärit ovat. Draamaa, beibe, draamaa.. Tunnet eläväsi tylsän elämäsi keskellä. Kerrankin on oikein kurjaa ja saa taas syyttää siitä muita. Mikä ihana tekosyy. Entäs, jos ajattelit sydämellä?? Sydän on vilpitön, avoin ja ymmärtäväinen. Se asettaa muut aina itsensä edelle. Tässä kohtaa ego varmaan jo pullistelee esiin, eikö honey? Sydän ajattelisi, että sinulla on ollut etuoikeutettu asema antaan rakkautta ihmiselle, joka käy elämänsä ehkä pahinta vaihetta läpi ja näin auttaa tätä ihmistä eteenpäin. Mitä olisikaan voinut tapahtua, jos hän ei olisikaan tavannut sinua...?? Free your mind
- määmy
onko mies eronnut vai erotettu.
Mikäli mies on eron päätekijä, hän ei laastarisuhdetta hae. Yleensä lastaria haetaan siinä vaiheessa kun on jätetty.
Toisekseen, saattaa myös olla, ettei mies ole tavatessanne eronnut ja satuillut uskottavia.
Mikäli mies ei puhunu edellisestä suhteestaan millään tavoin, hän todennäköisesti käsitellyt asian, mikäli todella oli jätetty.
Sinänsä vuoden kuluttua huomaa, ettei voi olla sillä hetkellä suheessa... Ettei vainole etsinyt uutta naista kehiin ja kertoo hänelle samat valheet? - Sykpoloki
Kannattaa muistaa, että itse on itselleen vastuussa omasta elämästä.
Sanon, että joka ei pääse suhteesta yli, masentuu ja alkaa käydä terapiassa, niin tuskin on kaikki kamarit lämpöisenä olleetkaan, ennen päättynyttä suhdetta.
Olkoon vaikka laastarisuhde.
Tuossa joku kirjoitti, että 8kk suhteen jälkeen 1,5v terapiaa, masennusta jne.
No haloo.
Ei ehkä kannata noin lyhyen suhteen puitteissa haaveilla tulevasta ja suunnitella.
Ei kyse ole suhteesta vain itsestäsi, joten älä ainakaan syytä sitä toista.
Todella ärsyttävä ominaisuus ihmisissä, jota myös läheisriippuvaisuudeksi kutsutaan.
Kukaan ei tule vierestä antamaan sinulle sisältöä sinun omaan elämääsi.
Jotain älliä pitää olla itselläkin.
Aloittajalle voin tietty todeta, että harmittava takaisku, varsinkin jos toinen on saamapuolella ja itse panostanut suhteeseen. Mutta parempi tuo oli varmasti todeta jo ensimetreillä / 12kk.- samaa vikaa
Mulle kävi näin:Yksi nainen joka sekoittaa pään,pitkäaikainen ihastukseni.Saapui ovelleni ilta myöhään,sanoi vain että voinko tul nukkumaan sun luo.No tietysti,nukuin sitten itte sohvalla,koska en kehdannut pistää viarastani epämukavalle sohvalle.Kysyin et mikä on kun itku tuli,kun pääsi sisään lämpimään.
Hän oli kävellyt 6km matkan ja ollut varma että päästän sisään nukkumaan.en saanut kysymykseeni vastausta että mikä painoi mieltä,tuli vaan et jutellaan aamusti,ok.No aamu valkeni,kahvia juodessani neiti heräili ja istui pöytään meikit levinneenä.Olen sitten KAIKKI asiani sotkenut ettei mulla ollu enää muuta paikkaa ku tulla tänne....
Noh,se alko kertomaan kaverivälit olen kaikkiin sotkenut/jättänyt ne/sanonut pahasti niille ja ne ei halua mua nähdä.Rahat on loppu,ja siksi koska hänen miehensä heitti hänet pihalle,ja vanhemmil hän ei voi sanoa ettei hänel ole asiat ok.
Siinä sitä sitten oli kerrakseen töppäillyt urakalla.
Rahaa annoin että pärjäsi siihen saakka että sai rahaa.Toisille naisille koitin puhelimessa jutella että jos te voisitte nyt sopia välinne tähän naiseen.
Sen jätkälle en sanonut mitään koska toisten suhteet ei mulle kuulu,siihen on muut henkilö sitä varten.
No kun kaikki oli ajallaan sitten kunnossa 2-3kk hengattii melkein joka päivä hän soitti,ja pistettiin sen elämää hiukan raiteille, ........NIIN(sana kiitos puuttuu)JA MOI!!!KIVA KUN JEESASIT JA SEN JÄLKEEN EI YHTÄ PUHELIN SOITTOAKAAN,sinne katos se ihastus,ja katos samalla se ihastuksen tunnekkin...
Siinä meni naisiin maku....
- ei auta heti
Jos et halua, että sinun ylitsesi kävellään ja tallataan, miksi makaat siellä lattialla . . . sinua kohdellaan juuri siten, kun annat itseäsi kohdella. Missään suhteessa (oli erosta mikä aika tahansa) vuoden tuttavuuden perusteella ei tunne ketään kunnolla. Heti yhteen muuttaminen on aina (huom. aina) merkki siitä, ettei yksin oleminen onnistu.
- Rauhan löytänyt
Laastarisuhde ei aina ole pahasta. Löysimme toisemme muutama vuosi sitten siinä vaiheessa kun ero oli meneillään molemmilla. Nyt on oltu laastareina ja tosi hyvinä sellaisina toinen toisillemme. En ymmärrä yhtään sitä etteikö samantien voisi rynnätä uuteen suhteeseen, meille molemmille se sopi. Nyt on paranneltu toisiamme, vahvistuttu ja on nyt välivaihe. Tuntuu että on niin vahva että pärjäisi vaikka yksin. Ketään muita ei haluta eikä ole vieraissa juostu. Itsestä tuntuu että hötkyilemättä pitäisin tämän etäsuhteen olemassa, en ryntäisi minnekään. Jos toinen sitten paremman löytää niin jatkan yksin mitään etsimättä ja odottamatta.
- Rauhallisesti eteenp
Vaikka sitä osapuolet eivät ymmärrä, niin näin se vaan menee. Molemmat kuvittelevat löytäneensä ihanan onnen, mutta laastariksi se jää.
On kovin suotavaa, että eron jälkeen viettää kaksi vuotta enemmän tai vähemmän yksin, kuitenkin ilman varsinaista oikeaa suhdetta tavoittelemattta.
