Suunnitellun sektion kokeneet

suunniteltu sektio johtuen edellisen alatiesynnytyksessä tulleista vaurioista. Yrittivät toki vielä saada pääni käännetyksi "jospa se alatie synnytys kuitenkin menisi tällä kertaa hyvin", mutta en suostunut, eli kohtalaisen helposti kävi kun minulla oli erittäin hyvät perustelut.

Kohtelu oli asiallista ja koin saavani hyvää kohtelua. Olin erittäin kipeä jälkikäteen ja todellisuus iski vasta seuraavana päivänä sektiosta kun piti ylös nousta.

Vauva oli erittäin hyvin voiva mitään muita ongelmia ei ollut kuin se että kerkesi juuri nostettaessa imaista keuhkoihin lapsivettä joten kuivateltiin muutama tunti.

eli sain sektioajan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa eli leikattiin 6pvä aikaisemmin kuin la. olisi ollut. Aamulla menin sairaalaan klo 7 ja leikkaussalissa olin 9 ja vähän ennen klo 10 oli vauva jo ulkona. Vietin sairaalassa kaiken kaikkiaan 5pvä.

Esikoinen syntyi synnytyspelon vuoksi sektiolla. Kaikki meni hienosti, poika sai täydet pisteet ja voi hyvin. Sain hänet heti syliini ja sitten hän meni isän kanssa pesulle ym, jolla välin mut ommeltiin kuntoon. 15-20 minuutin päästä pääsin imettämään häntä ja saimme olla yhdessä siitä saakka.

Seuraavana päivänä nousin ylös ja kipu oli aivan valtava, niinkuin parina seuraavanakin päivänä. Mutta kipupumppu oli kokoajan ja sitä tehoa sai lisätä, tosin itse halusin vähentää ja ottaa kokonan pois, kun jalat puutuivat eivätkä kantaneet sen takia kunnolla. Hienosti sitten särkylääkkeillä pärjäsin. Minusta pidettiin hyvää huolta ja sain aina apua kun tarvitsin. Vauva voi myös koko ajan hyvin!

Sanoin jo neuvolassa, että kärsin niin pahasta pelosta, etten aio koskaan synnyttää ja terkka otti sen tosissaan heti, mutta sanoi, että nämä pakolliset pelkopolikäynnit pitää käydä saadakseen sen. Olisikos ollut 3 kertaa, plus psykologilla kävin 2 kertaa (enempää en suostunut siellä käymään, oli niin totaalisen typerää keskustelua ja psykologi sanoi, että kai se sitten riittää ja hän voi tämän perusteella kirjata lääkärille asiat). Vikalla pelkopolikerralla varattiin aika sektioon. Kyllä siinä joka kerta niitä sektion riskejä peloteltiin, ja synnytyksen komplikaatioita vähäteltiin todella rankasti! Ei kuitenkaan mitään suurempaa aivopesua harrastettu, ja terkka neuvolassa sanoikin, että "niiden täytyy vaan olla sellaisia", kun kerroin että ikävän oloinen lääkäri kysyi oliko lapsi edes toivottu! Mutta mukaviakin lääkäreitä ja hoitajia siellä oli. Leikkaussalin porukka oli todella asiallista ja mukavaa, tuli turvallinen olo heti kun saliin astui, eikä pelottanut yhtään.

Vanhemmat jotka eivät ymmärrä lapsen parasta, eivät jatkossakaan lastensa kanssa pärjää. Tosi on.

Mulle tehtiin suunniteltu sektio (lapsen perätilan takia) 3 viikkoa sitten, ja kokemus oli todella helppo. Sairaalaan menin klo 6.30, ja vauva oli maailmassa jo klo 8. Kipuja ei ollut sektion aikana ollenkaan, ja sen jälkeenkin ne oli sellaisia, kuin olisi treenannut liikaa vatsalihaksia. =o) Haava parani nopeasti ilman tulehduksia. Olihan se istumaannousu alkupäivinä hiukan hankalaa, muttei mitenkään mahdotonta. Särkylääkkeet siis tehosi hyvin, eikä niitä tarvinnut edes syödä pitkään. Vahvempia lääkkeitä söin vain leikkauspäivänä sitä seuraavana päivänä, ja siitä eteenpäin selvisin Burana Panadol -yhdistelmällä. Säryt loppui kokonaan n. viikon kuluttua sektiosta. Sairaalasta kotiuduin 2 päivää sektion jälkeen, ja liikkeellä oli jo 10 h sektion jälkeen. Eka synnytykseni oli alatiesynnytys, josta toivuin monta kk:tta. Alapää oli kipeä vielä 6 kk synnytyksen jälkeen. Jos vielä joskus tulen raskaaksi, tulen vaatimaan sektion, sillä oli se vaan niin paljon helpompi kokemus. Paremmin sit jaksaa nyt hoitaa vauvaakin kun ei ole ollenkaan kipeä. =0)