Se pari vuotta tarvitaan omien asioiden ja tuntemusten selvittelyyn sekä henkiseen KASVAMISEEN.
Suoraan seuraavaan syöksyvä tuo virheet ja roskat tullessaan edellisestä suhteestaan ja siksi se seuraavakin epäonnistuu aina.
Itse en ensin uskonut ja hukkasin vuosia siirtymällä aina seuraavaan. Sitten otin sen kasvamistauon ja nyt elän jo kymmenettä vuotta onnellisessa suhteessa. - M
Onneksi jaksat omaa eloasi. Voimia sisko!
- aikuinen nainen
Miten aikuisella naisella voi tunteet mennä järjen edelle? Hälytyskellot soi päässä ja siltikään ei ymmärrä, missä mennään. Yhtään en sääli sinua. Tyhmyydestä saa kärsiä. Mutta et kai aio loppuikääsi rypeä katkeruudessa? Siinä käy taas niin, että kohta on uusi laastaroitava rinnalla. Suututtaa, miten naiset voi jatkuvasti olla noin tyhmiä. Ja sitten märistään.
Ja kyllä, olen rakastunut ollut itsekkin, mutta järki ei missään vaiheessa päästä ole kadonnut.- Tunteita_tarvitaan
Kaikki ei ole samanlaisia, toiset ovat enemmän tunnepainotteisia, eivätkä sille voi mitään.
Itse osaan ajatella myös fiksusti, mutta kun tunne vie niin se vie vaikka hälytyskellot soi samaan aikaan
kuinka lujaa tahansa.
Itse saatan olla laastari, mutta itsepähän sitten kärsin siitä, etten niitä hälytyskellojani kuunnellut.
Jos kukaan ei ajattelisi tunteella, vaan järjellä, kaikki kulkisivat samalla tavalla naama norsun vitulla elämänsä läpi, niinkuin sinä.
- Varallaolija
Niin laastaria hakevia on todella paljon.Miehet ja myöskin naiset käyttävät tilannetta hyväksi aivan yhtä paljon.Mutta kannattaa miettiä mikä on kupletin juoni, kun antautuu seikkailuihin mukaan..Tiedän että on heitä jotka tarvitsevat vain yhden laastarin ,mutta on myöskin heitä jotka tarvitsevat monta yhden etelän matkaa varten, yhden työmatkoja varten, yhden pohjoisen matkoja varten jne.. Niin nämä jutut ovat niitä joiden kanssa pidetään hauskaa.Rakastua ei kannata eikä saisi mutta minkäs tunteilleen voi. Olen ehkä samassa veneessaä ollut.Luojan kiitos olen oppipolkuni käynyt. Mitä enenmmän mies kehuu ihanaksi loistavaksi illan kauneimmaksi naiseksi silloin jo voi tietää että mistä on kysymys.Olen leikkinyt totuusleikkiä itseni kanssa ja tiedän että ketään ei voi tehdä onnelliseksi vain vierailemalla hänen elämässään. Kun löydät merkityksellisen ihmisen tsekkaa mitä hän oikeasti on. Avioeron jälkeen haetaan ja haetaan yhä uudestaan Kannattaa istua alas Toivon että oieakin sinun kohdallesi tulee mutta pilvilinnoja on syytä välttää.Rakkauden perään kannattaa aina haikailla.
- Oma vika...
Niin kävi minullekin. Tosin juttu kesti vaan kuukauden. Olen mies siis ja nainen jätti. Hän lupaili myös jo ties mitä, juteltiin kesäloma matkoista ja ties mistä yhteisistä jutuista. Sitten tuli se "haluan olla yksin jne jne" lässytys. Se siitä suhteesta. Se oli kova paikka kyllä... Mutta tyhmä olin kun aloin seurustelemaan sellaisen kanssa joka oli jättänyt entisensä 3 päivää aikaisemmin : D
- ........
vuoden aikana huomaa, onko vaikka alkoholiongelmainen. Joku juttu on pielessä, jos vaikka kihloihin haluaa heti tai asumaan yhteen.
Kyllä se rakkaus tulee ajan kanssa, ei pidä paikkaansa, eikä se,että rakkaus on tahdon asia. - Helpottunutko?
........ kirjoitti:
vuoden aikana huomaa, onko vaikka alkoholiongelmainen. Joku juttu on pielessä, jos vaikka kihloihin haluaa heti tai asumaan yhteen.
Kyllä se rakkaus tulee ajan kanssa, ei pidä paikkaansa, eikä se,että rakkaus on tahdon asia.Mitäpä näihin viesteihin sanoisi?....................
Mielestäni varsinkin miehet kokevat avioeronsa jotenkin "miehisenä"menetyksenä,vaikkakin olisivat itse olleet alkuun panijana asiassa. Eivätkä pääse asian yli yhtä helposti kuin mitä naiset yleensä.
on miehiä jotka kerta toisensa jälkeen hakevat uutta ns. rakkautta kohdalleen.. Tunnen miehen joka todellakin on monta vuotta eronsa jälkeen hakenut sitä (ehkä mukamas)oikeaa,mutta jaksanut olla naisen kanssa kaksi vuotta korkeintaan ja taas uutta kehiin,kun on kuulema liekki sammunut. Eihän mikään suhde ole ja kestä vuosia ainoastaan ns."kuumana suhteena",kyllä se arki tulee jokaiseen suhteeseen.
Ja jos ei oikein ole sinut itsensäkään kanssa niin miten tuollainen mies voi ajatella jatkuvasti vaan vaihtavansa kumppania,eikä tässä ole kysymys edes nuoresta miehestä.
Mielestäni mies ei ole oikein henkisesti vieläkään voittanut itseään avioerostaan.
aikuinen mies ei myöskään lopeta suhdetta tekstiviestein tai soittamalla naiselle ja kertoakseen jättävänsä naisen.Mielestäni suhteen lopettamisesta keskustellaan kasvotusten eikä käyttäydytä kuin teini poika.Meidän suhde kesti monta vuotta hänen kanssaan mutta ennen minua oli vain hetken juttuja
ja nykyinen oli kait jo valmiina odottamassa hänellä,tiedä sitten kauanko tämä suhde kestää. - sivusta seurannut
Helpottunutko? kirjoitti:
Mitäpä näihin viesteihin sanoisi?....................
Mielestäni varsinkin miehet kokevat avioeronsa jotenkin "miehisenä"menetyksenä,vaikkakin olisivat itse olleet alkuun panijana asiassa. Eivätkä pääse asian yli yhtä helposti kuin mitä naiset yleensä.
on miehiä jotka kerta toisensa jälkeen hakevat uutta ns. rakkautta kohdalleen.. Tunnen miehen joka todellakin on monta vuotta eronsa jälkeen hakenut sitä (ehkä mukamas)oikeaa,mutta jaksanut olla naisen kanssa kaksi vuotta korkeintaan ja taas uutta kehiin,kun on kuulema liekki sammunut. Eihän mikään suhde ole ja kestä vuosia ainoastaan ns."kuumana suhteena",kyllä se arki tulee jokaiseen suhteeseen.
Ja jos ei oikein ole sinut itsensäkään kanssa niin miten tuollainen mies voi ajatella jatkuvasti vaan vaihtavansa kumppania,eikä tässä ole kysymys edes nuoresta miehestä.
Mielestäni mies ei ole oikein henkisesti vieläkään voittanut itseään avioerostaan.
aikuinen mies ei myöskään lopeta suhdetta tekstiviestein tai soittamalla naiselle ja kertoakseen jättävänsä naisen.Mielestäni suhteen lopettamisesta keskustellaan kasvotusten eikä käyttäydytä kuin teini poika.Meidän suhde kesti monta vuotta hänen kanssaan mutta ennen minua oli vain hetken juttuja
ja nykyinen oli kait jo valmiina odottamassa hänellä,tiedä sitten kauanko tämä suhde kestää.Tiedän esim. miehen joka oli ensin kysynyt saako mennä vieraisiin kun vaimo ei anna pillua ja oli mennyt ja kaikki oli miehen mukaan loistavasti eihän kyse ollut kuin pikapanosta! Olihan hän vielä suhteellisen hyvä isä ja aviomies...(jos ei nyt alko-ongelmaa lasketa!). Noh, kun nainen oli löytänyt uuden miehen ja hakenut eroa se olikin miehelle järkytys ja shokki ja sen jälkeen mies on piinannut eks vaimoaan huorittelemalla ja tappouhkauksin. Sellaisia ne miehet (jotkut) näyttävät olevan ainakin tämä yksi joka on jo mahdottoman monta naista rikkonut ja tulee niin tekemään niin kauan kunnes kuolee. Toivottavasti jää hänen allaan joskus tekisi temput, ei kukaan jäisi kaipaamaan sitä tuskaa jonka jälkeensä jätti!!!!!!!!!!
- love is real
Ajan myötä huomaat,millainen ihminen tuo mies lopulta on. Ero ei tapahdu ilman syytä,harva ihminen uskaltaa puhua tunteistaan aidosti.
Kyllä se katkeruus helpottaa ja tunteet laimentuu,mutta tiedän kokemuksesta,että varmasti nyt sattuu kovasti. Muista olla itseäsi syyttämättä,koska tunteisiin on jokaisella oikeus,pahoihin tekoihin ei.
Tsemppiä sinulle!- totuus paljastuu
olis hyvä päästä juttelemaan aina ensin ex.ien kanssa, ennen kun alkaa mitään vasta eronneen kanssa.
- ................
Tapasin kiltiltä ja kivalta vaikuttavan miehen muutama kuukausi sitten.
Sain kuitenkin tietää että on eronnut pari vuotta kestäneestä avoliitosta puoli vuotta sitten. Nainen oli pettänyt. Hänellä on takana toinenkin avoliitto. Joten mies ei ilmeisesti pysty solmimaan pysyviä suhteita.
Jotenkin en pysty lainkaan ottamaan miestä vakavasti. Toisaalta mies olisi ehkä enemmän aviomies aineista mitä aikaisemmat mieheni joista suurin osa on ollut pelimiehiä. Mutta tosi kurjaa kun tuntuu että olen näyttelyesine, jota esitellään sukulaisille ja kavereille "mulla menee nykyisin hyvin ja kato minkä näköinen nainen mulla on"-tyyliin. Olenhan nätimpi ja menestyvämpi kuin hänen ex. Kaikki sujuu muuten hyvin. Tuntuu vain että laitan miehen vaihtoon ja etsin menestyneemmän ja komeamman miehen joka osaa viedä jalat altani. Ehkä olen ikuisesti sinkku ja miehet ovat minulla vain harrastus.- "äitihahmo"
eronnut mies hakee vaan "äitiä",saa olla hoivassa. Ei koskaan halua näyttäytyä sukulaisille ta muuten olla yhdessä julkisesti, kotona viihtyy kun on viihdykettä eli alkoholia. Kännissä sitten suuttuu, jos "äiti" huomauttaa liiasta juomisesta.
Ei synny aitoa miehen ja naisen välistä rakkautta näissä suhteissa.Suuri helpotus oli päästä eroon tälläisesta, eikä ole yhtään ikävä. - ..............
"äitihahmo" kirjoitti:
eronnut mies hakee vaan "äitiä",saa olla hoivassa. Ei koskaan halua näyttäytyä sukulaisille ta muuten olla yhdessä julkisesti, kotona viihtyy kun on viihdykettä eli alkoholia. Kännissä sitten suuttuu, jos "äiti" huomauttaa liiasta juomisesta.
Ei synny aitoa miehen ja naisen välistä rakkautta näissä suhteissa.Suuri helpotus oli päästä eroon tälläisesta, eikä ole yhtään ikävä.Minustakin tuntuu että olen jonkinlainen äitihahmo.
Minä lohdutan, paijaan ja laitan ruoan nenän eteen.
Muuten hän kuulemma istuisi vain kotona viikonloput yksin masentuneena.
Pitäisi mies tosiaan jättää?! - mahonen2
...ensimmäinen virhe on etsiä...ei se pojat ja tytöt etsimällä eteen tule...vain tyhjä tila voi täyttyä...rakastakaa herran tähden ensin itseänne...toinen virhe, menestyneemmän ja komeamman........siitä se aito rakkaus roihahtaa.......voi pyhä äiti......sekin pitää muistaa että kaikkien ei ole tarkoituskaan löytää elämänkumppania...mikä on kenenkin sielunsuunnitelma, itseään kannattaa kuunnella ja tehdä asioita mistä nauttii ja kehittää itseään henkisesti...huom. ei tarkoita hengellisesti...vaikka ei sekään väärin ole, kukin tyylillään, mutta......älkää etsikö toista, etsikää itseänne...kaikki muu tulee siinä sivussa piste
- Hyvää jatkia!
miehistä hyppää uuteen suhteeseen heti eron jöälkeen. Se on heille ihan normaalia kun taas nainen "nuolee haavojaan" jopa useamman vuoden. Hyvin harvoin tällainen suhde kestää pidemmän päälle.
Olisi viisasta meidän naisten osata pysytellä erossa näistä juuri eronneista miehistä, mutta jminkäs sitä
tunteilleen voi? ( plus että kyllä he jonkun sitten kuitenkin nappaavat). Koita jaksaa eteenpäin ilman
katkeruutta. Se ei auta yhtään vaikka vähäksi aikaa saattaisikin helpottaa oloasi. Muista, että onni saapuu kun vähiten sitä odotamme.- Örmis
Jos joku tahtoo lähteä, oli syy sitten mikä tahansa niin menköön!
Nyt olet vain valppaampi ja karaistuneempi, eivätkä pääse pahis miehet sua enää huijaamaan, eiks niin! ;)
Näin meillä. - Kokemuksella 44 v
että miehet hyppäävät uuteen suhteeseen on todennäköisesti se, että miesten tehtävä on tarjota itseään kun taas naiset voivat asian käsiteltyään "avata ovensa" ja halukkaita riittää. Miehille se vaan ei ole niin ja siksi he ryhtyvät nopeammin etsimään uutta. Etsimisessähän ei pitäisi olla mitään väärää - se kaikki muu sitten onkin eri juttu eli muiden hyvkäksikäyttö tms..
- ei tajua ei...
miten narsistisisa kanapäitä naiset ovat kun he kuvittelevat että tunteet eksää kohtaan katoaisi kuin silmän räpäyksessä, onhan sulla vara valita ja sanoa miehelle että en luota suhun, odotetaan jonkun aikaa, mutta ei heti pitää käydä kii kuin sika limppuun ja valittaa kun jäi vain rääppeet käteen!
Olkaa nyt Jumalauta (anteeksi kiroilen) realisteja, jos mies on varattu, pidätelkää tunteita ja muutenkin, ahdistaisi tollainen ripustautuminen jos on just eronnut!!!?Jokainen tekee omat virheensä ja se riski siinä on jos alkaa ukkomiehen kanssa säätämään että se voi loppua lyhyeen koska mies on NAIMISISSA! (plus muuhun moraalisesti kantaa ottamatta...).
Miten huono omanarvontunto pitää olla että omistautuu miehelle joka on vielä toisaalla naimisissa/ei tiedä mitä tahtoo? Ton kiintymyksen ja ihastuksen ymmärrän mut eiks koskaan tuu olo että ei tän nyt näin pitäis mennä kuitenkaan??? Että ehkä ei välttis kannattais rakastuu? haloo??! Noh, kokemusta tosta ei (vielä) ole luojan kiitos ja tuskin tällä miehistä saadulla paskalla kokemuksilla tuskin tollaiseen edes lähden. Sinällään ei edes kiinnosta noi itse aiheutetut tragediat! Missä teidän järki on?! rahapussissako vai haaroissa? ei ymmärrä miten joku voi ottaa turpiin lähes varmalta kohteelta=varatulta??! Se on varmaan sellainen juttu että kun sen rajan ylittää paluuta ei ole vai miten kuvailisitte itse tätä ajautumistanne suhteeseen ilman järkeä? - houkutuslinnut
ei tajua ei... kirjoitti:
miten narsistisisa kanapäitä naiset ovat kun he kuvittelevat että tunteet eksää kohtaan katoaisi kuin silmän räpäyksessä, onhan sulla vara valita ja sanoa miehelle että en luota suhun, odotetaan jonkun aikaa, mutta ei heti pitää käydä kii kuin sika limppuun ja valittaa kun jäi vain rääppeet käteen!
Olkaa nyt Jumalauta (anteeksi kiroilen) realisteja, jos mies on varattu, pidätelkää tunteita ja muutenkin, ahdistaisi tollainen ripustautuminen jos on just eronnut!!!?Jokainen tekee omat virheensä ja se riski siinä on jos alkaa ukkomiehen kanssa säätämään että se voi loppua lyhyeen koska mies on NAIMISISSA! (plus muuhun moraalisesti kantaa ottamatta...).
Miten huono omanarvontunto pitää olla että omistautuu miehelle joka on vielä toisaalla naimisissa/ei tiedä mitä tahtoo? Ton kiintymyksen ja ihastuksen ymmärrän mut eiks koskaan tuu olo että ei tän nyt näin pitäis mennä kuitenkaan??? Että ehkä ei välttis kannattais rakastuu? haloo??! Noh, kokemusta tosta ei (vielä) ole luojan kiitos ja tuskin tällä miehistä saadulla paskalla kokemuksilla tuskin tollaiseen edes lähden. Sinällään ei edes kiinnosta noi itse aiheutetut tragediat! Missä teidän järki on?! rahapussissako vai haaroissa? ei ymmärrä miten joku voi ottaa turpiin lähes varmalta kohteelta=varatulta??! Se on varmaan sellainen juttu että kun sen rajan ylittää paluuta ei ole vai miten kuvailisitte itse tätä ajautumistanne suhteeseen ilman järkeä?Harvoin täällä saa lukea näin hyviä kannanottoja, vaikka onkin vuodelta 2010. Helppo yhtyä tuohon ajatukseen, että missä se järki oikein on, kun tuntuu täysin itseaiheutetuilta tragedioilta. Väistämättä tulee mieleen, ettei siinä ukkomiehessä kiinnosta muu kuin päästä käsiksi rahapussiin. Ytimessä ollaan, kun todetaan, että kyseessä on varma turpiinotto varmalta kohteelta.
- Laastaritar myöskin:
-Kaltaisistasi.Nyt vasta olen uskaltanut tunnustaa ja tunnistaa sen tosiasian kuinka miehet on mua hyväksikäyttäneet---taitavasti höynäyttäen.Eilenkin eräs ekonomi seurasi kaupungilla perässäni,ei jätä rauhaan vaikka pyydän.Hänellä luultavasti enemmän --uhreja-- uskoisin.Oletin että Tampereella on normaaliälyistä porukkaa mutta erehdyin..Ajatella,tuo minun perässäni vonkuva ukkomies ekonomi? kulkee ihan pokkana kaupungilla muiden naisten kanssa unohtaen että hänellä on vaimokin,kitisten minulle surkeaa liittoaan tai liitoaan.Lupasin että soitan poliisit mikäli hän vielä kerrankin minua häiritsee,mutta ei taida ymmärtää tuollaista.En ymmärrä miksi ukkomiehet ruinaa perässäni kuin kollikissat,ne vasta sairain laji ihmiskunnassa taitaa olla,epätoivoiset pyydystäjät jotka haalivat uusia uhreja verkkoonsa.Mutta tsemppiä sinullekin,muista että maailmassa on vielä joitakin normaalejakin miehiä,jos ei Suomessa niin sitten ulkomailla!!!!
- Ei kakkoseksi
Hei pidä huoli itsestäsi ja ole rehellinen itsellesi.Älä ala kakkos naiseksi vaadi että voit mennä kumppanisi kanssa mihin hyvänsä tuntematta että pitäisi piilotella tunteita ja kenen kanssa liikkuu.Olen havainnut sen asian itse että on hyvä käydä välissä itsensä luona kylässä kun oikein ahdistaa ja eikä kulloinki tiedä mitä kukakin meinaa. pettyä meistä ei kukaan tahtoisi tulisi luottaa kumppaniin tai ystävään kuin kallioon ei sen vähempää. Mutta Zuumaile aikaa eteenpäin ja koeta olla realistinen tunteidenkin kanssa. Minä olin haaveillut ja haikaillut ja todella huomanut että miten luotettavan tulisi olla jotta uskaltaisin lähteä nyt mukaan kun tunteista on kysymys. En tahdo pettää ketään mutta vielä vähemmän tulla itse petetyksi.Niin se vain on että kuka voisi pettymyksen jälkeen uskaltaa luottaa kun arvet ja rakkauden jäljetkin vihlovat rintaa.
Ollaan realisteja. Tiedän että kukaan varattu mies ei eukkoaan jätä vaikka mikä olisi. Jos ei muuten mene puolison kanssa palikat kohdalle niin omaisuus on se joka määrää vaikka olisi kuinka tylsä liitto .Parasta toivotan sinulle tunteinesi kanssa- vernon
jos sitä suhdetta kesti vuoden?ole onnellinen ,aika moni herää tähän päivään paljon ennenkin. eikait kukaan voi tietää suhteen alkuaikoina miten pitkään se kestäisi?? mutta jos aiot jatkaa suhteitasi, se on kuin auton ajo.....jos vanha auto pettää täytyy hankkia uus tai lopettaa autoilu??
- +++Rakkaus+++
Ihmiset rakastavat toisiaan vajaavanlaisesti, ja monesti ihmissuhteen takana on joku muu asia kuin rakkaus. Ainoastaan Jumalan rakkaus on täydellistä.
Suosittelen
Jeesus odottaa sinua :)
Ps. ota selvää Jumalasta lähesty häntä niin hän lähestyy sinua ja tiedätkö Jumalan rakkaus on kiihkeää rakkautta, kun kerran pääset maistamaan Jumalan rakkautta niin... sittempä näät :)
Siunausta- +++Sinulle+++
Jaakobin kirje:
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? - Band Aid
puhut täydellistä roskaa. Ajattelet itse vajaasti kun kuvittelet ihmiselle riittävän puheen Jumalasta tai Jeesuksesta. Ei, helvetti! Koita käsittää, että ihmiset ovat jumaluuden ilmentymä ja tarvitsevat toinen toisiaan, hei!!!! Yksinäinen puu ei pala, kai olet kuullut?
Kun yhdyt rakastamaasi ihmiseen ja saat orgasmin olet saanut kokea jumaluutta, rakkauden täydellisyyttä.
Olemme täällä toinen toisiamme varten. Selibaatti on syntiä, valhetta, itsepetosta, vääryyttä, rikos omaa kehoa ja itselle sopivaa toista ihmistä kohtaan. Munkit, nunnat ja papit itseväkivaltaselibaatissaan ovat itsekkäitä ihmisiä.
Jeesus kosketti ihmisiä myös FYYSISESTI !!! Siitä on Jumalan rakkaudessa kyse, sekä henkisestä että fyysisestä. Ei mistään paskanpuheista. Lue nyt alkuun raamatusta korkeaveisu.
Siunausta sinullekin ja hyvää, tasapainoista seksi- ja rakkauselämää toisen ihmisen, rakkaasi kanssa!
- onkolk
paljon
- mietiskelijä____
Täällä tosi moni sanoo että AINA "Heti entisen suhteen perään tuleva suhde on aina hoitosuhde" on pelkkä hoitosuhde ja tämä on totuus joka ei muuksi muutu. Me ollaan käsitelty tätä asiaa monta kertaa, olen sanonut kumppanilleni että olisit tarvinnut tässä välissä aikaa itsellesi. Ja hän kerta toisensa jälkeen sanoo että ei se katso aikaa eikä paikkaa kun löytää oikean ihmisen itselleen. Olemme miettineet paljon asiaa onko kyseessä "hoitosuhde" ja aina tulleet päätelmään että ei ole.Tai minä olen miettinyt, kumppanillani ei ole tarvetta miettiä sellaista. Hän sanoo että haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani ja ei voi kuvitella elämää ilman minua. Silti olen edelleen varovainen vaikka aikaa on kulunut joo monen monta kuukautta. Ehkä joku päivä päästän irti.
Onko se niin että se on kaikenkattava lopullinen totuus joka toteutuu aina ja iankaikkisesti että Heti entisen suhteen perään tuleva suhde on aina hoitosuhde?
- ihmettelijä...
Aloitin äsken uuden keskustelun tästä aiheesta. Luepa se ja kerro mielipiteesi?
- ahdistunut
Olin laastari...
Se valkeni minulle eilen illalla. Kyllä tekee kipeää ja voin todella pahoin...
Mtä ihmettä teen kestääkseni henkisesti koossa..?
Rintaa pistää ja ahdistus on kova, todella kova, kuin tonnin paino rinnan sisällä.
Kaikki ne sanat ja teot ja lupaukset tulevaisuudesta... mitä ne oli...- pri1408
Voimia sinulle.
Itse lähes kahden vuoden serustelun jälkeen tajuan olleeni laastarisuhteessa.
Mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, joten ymmärsin (ISO VIRHE) hänen haavojaan ja traumojaan, jotka ilmenivät mykkäkouluina, kiukutteluna, luurin hakkaamisena korvaan jne. ja teimme pääasiassa hänen haluamiaan asioita, jos mielipiteeni tai ajatukseni ei miellyttäneet häntä, niin alkoi hurja paasaus kuinka olen väärässä ja hänen ajatuksensa oikeassa Ensimmäisen vuoden aikana hän heitti minut asunnostaan ulos lukuisia kertoja...autoni oston jälkeen lähdin itse vapaaehtoisesti kun minua huvitti.
Vaatimuksia riitti alusvaatteista, makuuhuonesaappaisiin yms. Itse ei juuri asian eteen tehnyt mitään. Makuuhuoneessakin halusi naisen tekevän aloitteen.
Kukkia hän kieltäytyy ostamasta, vaikka tietää, että rakastan niitä. Kyse on hänen mielestään hänen periaatteestaan, ettei osta mitään turhaa. Olen kertonut, että yksikin ruusu riittäisi silloin tällöin. Mutta kun ei, niin ei. Asia on ja pysyy näin. Piste.
Ajokortin ja auton hankin vuoden painostuksen jälkeen. Lopetin rakkaan harrastukseni kaupungissa ja se siirrettiin/rakennettiin maaseudulle hänen pihalleen. Nämäkin kaikki vain ja ainoastaan tämän suhteen vuoksi.
Hän halusi, että jätän elämäni kaupungissa ja muutan hänen luokseen maalle asumaan. Mutta hänen suunnitelmissaan ei ole koskaan avioliitto, perussyynä varmaankin hänen epäonnistunut avioliittonsa lasten äidin kanssa. Asiasta on kyllä jyrkkiäkin mielipiteitä sen turhuudesta. Tämän koin hyvinkin ahdistavaksi, sillä tartvitsisin sitoumusen ja lupauksen olla kanssani hyvinä ja huonoina päivinä. Nyt, ilman lupauksia ja sopimuksia pahan päivän tultua hän häviää ja minäkin olen ottanut pikkuhiljaa tämän saman toimintalinjan.
Kuvioon kuuluu vielä pari teini-ikäistä lasta hänen ensimmäisestä avioliitostaan 2vko/kk. Lapset on ok, vaikka joskus teiniangsteissaan ja vähän rasittavia -siis normaalia menoa. Teemme jonkin verran asioita yhdessä ja viihdymme yhdessä.
Minulla on oma asuntoni kaupungissa, noin 30 km. päässä. Ja joskus pyytelen häneltä, että emmekö välillä voisi olla luonani silloin kun lapset ovat äidillään. Vastaus on ei, koska hän haluaa olla omassa kodissaan., Siihen ei auta selittelyni jatkuvan reissuelämän rankkuudesta kun elän puoliksipurettujen laukkujen keskellä, johon kiireisesti haalit viikonlopun varusteet ja mahdolliset työvaatteet maanantaiksi. Kun tällainen jatkuu pitkään, sitä väsyy ja kaipaisi saada olla välillä omassa kodissaankin joskus lepäämässä tai kaupungin riemuja tarkkaillessa, teatteria, leffaa, näyttelyitä, ravintoloita, shoppausta, keilausta, museoita ..siis ihan mitä vain tuon maalla asumisen vastapainoksi.
Riitelemme ehkä kerran-kaksi kuussa, mutta nuo riidat jatkuvat ja jatkuvat, mykkäkoulua, huutoa, haukkumista, jättämistä. Tällä kertaa riita on kestänyt jo yli viisi viikkoa (uusi kyseenalainen ennätys).
....jatkuu seuraavassa - pri1408
pri1408 kirjoitti:
Voimia sinulle.
Itse lähes kahden vuoden serustelun jälkeen tajuan olleeni laastarisuhteessa.
Mies oli eronnut puoli vuotta aiemmin, joten ymmärsin (ISO VIRHE) hänen haavojaan ja traumojaan, jotka ilmenivät mykkäkouluina, kiukutteluna, luurin hakkaamisena korvaan jne. ja teimme pääasiassa hänen haluamiaan asioita, jos mielipiteeni tai ajatukseni ei miellyttäneet häntä, niin alkoi hurja paasaus kuinka olen väärässä ja hänen ajatuksensa oikeassa Ensimmäisen vuoden aikana hän heitti minut asunnostaan ulos lukuisia kertoja...autoni oston jälkeen lähdin itse vapaaehtoisesti kun minua huvitti.
Vaatimuksia riitti alusvaatteista, makuuhuonesaappaisiin yms. Itse ei juuri asian eteen tehnyt mitään. Makuuhuoneessakin halusi naisen tekevän aloitteen.
Kukkia hän kieltäytyy ostamasta, vaikka tietää, että rakastan niitä. Kyse on hänen mielestään hänen periaatteestaan, ettei osta mitään turhaa. Olen kertonut, että yksikin ruusu riittäisi silloin tällöin. Mutta kun ei, niin ei. Asia on ja pysyy näin. Piste.
Ajokortin ja auton hankin vuoden painostuksen jälkeen. Lopetin rakkaan harrastukseni kaupungissa ja se siirrettiin/rakennettiin maaseudulle hänen pihalleen. Nämäkin kaikki vain ja ainoastaan tämän suhteen vuoksi.
Hän halusi, että jätän elämäni kaupungissa ja muutan hänen luokseen maalle asumaan. Mutta hänen suunnitelmissaan ei ole koskaan avioliitto, perussyynä varmaankin hänen epäonnistunut avioliittonsa lasten äidin kanssa. Asiasta on kyllä jyrkkiäkin mielipiteitä sen turhuudesta. Tämän koin hyvinkin ahdistavaksi, sillä tartvitsisin sitoumusen ja lupauksen olla kanssani hyvinä ja huonoina päivinä. Nyt, ilman lupauksia ja sopimuksia pahan päivän tultua hän häviää ja minäkin olen ottanut pikkuhiljaa tämän saman toimintalinjan.
Kuvioon kuuluu vielä pari teini-ikäistä lasta hänen ensimmäisestä avioliitostaan 2vko/kk. Lapset on ok, vaikka joskus teiniangsteissaan ja vähän rasittavia -siis normaalia menoa. Teemme jonkin verran asioita yhdessä ja viihdymme yhdessä.
Minulla on oma asuntoni kaupungissa, noin 30 km. päässä. Ja joskus pyytelen häneltä, että emmekö välillä voisi olla luonani silloin kun lapset ovat äidillään. Vastaus on ei, koska hän haluaa olla omassa kodissaan., Siihen ei auta selittelyni jatkuvan reissuelämän rankkuudesta kun elän puoliksipurettujen laukkujen keskellä, johon kiireisesti haalit viikonlopun varusteet ja mahdolliset työvaatteet maanantaiksi. Kun tällainen jatkuu pitkään, sitä väsyy ja kaipaisi saada olla välillä omassa kodissaankin joskus lepäämässä tai kaupungin riemuja tarkkaillessa, teatteria, leffaa, näyttelyitä, ravintoloita, shoppausta, keilausta, museoita ..siis ihan mitä vain tuon maalla asumisen vastapainoksi.
Riitelemme ehkä kerran-kaksi kuussa, mutta nuo riidat jatkuvat ja jatkuvat, mykkäkoulua, huutoa, haukkumista, jättämistä. Tällä kertaa riita on kestänyt jo yli viisi viikkoa (uusi kyseenalainen ennätys).
....jatkuu seuraavassaOlen ollut viimeiset kolme kuukautta aikamoisen työstressin alla, opiskeluni painavat myös mieltäni, sillä ne eivät ole juuri edistyneet suhteen aikana, ja tämä riitelevä suhde vielä lisärasitteena. Henkinen jaksamiseni on hyvin vähissä. Olen puhunut ja kertonut, missä mennään, mutta hän ei ole kiinnostunut ja sanoo, ettei hänellä ole aikaa eikä voimia huolehtia toisten murheista (itse olen tukenut häntä paljonkin sekä sairauden että työn puolesta ja ottanut lapsia huomioon parhaani mukaan). Hän suuttuu myös jos ilmaisen jotain negatiivista tunnetta, ei väliä millä sanoin tai tavoin, hän hermostuu siitä ja syyttää, että minä syytän häntä ja taas on riita pystyssä. Olen pyytänyt kuuntelemaan ja ymmärtämään minua, malttamaan hetken -turhaan.
Tällainen asenne synnyttää minussa niin suurta epäoikeidenmukaisuuden tunnetta, että se tulee ulos vihana. Huudan ja räyhään miehelle kuinka pettynyt olen häneen ja tukeen, jota häneltä en saa. Sillä seurauksella, että asiasta syntyy entistä suurempi sota mykkäkouluineen. Hän syyttää minua siitä että syytän häntä. Näin asian voi pahimmillaan ilmaista, sillä olen erittäin pettynyt häneen rakkauteensa ja tukeen tällaisena hetkenä kun olen itse heikoilla ja tarvitsisin ymmärrystä ja tukea häneltä.
Hakeuduin työterveyshuoltoon lääkärille ja sitä kautta psykologin vastaanotolle, jo toisella kerralla hän oli sitä mieltä, että jo olisin kiinnostunut psykoterapiasta, niin minulla olisi mahdollista saada sitä. Olin asiasta erittäin kiinnostunut, sillä haluaisinhan laittaa edes oman elämäni kuntoon. Mies on totaalisen kieltäytynyt kaikista parisuhdeterapioista tai -leireistä ja väheksyy ivallisesti parisuhdekirjallisuutta. Joten varasin siis ajan psykiatrille, joka diagnosoi lievän masennuksen näin alkuun, tämä ja psykolgin suositus riittävät, että käymme burokraattisen polun kela-korvauksia varten. Koen itseni onnekkaaksi, että pääsen tällaiseen mukaan ja uskon, että siitä on hyötyä koko loppuelämääni varten.
Alan pikkuhiljaa tajuta, että on todennäköistä etten saa mieheltä koskaan tarvitsemaani rakkautta, huolenpitoa ja ymmärrystä, jota tarvitsen. Se koskee. Kun jättää minut yksin tällaisina aikoina minun on erittäin vaikea nähdä luottavaista tulevaisuutta tälle suhteelle, sellaista jota haluaisin ja jota etsin.
Koen tulleeni petetyksi ja kuinka voisin enää luottaa. Tiedän, että hän tulee tarvitsemaan tukeani tulevaisuudessa sairauksiensa vuoksi, mutta kuinka katkera "pyhimys" on sellainen, joka antaa kaikkensa saamatta juurikaan mitään? Tämä tunne hyväksikäyttämisestä, minun tarpeideni väheksymisestä, yksin jättäminen hädän hetkellä, haukkumiset, syyttelyt, jne. saa minut itkemään. Tunnepuoli tietää sen hyvän, mitä on ollut. Järki kertoo tarkasti, mitä kaikkea tässä on oikeasti tapahtunut.
Jos jaksoit lukea kirjoitukseni, kuulisin mielelläni, mitä ajatuksia se sinussa herätti - surullista
pri1408 kirjoitti:
Olen ollut viimeiset kolme kuukautta aikamoisen työstressin alla, opiskeluni painavat myös mieltäni, sillä ne eivät ole juuri edistyneet suhteen aikana, ja tämä riitelevä suhde vielä lisärasitteena. Henkinen jaksamiseni on hyvin vähissä. Olen puhunut ja kertonut, missä mennään, mutta hän ei ole kiinnostunut ja sanoo, ettei hänellä ole aikaa eikä voimia huolehtia toisten murheista (itse olen tukenut häntä paljonkin sekä sairauden että työn puolesta ja ottanut lapsia huomioon parhaani mukaan). Hän suuttuu myös jos ilmaisen jotain negatiivista tunnetta, ei väliä millä sanoin tai tavoin, hän hermostuu siitä ja syyttää, että minä syytän häntä ja taas on riita pystyssä. Olen pyytänyt kuuntelemaan ja ymmärtämään minua, malttamaan hetken -turhaan.
Tällainen asenne synnyttää minussa niin suurta epäoikeidenmukaisuuden tunnetta, että se tulee ulos vihana. Huudan ja räyhään miehelle kuinka pettynyt olen häneen ja tukeen, jota häneltä en saa. Sillä seurauksella, että asiasta syntyy entistä suurempi sota mykkäkouluineen. Hän syyttää minua siitä että syytän häntä. Näin asian voi pahimmillaan ilmaista, sillä olen erittäin pettynyt häneen rakkauteensa ja tukeen tällaisena hetkenä kun olen itse heikoilla ja tarvitsisin ymmärrystä ja tukea häneltä.
Hakeuduin työterveyshuoltoon lääkärille ja sitä kautta psykologin vastaanotolle, jo toisella kerralla hän oli sitä mieltä, että jo olisin kiinnostunut psykoterapiasta, niin minulla olisi mahdollista saada sitä. Olin asiasta erittäin kiinnostunut, sillä haluaisinhan laittaa edes oman elämäni kuntoon. Mies on totaalisen kieltäytynyt kaikista parisuhdeterapioista tai -leireistä ja väheksyy ivallisesti parisuhdekirjallisuutta. Joten varasin siis ajan psykiatrille, joka diagnosoi lievän masennuksen näin alkuun, tämä ja psykolgin suositus riittävät, että käymme burokraattisen polun kela-korvauksia varten. Koen itseni onnekkaaksi, että pääsen tällaiseen mukaan ja uskon, että siitä on hyötyä koko loppuelämääni varten.
Alan pikkuhiljaa tajuta, että on todennäköistä etten saa mieheltä koskaan tarvitsemaani rakkautta, huolenpitoa ja ymmärrystä, jota tarvitsen. Se koskee. Kun jättää minut yksin tällaisina aikoina minun on erittäin vaikea nähdä luottavaista tulevaisuutta tälle suhteelle, sellaista jota haluaisin ja jota etsin.
Koen tulleeni petetyksi ja kuinka voisin enää luottaa. Tiedän, että hän tulee tarvitsemaan tukeani tulevaisuudessa sairauksiensa vuoksi, mutta kuinka katkera "pyhimys" on sellainen, joka antaa kaikkensa saamatta juurikaan mitään? Tämä tunne hyväksikäyttämisestä, minun tarpeideni väheksymisestä, yksin jättäminen hädän hetkellä, haukkumiset, syyttelyt, jne. saa minut itkemään. Tunnepuoli tietää sen hyvän, mitä on ollut. Järki kertoo tarkasti, mitä kaikkea tässä on oikeasti tapahtunut.
Jos jaksoit lukea kirjoitukseni, kuulisin mielelläni, mitä ajatuksia se sinussa herättiHerätti surua. Koska päättynyt ystävyys suhteeni herätti minussa samanlaisen tunteen. Ei tukea kun olisin sitä kaivannut ja niin kuin tuin häntä ties missä muutoksissa. Erittäin hylätty ja hyväksikäytetty olo ja pettynyt. Se oli alkuun ihan toisenlaista. Tarinasi luettuani, näen omani selkeämmin.
Lähdin koska tunsin jääväni yksin, aina silloin kuin jokin murhe kohtasi minut. Hän perääntyi eikä tahtonut keskustella asiasta. Mutta kun hänellä oli jotain, ensin kuuru piilo ja sitten hän kertoi. Outoa sompaamista. Ei avointa, tavapuolista neuvottelua ja tukemista. Se piirre vain voimistui ja tulevaisuus alkoi näyttämään yksinäiseltä hänen kanssaan. Kuin tielle jätetty.
Nyt on kauhea ikävä, mutta koska luottamus meni, en voi kuvitella jatkavani sitä enää. Olen lamaantunut. Lähtö oli ainoa vaihtoehto, koska hän ei enää tahtonut keskustella mistään.
Voimia ja jaksamista, mihin tulokseen sitten päädytkin. Näkisin erittäin viisaana sen että hait apua. Toivottavasti se vahvistaa ja auttaa.
- Oloseppo
Tässä just sain saman pommin eile, naikkonen lähti päivällä anto pusun ja sano et" nähdään pian" ja illalla laittaa viestiä ettei haluakkaan yhteen... sitten tämän kaveri laitto kuvan kun tämä oli eksänsä kanssa sylikkäin... ei nyt tiedä oikein miten päin tässä olisi...
- ihmisetovatitsekeskeisiä
En jaksa lukea koko ketjua, mutta voin samaistua aloittajaan. Hyväksikäytetty olo. Otetaan toisen hyväntahtoisuus vastaan, käytetään sitä sen kummemmin ajattelematta. Oma tunnemaailma on eronneella varmasti myllerryksessä ja se luonnollisesti selittää asiaa, mutta toisen käyttäminen omiin tarpeisiin on itsekästä ja ajattelematonta. Satutetaan viatonta. Todella ikävää. Sitähän se on, jos rakkaus puuttuu. Todellinen rakkaus.
- anilian1
Luin ja luin, ja hyviä tarinoita kyllä - opettavaisia. Se jäi päällimmäiseksi mieleen: mitä ihmettä ihmisiä vaivaa? Niin naisia kuin miehiäkin. Miksi aikuinen ihminen ei prosessoi syitä, miksi on aikuisena yksin. Miksi on ero tullut, tai miksi suhteet kariutuvat. Menemällä kriittisesti itseensä, löytyy aina se syy. Itsestä. Ne syyt, jos ei niille tee mitään, eivät poistu vaan tulevat tuhoamaan seuraavatkin suhteet.
Miksi vuoden suhteen jälkeen joku jättää... Toisella on syynsä. Ja yleensä se löytyy sinusta. Jos se on ylitsepääsemätön-toinen lähtee. Olisipa se laastari, tai muu suhde. Se syy voi liittyä sinuun persoonana, ulkonäköön tai sitten yksinkertaisesti siihen ettet itse näe kuvitelmiesi verhojen läpi, että toinen on täysi mulkku etkä ymmärrä itse lähteä.
Minä olen nainen. Olen eronnut, olin tyhmä, kielsin itseltäni tarpeet ja kestin 15 vuotta. Tiedän tasan tarkkaan mikä meni pieleen. Virheet, joita tein en tule tekemään seuraavassa suhteessa, jos sellainen tulee. Virheet, jotka olivat toisessa osapuolessa tunnen, ja jos niitä uudelleen huomaan toisessa, jätän hänet. Ne virheet vaan ei muutaman kuukauden tapailen jälkeen tule esiin. Vuosi-kaksi on hyvä aika tehdä ratkaisut, koska siinä alkuhuuma laskee ja todellisuus astuu esille.
Laastarisuhteiden epäonnistuminen johtuu mielestäni siitä, etteivät ihmiset analysoi tilanteita tarpeeksi hyvin. Itse tapailen yhtä miestä nyt. Erosta ni on kuukausi. Olen jättäjä. En todellakaan edes mieti yhteistä tulevaisuutta. En ainakaan kahteen vuoteen. Nautin hetkestä ja yhdessäolosta, ja niin tekee mieskin. Ja hyvä tästä tulee tai ei tule mitään. Mutta tietoisesti etenemme rauhassa, ymmärtäen olevamme aikuisia kokeneita ihmisiä.
Ei eron jälkeen tarvii olla yksin. Jos ei halua. Laastarisuhteet ovat vain epäonnistuneita parisuhteita, jotka olisivat kariutuneet vaikka toinen olisi 12 v sitten eronnut.
Ottakaa elämää rennommin. Nauttikaa hetkestä ja unohtakaa katkeruus.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 535168
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233377Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281502Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1841343- 761036
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24948Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49877Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259816Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35758Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482727